Lue keskustelun säännöt.
Miten välttää katkeruus omaa miestä kohtaan, kun hän pääsee niin helpolla?
Ajatukseni taitavat olla ihan typeriä, mutta minua nyt toise lapsen syntymän jälkeen vaivannut jatkuvasti katkeruus siitä kuin helppoa mieheni elämä on. Hän saa lapsen ns. ilmaiseksi ilman raskautta, synnytystä ja sen jälkeisiä kipuja, valvomisiä, imetystä ja sen sitovuutta jne jne.
Tästä voi saada kuvan että mieheni on joku lusmu joka istuu baareissa ja minä hoidan lapset, ei, näin ei suinkaan ole. Olen vaan heräänyt huomaamaan että osallistuvinkaan mies ei yleensä joudu tekemään yhtä paljon kuin keskiverto äiti. Tuttavaperheissäkin homma menee aina niin esim. grillijuhlissa tai mökillä, että aluksi kaikki ovat yhdessä ja vaihdetaan kuulumiset, sitten tunnin-parin päästä naiset vahtii väsyneenä lapsikatraita kun miehet saunoo ja soutelee keskenään pitkän kaavan mukaan, juo olutta ja jauhaa paskaa. Ja tottakai miehet nukkuu pitkään seuraavana aamuna kun naiset hoippuu kukonlaulun aikaa ipanoitaan puurottamaan.
Kaiken tämän päälle naiset käy vielä töissä siinä missä miehetkin joten vanhanaikaiseen jakoon ei mielestäni voi vedota.
Kommentit (436)
Vierailija kirjoitti:
En halua olla ollenkaan ilkeä, mutta juuri tuon takia en lapsia tee. Vaikka kuinka koitamme olla tasavertaisia niin silti tiukan paikan tullen siivous, ruoanlaitto ja muut kotityöt kaatuvat minun päälleni. Mies on luvannut ummet ja lammet kuinka huolehtisi lapsesta yhtä paljon kuin minäkin, mutta tämän palstan ja kaverien juttujen perusteella en usko mieheni olevan poikkeus, joka vahvistaisi säännön.
Tavallaan järkevää, mutta erittäin huono peruste jättää lapset kokonaan saamatta. Kotitöiden tekeminen ei ole kuitenkaan välttämättä verrattavissa huolenpitoon lapsesta. Voihan olla, että miehestä kuoriutuisi unelmaisä, joka rakastaisi leikkiä ja touhuta lasten kanssa, vaikka siivous ei huvitakaan.
Meillä kaikki menee niin tasan, että vaikka joskus saan valitettua jostakin, lopulta huomaan itsekin et kyllä se mies vaan tekee ihan yhtä paljon. Varsinkin kun vauva-aika on ohi, tasaaminen on helppoa. Pääsen ulos ja harrastamaan niin paljon kuin haluan, ja hän myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua olla ollenkaan ilkeä, mutta juuri tuon takia en lapsia tee. Vaikka kuinka koitamme olla tasavertaisia niin silti tiukan paikan tullen siivous, ruoanlaitto ja muut kotityöt kaatuvat minun päälleni. Mies on luvannut ummet ja lammet kuinka huolehtisi lapsesta yhtä paljon kuin minäkin, mutta tämän palstan ja kaverien juttujen perusteella en usko mieheni olevan poikkeus, joka vahvistaisi säännön.
Tavallaan järkevää, mutta erittäin huono peruste jättää lapset kokonaan saamatta. Kotitöiden tekeminen ei ole kuitenkaan välttämättä verrattavissa huolenpitoon lapsesta. Voihan olla, että miehestä kuoriutuisi unelmaisä, joka rakastaisi leikkiä ja touhuta lasten kanssa, vaikka siivous ei huvitakaan.
Meillä kaikki menee niin tasan, että vaikka joskus saan valitettua jostakin, lopulta huomaan itsekin et kyllä se mies vaan tekee ihan yhtä paljon. Varsinkin kun vauva-aika on ohi, tasaaminen on helppoa. Pääsen ulos ja harrastamaan niin paljon kuin haluan, ja hän myös.
