Lue keskustelun säännöt.
Nyt mulle valkeni, miksi jotkut eivät saa tehtyä kotitöitä lasten kanssa.
04.09.2010 |
Juttelin kaverini kanssa, joka on lapsensa kanssa kotona hoitovapaalla. Hän valitteli, että miten kotihommien tekeminen on hankalaa, kun taapero vaatii huomionsa. Pitäisi siivota, laittaa ruokaa ja pestä pyykkejä. Mutta siivous ei onnistu kuin ainoastaan siten, että mies vahtii lasta imuroinnin aikana. Minä kysyin, että eikö lapsi voi vaikka siinä samalla leikkiä omassa huoneessaan kun teet ruokaa. No, sitten selvisi, että äiti ei missään nimessä voi jättää lasta ilman _näköyhteyttä_ äitiin, koska jotain voi sattua. Aivan, en minäkään saisi tehtyä mitään, jos kulkisin jatkuvasti katsomassa mitä lapset tekevät. Enää en ihmettele.
Kommentit (158)
hysteerinen, mutta ei tuollaista vilkasta 1-vuotiasta voi jättää kuin hetkeksi yksinään. Itse käyn yksin vessassa ja alakerrassa hakemassa jotain, mutta muuten ollaan aikalailla näköyhteydessä. Toki pakolliset kotihommat onnistuu lapsenkin kanssa, imuroinnit, ruoanlaitto, pyykinlaitto jne, mutta jos haluan jotain keskittymistä vaativaa tehdä niin teen sen lapsen nukkuessa tai illalla kun mies on kotona.
Toki varsinkin esikoisen äiti voi olla "uusavuton", mutta lapsetkin ovat erilaisia, toiset leikkii yksin pitkiäkin aikoja, toiset taas roikkuu lahkeessa kun vähänkin yrität tehdä jotain kotihommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on erilaisia! uskokaa jo!
Oikeasti myös jotkut äidit (ja isät) ovat varsin taitamattomia tekemään kotitöitä lasten ollessa paikalla. Ei yhtään jousteta niistä vanhoista tavoista, vaan halutaa tehdä kotityöt kuten ennenkin eikä yhtään keksitä miten lapset voisi ottaa asiassa huomioon.
Hyvä ystäväni on juuri tuollainen avuton äiti, joka ei pysty miehen työpäivän aikana tekemään yhtään mitään kotitöitä kun "lapset ovat niin vaativia". Kun mies tulee kotiin ja äiti lähtee harrastuksiinsa lapset salaperäisesti muuttuvat vähemmän vaativiksi, koska mies pystyy kätevästi tekemään heille päivällistä + seuraavan päivän lounaan, pesemään ja kuivaamaan pyykkiä ja hoitamaan tiskit koko ajan lapset huomioiden (toinen sylissä tai sitterissä, toinen mukaan hommiin tai vaikka piirustuspaperi eteen). Eivätkä nuo lapset tunnu minunkaan hoidossani mitenkään erityisen hankalilta.
Tuo ystäväni on siis oikein mukava ihminen ja hyvä ystävä, mutta ei vaan opi yksikätiseen elämään tai töiden keskeyttämiseen sitten millään. Kotiäitiys onkin hänelle todella rankkaa ja vaativaa (vaikka mies siis tekee lähes kaikki kotityöt).
Minulla on ystävä, jolla on vähän yli 1-vuotias lapsi. Joka ikinen kerta kun ystäväni tiskaa, tekee ruokaa, pyyhii pöytiä, imuroi, pesee lattioita, jne. jne., lapsi roikkuu lahkeessa ja kitisee ja vinkuu syliin tai sitten sammuttelee jakuvasti imuria, kaataa vesiämpärin yms. muuta mukavaa. Ja juuri tulloin kenenkään muun syli, kuin äidin, ei kelpaa. Useinmiten kun ystäväni haluaa pitää kunnon siivouspäivän, mies ottaa lapsen ja he ovat muutaman tunnin pois.
Enpä ihmettele minäkään miksi joillakin lapsiperheillä on hieman sekaisempi koti.
Tai sitten kun laitan likaisia astioita sinne, niin muksu pyrkii tyhjentämään ne heti kun silmä välttää. Nostan aina vaan uudestaan lapsen kauemmas koneesta ja jatkan touhujani.
