Anopin mies tukisti lastamme - mitä tehdä nyt?
Meille kävi tällainen todella ikävä episodi. Olimme anoppilassa käymässä hiukan alle 2-vuotiaan lapsemme kanssa. Lapsi meni useista kielloista ja uudelleen ohjauksista huolimatta koskemaan DVD-soittimeen. Olin itse muutaman metrin päässä ja menossa juuri ottamaan lapsen syliin ja ohjaamaan muualle.
Anopin mies oli kuitenkin lähempänä. Hän otti niskahiuksista kiinni, veti lapsen pois ja ärjäisi. Lapsi alkoi tietenkin itkeä aivan hillittömästi, jolloin mies vaikutti olevan varsin tyytyväinen toimintaansa. Kehuskeli oikein, että nytpähän oppi... Itse lohdutin lasta ja yritin olla tyynenä.
Mieheni tuli välittömästi paikalle ja kuuli, mitä oli tapahtunut. Hän halusi lähteä samantien pois ja sanoi, että me haluamme miettiä, kuinka tästä eteenpäin. Anoppi ja hänen miehensä ovat olleet yhdessä vuosia, mutta mieheni ei ole oikein koskaan pitänyt tästä "isäpuolestaan".
Itse olen todella kauhuissani. En hyväksy (TIETENKÄÄN) minkäänlaista ruumiillista kuritusta. Lisäksi tilanne oli mielestäni varsin "lievä" ja olin itse vieressä.
Anoppi soitti jälkeenpäin ja pyysi anteeksi miehensä puolesta. Sanoin, etten voi antaa ainakaan vielä anteeksi tuollaista käytöstä. Mieheni ei oikein osaa sanoa mihinkään mitään. Hän on hyvin vihainen, järkyttynyt ja pettynytkin.
Mitä kannattaisi tehdä?
Kommentit (107)
aika kiivaasti näytte asiaan suhtautuvan. Mielestäni asiassa riittäisi anteeksipyyntö anopin mieheltä ja lupaus siitä, että hän jatkossa kunnioittaa teidän kasvatusmenetelmiänne.
Mitä ikäluokkaa mies on? Onko kenties niin, että hänen lapsuudessaan lapsia on tukistettu? Relatkaa vähän, ja puhukaa asiasta rauhallisesti aikuisten kesken.
Siis ihan jyrkästi ajatellen. En kuitenkaan nostaisi tuosta haloota. Anopin anteeksipyyntö oli jo ihan hyvä alku. Jatkaisin siten, että anopin miehen itsensä pitäisi vielä pyytää anteeksi ja osoittaa ymmärtäneensä, että toimi tilanteessa väärin. Lapsi nyt tuskin tuollaisesta yksittäisestä tapauksesta kärsii ja jos kaikista tällaisista episodeista aletaan tehdä rikosilmoitukset, niin mennään pahasti metsään.
En hyväksyisi, enkä kävisi ennenkuin anteeksipyyntö olisi tehty.
Ainakin joku osaa kasvattaa pentuanne oikein.Eli anopin mies.
Luulen, että mieheni olisi tukistanut anoppia tuon jälkeen.
Mieshän tuossa oli kyseessä?
eikä lapsenikaan. Anoppi voisi käydä valvotusti meillä.
Itse olisin voinut toimia samoin kun anopin mies. Kerroit että lukuisista kielloista huolimatta lapsi koski.....
Rajat on laitettava tavalla tai toisella.
Miksi ette, miehesi tai sinä, vahtinut soittimen edessä ettei lapsi pääse siihen käsiksi?
Luulen, että mieheni olisi tukistanut anoppia tuon jälkeen.
Mieshän tuossa oli kyseessä?
Kunhan vitsillä kirjoitin.
Oikeasti en hyväksy ruumillista kuritusta, olisin jutellut anopin miehen kanssa kyllä tästä. Eiköhän asia olisi järjestynyt.
mutta minulle riittäisi anteeksi pyyntö ja lupaus ettei asia tule koskaan toistumaan. On kuitenkin sitä ikäluokkaa jolloin tuo on ollut enemmänkin normaalia kuin epänormaalia.
Oma äitini on kerran meinannut tukistaa, ei siis tukistanut vaan pysähtyi tajutessaan mitä oli tekemässä kun olin vieressä. Itseäni on tukisteltu enemmän kuin vähän ja vielä yläaste iässä.
ap:ta poskelle, ihan vain saattaakseen mielipiteensä perille. Ei sillä ole merkitystä, ketä kuritetaan tai onko kyseessä tukistaminen vai lyöminen.
kyläile tai hyväksy anopin anteeksipyyntöä. kyllä aikuisen ihmisen on itse osattava pyytää anteeksi omia tekojaan. vaikka oliskin iäkkäämpi ihminen kyseessä, pitää tietää ettei NYKYISIN ole sallittua tukistella tms. kyllä mä ainakin olisin herneet nenään vetässy.