Tarkoitan siis, että eiköhän se todellinen peruste olla hankkimatta lapsia ole ihan se, että ei niitä halua. Sellainen "kyllä mä haluisin, mut kun ei toi mies tee kotitöitä" kuulostaa melko marttyyrimaiselta.
Oi jessus mitä marttyyreita!
On se mies vaan superonnekas, kun se herää 5.30 aamuisin ja menee raatamaan raskaaseen ruumilliseen työhönsä, jotta minä saan olla kotiäitinä. Me nukutaan vielä yli kolme tuntia miehen lähdön jälkeen pehmeässä, lämpöisessä sängyssä.
Vierailija kirjoitti:
Kävin eilen vaimon kanssa deja vu -keskustelun, eli siis samat lätinät N:ttä kertaa lapsiperhearkivuosien aikana.
Kaikki perus jaadajaada siitä, kuinka miehillä on niin helppoa ja mukavaa, nainen on kodin vankina. Pari kuvaavaa esimerkkiä.
Kun minä käyn monta kertaa vuodessa työmatkoilla ja vähintään kerran vuoteen yönylireissulla ihan vaan kavereiden kanssa, eikä vaimo koskaan pääse mihinkään. Koska on lapsia. Koska pitäisi hankkia hoitaja. jännästi aina unohtuu, että olen vuosikausia yrittänyt suorastaan usuttaa häntä pitämään lomaa, lähtemään joskus pois, tekemään jotain muutakin. Mutta ei, kun hänellä on kaikki vastuu eikä kotona mikään pyöri ilman hänen kultaista kosketustaan. Lapsista nuorin on eskarissa ja minä olen oikeasti hoitanut lapsia osaltani ihan vauvasta asti, pärjäämme keskenämme erinomaisesti. Mutta ei, hän ei luota. Ja jos olisi tilaisuus, esimerkiksi lastenhoitaja saatavilla ja liput ostettu johonkin meille kahdestaan tai hänelle kaveriporukalla, niin sitten ei jaksakaan lähteä. Peruu viime tipassa. Koska on niin väsynyt arkeen. Haluaa mielummin nukkua. Hän siis on katkera ja kateellinen siitä, että ei suostu, halua ja jaksa tehdä kuten minä teen, vaikka yritän häntä siihen kannustaa ja tukea, ja muutkin läheiset auttaisivat. Ei vaan kelpaa, mutta se on aina minun vikani, kun edustan sukupuolta, jolla on NIIN helppoa.
Meillä on molemmilla töitä aika paljon; hänellä on vuorotyö, minulla päivätyö+sivutoimista yritystoimintaa. Arki lasten menemisten ympärille aikataulutettuna ja sitten hänen työvuorojensa mukaan joustavasti soveltaen, siis minun työni ja muut asiani joustavat, koska se on mahdollista (vuorotyö ei jousta). Sehän tarkoittaa että hyvin harvoin olemme yhtä aikaa kotona koko perheenä; yleensä kun toinen vanhempi on töissä, toinen hoitaa kodin ja lapset, ja sitten vuoro vaihtuu. Poikkeuksena arki-illat n klo 18.30-21, jolloin minä hoidan AINA iltatoimet, jos ei ole työmatkaa, ja vietän aikaa lasten kanssa, olipa vaimo kotona tahi ei. Mutta vaimokulta jaksaa aina vedota siihen, kuinka minua ei näy KOSKAAN auttamassa lasten ja kodin kanssa, vaan hän tekee aina kaiken yksin. Minun tietenkin pitää kaavan mukaan vastata tähän, että niin, paitsi silloin, kun hän on töissä enkä minä, jolloin minä teen puolestani kaiken yksin. Siis aamuvuoropäivien aamuina, iltavuoropäivien iltoina sekä viikonloppuisin kun hänellä useimmiten on silloin töitä. Siihen hän toteaa; ai niin, enpä muistanutkaan. En ajattele niitä hetkiä kun en itse ole kotona, että siellä mitään tapahtuisi.
