Lue keskustelun säännöt.
Miten välttää katkeruus omaa miestä kohtaan, kun hän pääsee niin helpolla?
Ajatukseni taitavat olla ihan typeriä, mutta minua nyt toise lapsen syntymän jälkeen vaivannut jatkuvasti katkeruus siitä kuin helppoa mieheni elämä on. Hän saa lapsen ns. ilmaiseksi ilman raskautta, synnytystä ja sen jälkeisiä kipuja, valvomisiä, imetystä ja sen sitovuutta jne jne.
Tästä voi saada kuvan että mieheni on joku lusmu joka istuu baareissa ja minä hoidan lapset, ei, näin ei suinkaan ole. Olen vaan heräänyt huomaamaan että osallistuvinkaan mies ei yleensä joudu tekemään yhtä paljon kuin keskiverto äiti. Tuttavaperheissäkin homma menee aina niin esim. grillijuhlissa tai mökillä, että aluksi kaikki ovat yhdessä ja vaihdetaan kuulumiset, sitten tunnin-parin päästä naiset vahtii väsyneenä lapsikatraita kun miehet saunoo ja soutelee keskenään pitkän kaavan mukaan, juo olutta ja jauhaa paskaa. Ja tottakai miehet nukkuu pitkään seuraavana aamuna kun naiset hoippuu kukonlaulun aikaa ipanoitaan puurottamaan.
Kaiken tämän päälle naiset käy vielä töissä siinä missä miehetkin joten vanhanaikaiseen jakoon ei mielestäni voi vedota.
Kommentit (436)
Minä olen vaan niin hyvä
141/436
|
15.01.2019 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä, jolle itsenäinen ja oma-alotteinen vastuun kantaminen arjen askareista on ollut aina itsestäänselvyys, täytyy sanoa että kaikille naisille tällainen itseohjautuva mies ei vain sovi, vaikka sellaista itse luulisivatkin kaipaavansa.
Liekö vanhanaikaisten sukupuoliroolien peruja vai mitä, mutta toisilla naisilla on aivan älytön kontrollin tarve noiden arkiaskareiden, kodinhoidon sun muun suhteen. Kaikki pitäisi tehdä juuri silloin ja juuri sillä tavalla, kun nainen sen on mielessään kuvitellut. Itsenäisyyden ja oma-alotteisuuden sijaan mieheltä vaadittaisiinkin siis lähinnä ajatustenlukutaitoa.
Edellinen pidempi suhteeni kaatui osittain juuri siihen, että oma-alotteisesta tekemisestä seurasi vain 'väärin sammutettu'-tyylistä kiukuttelua ja tarjolla oli vain passiivisen, käskystä toimivan perässähiihtäjän tai sohvalle pysyvästi jumahtaneen ("en sitten tee kun ei kelpaa") äkäilijän rooli. Kumpikaan ei kuulostanut itselleni oikein luontevalta.
Nykyisessä suhteessa asiat hoituu kuin itsekseen, kumpikin hoitaa oman osuutensa omalla tyylillään. Epäilemättä kumpikin välillä miettii mielessään, että miksihän se juuri nyt tuon tekee tai miksihän se noin tekee, mutta siihen auttaa kun pysähtyy hetkeksi miettimään kokonaisuutta eli että kaikki tarpeellinen tulee kuitenkin tehtyä ja puntit menee suurin piirtein tasan.
Enkä nyt väitä että kaikki naiset ovat tuollaisia kuin exäni, tai edes suuri osa, mutta toisaalta ei maksa mitään hetkeksi pysähtyä miettimään sitä omaakin roolia. Joskus se mitä kumppanilta haluaa ja odottaa on täysin ristiriidassa sen kanssa, mitä omalla käytöksellään 'ruokkii'.
Upea kirjoitus!
Tuo on totta, että joillakin naisilla on älytön kontrollintarve, että kaikki pitää mennä juuri jollakin tietyllä tavalla eikä millään muulla. Se on hirveän kuluttavaa sekä naiselle itselleen että miehelle.
Aina kannattaa pysähtyä miettimään, onko se maailmanloppu, jos tämän asian tekisi vähän eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hui kauhea, mitä tarinoita! Meillä lapset suunnitelmissa. Taitaapa olla, että vaadin miestä olemaan vähintään hetken kotona kun minä käyn töissä. Kunhan imetys hoidettu pois alta.
Tralalaaa, oppii varmasti mitä se on.
