Lue keskustelun säännöt.
Mua ärsyttää äidit, jotka sanoo että rahan takia menee töihin
07.09.2010 |
kun lapsi alle 3v. Mä en tajua, jos jollakin oma hyvinvointi menee lapsenkin edelle. Kyllä pienen paras paikka on äidin lähellä kotona.
Sama marina aina, ei oo rahaa ei oo rahaa!
Voi helvetti, ei meilläkään todellakaan ole rahaa, mut mä en valita. Iso asuntovelka painaa päälle ja miehen kaikki rahat menee lyhennyksiin, vakuutuksiin ym. Mun kodinhoitotuella sitkutellaan, siitä ruuat ja kirpparilta vaatteet.
Tuttava meni töihin, kun lapsi alle vuoden. Ja heillä ei takuulla rahahuolia ole. Molemmat hyvässä virassa, talo oma. Ja silti jaksaa joka kerta valittaa, kun ei oo sitä rahaa.
Mä ainakin jaksan olla 3vuotta tiukemmalla, se niin lyhyt aika loppuen lopuksi.
Kaikkeen tottuu, siihenkin että aina ei voi kaikkea ostaa.
Sitten kun palaan töihin, niin varmasti shoppailen 3vuoden edestä. Nyt nautin lapsestani täysillä.
Toki sitten ymmärrän töihin paluun aiemmin, mikäli on yrittäjä.
Kommentit (85)
Turha se on kenenkään töitä tehdä, kyllä suomen valtiolla rahaa riittää. Kaikki vaan kotiin lapsia hoitamaan.Jos olisin itse ollut tuon 3 vuotta lasta hoitamassa x 4 lasta niin mitä töitä mahtaisin saada. Minulla varmaan menisi tosi hyvin ja kaikki tarjoisi minulle tosi kivoja töitä. No olin vain vuoden aina lapsen kanssa ja isä siihen päälle 6kk ja nyt joudun kituuttamaan tuloilla joista en joudu enää lyhentämään asuntovelkaa koska se on maksettu. Ja minun veromaksuni mahdollistaa sen että te olette kotona. Maksatteko edes tv lupaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, minä menin töihin oman rahan ja oman ajan vuoksi, kun vanhempainvapaa päättyi. Mies oli sen jälkeen pari kuukautta hoitovapaalla, ja sen jälkeen lapsi meni 1-vuotiaana päiväkotiin. En halua olla miehen tuloista riippuvainen ja kysyä lupaa omien asioideni hankkimiseen. Ja en ole valmis tinkimään vaatteista, jumppatunneista, meikeistä, kampaajasta, matkoista. Lapsemme kanssa vietämme kaiken vapaa-ajan yhdessä rauhassa, siis viikonloput, aamut ja illat, joulu- ja kesälomat. Jos joku haluaa kulkea vanhoissa rytkyissä 3 vuotta naama kalpeana, niin siitä vaan.
kotona vuositolkulla. Enkä usko että sinäkään sitä lapsen parhaaksi teet, itsehän sanot että nautit siitä kotona olosta. Sua ei vaan työnteko kiinnosta, mikä toisaalta on ihan ymmärrettävää. Työelämä on aika stressaavaa kotona makoilemiseen verrattuna.
Sitä paitsi, ap, tuo on KOTIHOIDONTUKI, ei kodinhoitotuki.
Mun kodinhoitotuella sitkutellaan, siitä ruuat ja kirpparilta vaatteet.
Jos ihan oikeasti olet sinut omien valintojesi kanssa niin miksi tulet tänne palstalle haukkumaan toisia (ja sama pätee suureen osaan vastaajista)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikkea ihan oikeasti voi ennakoida. Työttömyys, sairaus, avioero, kuolema... Joskus suunnitelmat muuttuvat silloinkin, kun lapsi on vasta pieni. Mitäs sitten, jos sitä rahaa ei vain ole, eikä puolisoa ole tai tämä ei ole töihin kykenevä?
Sitä paitsi kaikkien äitien kanssa ei ihan oikeasti lapsen ole hyvä olla kotona. Tiedän esim. tapauksen, jossa lapselle ei koskaan kotona luotu turvallista rytmiä, ei pantu päiväunille, ei ulkoiltu yhdessä, ei syöty säännöllisesti eikä varsinkaan laitettu ruokaa kotona. Päivät paineltiin kaupoissa, äidin kavereilla ym. Sen mukulan elämänlaatu ihan tosiaan parani, kun pääsi päiväkotiin leikkimään kuten lapsen kuuluu. Äiti on ihan normaali, terve ihminen, mutta ei vain mikään kotiäiti luonnostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkäs teet...
Tiedättekö, en tienaa penniäkään (no, jos lapsilisiä ei lasketa) ja mieskään ei mitään isoja rahoja pyörittele...
