Lue keskustelun säännöt.
Miten välttää katkeruus omaa miestä kohtaan, kun hän pääsee niin helpolla?
Ajatukseni taitavat olla ihan typeriä, mutta minua nyt toise lapsen syntymän jälkeen vaivannut jatkuvasti katkeruus siitä kuin helppoa mieheni elämä on. Hän saa lapsen ns. ilmaiseksi ilman raskautta, synnytystä ja sen jälkeisiä kipuja, valvomisiä, imetystä ja sen sitovuutta jne jne.
Tästä voi saada kuvan että mieheni on joku lusmu joka istuu baareissa ja minä hoidan lapset, ei, näin ei suinkaan ole. Olen vaan heräänyt huomaamaan että osallistuvinkaan mies ei yleensä joudu tekemään yhtä paljon kuin keskiverto äiti. Tuttavaperheissäkin homma menee aina niin esim. grillijuhlissa tai mökillä, että aluksi kaikki ovat yhdessä ja vaihdetaan kuulumiset, sitten tunnin-parin päästä naiset vahtii väsyneenä lapsikatraita kun miehet saunoo ja soutelee keskenään pitkän kaavan mukaan, juo olutta ja jauhaa paskaa. Ja tottakai miehet nukkuu pitkään seuraavana aamuna kun naiset hoippuu kukonlaulun aikaa ipanoitaan puurottamaan.
Kaiken tämän päälle naiset käy vielä töissä siinä missä miehetkin joten vanhanaikaiseen jakoon ei mielestäni voi vedota.
Kommentit (436)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan. Miesten pitää sotia ja mennä tappelemaan, eli hoitaa likainen työ naisten puolesta.
Oletteko unohtaneet sen. Minä ihan unohdin.
T: Armeijan käynyt mies
Milloin viimeksi sodit? Viime viikolla? Onhan se ihan ymmärrettävää, ettet pysty lapsiasi hoitamaan, kun pitää koko ajan sotia niin kovasti. Joka viikko ja monta tuntia päivässä sotaa. Naiset ei ymmärrä.
Milloin viimeksi olit alistettu? Kun tamppooni putkahti alas valkoiseen pönttöön?
En ole alistettu enkä käytä tampooneja. Mulla on normaalijärkinen mies, joka hoitaa lapsia ja kotia siinä kuin minäkin. Ei ole ikinä vedonnut mielikuvitussotaan, jotta vois jättää omat lapsensa hoitamatta.
Oletko varma, että olet nainen?
Mielikuvitussota, heh heh.
Niin Suomessa on viimeksi sodittu 1945. Jos sen jälkeen olet sotinut niin se on ihan sun mielikuvitussotasi. Kannattaa hakeutua hoitoon noiden harhakuvitelmien takia. Ei ole tervettä kuvitella sotivansa maassa jossa on eletty rauhan aikaa jo kohta 75 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, että jos on jonkun kanssa yhdessä ja kuvioissa on yhteisiä lapsia, kynnys jättää hänet on korkea. En oikein siltikään ymmärrä, miten niin moni alistuu marttyyrimaisesti ihan ihmeellisiin kuvioihin - ja osa jopa valitsee kumppanikseen alunalkaenkin sellaisia miehiä, joista tuollainen käytös on jotenkin aistittavissa.
Minulla on ollut vuosien aikana kaksi pitkäaikaista parisuhdetta lapsiperheenä, ja molemmissa työt on jaettu aivan tasaisesti. Olen aina ja kaikessa peräänkuuluttanut vilpitöntä, hyväntahtoista tasa-arvoisuutta, jossa molempien tarpeet ja toiveet punnitaan, enkä todellakaan ole joutunut kärsimään minkäänlaista huonommalle osalle jäämistä. Kaikki työt ja vastuut on jaettu tasaisesti tilanteen mukaan, ja molempien omasta ajasta on aina huolehdittu. Samoin rahat on aina jaettu siten, että kaikki tienattu on yhteistä, ja molemmat saavat hankkia tasaveroisesti omia juttuja vapaasti, mutta toki yhdessä neuvotellen. (Ja ennen kuin palstan miesasiamiehet alkavat nitkuttaa asiasta, niin minä olen ollut suurimman osan aikaa parisuhteessa isotuloisempi, joten tässä todella on kyse tasa-arvo-ajattelusta, eikä omaneduntavoittelusta. Toki jos mieheni jatkossa tienaa enemmän kuin minä, hän maksaa sitten enemmän.)
Aloituksessa kuvatun tyyppinen kuulostaa aivan vieraalta myös kaveripiirissä. Jos ollaan porukalla lasten kanssa jossakin, aikuisten vastuut vuorottelevat niin, että kaikki saavat osansa töistä ja vapaa-ajasta.