Siis WTF nainen!
Olepa mies tarkkana. Vaimosi on kuin omani, tietty ajat ja rutiinit erilaiset, mutta tyyli ja asennoituminen sama. Joku vastasikin jo, että masentunut, mutta ole silti tarkkana. Vaimoni esitti tuollaista, mutta kaikki oli pelkkää teatteria. Hän rakensi itselleen pohjia lähtemiselle, jotta saisi näyttämään itsensä uhrilta ystävien, sukulaisten ja työtoverien silmissä. Pettämistä oli ollut jo pitkään, mutta tahdin ja tahdon kiihtyessä oli suunnitellut myös lähtöä. Toteutti sen, kun aika oli sopiva ja oli järjestänyt kaiken lapsien kouluista, asunnoista, tukirahoista yms. huolehtien.
Meillä tein aika paljon, mutta en ilmeisesti koskaan niitä asioita, mitä nainen olisi juuri sillä hetkellä halunnut minun tekevän, oli kyse sitten kodinhoidosta, lapsista tai muusta. Kaikki asiat olisi pitänyt pystyä lukemaan telepaattisesti. No vaikka teinkin kotitöitä ja huomioin vaimoani ja maksoin varmasti 75% talouden kuluista, ei niistä mitään hyötyä ollut tai tai olisi ollutkaan, saati niitä olisi koskaan millään tavalla hänen toimestaan huomattu, koska asiat oli päätetty hänen osaltaan jo kauan ennen. Suhde taustalla sai kaiken kotona tuntumaan pahalta. Siihen ei valitettavasti mikään auta.
Ehkä sinulla ja teillä on muuten kaikki hyvin, mutta kokemuksesta sanon, että kannattaa olla tarkkana, merkit ovat täysin samanlaiset.
Kyllä tympii lukea näitä. Olen nelikymppinen kolmen lapsen äiti. Synnytystä lukuunottamatta mies ei ole päässyt helpommalla. Minä taas monessa mielessä olen. Miehellä ei todellakaan ole esim. töissä kahden ja puolen tunnin taukoa keskellä päivää kuten minulla on pienten ollessa päikkäreillä ja isomman koulussa.
Ihan niin kuin lastenhoito olisi jotain orjatyötä nykyään. Tai raskaus joku mieletön kärsimys. Ei ollut. Kodinhoito on nykyisin lähinnä erilaisten laitteiden nappien painelua. Synnytykseen saa hyvät mömmöt. Kotiäitiaikana ehtii istua kahvitella kaveriäitien kanssa vauvatreffeillä. Päikkäreitten lisäksi lapset katsoo lastenohjelmia ja taas on vanhemmilla omaa aikaa.
Voitaisko nyt ihan oikeasti lakata esittämästä, että hiki hatussa raadetaan.
Kovasti palstankin mammoilla on aikaa olla täällä kertomassa miten kiire on 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin tehdään valintoja ja sitten valitetaan valintojensa lopputuloksesta? ...sen sijaan, että esimerkiksi tehtäisiin uusia ja parempia valintoja? Saahan sitä suhteen ja mielenterveytensä näinkin tuhottua.
Vierailija kirjoitti:
Oi jessus mitä marttyyreita!
On se mies vaan superonnekas, kun se herää 5.30 aamuisin ja menee raatamaan raskaaseen ruumilliseen työhönsä, jotta minä saan olla kotiäitinä. Me nukutaan vielä yli kolme tuntia miehen lähdön jälkeen pehmeässä, lämpöisessä sängyssä.
Kiva, meillä minä herään klo 5 lasten kanssa ja mies siinä 8.50 kun menee 9 töihin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä saa mitä tilaa.
Ne kriteerit joilla mies valitaan, ratkaisevat millaista elämä tulee olemaan.
Jos sellainen mies kiinnostaa joka on sosiaalinen, hauska, itsevarma, omaa paljon kavereita ja sitä rataa...se ehkä haluaa viettää aikaa kavereiden kanssa jatkossakin.