Mielestäni kotiäitiyden tarkoitus on se, ettei lasten tarvitse mennä hoitoon. Ei suinkaan se, että nyt äiskä leikkii tässä Jessican kanssa tauotta... Enkä ole muuten yhtään äitiä tavannut / tuntenut, joka ei joskus leikkisi lastensa kanssa. Vaikka tekeekin niitä kotitöitä siinä ohessa. :)
En kyttää kotona sisällä lapsia tauotta. Tuo pitää mielestäni paikkansa, että kun tulee hiljaista, niin jotain touhutaan mitä ei sais.
Ruokaa laittaessa 1v7kk leikkii joko sisaruksiensa kanssa tai itsekseen lastenhuoneessa, aina välillä kurkkaan ovesta mitä touhuaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla huvittaa nämä kommentit "lapseni osallistuvat aina innoissaan kaikkiin kotitöihin". Olen kyllä yrittänyt tätä itsekin tsiljoona kertaa, mutta aina pojat onnistuvat tekemään enemmän tuhoa auttaessaan. Annat vaikka luutun, niin kohta lainehtii lattia vedestä. Pyydät laittamaan astioita kaappiin, niin ottavat sieltä loputkin pois. Ja niin edelleen. Ja ovat muuten rauhallisia poikia, mutta tää kotitöiden yhdessä tekeminen ei vain suju.
Mielelläni siis odotan että isä touhuilee jotain lasten kanssa, ja tekaisen kotihommat sillä välin.
pientä ja kurkkuun mahtuvaa, taitaa olla vain se yksi lapsi, jolla on vasta vauvaleluja. Eli ei vielä mitään kokemusta lapsiperhe-elämästä ; )
Mutta joo voi sen taaperonkin ottaa kotitöihin mukaan, mä en vaan aina viitsi, kun miehen kotiintulon jälkeen pääsee helpommalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne kotihommat onnistuu taaperoidenkin kanssa kun vaan tekee. Nämä on näitä aikamme uusavuttomia, jotka eivät pysty edes imuroimaan, jos ovat yksin lasten kanssa kotona.
Jokseenkin naurettavaa.
Kotona annan lasten vipeltää ja leikkiä rauhassa eri huoneissa, minä siivoan siinä ohessa ja kuuntelen ja katselen sivusilmällä mitä tapahtuu ja missä mennään. Ulkona asia on tietenkin aivan eri!
ja 1v6kk kiipesi sängylle kolme kertaa kahden minuutin aikana. Lopulta oli vintattava se toisen huoneeseen. Jäi sinne itkemään, mutta ei auta. Kaikilta ei kai löydy kovuutta lasten itkettämiseen.
Olisin tietysti voinut olla lepsu äiti, välttää lapsen itkukohtauksen - ja elää sänky petaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä hän kertoo, ettei esikoisen ollessa vauva voinut tehdä yhtään mitään, jos oli vauvan kanssa kaksistaan kotona, koska ei voinut jättää tekemistään kesken. Vauvahan saattaisi ruveta huutamaan kesken kaiken ja vauvan huutoon pitää vastata heti. Niinpä sängyt oli petaamatta ja aamiainen korjaamatta isän tullessa töistä - eikä tietenkään ollut ruokaa.
Hän ei päässyt edes vessaan!
kolisuttelemaan kauhalla niitä kattiloita.
antakaa legolaatikko eteen jota saa tyhjentää.
en voi käsittää teidän avuttomuuttanna!
Se on sitten eri asia, että kerkeääkö siinä ajassa tehdä yhtään mitään. Sori, en ole supermies/nainen.
Täällä joku kirjoitteli, että mitenkä perhepäivähoitajat tai lastentarhanopettajat selviävät lapsiryhmien kanssa. No ei kai siinä mitään vaikeutta ole, jos on useampi kuin yksi lapsi ja vielä samaa ikäluokkaa usein!
Tässä onkin kysymys yhdestä lapsesta, jolla ei ole mitään muuta seuraa kuin se äiti. Joo, kyllä nyt joku 2-3v. jo osaa itsekseen hetken leikkiä. Tai ehkä tajuaa olla tekemättä typeryyksiä siivoamisen aikana. (Toki varmaan hankalia löytyy sitten isommistakin).
