Lue keskustelun säännöt.
Nyt mulle valkeni, miksi jotkut eivät saa tehtyä kotitöitä lasten kanssa.
04.09.2010 |
Juttelin kaverini kanssa, joka on lapsensa kanssa kotona hoitovapaalla. Hän valitteli, että miten kotihommien tekeminen on hankalaa, kun taapero vaatii huomionsa. Pitäisi siivota, laittaa ruokaa ja pestä pyykkejä. Mutta siivous ei onnistu kuin ainoastaan siten, että mies vahtii lasta imuroinnin aikana. Minä kysyin, että eikö lapsi voi vaikka siinä samalla leikkiä omassa huoneessaan kun teet ruokaa. No, sitten selvisi, että äiti ei missään nimessä voi jättää lasta ilman _näköyhteyttä_ äitiin, koska jotain voi sattua. Aivan, en minäkään saisi tehtyä mitään, jos kulkisin jatkuvasti katsomassa mitä lapset tekevät. Enää en ihmettele.
Kommentit (158)
sitä kapustaa (mikä lie) jaksa kauaa katsoa. Minun perässäni tulee eikä tavaroiden.
Ja osaa laskeutua sohvalta, mutta on vasta oppinut tuon taidon ja tarvitsee vielä muistuttajaa. Vierestä pitää sanoa, että miten päin sieltä sohvalta tultiinkaan alas. Sitten kyllä tajuaa ja tulee oikein. Mutta jos olen keittiössä, niin ei sitä tuon ikäinen aina kaikkea voi muistaa! Ei riitä aina maltti siihen.
Ei kai kukaan oikeasti jätä alle vuoden ikäistä täysin yksin eri huoneeseen? Eri asia isomman sisaruksen kanssa.
Tietenkään eivät vielä voi muistaa, mutta luuletko tosissasi että edes yrittävät oppia jos olet koko ajan kädestä pitämässä kiinni?
Ei se minunkaan konttausiässä ja kiipeilevä lapsi aina jaksa kiinnostua kapustasta, mutta silloin minä yritän jotakin muuta. Ohjaan toiseen tilanteeseen lapsen. Sitähän tämä vanhempana olo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan vieressä neuvomassa, muistuttamassa pientä. Itse on saanut opetella laskeutumaan sohvalta, kun on siihen ollut kypsä. Ihan aluksi toki pidin kiinni, koska mistäs toinen muuten olisi oppinut oikean mallin ellen olisi näyttänyt ja ohjannut?
Ja siis en nyt ymmärrä, että miten minä en ohjaisi tai olisi vanhempana? Joitain juttuja voidaan tosiaan tehdä yhdessä, esim. ne pyykit, ym. vaatteisiin liittyvä. Mutta ruuanlaitto on hankalaa, jollen pistä lasta syöttötuoliin ja anna jotain syötävää (lelut vaan lentää lattialle saman tien ja sitten tulee huuto). Jos on lattialla lelujen, tms. kanssa, niin ei se siinä kauaa pysy. Sitä paitsi keittiöstä tahtoo aina löytyä lattialta jotain suuhun pantavaa (esim. murusia). Lapsi löytää sellaisia, vaikka just olis imuroitu.
Ja tää imuroiminen siis on kaikkein vaikein rasti, kun toinen pelkää. Pelkää myös tehosekoittimen ja tulostimen ääniä.
Joku jo tuolla sanoikin, että on niin erilaisia lapsia. Ja en mä nyt kotitöiden nimissä rupee lastani vaaraan asettamaan! Siivota voi muulloinkin tai jättää miehelle. Yhteinen kotihan se on, ei mun tarvii kaikkee tehdä. Enkä sitä odota mieheltäkään, kun meillä vaihtuu osat ja mies jää joksikin aikaa hoitovapaalle.
opeteltuja juttuja, miten saa arjen pyörimään.
Asiat voi tehdä vaikeaksi, tai ei....
Ihmettelin näitä aina ensimmäisen lapseni kanssa, ja tunsin itseni ihan hölmöksi. Annoin lapselle kauhat ja purkit eteen - ei leikkinyt niillä, vaan kirkui; annoin availla laatikoita - viskoi sieltä kaikki tavarat ulos sekunnissa ja jatkoi kirkumista. Oli vähän vaikea tehdä kotihommia. Sitten syntyi toinen lapsi, joka tutkii tavaroita ja leluja vaikka puoli tuntia lattialla yhdessä kohdassa nököttäen. Kappas, erilaiset lapset. Ei ole vaikeaa saada kotitöitä tehtyä.