Sitten on niitä pehmomiehiä jotka kyllä osallistuisivat. Roolit voisi mennä vaikka 50-50. Mutta kun ei ole sitä kemiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi jessus mitä marttyyreita!
On se mies vaan superonnekas, kun se herää 5.30 aamuisin ja menee raatamaan raskaaseen ruumilliseen työhönsä, jotta minä saan olla kotiäitinä. Me nukutaan vielä yli kolme tuntia miehen lähdön jälkeen pehmeässä, lämpöisessä sängyssä.
Kiva, meillä minä herään klo 5 lasten kanssa ja mies siinä 8.50 kun menee 9 töihin :)
Mitä sitten? Puoleen päiväänkö pitäisi saada nukkua?
Mene ihmeessä töihin, se ei ole kiellettyä. Vuorottelette hoitoon viemisien kanssa ja saat joka toinen aamu nukkua pitempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiasta puheen ollen, tunnenpa yhden lupsakan pehmomiehen joka sai naisen ja tekivät pari lastakin. Tosin yli 35-vuotiaaksi sai odotella, ei kiinnostanut naisia ennen sitä.
On nyt vuorostaan kotona hoitamassa lapsia kun (häntä paremmin tienaava, tosin vain keskituloinen) vaimo luo uraa. Huvittavaa lukea kuinka tutut naiset flippaavat kun mies kertoo miten ihanaa ja rentoa on olla lasten kanssa kotona, ja kiittelee vuolaasti töissä raatavaa vaimoaan kun saa itse kokea tämän mahtavan ajan lasten kanssa. Ei olekaan 24/7 superraskasta työtä josta pitäisi palkita vähintään mitalilla. Taas pari päivää sitten seurasi itkupotkuraivareita ja "kuitenkin miehet sitä ja tätä"-nillitystä. Huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Sitä saa mitä tilaa.
Ne kriteerit joilla mies valitaan, ratkaisevat millaista elämä tulee olemaan.
Jos sellainen mies kiinnostaa joka on sosiaalinen, hauska, itsevarma, omaa paljon kavereita ja sitä rataa...se ehkä haluaa viettää aikaa kavereiden kanssa jatkossakin.
Sitten on niitä pehmomiehiä jotka kyllä osallistuisivat. Roolit voisi mennä vaikka 50-50. Mutta kun ei ole sitä kemiaa.
Tämä on muuten totta.
Miestenja naisten perusluonteissa on eroja. Perusluonne on siis melko muuttumaton.
Naiset ovat sovinnollisempia ja neuroottisempia. Molemmat näistä ovat hyviä asioita kun pitää reagoida toisen hätään, lukea tunteita tai pitää ympäristö turvallisena ja siistinä.
Niitä ei kuitenkaan pidetä maskuliinisina ominaisuuksina, koska molemmat näistä korreloivat negatiivisesti ammatillisen menestyksen kanssa. Työelämässä etenee päinvastaisilla ominaisuuksilla.
Siksi sellainen mies joka vetoaa naiseen aluksi, ei välttämättä olekaan hyvä valinta kun pitäisi jakaa kodin ja lasten hoitamiseen liittyviä velvollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatukseni taitavat olla ihan typeriä, mutta minua nyt toise lapsen syntymän jälkeen vaivannut jatkuvasti katkeruus siitä kuin helppoa mieheni elämä on. Hän saa lapsen ns. ilmaiseksi ilman raskautta, synnytystä ja sen jälkeisiä kipuja, valvomisiä, imetystä ja sen sitovuutta jne jne.
Tästä voi saada kuvan että mieheni on joku lusmu joka istuu baareissa ja minä hoidan lapset, ei, näin ei suinkaan ole. Olen vaan heräänyt huomaamaan että osallistuvinkaan mies ei yleensä joudu tekemään yhtä paljon kuin keskiverto äiti. Tuttavaperheissäkin homma menee aina niin esim. grillijuhlissa tai mökillä, että aluksi kaikki ovat yhdessä ja vaihdetaan kuulumiset, sitten tunnin-parin päästä naiset vahtii väsyneenä lapsikatraita kun miehet saunoo ja soutelee keskenään pitkän kaavan mukaan, juo olutta ja jauhaa paskaa. Ja tottakai miehet nukkuu pitkään seuraavana aamuna kun naiset hoippuu kukonlaulun aikaa ipanoitaan puurottamaan.
