Nyt mulle valkeni, miksi jotkut eivät saa tehtyä kotitöitä lasten kanssa.

jotka kykenee tekemään töitä ja sellaisia, jotka ei.



Samat löppänät on työpaikallakin niitä, jotka huseeraavat ja pitävät meteliä itsestään ja siitä kuinka on vaativa työ. Työpäivän lopuksi ei ole saatu mitään aikaiseksi.



Samat naiset äiteinä ovat näitä, jotka hyörivät ja huokailevat ja huutavat, kuinka vaativa juuri minun lapseni ja silti eivät saa mitään aikaiseksi.

Olen sijoittanut peilejä asuntoon että näen mahdollisimman moneen huoneeseen paskalla käydessäni.



T: 11cm mies

jotka kykenee tekemään töitä ja sellaisia, jotka ei.

Samat löppänät on työpaikallakin niitä, jotka huseeraavat ja pitävät meteliä itsestään ja siitä kuinka on vaativa työ. Työpäivän lopuksi ei ole saatu mitään aikaiseksi.

Samat naiset äiteinä ovat näitä, jotka hyörivät ja huokailevat ja huutavat, kuinka vaativa juuri minun lapseni ja silti eivät saa mitään aikaiseksi.

tavaroille, tapeteille,huonekasveille... Meillä ainakin yksi-kaksivuotiaat tyhjentävät kaapit, kaatavat kukat, repivät tapettia, kiipeilevät keittiössä...eli silmällä ON pidettävä koko ajan.

tavaroille, tapeteille,huonekasveille... Meillä ainakin yksi-kaksivuotiaat tyhjentävät kaapit, kaatavat kukat, repivät tapettia, kiipeilevät keittiössä...eli silmällä ON pidettävä koko ajan.

Ja vaikka pitää lasta silmällä koko ajan niin silti voi sattua. Se miten se vaikuttaa kotitöihin onkin sitten eri juttu.

Ai miten?

Suurin osa vastaajista olis kuollut nälkään ja sotkuun jos heidän äitinsä olisi toiminut noin!

ruokaa saati aamupalaa ennen kuin isät tulivat myöhäisellä kotiin. ;)

kanssa ymmärrän miten jotkut lapset katoaa/hukkuu yms. kun asenne on "kun niitä on niin monta ni en minä kaikkia kerkeä katsomaan"

on selvinnyt elossa vaikka olen tehnyt ruokaa ja siivonnut heidän läsnäollessaan.

Koskaan ei ole kellekkään sattunut edes tapaturmaa jos ovat olleet valvonnassani.

ketjussa, johon keväällä osallistuin kerrottiin, että lapsen voi sulkea omaan huoneeseen siivoamisen ajaksi. Myös tässä ketjussa yksi kirjoittaja kertoi vieneensä lapsen toiseen huoneeseen huutamaan, kun sängyn petaamisesta ei muuten tullut mitään.

Totta kai on hankalampaa siivota, jos on vain yksi hyvin pieni lapsi. Isommista sisaruksistahan on seuraa ja ehkä jopa vahtimisapua. Monet lapsethan (ja ihmiset noin ylipäätään) viihtyvät parhaiten huoneessa, jossa on muitakin ihmisiä. Itsekin olen pienenä leikittänyt ja "vahtinut" pikkusisaruksiani siivouksen ajan.

t. #124

Miksi muuten kotihoito, jossa 1-vuotias lapsi huutaa yksinään toisessa huoneessa, kun vanhempi tekee kotitöitä, on todella paljon parempi vaihtoehto kuin päiväkoti?

Tuntuu, että siivoamaan kykenemättömillä on vasta yksi lapsi/yksi kävelevä lapsi huomion keskipisteenä. Kun lapsia on monta, niin huomiokin jakaantuu monelle ja jokaista ei voi haukkana vahtia samaan aikaan.

Toisekseen, en ole ikinä kuullutkaan, että joku sulkisi lapsen omaan huoneeseen huutamaan siivouksen ajaksi. Lapsi voi olla omassa huoneessaan imuroinnin ajan, jos siellä viihtyy. Huoneiden ovet voi myös sulkea imuroinnin ajaksi (turha sanoa että lapsi osaa avata oven, Ikeasta saa lapsilukkoja) ja täten estää lapsen pääsyn omien silmien ulottumattomiin. Näin olette samassa tilassa lapsen kanssa ja lapsi voi leikkiä silmiesi alla tai osallistua siivoukseen. Vileda muuten tekee moppeja pikkulapsille, laitan puoli desiä vettä mopin ämpäriin ja näin lapsi osallituu oikein mielellään, kunnes taas omat lelut vievät mennessään.