En todellakaan halua syyllistää ihmisiä omista hankalista tilanteistaan, ja kuten alussa sanoin, ymmärrän, että huonosta tilanteestakin on hankalaa lähteä. Itsekin kärvistelin ensimmäisessä parisuhteessani liian kauan, vaikka olin joillakin tavoin onneton (muista syistä kuin työnjaosta tai taloudesta johtuen). Sanoin edellisen vain siksi, että haluaisin itse pitää yllä keskustelua siitä, että ei suinkaan ole normaalia ja hyväksyttävää, että parisuhde on epätasa-arvoinen työleiri, jossa mies on jonkinlainen perässävedettävä mieslapsi. Naisten pitäisi - ja ihan kaikkien pitäisi -odottaa kumppaniltaan aivan tasavertaista panosta ja vanhemmuutta, ja sen pitäisi olla itsestäänselvyys. Jos ei ole, pitää vaatia muutosta, ja sen muutoksen vaatimiseen on aivan täysi oikeus.
DoNuts kirjoitti:
Suurin osa naisista ei ole ymmärtänyt miten priorisoidaan asioita.
1) pidetään huolta että napero saa ruokaa ja hoivaa
2) ulkoilua ja huomiota rajojen asettelulla yms
3) Puhtautta ja unta
4) ja sitten vasta jos aikaa jää päikkäreiltä ja kaupassa käynniltä, niin tulee siivous ja pyykkäys
Ne ovat toissijaisia ja mieskin voi ne tehdä koulutuksen jälkeen. Ja työnjälkeä ei sovi arvostella, tai homma jää sihen. Samoin jos nainen ei osaa vaihtaa tulppia tai talvirenkaita ekalla kerralla, täytyy pitää suu kiinni..
Olen se armeijaprovo. Juuri tuo on se kaava.
Nähtävästi vaan lapsen kustannuksella pitää stressailla. Lapsikin reagoi tuollaisessa ilmpiirissä missä pitää kaikki asiat tehdä päivän aikana. Ei ole kiva kasvuympäristö pienelle lapselle suorituskeskeinen koti.
Voin kuvitella miten nämä naiset raivon vallassa imuroi ja kolistelee astioita miehelleen ja lapsille.
Ei meilläkään ole töiden jälkeen kukaan alkanut imuroimaan, vaikka viimeksi viikko sitten oli aikaa siivoilla. Toki olisi nytkin aikaa, mutta terve järki sanoo että nyt alkoi viikonloppu. Tervettä levätä välillä.
Miehet ja lapset kärsivät kodeissa joissa suorituskeskeinen nainen alkaa siivoilemaan väkipakolla. Todella sairas ilmapiiri rauhaa rakastaville ihmisille.
Menisitte itseenne alapeukuttajat.
AP sun katkeruus tulee siitä, kun et vaan osaa puolustaa rajojasi. Sut kasvatettu kiltiksi, joka ei osaa vaatia mieheltäs mitä oikeesti tarvitset. Tiedän koska olin itse samanlainen. Terapiassa musta tullut napakkaampi ja enää en niin helpolla ole kynnysmattona. Kyllä miehen pitää oma osuus hoitaa. Ja kaikki miehet ei todellakaan ole sellaisia, kuin palsta antaa ymmärtää. Huonoon suhteeseen ei kannata tyytyä. Mieheni tekee jo nyt kotihommia enemmän, kuin minä tai ainakin on aloitteellisempi, kuin minä. En toisin ole tästä ylpeä :D. Lasta meillä ei vielä ole, mutta nähnyt hänen olevan muitten lasten kanssa, niin uskon kyllä että hänestä tulisi loistava isä. Tietysti toi biologinen asia häiritsee myös mua. Varsinkin kun terveyteni ei ole mikään huippu, niin pelottaa raskaus. Mies sanoikin, että synnyttäisi puolestani jos voisi :D. Mutta onhan siinä myös hyviäkin puolia. Sä tunsit lapsen sun mahassa ja kivuista huolimatta oli varmasti hieno kokemus lapsen saaminen syliin. Jos sulla on rajojen kanssa ongelmia, niin mene terapiaan. Opit pitämään puolesi terveesti.
Vierailija kirjoitti:
mä otin ihan tarkoituksella eri systeemin meidän perheessä. Ilmoitin miehelle että se olen sitten minä tällä kertaa joka saunoo ja kaljoittelee ja hyvin se mies sopeutui asiaan :D monet tuttavanaiset vaan alistuvat osaansa...