Hyvin pärjätään, vanha auto, vanha asunto, harrastuksena mietiskely, kirjasto ja ilmaiset lenkkipolut...
Elämä on ihanaa ja yksinkertaista...
Onni on asenteesta kiinni.
elää on ainoa oikea ja onnelliseksi tekevä?
Joillekin ihmisille myös työ voi olla kutsumus ja jopa edesauttaa yhteistä hyvää. Eivät kaikki todellaakaan käy töissä rikastumisen toivossa tai "kalliiden harrastusten" takia.
Muuten jos kaikki eläisimme kuten sinä, miten luulet Suomen kansantaloudelle käyvän, kun ei verotuloja kertyisi mistään?
Toisilla vaan on niin kalliit harrastukset... Minkäs teet...
Tiedättekö, en tienaa penniäkään (no, jos lapsilisiä ei lasketa) ja mieskään ei mitään isoja rahoja pyörittele...
Hyvin pärjätään, vanha auto, vanha asunto, harrastuksena mietiskely, kirjasto ja ilmaiset lenkkipolut...
Elämä on ihanaa ja yksinkertaista...Onni on asenteesta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täysin samaa mieltä sun kanssa= ). Asenteesta paljon kiinni, ei kaikki ole rahasta kiinni.
Toki sellainen ihminen joka aina elänyt hyvin, niin ei voi elää pienillä tuloilla.
Mä oon aina joutunut laskemaan tarkkaan, mihin rahoja käytetään. Mulle ei ole ongelma, jos tili lähes nollilla. Sen taidon oon oppinut, että onni tulee muualta kuin rahapussista.
Elämä tosiaan on ihanaa= D.
olisi lapsia tai ei! Juuri nyt olen pitkällä sairaslomalla - kuntoutua tarvisi, tarvisi ostaa lapsille vaatteita ja maksaa laskut... joten täytyy harkita mennäkö töihin puolikuntoisena vai jatkaa kituuttamista sairaspäivärahalla. Kotona olisin mieluiten lasten kanssa, terveenä jos mahdollista. Töitä teen rahan vuoksi siis, kustantaakseni elämämme (osani siitä) ja elintasomme. Tosin kohta taitaa täytyä myydä tämä pankin asunto ja muuttaa vuokralle jonnekin kaupungille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä talous pysynyt kasassa ennen? Silloinhan suurin osa äideistä hoiti lapset kotona, miehet kävivät töissä.
Jos tälläinen laki kerran säädetty, että 3v. saa olla kotona, niin miksi sitä ei käytetä?
Tuskimpa sitä huvikseen asiantuntijat suosittelevat, että lapsi olisi 3 vuotiaaksi asti kotona.
Ja jos joku sanoo, että kotiäiti makoilee vain kotona, niin uskallan olla eri mieltä.
Mun mies sano, et pääsee paljon helpommalla töissä kuin kotona. Meillä ei taas ole mahdollisuutta viedä lasta päivähoitoon lapsen sairauden takia.
Kylläpäs täällä on taas äkäsiä mammoja liikkeellä: (.
meillä ei ole edes asuntolainaa mutta opintolainaa paljon ja muita ihan typeriä luottoja, luottokorttilaskut ja muut osamaksut. eli nyt sitten saa kärsiä siitä ja joutui palaamaan töihin. eikä rahat silti riitä edes kunnolla ruokaan, ollaan molemmat huonosti palkatussa työssä. ei onneksi tarvitse lapsia viedä hoitoon vaan tehdään vuorotellen töitä, mistä seuraavaksi seuraa varmaan avioero kun ei ikinä nähdä toisiamme, että silleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ma en sit varmaan onneksi arsyta sinua.
Menin toihin kun lapsi oli reilun vuoden.
En mennyt toihin rahan takia. Oltaisiin varmasti taloudellisesti parjatty hyvin, vaikka olisin ollut kotona viela pari vuotta. En valittanut silloin rahasta, enka valita nytkaan.
Menin toihin koska halusin!
Nain tein kummankin lapsen kanssa.
No ma en sit varmaan onneksi arsyta sinua.
Menin toihin kun lapsi oli reilun vuoden.
En mennyt toihin rahan takia. Oltaisiin varmasti taloudellisesti parjatty hyvin, vaikka olisin ollut kotona viela pari vuotta. En valittanut silloin rahasta, enka valita nytkaan.
Menin toihin koska halusin!
Nain tein kummankin lapsen kanssa.
Minä en ymmärrä, että kun meillä on tämmöinen hieno järjestelmä, että lapsen kanssa voi olla 3 vuotta oikein luvan kanssa kotona, niin miksi äidit haukkuu täällä tällaisia äitejä ja lapsia.