Miten välttää katkeruus naisia kohtaan, kun he pääsevät niin helpolla: ei kutsuntoja tai pakollista ase- tai siviilipalvelusta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua olla ollenkaan ilkeä, mutta juuri tuon takia en lapsia tee. Vaikka kuinka koitamme olla tasavertaisia niin silti tiukan paikan tullen siivous, ruoanlaitto ja muut kotityöt kaatuvat minun päälleni. Mies on luvannut ummet ja lammet kuinka huolehtisi lapsesta yhtä paljon kuin minäkin, mutta tämän palstan ja kaverien juttujen perusteella en usko mieheni olevan poikkeus, joka vahvistaisi säännön.
Tavallaan järkevää, mutta erittäin huono peruste jättää lapset kokonaan saamatta. Kotitöiden tekeminen ei ole kuitenkaan välttämättä verrattavissa huolenpitoon lapsesta. Voihan olla, että miehestä kuoriutuisi unelmaisä, joka rakastaisi leikkiä ja touhuta lasten kanssa, vaikka siivous ei huvitakaan.
Meillä kaikki menee niin tasan, että vaikka joskus saan valitettua jostakin, lopulta huomaan itsekin et kyllä se mies vaan tekee ihan yhtä paljon. Varsinkin kun vauva-aika on ohi, tasaaminen on helppoa. Pääsen ulos ja harrastamaan niin paljon kuin haluan, ja hän myös.
Kyllä, taidat olla oikeassa. Toinen syy sille että olen vela on työni ja rakkauteni sitä kohtaan.
Asumne maassa, jossa ei tukia jaeta yhtä runsaasti kuin Suomessa. Jos pyöräyttäisin lapsen niin heikoilla jäillä olisin työni ja tulojeni suhteen. Siihen lisäksi nämä ”sinähän se äiti olet”-jutut eivät houkuta lapsen hankintaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten välttää katkeruus naisia kohtaan, kun he pääsevät niin helpolla: ei kutsuntoja tai pakollista ase- tai siviilipalvelusta..
Kyllä se tasoittuu, kun hoidat jokaista muksua ekan vuoden yksin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumalan vika, kuin antoi kylkiluulle noin suuren ajatusmaailman
Tämä on vanha ketju, mutta periaatteessa ajankohtainen. Oletteko naiset huomanneet että arvostelette miehiä siitä mitä he tekevät, mutta samaan aikaan mahdollistatte tuon kaiken? Siinä on miehen vaikea sanoa mitään kun sihautat sen bissen auki kesken saunaillan. Toisekseen ehkäisy sälytetään naisen niskoille jo terveydenhuollossa, eikä miehen ehkäisystä edes puhuta. Kieltäydyin jyrkästi kaikista pillereistä ja kierukoista ja sanoin että se ehkäisee jolle lapsien lukumäärä on ongelma. Mies on nyt menossa vasektomiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten välttää katkeruus naisia kohtaan, kun he pääsevät niin helpolla: ei kutsuntoja tai pakollista ase- tai siviilipalvelusta..
Kyllä se tasoittuu, kun hoidat jokaista muksua ekan vuoden yksin kotona.
Jotenkin niin kulunutta kitistä armeijasta. Jos miehiä ei pakotettaisi tekemään edes sitä, niin mihin toi pullamössösakki sitten joutuisi? Ongelmahan on se, että naiset ovat nykyisin paljon multitalentimpia kuin miehet.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vanha ketju, mutta periaatteessa ajankohtainen. Oletteko naiset huomanneet että arvostelette miehiä siitä mitä he tekevät, mutta samaan aikaan mahdollistatte tuon kaiken? Siinä on miehen vaikea sanoa mitään kun sihautat sen bissen auki kesken saunaillan. Toisekseen ehkäisy sälytetään naisen niskoille jo terveydenhuollossa, eikä miehen ehkäisystä edes puhuta. Kieltäydyin jyrkästi kaikista pillereistä ja kierukoista ja sanoin että se ehkäisee jolle lapsien lukumäärä on ongelma. Mies on nyt menossa vasektomiaan.
Juu minä en ainakaan niitä myrkkyjä aio elimistööni tunkea. Mies sitä yhtymistä yleensä enemmän haluaa, silti nainen suostuu hoitamaan, ehkä jopa maksamaan, koko ehkäisyn yksin.
En vaan ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten välttää katkeruus naisia kohtaan, kun he pääsevät niin helpolla: ei kutsuntoja tai pakollista ase- tai siviilipalvelusta..
Kyllä se tasoittuu, kun hoidat jokaista muksua ekan vuoden yksin kotona.
Jotenkin niin kulunutta kitistä armeijasta. Jos miehiä ei pakotettaisi tekemään edes sitä, niin mihin toi pullamössösakki sitten joutuisi? Ongelmahan on se, että naiset ovat nykyisin paljon multitalentimpia kuin miehet.
