Lue keskustelun säännöt.
Anopin mies tukisti lastamme - mitä tehdä nyt?
25.07.2010 |
Meille kävi tällainen todella ikävä episodi. Olimme anoppilassa käymässä hiukan alle 2-vuotiaan lapsemme kanssa. Lapsi meni useista kielloista ja uudelleen ohjauksista huolimatta koskemaan DVD-soittimeen. Olin itse muutaman metrin päässä ja menossa juuri ottamaan lapsen syliin ja ohjaamaan muualle.
Anopin mies oli kuitenkin lähempänä. Hän otti niskahiuksista kiinni, veti lapsen pois ja ärjäisi. Lapsi alkoi tietenkin itkeä aivan hillittömästi, jolloin mies vaikutti olevan varsin tyytyväinen toimintaansa. Kehuskeli oikein, että nytpähän oppi... Itse lohdutin lasta ja yritin olla tyynenä.
Mieheni tuli välittömästi paikalle ja kuuli, mitä oli tapahtunut. Hän halusi lähteä samantien pois ja sanoi, että me haluamme miettiä, kuinka tästä eteenpäin. Anoppi ja hänen miehensä ovat olleet yhdessä vuosia, mutta mieheni ei ole oikein koskaan pitänyt tästä "isäpuolestaan".
Itse olen todella kauhuissani. En hyväksy (TIETENKÄÄN) minkäänlaista ruumiillista kuritusta. Lisäksi tilanne oli mielestäni varsin "lievä" ja olin itse vieressä.
Anoppi soitti jälkeenpäin ja pyysi anteeksi miehensä puolesta. Sanoin, etten voi antaa ainakaan vielä anteeksi tuollaista käytöstä. Mieheni ei oikein osaa sanoa mihinkään mitään. Hän on hyvin vihainen, järkyttynyt ja pettynytkin.
Mitä kannattaisi tehdä?
Kommentit (107)
täydellisesti lapsen mummoon ja paaan vaaripuoleen ja kerrote siten myöhemmin lapsenne kysyesä, miksei ummoa tavata, että siksi koska sua on tukistettu kerran.
Puuttukaan myös aina joka tilanteessa lapsenne kasvatusyrityksiin, valittakaa hoitopaikan ja koulun rajojenasetamisesta jne.
Elämä on muuten liian helppoa...
Emme ole tosiaan mitään hysteerisiä tämän asian suhteen. Mun on vaan todella vaikea suhtautua koko asiaan, sillä en hyväksyä mitenkään päin ruumiillista kuritusta. Vaikeaa on myös siksi, ettei mieheni pidä koko "isäpuolestaan". Tämä hankaloittaa todella paljon heidän välejään.
Emme ole äärimmäisyyksien ihmisiä, vaikkemme hyväksykään väkivaltaa. Tukistamista vaikeampaa on hyväksyä anopin miehen suhtautuminen omaan tekoonsa.
Joku kyseli, miten suhtautusin, jos mieheni läppäisi minua poskelle... Olisin todella järkyttynyt, laittaisin välit hetkeksi jäähylle ja vaatisin parisuhdeterapiaa tai jotain. Tuskin tekisin rikosilmoitusta yhden kerran jälkeen.
Jos anopin mies nyt vain soittaisi ja pyytäisi anteeksi ja olisi valmis keskustelemaan asiasta. Mieheni puhui äsken anopin kanssa asiasta, mutta anopin mies ei vieläkään näe toiminnassaan mitään vikaa. Anoppikin vain selittelee.
ap
ps. Olen ihmeissäni, kuinka monen mielestä tapahtunut oli pikkujuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikein jaksa uskoa, että olisi kovasti kiskaissut. Eihän ne opi jos ei nitä neuvo mitä saa koskea ja mitä ei. Kyllä minäkin olisin voinnut tiukkaan sävyyn sanoa, että nyt uskot.
jos ei osaa niitä laillisesti kasvattaa. Tai hakeutua lastensuojeluperheeksi, jotta saa tarvittavan tuen ja oppii vanhemmuutta.
Rikosilmoituksen tekemättä jättäminen on lapsen oikeuksien laiminlyömistä. Lasta on pahoinpidelty. Hyssyttely ei auta.
Lyödään reippaasti? Entä, jos on vieläkin kuriton? Heitetään kivellä? Miksi väkivallalle annetaan toinen nimi, kun sen kohde on lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olisin tuossa tilanteessa kuitenkin puuttunut oman lapseni käytökseen napakammin jo aikaisemmin.
Ymmärsin nin että lapsi toisti kielloista huolimatta tekoaan.
syy katkaista välit anoppiin ja tämän mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanot miehelle, että lapseen ei ole koskemista.
Ehkä vekara tosiaan otti nyt opiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä minkään ikäinen, paitsi pelkäämään. Ovatko pahoinpidellyt lapset muka erityisen hyvin käyttäytyviä, kun heitä on kuritettu oikein säännöllisesti?
fyysinen ojentaminen juontaa juurensa aikojen alusta ja myös muiden nisäkkäiden tavasta kouluttaa jäkeläisiään. Yleensä aikuiset ymmärtävät puhetta ynnä muuta signaalia. Koiran pentua pulauttaa emä ennnemmin tai myöhemmin kunnolla elleivät muita merkkejä ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että yhtä aikuista on toteltava ja rajat on olemassa.