Juu se on ihan itsestä kiinni. Älkää olko ovimattoja, naiset. Pitäkää puolenne. Älkää alistuko siihen osaan vaikka kaveri tai oma äiti onkin tehnyt niin. Tee erilailla, ota ohjat käsiin. Jotkut onneksi osaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähen Lanztsarottelle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan. Miesten pitää sotia ja mennä tappelemaan, eli hoitaa likainen työ naisten puolesta.
Oletteko unohtaneet sen. Minä ihan unohdin.
T: Armeijan käynyt mies
Jos miehet saa perseillä ja olla naisten palveltavana, vain siksi että he menevät sotimaan, niin ihan mielellään ne sinne sotaan lähettää ja toivoo ettei tuu takas!
Pidähän pääsi kiinni jo.
Minä otin eron ämmästä, kun muuttui ihan perseeksi lapsen tulon jälkeen.
Pelkkää psykologista sodankäyntiä koko loppuosa suhteesta. Kiusaamista työpäivän jälkeen pikkuasioista ja naputusta.
Ajattelin jo silloin työpäivän jälkeen että ton kanssa en ainakaan tänään harrasta yhtään seksiä, sen verran huono vastaanotto oli että saa nukkua yksin sängyssä.
Oli syy mikä tahansa niin tämäkin ketju todistaa sen että ihmisten ei ole tarkoitus elää samassa suhteessa koko ikäänsä. Sitä tarvitsee tuulettua. Niin minäkin tuuletuin aika pian.
Siihen jujuun en tosin mene että lyön kimppaan uuden naisen kanssa. Kovasti ne yrittää, mutta tiedän kyllä miten ne alkaa perseilemään lopulta. Sama laulu alkaa ja savustus kotoa.
Sitähän te naiset teette että savustatte hyvän miehen kotoa. Lopuksi pitää korottaa äääntä, kun menee hermot. Sitä vuosia jaksaa hiljaa padota ja ajatella että kyllä tämä tästä vielä suttaantuu.
Se on valehtelua. Se on niin että te naiset haluatte pitää sen kakaran itsellänne ja savustaa miehen ulos kodista. Se on biologianne se.
Hyväksyn sen miehenä. Sen voin sanoa että teikäläisten ja yhdenkään tässä ketjussa olevan takia en lähde sotimaan yhtään minnekään. Ette ole sen arvoisia.
Savustatte vaan kaikki läheltänne.
Tavallinen tarina siitä miten lisääntyminen pilaa parisuhteen.
Kannattaa miehenäkin hankkia jälkeläinen ainoastaan vain jos se on elämän tärkein asia. Tärkeämpää kuin esim. onnellinen parisuhde.
Tällä tavoin olet jokatapauksessa voittaja vaikka se mitä suurimmalla todennäköisyydellä tuhoaisi parisuhteesi ja tekisi sinusta tulevan eroisän.
Pelkästään naisen toiveesta ei koskaan kannata heittää hyvää lapsetonta elämää roskakoriin.
Kannattaa erota mieluumin ilman lasta kuin lapsen kanssa. Siitä seuraa emotionaalista tuskaa kyllä, mutta se on vain murto-osa siitä tuskasta mitä lisääntyneet joutuu läpikäymään eroissa.
Paremmat mahikset pariutua myös uudestaan, kun ei ole jälkeläistä miinustekijänä sinkkumarkkinoilla 👌
Itse miehenä en kyllä näe mitään järkeä olla parisuhteessa.
Seurustella voi, mutta yhteen ei kannata ikinä muuttaa.
Ei sitä toista jaksa katsella 24h ja se on ihan normaalia se.
Ei 24/7 tarvitse katsella toista vaikka yhdessä asuisi, kuitenkin on työt ja harrastukset ja kaverit...jos on paljon näitä kaikkia, ei sitä kumppania paljon näe :D illalla törmätään kotona kun ollaan menossa nukkumaan.
Jos oikeasti nuo on ne elämän sen hetkiset ongelmat niin helpolla on päästy.
Nyt kun isä on syöpähoidoissa, äiti sairaalassa ja mies hoitaa kotona hommansa suht koht niin aika hyvin mullakin asiat on.
Elämäntilanteista kaikki riippuu ja roikkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi, olen yleisvinkkien jakelija. Paasaan nyt teille puolisovalinnan tärkeydestä (ja siitä, miten usein "en voinu tietää että se muuttuis tälläseks" ei ole totta).
Ei ole sun syysi että näin kävi. Mutta jos päädyt eroon (tai jos olet joku joka on vasta lähtemässä vakavaan parisuhteeseen), katso seuraavan puolisoehdokkaan vanhempia.