Siis ihan jyrkästi ajatellen. En kuitenkaan nostaisi tuosta haloota. Anopin anteeksipyyntö oli jo ihan hyvä alku. Jatkaisin siten, että anopin miehen itsensä pitäisi vielä pyytää anteeksi ja osoittaa ymmärtäneensä, että toimi tilanteessa väärin. Lapsi nyt tuskin tuollaisesta yksittäisestä tapauksesta kärsii ja jos kaikista tällaisista episodeista aletaan tehdä rikosilmoitukset, niin mennään pahasti metsään.
Pahimmalta tuntuu anopin miehen reaktion lapsen itkuun ja pelästykseen. Anopin mies ei myöskään pyytänyt anteeksi. Hän oli todella tyytyväinen omaan toimintaansa.
Mieheni ei suostu juuri nyt puhumaan asiasta juuri mitään. Luulen, että anopin mies on ehkä joskus häntäkin tukistanut tms. ja nyt sitten nämä muistot tulivat mieleen.
Emme ole menossa tekemään rikosilmoitusta, vaikka mieleni hieman tekisi.
ap
ja nopeasti. Saapahan kääpä opetuksen ja anoppisi myös. Jätä munaton miehesi, joka ei kykene puolustamaan lastaan.
Asiasta juttelette ja se on siinä.
on sulla ongelmat!! Saanks mä nauraa...
täydellisesti lapsen mummoon ja paaan vaaripuoleen ja kerrote siten myöhemmin lapsenne kysyesä, miksei ummoa tavata, että siksi koska sua on tukistettu kerran.
Puuttukaan myös aina joka tilanteessa lapsenne kasvatusyrityksiin, valittakaa hoitopaikan ja koulun rajojenasetamisesta jne.
Elämä on muuten liian helppoa...
Jos ei anopin mies pyytäisi anteeksi, niin tuskin enää suostuisin anoppilassa käymään.
Alle 2- vuotias ei vielä ymmärrä kieltoja niin että sekään oikeuttaisi tuon. Lisäksi tukistaminen on todellakin ruumiillista kurittamista, joka on laissa kielletty. Minua myös huolettaisi se, että anopin mies olisi nauttinut tilanteesta. Se tekisi tukistamisen vielä tuomittavammaksi.
Mua huolestuttaisi myös se mitä mahdollisesti tapahtuisi silloin kun kukaan muu ei olisi läsnä. Voisiko mies kurittaa vieläkin rankemmin, jos olisi yksin lapsen kanssa? En antaisi ikinä lastani anoppilaan hoitoon, jos anopin mies olisi paikalla.
Pahimmalta tuntuu anopin miehen reaktion lapsen itkuun ja pelästykseen. Anopin mies ei myöskään pyytänyt anteeksi. Hän oli todella tyytyväinen omaan toimintaansa.Mieheni ei suostu juuri nyt puhumaan asiasta juuri mitään. Luulen, että anopin mies on ehkä joskus häntäkin tukistanut tms. ja nyt sitten nämä muistot tulivat mieleen.
Emme ole menossa tekemään rikosilmoitusta, vaikka mieleni hieman tekisi.
ap
Tästähän mies sai hyvän (teko)syyn katkaista välit anoppiin ja miehentekeleeseen.
Muuta syytä en keksi tuohon ylireagointiin.
Tietenkään ruumillinen kuritus ei ole hyväksyttävää mutta asian voi hoitaa niin kuin aikuiset tekevät. Anoppi on jo ottanut ekan askeleen ja yrittänyt aloittaa keskustelua.
Kun minä olin lapsi; tukistaminen oli ihan yleinen kasvatuskeino. Vanhempien ihmisten on ehkä vaikea mieltää tekoaan kovin vääräksi. Siihen auttaa (?) keskustelu jossa teette selväksi, ettette hyväksy tuollaista kasvatusmenetelmää ja itseasiassa kyseessä on nykylakien mukaan pahoinpitely eli rikos.
Anteeksipyyntöön tulisi kyllä tekijänkin taipua, eihän anoppi lasta tukistanut....
olisi meidän kyläilyt kyläilty tuon miehen läsnäollessa.
Luulen, että mieheni olisi tukistanut anoppia tuon jälkeen.