Kaiken tämän päälle naiset käy vielä töissä siinä missä miehetkin joten vanhanaikaiseen jakoon ei mielestäni voi vedota.
Naurettavaa valittaa jostain raskaudesta. Sinä olet vastuussa omasta kehostasi ja mies omastaan.
Syytä itseäsi koska sinä olet ainoa syyllinen.
Vierailija kirjoitti:
Mua huolestuttaa tuo jo nyt vaikka ei ole vielä niitä lapsia! Itse asiassa se on yksi syy miksi lasten hankinta mietityttää. En haluaisi olla raskaana, synnyttää ja imettää. Kunpa mies voisi hoitaa nuo asiat. Sitten lastenhankinta olisi ihan helppoa!
Sitten sinun ei pidä lapsia hankkia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite sanoin muijalle heti alkuun että jos jotain lapsia tai koiria haluaa niin itse saa maksaa ja hoitaa, muita kriteerejä ei oo suhteelle ja osallistun kaikkeen. Hyvin on menny :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi jessus mitä marttyyreita!
On se mies vaan superonnekas, kun se herää 5.30 aamuisin ja menee raatamaan raskaaseen ruumilliseen työhönsä, jotta minä saan olla kotiäitinä. Me nukutaan vielä yli kolme tuntia miehen lähdön jälkeen pehmeässä, lämpöisessä sängyssä.
Kiva, meillä minä herään klo 5 lasten kanssa ja mies siinä 8.50 kun menee 9 töihin :)
Joskus kuudelta illallako ne lapset jo laitetaan nukkumaan kun noin aikaisin heräävät? Mitä jos vähän myöhentäisitte lasten nukkumaanmenoaikaa niin luultavasti nukkuisivatkin myöhempään.
Miksei vaan voida myöntää sitä että miehet pääsevät helpommalla parisuhteessa ja perhe-elämässä? Kyllähän siitä löytyy ihan tutkittua tietoa, että parisuhteessa ja perheelliset miehet ovat onnellisempia ja elävät pidempään ja terveempinä, kuin perheelliset naiset verrattuna sinkkunaisia. Sinkkuna naiset ovat onnellisimpia ja elävät pidempään ja terveempinä. Kyllähän nämä kaikki asiat vaikuttavat siihen. Vai mistä tämä ero teidän mielestänne johtuu, jotka sitä mieltä että naisilla niin kovin helppoa kotona ja valittavat turhasta?
Jälleen kerran av-palsta vakuuttaa minut siitä, että haluan jatkossakin nauttia elämästäni ja parisuhteestani enkä todellakaan halua lasta sitä pilaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kerran av-palsta vakuuttaa minut siitä, että haluan jatkossakin nauttia elämästäni ja parisuhteestani enkä todellakaan halua lasta sitä pilaamaan.
Vain siitäkö? Minut Av-palsta on aikoja sitten vakuuttanut siitä, ettei ihmisten kanssa ylipäätään ole juurikaan syytä olla missään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Ite sanoin muijalle heti alkuun että jos jotain lapsia tai koiria haluaa niin itse saa maksaa ja hoitaa, muita kriteerejä ei oo suhteelle ja osallistun kaikkeen. Hyvin on menny :)
Sehän on hienoa, että nainen on ymmärtänyt samankuin sinäkin: henkisesti lapsen tasolla olevan ihmisen kanssa ei kenenkään kannata lisääntyä.
Kuulostaa tosiaan alakuloiselta tai sitten vaan kaavoihin kangistunut marttyyrinainen joka on kateellinen miehelle.
Vastaavasti palstalla naiset kieltävät miehiltään perheen ulkopuoliset matkailut jätkien kanssa vedoten syyhen "koska minäkään en halua matkustaa ilman sinua ja lapsia".