Ärsyttäviä tuollaiset ap.kaltaiset lässyttävät vanhemmat. Näistä sitten kasvaa niitä rajattomia hirviöitä, joiden kanssa tapellessa menee opettajien aika.
Eikä minkään ikäinen, paitsi pelkäämään. Ovatko pahoinpidellyt lapset muka erityisen hyvin käyttäytyviä, kun heitä on kuritettu oikein säännöllisesti?
Jos niskavilloista hiukan napsaistu. Hiukan eri asia kuin systemaattinen nöyryytys ja alistaminen fyysisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä minkään ikäinen, paitsi pelkäämään. Ovatko pahoinpidellyt lapset muka erityisen hyvin käyttäytyviä, kun heitä on kuritettu oikein säännöllisesti?
Jos niskavilloista hiukan napsaistu. Hiukan eri asia kuin systemaattinen nöyryytys ja alistaminen fyysisesti.
Anoppi voi tulla teille kyläilemään, muttei toisinpäin.
itku ja parku ihan turhasta. Lasten pitää totella!
Ei tarvitse hakata luita tohjoksi tai kuristaa, jotta toiminta olisi pahoinpitelyä. Varsinkin, kun on kyse pienestä lapsesta. Aikuisen kohdalla se voisikin olla lievempi rikkomus.
Nytpähän sitten uskot perkele ja ensi kerralla tulee remmiä jos et usko!
sillä kukaan muu ei voi eikä saa käydä käsiksi lapseen, oli käsiksi käyminen miten ymmärrettävää tai lievää tahansa. Jopa pyllylle kevyesti läpsäyttäminen on rajojen ylittämistä. Oli sitten kyseessä tukistaminen, luunappi, nipistäminen jne. (ja pidän näitä kyllä lapsen oikeuksien rikkomisena) sitä ei tehdä ikinä jonkun toisen lapselle, oli lapsi sitten miten ärsyttävä tahansa. Siinä mielessä ymmärrän ap:n järkytyksen. Ja tietysti se, että mies ei tajua tehneensä mitään väärin. Kyseessä on tosiaan sama asia kuin jos aikuiselle tehtäisiin noin.
Sen sijaan olen sitä mieltä, että kyllä vähän alle 2-vuotias pitää saada kuriin, jos ei muulla keinoin, niin pitämällä vaikka väkisin sylissä, enkä olisi ihmetellyt, jos tämä mies olisi karjunut ap:lle vähemmän kauniisti. Kyllä se on oikeutettua, jos kyläpaikan omistajien tavarat ovat jatkuvassa vaarassa eivätkä vanhemmat huolehdi siitä, että lapsi ei pääse käsiksi niihin. Kyseessä oli siis laiminlyönti ap:n puolelta. Silti ei ole mitään oikeutta käydä käsiksi lapseen. Ensinnäkin tuon ikäinen lapsi ei ole ns. kasvatettu eli alle 2-vuotiasta ei voida pitää syyllisenä tapahtumaan. Kiellot vain lisäävät kohteen kiinnostavuutta. On siis vanhempien syy, jos lapsi tekee tavaroille jotain.
Mutta edelleen, mikään ei oikeuta käymään käsiksi lapseen. Ruma huutaminenkin on enemmän ok - ja mieluiten siis vanhemmille...
Itse tosiaan kävisin sen keskustelun anopin ja tämän miehen kanssa, missä hyvin yksiselitteisesti käytäisiin läpi, mitä lapselle saa tehdä ja mitä ei. Ja anteeksipyyntö tosiaan olisi kohtuullinen odotus mutta tuskin sitä saatte, koska mies vaikutti olevan tyytyväinen itseensä. Ihan nostatte kissan pöydälle ja sanotte, että lapsenne ei koskaan tule heille hoitoon tai yökylään isompanakaan, koska siellä kohdellaan juuri niitä pienimpiä ja avuttomimpia julmimmin.
silloin kun lapsi ei tottele vaikka on pari kertaa käsketty?
lapselle on paras tulevaisuutta varten oppia kun kielletään asioita, varsinkin jos ollaan kylässä, että on tavaroita joihin ei saa koskea.
puhukaa asia rauhallisesti sen miehen kanssa, kyllä ihmiset useimmiten ymmärtää, että on eri mielipiteitä ja käytäntöja kasvattaa lapsia ja niitä täytyy osata kunnioittaa. ja että ajat muuttuvat.
En minäkään pidä ruumillisesta kurituksesta, mutta minulla on todella raisut villiviikarit, joita ei voi aina muulla lailla jarruttaa, kun ottaa lujast käsivarresta tai tukastakin kiinni.
Ei varmasti mene perille järkevä ja kaunis puhe niissä tilanteissa.
Arvo Ylppö sanoi, että luunappi on paljon kunnioittavampi vaihtoehto kun esim huutaminen.
Laki tarkottaa ruumiillisella kurituksella enemmänkin jotain "kunnon kuritusta".