Ensinnäkään harvat miehet siitä armeijasta sen kummemmin kitisee, vaan käyvät sen pois alta koska niin kuuluu tehdä. Toiseksi, miksi se on mielestäsi kulunut aihe? Ja kolmanneksi, miksi se on ongelma että naiset ovat mielestäsi multitalenttisimpia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin eilen vaimon kanssa deja vu -keskustelun, eli siis samat lätinät N:ttä kertaa lapsiperhearkivuosien aikana.
Kaikki perus jaadajaada siitä, kuinka miehillä on niin helppoa ja mukavaa, nainen on kodin vankina. Pari kuvaavaa esimerkkiä.
Kun minä käyn monta kertaa vuodessa työmatkoilla ja vähintään kerran vuoteen yönylireissulla ihan vaan kavereiden kanssa, eikä vaimo koskaan pääse mihinkään. Koska on lapsia. Koska pitäisi hankkia hoitaja. jännästi aina unohtuu, että olen vuosikausia yrittänyt suorastaan usuttaa häntä pitämään lomaa, lähtemään joskus pois, tekemään jotain muutakin. Mutta ei, kun hänellä on kaikki vastuu eikä kotona mikään pyöri ilman hänen kultaista kosketustaan. Lapsista nuorin on eskarissa ja minä olen oikeasti hoitanut lapsia osaltani ihan vauvasta asti, pärjäämme keskenämme erinomaisesti. Mutta ei, hän ei luota. Ja jos olisi tilaisuus, esimerkiksi lastenhoitaja saatavilla ja liput ostettu johonkin meille kahdestaan tai hänelle kaveriporukalla, niin sitten ei jaksakaan lähteä. Peruu viime tipassa. Koska on niin väsynyt arkeen. Haluaa mielummin nukkua. Hän siis on katkera ja kateellinen siitä, että ei suostu, halua ja jaksa tehdä kuten minä teen, vaikka yritän häntä siihen kannustaa ja tukea, ja muutkin läheiset auttaisivat. Ei vaan kelpaa, mutta se on aina minun vikani, kun edustan sukupuolta, jolla on NIIN helppoa.
Meillä on molemmilla töitä aika paljon; hänellä on vuorotyö, minulla päivätyö+sivutoimista yritystoimintaa. Arki lasten menemisten ympärille aikataulutettuna ja sitten hänen työvuorojensa mukaan joustavasti soveltaen, siis minun työni ja muut asiani joustavat, koska se on mahdollista (vuorotyö ei jousta). Sehän tarkoittaa että hyvin harvoin olemme yhtä aikaa kotona koko perheenä; yleensä kun toinen vanhempi on töissä, toinen hoitaa kodin ja lapset, ja sitten vuoro vaihtuu. Poikkeuksena arki-illat n klo 18.30-21, jolloin minä hoidan AINA iltatoimet, jos ei ole työmatkaa, ja vietän aikaa lasten kanssa, olipa vaimo kotona tahi ei. Mutta vaimokulta jaksaa aina vedota siihen, kuinka minua ei näy KOSKAAN auttamassa lasten ja kodin kanssa, vaan hän tekee aina kaiken yksin. Minun tietenkin pitää kaavan mukaan vastata tähän, että niin, paitsi silloin, kun hän on töissä enkä minä, jolloin minä teen puolestani kaiken yksin. Siis aamuvuoropäivien aamuina, iltavuoropäivien iltoina sekä viikonloppuisin kun hänellä useimmiten on silloin töitä. Siihen hän toteaa; ai niin, enpä muistanutkaan. En ajattele niitä hetkiä kun en itse ole kotona, että siellä mitään tapahtuisi.
Siis WTF nainen!
Vaimosi kuulostaa masentuneelta.
Mä olisin tästä samaa mieltä. Vaikuttaa siltä että teillä on lähteny alusta alkaen vähän oudoille raiteille tuo homma. Olisiko vauva-ajoissa voinut olla jotain mikä olisi laukaissut vaimollasi väsymyksen/masennuksen, vaikka vuosien univelkaa tai joku synnytykseen liittyvä trauma? En suosittele että jäät tossukkana odottelemaan vaimon seuraavia oikutteluja, vaan otat härkää sarvista ja avaat keskustelun siitä että olet hänestä huolissasi ja nykymeno ei voi jatkua, koska tuo tilanne ei ole hyväksi parisuhteelle eikä perheelle. Jos olet yhtä osallistuva kuin annat ymmärtää niin vaimosi väheksyvä käytös on väärin sinua kohtaan. Eli käypäs se keskustelu vielä kerran niin, että puhutte siitä mistä kenkä oikeasti puristaa.