Tuntuu, että siivoamaan kykenemättömillä on vasta yksi lapsi/yksi kävelevä lapsi huomion keskipisteenä. Kun lapsia on monta, niin huomiokin jakaantuu monelle ja jokaista ei voi haukkana vahtia samaan aikaan. Toisekseen, en ole ikinä kuullutkaan, että joku sulkisi lapsen omaan huoneeseen huutamaan siivouksen ajaksi. Lapsi voi olla omassa huoneessaan imuroinnin ajan, jos siellä viihtyy. Huoneiden ovet voi myös sulkea imuroinnin ajaksi (turha sanoa että lapsi osaa avata oven, Ikeasta saa lapsilukkoja) ja täten estää lapsen pääsyn omien silmien ulottumattomiin. Näin olette samassa tilassa lapsen kanssa ja lapsi voi leikkiä silmiesi alla tai osallistua siivoukseen. Vileda muuten tekee moppeja pikkulapsille, laitan puoli desiä vettä mopin ämpäriin ja näin lapsi osallituu oikein mielellään, kunnes taas omat lelut vievät mennessään.

Kyllä ihminen keinot keksii jos haluaa. Mulla on muuten yksi tuollainen tapaturmahenkinen lapsi, ja ihan hienosti ollaan hänenkin kanssaan tehty kotitöitä. Olen oppinut käyttämään korviani tehokkaasti. :) Kotimme oli tämän lapsen taaperoiässä tehty TODELLA lapsiturvalliseksi.

Ja tiedättekö mitä? Tapaturmahenkinen lapsi on sellainen aina. Tämä lapseni on nyt jo koulussa, ja satuttaa ja koheltaa jatkuvasti jotain hölmöä. Minä en oikein voi mennä sinne kouluun perässä ja vahtia häntä koko aikaa. Hengissä sain lapsen tähän asti, nyt voin vain toivoa parasta.

vaikka imuroisin tms.ei meillä niin isoa asuntoa ole,että lapsi sinne katoaisi. Kahdessa tasossa asutaan ja ollaan lapsen kanssa aina samassa tasossa tietenkin. Itse touhuilen ja hääärilen huoneesta toiseen ja lapsi tekee samaa,siinä me sitten koko ajan "törmäillään" toisiimme. Ja yleensä lapsi kulkee perässä,oma rätti kädessä.

Meidän nuorimmaista ei oikeasti voinut jättää sekunniksikaan vahtimatta kun oli alle 5v.

Lapsi on todettu kehitysvammaiseksi, mutta vasta 3 vuotiaana. Siihen asti mua pidetiin vain avuttomana, kun en pystynyt tekemään mitään lapsen kanssa. Lapsi loukkasi itseään ja rikkoi tavaroita vaikka koko ajan vahtikin, toisekseen vaatii 100% huomion kokoajan, vieläkin kun on nyt 9v.

ketjussa, johon keväällä osallistuin kerrottiin, että lapsen voi sulkea omaan huoneeseen siivoamisen ajaksi. Myös tässä ketjussa yksi kirjoittaja kertoi vieneensä lapsen toiseen huoneeseen huutamaan, kun sängyn petaamisesta ei muuten tullut mitään.

Totta kai on hankalampaa siivota, jos on vain yksi hyvin pieni lapsi. Isommista sisaruksistahan on seuraa ja ehkä jopa vahtimisapua. Monet lapsethan (ja ihmiset noin ylipäätään) viihtyvät parhaiten huoneessa, jossa on muitakin ihmisiä. Itsekin olen pienenä leikittänyt ja "vahtinut" pikkusisaruksiani siivouksen ajan.

t. #124

Miksi muuten kotihoito, jossa 1-vuotias lapsi huutaa yksinään toisessa huoneessa, kun vanhempi tekee kotitöitä, on todella paljon parempi vaihtoehto kuin päiväkoti?

Tuntuu, että siivoamaan kykenemättömillä on vasta yksi lapsi/yksi kävelevä lapsi huomion keskipisteenä. Kun lapsia on monta, niin huomiokin jakaantuu monelle ja jokaista ei voi haukkana vahtia samaan aikaan.