Mikä on lapsesta hauskempaa kuin mennä sänkyyn ja äiti heittää päiväpeiton päälle. Sitä myllerrystä ja möyrintää ja kikatusta. Ja uudelleen leyhytetään päiväpeittoa. Ihanaa leikkiä lapselle samalla. Lapsi viihtyy matkassa kun keittoössä aukaiset kattilakaapin ja annat lapsen ottaa kattiloita ja kauhoja ja niillä touhuta samaan aikaan kun teet ruokaa. Pyykkiä laittaessa anna lapselle pesusieniä tai pyykkipoikia tms. lapsi touhuaa mielellään niiden kanssa. Siivotessa anna luutu, millä lapsi huiskii. Anna ratsastaa imurilla ja hihkua innoissaan. Ota lapsi matkaan touhuihin. Ei lapsi tarvitse 20 minuutin kehittävää leikkihetkeä ja sitten kaappiin piiloon. Lapsi haluaa osallistua sinun elämääsi koko ajan ja joka hetki. Ei lapsen kanssa voi elää niin, että makaan nyt tunnin lattialla ja leikin sen kanssa ja sitten teen rauhassa kotityöt ja lapsi pysyy pois tieltä. Lapsi viihtyy ja antaa sinun tehdä hommia kun saa puuhastella samojen vehkeiden kanssa kuin sinäkin. Joten kattilat lapselle leluliksi ja pöytäluutu. Lapsi nauttii elämästään.
Minä en ole lasta paaponut. Oppi kävelemään kun oli 10kk ja loukkasi itsensä koko ajan. Ei oppinut varomaan, toisti samat virheet monta kertaa. Esim. vaikka sanoi että ei saa kiivetä sohvalle kun sieltä tippuu niin aina vaan kiipesi. Ja aina vaan tippui. Ihan normaaliälyinen tuo on muuten. Puhuu, ossaa käyttää tietokonetta, pukee ja riisuu itse ja osaa laittaa napit kiinni. Tunnistaa monia kirjaimiakin jo ja laskee kahteenkymmeneen. Eli on vaan niin pirun vilkas pikku jästipää! Pakko vahtia aina kun se keksii vaikka mitä.
niin voitte yllättyä! jos uskallatte...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt meillä lapsi jo tottunut leikkimään välillä yksin ja mä puuhailen. Itse asiassa ei pyydä mua kovin usein leikkikaveriksi vaan isiä. Eli vaatii opettelua ensin äidiltä ja sitten lapsikin tottuu...
Toisella 1 lapsi, joka ei myöskään anna äidin tai isin tehdä mitään "omia" juttuja, kun lapsi hereillä. Siis siivota, katsoa telkkaa tms. Hän ei todellakaan tajua miten minä siivoan tai teen pihahommia 3 lapsen läsnäollessa, ilman lapsenvahtia. Selitä siinä sitten..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puuttuu taito kieltää lasta. Ettei vaan tule pettymystä ja itkua. Ihan oikeesti, sen lapsen ei tarvitse antaa tehdä kaikkea siellä kotona. Voi sanoa ei, voi jopa sanoa napakasti EI.
Liittyy myös aiheeseen kotityöt ja lapset. On täysin uusavutonta ettei lapsen hereilläollessa pysty tekemään kotitöitä. Siis jos kyse on normaalista ja terveestä lapsesta.
teidän lapsenne ovat 10-20v päästä!
Nytkin kauhistellaan nuorisoa ja aikusetkin lähellä 30v on avttomia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä niille lapsille sattuu vaikka mitä, vaikka vieressä seisoisi. Riittää, että lapsi horjahtaa ja vaikka seisoisit vieressä, niin et välttämättä ehdi napata kiinni.
Relatkaa! Säälin lapsianne, jotka eivät saa hetken rauhaa. Ei ihme, jos sattuu jotain, kun aina on joku pehmustamassa tietä.
Joku jo tuolla sanoikin, että on niin erilaisia lapsia. Ja en mä nyt kotitöiden nimissä rupee lastani vaaraan asettamaan! Siivota voi muulloinkin tai jättää miehelle. Yhteinen kotihan se on, ei mun tarvii kaikkee tehdä. Enkä sitä odota mieheltäkään, kun meillä vaihtuu osat ja mies jää joksikin aikaa hoitovapaalle.
En ihmettele ollenkaan nykylapsia, jotka ovat oman maailmansa napoja eikä heidän tarvitse sopeutua enää mihinkään. Lopputuloksen näkee sitten kasvaessa vaikkapa juuri siellä koulussa kuten toisessa ketjussa tuli ilmi.
Asiat tosiaan voi tehdä hankaliksi tai sitten ei, kautta aikojen on ihmiset pystyneet tekemään vaikkakin vain ruokaa vaikka lapset olisikin jaloissa.
Ehkä teillä on juuri nyt tuollainen vaihe, että lapsi on haastavassa iässä, mutta siitä en lannistuisi ja lopettaisi normaalielämää. Hyvä opin paikka lapsellekin viihdyttää itseään minuutin pari. Voit ottaa lapsen syliin ja näyttää mitä siellä kattilassa tapahtuu kun teet ruokaa. Aika nopeasti lapsi haluaa sylistä pois ja ne lattialla olevat lelut kiinnostavat taas. Anna lapselle oma kattila johon laitat dubloja ja annat puukauhan.