Ja toisaalta en ymmärrä sitäkään, että kun täällä on hyvät päivähoidot ja naiset saavat käydä töissä, niin miksi toiset äidit haukkuu näitä äitejä ja lapsia.
Suvaitsevaisuutta peliin. Pääasia kai on, että lasta rakastetaan ja vierellä on joku turvallinen aikuinen.
T.Äiti, joka aikoo olla kotona hyvillä mielin mahdollisimman pitkään vakaasti uskoen siihen, että se on meille paras ratkaisu, mutta joka ymmärtää hyvin sen, että toiset haluavat tai heidän on pakko mennä töihin lapsen ollessa alle 3v.
Joillekin se raha on tärkeämpää kuin toisille. Ihminen kokee surkeaksi sinnittelyksi niin erilaisia asioita. Sinusta on ihan ok laskea joka sentti, tuolle tuttavallesi ehkä jo se on ylitsepääsemätöntä, ettei voi kaupasta ostaa ihan mitä ruokaa tahansa.
Eli kyllä: heille rahan vähyys oli syy palata varhain töihin - koska arvostavat yltäkylläisyyttä ja sitä, että rahankäyttöä ei liikaa tarvitse murehtia ja miettiä.
Sama juttu siis kuin vaikka se, minkä tekemisen kokee "vaivalloiseksi". Jonkun mielestä on kauhean vaivalloista leipoa itse leipää, toiselle se taas on peräti mieluisa harrastus.
Ja se vasta-argumenttikin on hyvin yksilöllisesti tulkittavissa. Sinusta alle kolmivuotiaan hoito kotona on olennaisen tärkeää, jollekin taas ei. Ja onpa niitä, joiden mielestä kolmivuotiaan ja sitä vanhemmankin paikka on ehdottomasti kotona!
No käsitys siitä, että se olisi "mukavampaa" on vähän outo..Itse aloitin työt lasten ollessa 2 ja 4 ja työssäkäynnin ja perhe-elämän yhdistäminen ei ole todellakaan kovin "mukavaa"..ja vaikka nyt onkin varaa maksaa omaa asuntoa, niin menot ovat kasvaneet suhteessa tuloihin, joten mihinkään ylimääräiseen ei rahaa todellakaan ole. Tälläinen elämäntyyli, että on pienet lapset ja molemmat vanhemmat käyvät kokopäivätyössä, on täyttä työtä klo 6.00-21.00. Työpäivä matkoineen ja lasten hoitoon viemisineen kestää väh. 9tuntia.Tämän jälkeen tehdään ruokaa, pestään pyykkiä ja huolehditaan kodista. Lapsille ei todellakaan jää liikaa aikaa, mutta se aika, jonka niiden kanssa viettää on kaikkein tärkeintä. En silti valita, sillä itse valitsin tämän siksi, etten ole "kotiäitityyppiä" ja lapsetkin viihtyvät päiväkodissa erinomaisesti. Mutta se siitä "mukavuudesta"..Itse ainakin koen, että kotona ollessani elämässä oli aikaa paljon enemmän itselle, perheelle, kodille, kaikelle. Nyt se ei tunnu riittävän mihinkään.
fiksuja mielipiteitä ap:lla, yksityisyrittäjän lapset eivät kaipaa äitiä alle 3v ikäisinä, mutta muut äidit ovat huonoja äitejä, jos menevät töihin.
Erityisesti pääkaupunkiseudulla äitien voi oikeasti olla pakko mennä töihin tai perhe joutuu muuttamaan mamulähiön vuokrayksiöön, koska rahat ei vain riitä muuhun -onko sekään lapselle ihanteellista elämää? Ovatko omat lapsesi mamuvaltaisessa koulussa/päivähoidossa?
Ja tuttavat eivät yleensä omia raha-asioitaan kovin tarkkaan kerro, läheisemmät ystävät voivat puhua suorempaankin. Ehkä et vain tiedä kaikkea?
sen verran voin kertoa että olen itse töissä päiväkodissa niin 3-vuotias lapsi on kaikista vaikein saada sopeutumaan päivähoitoon.. Ollut kotona vain äidin kanssa ja yleensä lapsilla ei ole olut muita hoitopaikkoja tai lapsella ei ole ollut minkäänlaisia ssäntöjä... Mitä isompana lapsen tuo hoitoon sen vaikeampaa on sopeuta, pienemmät sopeutuvat yleensä varsin nopeasti..
Itse olen tällä hetkellä kotona 1 -vuotiaan kanssa ja 3 -vuotias isoveli on hoidossa kolmena päivänä viikossa... Enkä tunne ollenkaan huonoa omaa tuntoa siitä että tonen on hoidossa ja pienempikin menee hoiton vuoden vaihteessa...ja minä lähden päiväkotiin töihin hoitamaan toisia lapsia... Kyllä näin on meidän perheelle hyvä...