Toisekseen, en ole ikinä kuullutkaan, että joku sulkisi lapsen omaan huoneeseen huutamaan siivouksen ajaksi. Lapsi voi olla omassa huoneessaan imuroinnin ajan, jos siellä viihtyy. Huoneiden ovet voi myös sulkea imuroinnin ajaksi (turha sanoa että lapsi osaa avata oven, Ikeasta saa lapsilukkoja) ja täten estää lapsen pääsyn omien silmien ulottumattomiin. Näin olette samassa tilassa lapsen kanssa ja lapsi voi leikkiä silmiesi alla tai osallistua siivoukseen. Vileda muuten tekee moppeja pikkulapsille, laitan puoli desiä vettä mopin ämpäriin ja näin lapsi osallituu oikein mielellään, kunnes taas omat lelut vievät mennessään.

että se sänky pedataan siitäkin huolimatta, että lapsi on päättänyt heittää asian leikiksi tai saamaan äidin jakamattoman huomion. Toiseen huoneeseen en lasta siksi sulkisi, mutta poistaisin sängyltä ja laittaisin kauemmas tai harhauttaisin lelulla tai kirjalla, tai lupaamalla että ruvetaan lähtemään ulos kun olen pedannut sängyn tms. Outoa olisi se, että äiti jättää sängyn petaamatta siksi, että lapsi ei halua äidin sitä tekevän.

jolloin lapsi on niin päättömässä iässä ettei häntä uskalla päästää silmistään oikein hetkeksikään. Muistan että meilläkin oli jossain vaiheessa sellaista (varmaan joskus 1v synttäreiden tienoilla, kun kontaten ja horjuvasti kävellen mennä kohelsi paikasta toiseen), mutta nyt se tuntuu kaukaiselta muistolta vain. Meillä on poika nyt 2v4kk.



Kovin herkästi täällä naiset tuntuvat yleistävän asioita, kaikesta tehdään aina kovin yksinkertaista. Ajatellaan että kaikki lapset, perheet ja kodit on samasta puusta veistettyjä. Kannattaisi kuitenkin muistaa, että koteja on erilaisia.



Me esim. asumme vanhassa puutalossa, jossa on kuumia puuhelloja ja pönttöuuneja. Niitä on harvinaisen hankala saada lapsiturvallisiksi. Sellaista barrikadia et rakennakaan, ettei utelias ja aktiivinen pojanviikari siitä yli kiipeäisi. Jos sellaisen kuitenkin saisi aikaiseksi (joku tiheä kanaverkko tms. silmiä hivelevä ihanuus) se rajoittaisi hivenen liikaa muun perheen viihtyvyyttä kotona.



Huoneisiin "telkeäminen" ei myöskään ole ongelmatonta, harvoissa huoneissa kun on ovia. Muutamiin oviaukkoihin laitettiin portit juu, mutta ei jokaisen huoneen välille. Ei siis toimi aukottomasti se, että lapsi pysyisi silmän alla aina siinä huoneessa jossa kulloinkin siivoat.



Kaikki eivät myöskään halua tehdä kodistaan karua ja askeettista vain siksi, että siellä on taapero tutkimassa. Keittiön kaapeissa ym. rikkoutuvaa tai sotkevaa kamaa sisältävissä kaapeissa on varmaan monellakin lapsilukot, mutta harva haluaa alkaa kaikkiin vitriineihin, lipastoihin ym. "parempiin" huonekaluihin lukkoja ruuvailemaan. Kaikkea irtaimistoa ei voi nostaa katonrajaan, eikä jokapaikkaa voi tehdä luoksepääsemättömäksi. On kiva että kirjat saa olla kirjahyllyssä (vaikkakin ne revittäisiin lattialle miten usein), koska eipä niille ole oikein muutakaan paikkaa. Samoin taulut saavat olla seinillä paikoillaan, vaikkakin taapero esim. sohvalle noustessaan pääsee niihin käsiksi.



Jotkut ihmiset todella voivat mieluummin pitää kotinsa kauniina ja toimivana sillä kustannuksella, että joutuvat sitten vahtimaan lastaan ettei pääse sotkemaan ja tuhoamaan, ja siirtämään siivouksen siihen kun puoliso palaa töistä kotiin. Mitä sitten jos tälläistä jatkuu JONKUN TOISEN KODISSA muutamien kuukausien/vuoden ajan? Se heille suotakoon.