Mutta jos on vilkas 11kk, joka kiipeää joka paikkaan, ei aina osaa tulla oikein alas, pistää aivan kaiken suuhun, jne jne. Ei viihdy niitten kippojen kanssa kauaakaan yksin siinä lattialla. Päiväunet usein 30 min, jos sitäkään ja saattaa olla kauemmin, jos lähdetään ulos rattaiden kanssa kävelemään. Näissä tapauksissa kotitöiden teko olisi suunnilleen yhtä helppoa kuin muulloinkin päivisin.
Mitä ihmeen pahaa siinä on, jos keittää puuron illalla valmiiksi ja tekee suurimman osan kotitöistä vasta, kun mies on kotona? Tai että mies tekee osan? Siis vaikkapa noin vuoden ajan lapsen elämästä? Eiköhän se myöhemminkin kerkeä hyvän mallin saamaan?
Vähän turhaa tulla monen lapsen kanssa itkemään, kyllä multakin onnistuu vaikka ja mikä, jos on lapselle leikkiseuraa! Kyllähän niitä helposti omien hommien lomassa vahtii. Mutta yhtä ei. Eri asia kai, jos on epäsosiaalinen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se riippuu niin asunnostakin. Meillä kaksitasoinen rivitalo ja rappusia saa koko aika pitää silmällä...vaikka portit onkin...lisäksi on koiraja lapsi, pitää vahtia sillä lapsi kiusaa välillä koiraa...eikä sitä siivousaikaa niin jää sillä päivisin ulkoilemme paljon, leikitään ulkona hiekkalaatikolla, joskus käydään kerhossa.Sitten on ruoka, päiväunille nukuttaminen ym enkä tajua missä välissä ehtisin kaikki kotityöt. Enimmät kotityöt teen sitten iltaisin kun mieheni hoitaa lasta. Ja silloin kun lapsi nukkuu.
että otahan sieltä toiselta puolen sängynpeitosta kiinni ja vedetään yhdessä tämä paikalleen. Meillä lapsi osaa kyllä yhdessä vedellä peittoja paikalle omalla tyylillään ja tuoda tyynyjä sänkyyn jne...
ja 1v6kk kiipesi sängylle kolme kertaa kahden minuutin aikana. Lopulta oli vintattava se toisen huoneeseen. Jäi sinne itkemään, mutta ei auta. Kaikilta ei kai löydy kovuutta lasten itkettämiseen. Olisin tietysti voinut olla lepsu äiti, välttää lapsen itkukohtauksen - ja elää sänky petaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja 1v6kk kiipesi sängylle kolme kertaa kahden minuutin aikana. Lopulta oli vintattava se toisen huoneeseen. Jäi sinne itkemään, mutta ei auta. Kaikilta ei kai löydy kovuutta lasten itkettämiseen.
Olisin tietysti voinut olla lepsu äiti, välttää lapsen itkukohtauksen - ja elää sänky petaamatta.
mutta kannattaiskohan sunkin joskus ihan kokeilumielessä elää sänky petaamatta.. mitä väliä sillä on??!
-voisin antaa siedätyshoitoa, tule kylään meille :D
ja 1v6kk kiipesi sängylle kolme kertaa kahden minuutin aikana. Lopulta oli vintattava se toisen huoneeseen. Jäi sinne itkemään, mutta ei auta. Kaikilta ei kai löydy kovuutta lasten itkettämiseen.
Olisin tietysti voinut olla lepsu äiti, välttää lapsen itkukohtauksen - ja elää sänky petaamatta.
Mikä on lapsesta hauskempaa kuin mennä sänkyyn ja äiti heittää päiväpeiton päälle. Sitä myllerrystä ja möyrintää ja kikatusta. Ja uudelleen leyhytetään päiväpeittoa. Ihanaa leikkiä lapselle samalla.
Lapsi viihtyy matkassa kun keittoössä aukaiset kattilakaapin ja annat lapsen ottaa kattiloita ja kauhoja ja niillä touhuta samaan aikaan kun teet ruokaa.
Pyykkiä laittaessa anna lapselle pesusieniä tai pyykkipoikia tms. lapsi touhuaa mielellään niiden kanssa.
Siivotessa anna luutu, millä lapsi huiskii. Anna ratsastaa imurilla ja hihkua innoissaan.