Kaikki osui ihan nappiin ja kiitoksia ohjeista. Jätin tietysti paljon kertomatta. Kuten sen, että esikoisen synnytys oli traumaattinen kokemus, sen jälkeinen vauva-aika hyvin raskasta monella tapaa, vaimo todellakin sairastui tuolloin masennukseen, muttei masennuspäissään uskaltautunut lääkäriin tai hakemaan apua muistaakseni yli vuoteen, koska pelkäsi hulluja juttuja (ne vie meidän vauvan pois jne).
Kun hän lopulta sai masennusdiagnoosin ja lääkityksen, hänen vointinsa kerkesi juuri alkaa parantua, kun sitten tuli uudelleen raskaaksi ja piti keskeyttää lääkehoito. Sen jälkeen ei ole myöntänyt mitään eikä hakenut enää apua, paitsi ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin sai jotain nappeja. Itse olen varma että hän haki alunperin masennukseensa apua liian myöhään ja olisi pitänyt jatkaa hoitoa, että se ei ehtinyt parantua. Itse hän väittää alkuperäistä virhediagnosiksi ja ettei häntä mikään vaivaa, on vain liikaa töitä ja hän on väsynyt niistä. Ei auta mikään tolkutus ja vaatiminen, suostuttelu ja anominen.
Olen esittänyt huoleni juuri noin sanoin ja painokkaasti jo vuosia sitten ja sanonut, ettei tämä meno voi jatkua, koska kaikki, koko perhe, kärsii siitä, ja että sitä päivää kukaan ei halua nähdä, kun minunkin jaksamiseni lopulta loppuu. Kaikkeen tähän liittyy myös paljon huutoa, riitelyä ja asiatonta käytöstä kaikkia kohtaan. Itse en nyt enää näekään muita vaihtoehtoja kuin eron, koska hän ei suostu myöntämään mitään vikaa itsessään, hän ei kuulemma ole mitenkään sairas, vaan vain väsynyt, ja se on kaikkien lapsiperheen äitien kohtalo, naiset ovat uhreja ja miehet syyllisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä.
Kaiken tämän päälle naisen on saatava ura, ystäväiltamat, kuntosalit, jännitystä elämään ja ties mitä.
Eikö mikään riitä?
Lopulta vielä valitamme siitä, että emme jaksa.
Het mulle kaikki tänne, nyt?
N37
Vierailija kirjoitti:
Paljonkohan on pettämisprosentti reissuhommia tekevillä miehillä?..tiedän neljä ja kaikki pettäneet.
Lienee suht samoissa kuin prosentti olla oikeasti "oman" lapsensa biologinenkin isä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua huolestuttaa tuo jo nyt vaikka ei ole vielä niitä lapsia! Itse asiassa se on yksi syy miksi lasten hankinta mietityttää. En haluaisi olla raskaana, synnyttää ja imettää. Kunpa mies voisi hoitaa nuo asiat. Sitten lastenhankinta olisi ihan helppoa!
Nuo mainitsemasi asiat ovat se helpoin osio lasten kanssa perheenä elämisessä.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä.
Kaiken tämän päälle naisen on saatava ura, ystäväiltamat, kuntosalit, jännitystä elämään ja ties mitä.
Eikö mikään riitä?
Lopulta vielä valitamme siitä, että emme jaksa.
Het mulle kaikki tänne, nyt?
N37
Töissä nyt on pakko käydä ja vapaa-aikaakin olisi kiva olla olemassa eli näkee joskus ystäviä ja pitää jonkun harrastuksen. Jos jostain tuosta pitää luopua lasten myötä, niin helposti se ensimmäinenkin lapsi jää tekemättä. Tilanne muuttuu täysin, jos voi olla varma, että mies hoitaa oman osuuteensa ilman jatkuvaa ohjeistusta ja paimentamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vanha ketju, mutta periaatteessa ajankohtainen. Oletteko naiset huomanneet että arvostelette miehiä siitä mitä he tekevät, mutta samaan aikaan mahdollistatte tuon kaiken? Siinä on miehen vaikea sanoa mitään kun sihautat sen bissen auki kesken saunaillan. Toisekseen ehkäisy sälytetään naisen niskoille jo terveydenhuollossa, eikä miehen ehkäisystä edes puhuta. Kieltäydyin jyrkästi kaikista pillereistä ja kierukoista ja sanoin että se ehkäisee jolle lapsien lukumäärä on ongelma. Mies on nyt menossa vasektomiaan.
Juu minä en ainakaan niitä myrkkyjä aio elimistööni tunkea. Mies sitä yhtymistä yleensä enemmän haluaa, silti nainen suostuu hoitamaan, ehkä jopa maksamaan, koko ehkäisyn yksin.
En vaan ymmärrä.
Jep ja kärsimään kaikki sivuoireet. Ehei, ei enää koskaan.
Eipä ihme, että lapsettomat naiset saa kuulla tiuskimista ja v..tt..lua.