Haluan nyt painottaa, että meillä on ruuat laitettu ja koti siivottu vilkkaasta lapsesta ja haastavasta talosta huolimatta. Kaikista hankalimmassa vaiheessa hoidin nämä hommat lapsen päiväunien aikaan. Onneksi hän nukkuin yleensä ainakin 2h, joten minullahan oli ruhtinaallisesti aikaa. Monen lapset kun ei niin pitkiä pätkiä nuku.

Kun meno vähän rauhoittui ja päähän tuli järkeä lisää, pääsi poika mukaan touhuihin, ja sittemmin itsekseen leikkimään. Kuulolla on koko ajan kyllä, mutta nyt voin häneen jo luottaa ettei mitään ihan älyttömiä saa päähänsä.



Mutta se, että meillä on kaikesta huolimatta hommat hoituneet ei tarkoita yksioikoisesti sitä, että ne hoituisivat jonkun toisen kotona. Heillä voi oikeasti olla vielä hankalampaa. Jonkun toisen koti voi olla vielä hankalampi saada turvalliseksi, ja heidän lapsensa voi olla vielä varomattomampi ja uteliaampi kuin meidän poika. Mitä sitä jeesustelemaan. Tuskin näistä vastaajista kukaan kuitenkaan kotonaan hukkuu likaan, tai näkee nälkää. Hetken jos on elämässä hankalampi aika, niin mitä sitten. Kyllä ne lapset kasvaa ja asiat helpottuu. Annetaan kunkin elää omalla tavallaan.

jos heidän äitinsä olisi toiminut noin!

Tehkää te jos se saa sädekehänne kiiltämään. Jos joskus jää tekemättä, niin tuutta huomaamaan, ettei siihen kuole.

antanut vauva touhuta itsekseenkin jo puolivuotiaasta asti, toki on samoissa tiloissa kun itse olen, mut samalla pystyn kyllä ruokaa tekemään ja muitakin kotitöitä. Huutelen välillä perään ja käyn katsomassa mitä touhuilee, nyt on 9 kk vanha. En todellakaan pidä mitään ohjelmatoimistoa lapselle koko aikaa, mun mielestä on hyvä että lapsi oppii touhuilemaan itsekseenkin oman mielikuvituksen kanssa ja tutkimaan paikkoja. Toki etukäteen ollaan katsottu, että koti on lapsiturvallinen. Silti konttaileva ja pystyyn nouseva lapsi saattaa kellahtaa nurin, ei äiti voi mun mielestä koko ajan perässä kulkea vahtimassa normaalia lattialla konttaamista. Sitten lohdutetaan jos sattuu kun kaatuu, siinähän se lapsikin oppii tasapainoa pikkuhiljaa.

Pointti oli siis se, että toinen lapsistani EI viihdy sen kapustan kanssa, kun taas toinen viihtyy. Teidän ylimielisten viiden lapsen äitien jutut ovat juuri siksi niin ärsyttäviä, kun nämä samat "vinkit" ovat luettavissa mistä tahansa kasvatusoppaasta tai neuvolan lehtisestä, ja kaikki normaalijärkiset vanhemmat ovat niitä jo kokeilleet. Ei tarvitse olla viittä lasta, että ymmärtää ottaa penskan mukaan kotihommiin tai viereen leikkimään, kun itse siivoaa.

Meilläkin on pakolliset kotityöt toki tehty aina; en ole mikään curling-vanhempi, ja kestän itkua ihan hyvin. Halusin vain muistuttaa, että joidenkin lasten kanssa nuo perusvinkit eivät toimi samalla lailla kuin toisten. Kukaan ei varmasti HALUA "tehdä asioita vaikeiksi", eikö niin?

opeteltuja juttuja, miten saa arjen pyörimään. Asiat voi tehdä vaikeaksi, tai ei....

Ihmettelin näitä aina ensimmäisen lapseni kanssa, ja tunsin itseni ihan hölmöksi. Annoin lapselle kauhat ja purkit eteen - ei leikkinyt niillä, vaan kirkui; annoin availla laatikoita - viskoi sieltä kaikki tavarat ulos sekunnissa ja jatkoi kirkumista. Oli vähän vaikea tehdä kotihommia. Sitten syntyi toinen lapsi, joka tutkii tavaroita ja leluja vaikka puoli tuntia lattialla yhdessä kohdassa nököttäen. Kappas, erilaiset lapset. Ei ole vaikeaa saada kotitöitä tehtyä.