Ota lapsi matkaan touhuihin. Ei lapsi tarvitse 20 minuutin kehittävää leikkihetkeä ja sitten kaappiin piiloon. Lapsi haluaa osallistua sinun elämääsi koko ajan ja joka hetki. Ei lapsen kanssa voi elää niin, että makaan nyt tunnin lattialla ja leikin sen kanssa ja sitten teen rauhassa kotityöt ja lapsi pysyy pois tieltä. Lapsi viihtyy ja antaa sinun tehdä hommia kun saa puuhastella samojen vehkeiden kanssa kuin sinäkin.
Joten kattilat lapselle leluliksi ja pöytäluutu. Lapsi nauttii elämästään.
kanssa siivous ei tunnu onnistuvan millään. Ap menee syöttäessä ja nukutusyrityksissä. Siihen saattaa vierähtää parikin tuntia. Nukkuu niin herkkää unta, ettei tule kuulonkaan, että voisi imuroida sillä välin. Ja uni kestää max 40 min. Hereillä ollessaan huuuuuuutaaaa mikäli ei ole mitään tekemistä = mikäli ei ole sylissä. En ole oppinut tekemään kotitöitä vauva sylissä, eikä selkäkään kestä sitä.
Kahden vanhemman lapsen kanssa siivoukset ovat onnistuneet mainiosti myös vauva-aikana, nyt ollaankin ihan huuli pyöreänä, että mites tämä näin voi mennä. Eikä helpotusta tuonut edes se, että vauva oppi ryömimään. Sen 2 min mitä on tyytyväisenä itsekseen voin käyttää asianpesukoneen seurassa, mutta muuta siinä ei ehdikään. Ja tässä vaiheessa on korvat ja suu niin täynnä huutoa, että ei vaan pysty kuuntelemaan huutoa imurin takaa.
ja 1v6kk kiipesi sängylle kolme kertaa kahden minuutin aikana. Lopulta oli vintattava se toisen huoneeseen. Jäi sinne itkemään, mutta ei auta. Kaikilta ei kai löydy kovuutta lasten itkettämiseen.
Olisin tietysti voinut olla lepsu äiti, välttää lapsen itkukohtauksen - ja elää sänky petaamatta.
kun eivät ymmärrä, että pikkulapsissakin on valtavia eroja. Vaikka muutama täällä kuinka sanoaa, ettei lapsi leiki yhtään itsekseen tai että kotitöihin mukaan ottamisesta tulee vain suurempi kaaos, niin silti pitää itsepintaisesti väittää vastaan. Kun ei voida uskoa, ettei kaikki lapset ole niin helppoja ohjattavia kuin ap:n ja kaltaistensa kullannuput.
Tiedän kyllä, että kaikki eivät lapsiaan vahdi, mutta että se on näinkin yleistä ja koskee kovin pieniä lapsia.
Ei ihme että niin paljon ikävää sattuu, juuri putoamisia, kaatumisia, katoamisia, hukkumisia, kun kukaan ei vahdi. Siksi katson tarkkaan kenelle päästän lapseni kylään, joka paikassa ei valvonta pelaa.
Kyllä minä vahdin koko ajan taaperoikäisiä, tuon 2,5-vuotiaan voin nyt jättää toiseen huoneeseen kuuloetäisyydelle, mutta en kauaa anna omissa oloissa olla. Aina voi löytyä veitsiä, saksia, saattaa avata ulko-oven jne.
JA toinen mikä tähän liittyy on lapsen luonne. Jotkut lapset ovat leppoisia ja leikkivät rauhassa siinä mihin heidät laittaa. Toiset taas kaataa television lattialle, kaataa vedet ja kukkamullat parketille, kiipeävät kirjahyllyyn ja paiskovat metalliautoja lasivitriiniä päin. Ja kurissa elävät, ovat vain "hieman" aktiivisempia. Ei sellaista lasta oikeasti voi jättää hetkeksikään valvomatta.
JA vielä kun perheessä on koira, on valvonnan oltava aukotonta. Lapsia ja koiria ei jätetä valvomatta.
Ainahan sitä sanotaan, että jos on epäilyttävän hiljaista lapset ovat pahanteossa. Näin se meilläkin on ollut. Jos lapsi on toisessa huoneessa aivan hiljaa, niin todennäköisesti jotain kiellettyä on tekemässä.