Oma mokasi on, jos opetat lapsen siihen, ettet voi enää tehdä mitään jossa suuntaat huomiosi lapsesta hetkeksi pois (tietenkin toisella silmällä näet ruokaa laittaessasi mitä lapsi touhuaa). Kodin tulee olla turvattu :meikit korkealla kaapissa, ei maljakkoja kotona, kukat nostettu ylös jos et halua multaa siivota, pistorasioissa tulpat, laatikoissa ja pesukoneen ainesäiliössä lapsilukko joita saa mm ikeasta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kanssa siitä, että kodin pitää olla tehty sen verran lapsiturvalliseksi, että taaperon voi päästää hetkeksi toiseen huoneeseen.
Pääsyy kuitenkin siihen, ettei joku saa tehtyä kotitöitä lapsen kanssa on se, että nämä äidit eivät osaa laittaa rajoja lapselle, eivätkä kestä yhtään lapsen itkua, ja siksi lapsi itkee ja kiukkuaa aina kun äiti haluaa tehdä jotain muuta kuin huomioida häntä.
Lisäksi tietenkin katsovat, että juuri tämä ylihuomioiminen tekee heistä hyvän äidin. :)
keväänä ihan mielenkiinnosta, miten vanhempi siivoaa olleessaan kahdestaan lapsen/lasten kanssa, jos vanhin lapsi on n. 1,5-vuotias.
Mulle selvisi, että monet siivoavat siten, että pahimmassa tapaturmaiässä oleva lapsi toikkaroi yksikseen ympäri asuntoa, tai hänet "suljetaan" yksikseen lastenhuoneeseen. Oudoin vastaus oli, että "Meillä lapset ovat pienestä pitäen tottuneet siihen, ettei äitiä saa häiritä, kun hän siivoaa." Voi olla, että ko. äiti saa siivota rauhassa yksinään maailman tappiin saakka.
Toisessa ketjussa sain kauheasti paheksuntaa siitä, että olimme sopineet puolisoni kanssa, että kotonaolija tekee kotitöitä sen, minkä ehtii ja loput tehdään yhdessä myöhemmin. Minä en edes itse ollut silloin kotonaolija, mutta silti minua haukuttiin laiskaksi XD.
N. 1,5-vuotiaan kanssa teemme kotitöitä siten, että hän saa tehdä "auttaa". Kovin paljon töitä ei tällä tavalla saa tietenkään päivän aikana tehtyä, mutta onpahan yhteistä tekemistä. Mäkään en ymmärrä, ketä se haittaa, jos sänkyä ei johonkin tiettyyn aikaan pedata. Miksi muuten kotihoito, jossa 1-vuotias lapsi huutaa yksinään toisessa huoneessa, kun vanhempi tekee kotitöitä, on todella paljon parempi vaihtoehto kuin päiväkoti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos heidän äitinsä olisi toiminut noin!
sana "tehdä" on allaolevassa lauseessa turha.
N. 1,5-vuotiaan kanssa teemme kotitöitä siten, että hän saa tehdä "auttaa".
Suurin osa vastaajista olis kuollut nälkään ja sotkuun jos heidän äitinsä olisi toiminut noin!
Miksi muuten kotihoito, jossa 1-vuotias lapsi huutaa yksinään toisessa huoneessa, kun vanhempi tekee kotitöitä, on todella paljon parempi vaihtoehto kuin päiväkoti?
Tuntuu, että siivoamaan kykenemättömillä on vasta yksi lapsi/yksi kävelevä lapsi huomion keskipisteenä. Kun lapsia on monta, niin huomiokin jakaantuu monelle ja jokaista ei voi haukkana vahtia samaan aikaan.
Toisekseen, en ole ikinä kuullutkaan, että joku sulkisi lapsen omaan huoneeseen huutamaan siivouksen ajaksi. Lapsi voi olla omassa huoneessaan imuroinnin ajan, jos siellä viihtyy. Huoneiden ovet voi myös sulkea imuroinnin ajaksi (turha sanoa että lapsi osaa avata oven, Ikeasta saa lapsilukkoja) ja täten estää lapsen pääsyn omien silmien ulottumattomiin. Näin olette samassa tilassa lapsen kanssa ja lapsi voi leikkiä silmiesi alla tai osallistua siivoukseen. Vileda muuten tekee moppeja pikkulapsille, laitan puoli desiä vettä mopin ämpäriin ja näin lapsi osallituu oikein mielellään, kunnes taas omat lelut vievät mennessään.
sitä kapustaa (mikä lie) jaksa kauaa katsoa. Minun perässäni tulee eikä tavaroiden.
Ja osaa laskeutua sohvalta, mutta on vasta oppinut tuon taidon ja tarvitsee vielä muistuttajaa. Vierestä pitää sanoa, että miten päin sieltä sohvalta tultiinkaan alas. Sitten kyllä tajuaa ja tulee oikein. Mutta jos olen keittiössä, niin ei sitä tuon ikäinen aina kaikkea voi muistaa! Ei riitä aina maltti siihen.
Ei kai kukaan oikeasti jätä alle vuoden ikäistä täysin yksin eri huoneeseen? Eri asia isomman sisaruksen kanssa.