Mikä on lapsesta hauskempaa kuin mennä sänkyyn ja äiti heittää päiväpeiton päälle. Sitä myllerrystä ja möyrintää ja kikatusta. Ja uudelleen leyhytetään päiväpeittoa. Ihanaa leikkiä lapselle samalla. Lapsi viihtyy matkassa kun keittoössä aukaiset kattilakaapin ja annat lapsen ottaa kattiloita ja kauhoja ja niillä touhuta samaan aikaan kun teet ruokaa. Pyykkiä laittaessa anna lapselle pesusieniä tai pyykkipoikia tms. lapsi touhuaa mielellään niiden kanssa. Siivotessa anna luutu, millä lapsi huiskii. Anna ratsastaa imurilla ja hihkua innoissaan. Ota lapsi matkaan touhuihin. Ei lapsi tarvitse 20 minuutin kehittävää leikkihetkeä ja sitten kaappiin piiloon. Lapsi haluaa osallistua sinun elämääsi koko ajan ja joka hetki. Ei lapsen kanssa voi elää niin, että makaan nyt tunnin lattialla ja leikin sen kanssa ja sitten teen rauhassa kotityöt ja lapsi pysyy pois tieltä. Lapsi viihtyy ja antaa sinun tehdä hommia kun saa puuhastella samojen vehkeiden kanssa kuin sinäkin. Joten kattilat lapselle leluliksi ja pöytäluutu. Lapsi nauttii elämästään.

ihan itse seuraa äitiä kuin perskärpänen, ja jää vielä lahkeeseen roikkumaan?

koska 1v6kk kiipeää, kyllä KIIPEÄÄ sinne koneeseen.

IHmettelen kyllä niitä äitejä, jotka sanovat, että eivät varsinaisesti leiki lasten kanssa, kun on niin paljon tekemistä. Mielestäni tällaiset äidit voisivat ihan yhtä hyivn viedä lapset hoitoon. Kotiäitiyden tarkoitus tuskin on se, että saa tehtyä kaikki kotityöt sillä aikaa kun isä on töissä. Enemmänkin yhdistäisin kotona olon lapsiin, kuin imuroitiin tai silitykseen, vaikka kyllähän näitäkin tietyt on. Ihan eri asia sitten jos lapset jotain 3+ mutta ei ihan pienten kanssa kyllä onnistu. Meillä 1v itkee ja pelkää imuria.

siivoamaan ja tekemään muita kotitöitä, vaikka ei näköyhteyttä nyt 2-vuotiaaseen lapseeni koko ajan.



Minulle riittää, että kuulen lapsen. Asumme vanhassa talossa ja kaappeja/laatikoita avatessa kuuluu tietty ääni, samoin ovia avatessa. Olohuoneen kirjahyllyn lasiovet kopsahtavat, jos lapsi niitä availee, samoin eteisen tuulikaapissa lattia narahtaa, jos lapsi pyrkii ulos (ovi kyllä takalukossa, mutta varmaan oppii pian ovenkin avaamaan). Jokaisen huoneen ovi narahtaa hiukan eri lailla (uskokaa tai älkää, olen oppinut ne tunnistamaan) ja tiedän, mitä ovia on milloinkin availemassa. Kyllä minä olen pärjännyt tähän asti aika hyvin kuuloni avulla, jos en jostain syystä ole näköyhteydessä 24/7 lapseeni. Tiedän näkemättäkin missä lapseni on, jos ääniä kuuluu. Jos on hiljaista, silloin tiedän lapseni olevan pahanteossa ;) ja menen katsomaan.



Monet tuttuni kauhistelevat välillä, kun en juokse koko ajan lapseni perässä, mutta olen tehnyt kodistani lapselle turvallisen (ei pääse kiipeämään korkealle), ovet takalukossa ja tietyissä laatikoissa/kaapeissa lukot. Lääkkeet/pesuaineet korkella kaapissa ja vessan oven saa lukittua ulkopuolelta, samoin oven kellariin. Näin lapseni saa vapaasti liikkua, ilman että tarvitsee olla estelemässä koko ajan.