Moni osallistuvan oloinen ihminen tekee sitä vain siksi, että on tottunut yksin eläessä hoitamaan asiansa. Sitten kun katsoo hänen vanhempiaan, huomaakin että he ovat juuri tällainen "iskä/äiti makaa sohvalla ja juo kaljaa"-pariskunta. Tuleva puolisosi oppi perhe-elämän mallit vanhemmiltaan, ja putoaa niihin herkästi takaisin heti, kun on "samassa tilanteessa" kuin vanhempansa (eli naimisissa/saa lapsia tmv).
Etsi sellainen puoliso, jonka vanhemmat ovat molemmat yhtä lailla osallistuvia.
Kiitos muistin juuri miksi en ole painostuksesta huolimatta mukuloita pukannut maailmaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ole katkera siitä, että joutuu viettämään aikaa niin paljon lasten kanssa vaan siitä, että joutuu tekemään kaiken itse/yksin, vaikka on parisuhteessa. Ihmiset on katkeria siitä, kun väsyvät työtakaakan alle ja toinen vaan vieressä viettää vastuuvapaata elämää. Jokainen haluaa varmasti viettää aikaa lapsensa kanssa, mutta kun ei sitten enää jaksa kun kaikki energia on mennyt töissä käymiseen ja pakollisiin kotitöihin. Olis vaan kiva, jos se toinenkin tekisi jotakin, ja molemmat voisivat paremmin.
No juurihan aloittaja sanoi että mies tekee kyllä oman osuutensa, ainakin puolet hommista.
Mutta eihän se tietysti riitä, taas käännetään asia niin että mies ei tee mitään.
Ihan käsittämätöntä tuubaa taas kaltaiseltasi naudalta!
BJ69 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ole katkera siitä, että joutuu viettämään aikaa niin paljon lasten kanssa vaan siitä, että joutuu tekemään kaiken itse/yksin, vaikka on parisuhteessa. Ihmiset on katkeria siitä, kun väsyvät työtakaakan alle ja toinen vaan vieressä viettää vastuuvapaata elämää. Jokainen haluaa varmasti viettää aikaa lapsensa kanssa, mutta kun ei sitten enää jaksa kun kaikki energia on mennyt töissä käymiseen ja pakollisiin kotitöihin. Olis vaan kiva, jos se toinenkin tekisi jotakin, ja molemmat voisivat paremmin.
No juurihan aloittaja sanoi että mies tekee kyllä oman osuutensa, ainakin puolet hommista.
Mutta eihän se tietysti riitä, taas käännetään asia niin että mies ei tee mitään.
Ihan käsittämätöntä tuubaa taas kaltaiseltasi naudalta!
ootko sinä karjakkona jossakin, kun sulla nuo naudat, kantturat ja lehmät on aina mielessä. Ja varmaan niihin myös yhdyt. Aikamoinen pervessi olet, mutta mitäpä muuta kaltaiseltasi sonnilta voisi odottaa.
Ei ainakaan asiallista kielenkäyttöä. Onnea vaan sinulle elämääsi nauta-asiantuntija ja samalla sanon tuolle joka tuossa aikaisemmin kommentoi, että onneksi ei "mukuloita" ole tehnyt, vaikka on painostettu, niin hyvä vaan. Jokainen jolle lapsi on mukula, ei ole lapsia ansainnut.
Eikä toivottavsti tällä nauta-asiantuntijallakaan ole. Eikä tietenkään olekaan, koska eihän naudat synnytä ihmislapsia ja tämä kaveri yhtyy vain nautoihin. Aika sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Duum kirjoitti:
Ja tässä, hyvät siskot, on yksi niistä tuhansista syistä miksi lapsia en tule ikinä hankkimaan. Kiitos.
Se on varmasti koko universumin kannalta vain ja ainoastaan hyvä asia. En ole vielä kohdannut yhtäkään velaa, jonka kohdalla olisi harmittanut, että voi voi, tuostapa olisi tullut hyvä vanhempi. Juu ei.
Vierailija kirjoitti:
Se on muuten jännä, että kun mies on lasten kanssa kotona, se ei samalla kykene tekemään minkäänlaisia kotitöitä eikä edes ehdi itse syödä kun on niin kiire antaa lapsille ruokaa. Kun tulen kotiin on vastassa hillitön sekasotku, astiat pitkin pöytiä ja nälkäinen ja väsynyt mies. Kun minä olen kotona lasten kanssa ehdin aivan hyvin syödä, siivota, kokata, pyykätä ja tiskata siinä samalla. Kai miehiltä puuttuu joku multitaskaus-kyky, ei pysty tekemään mitään jos samalla pitäisi huolehtia lapsista. On se kyllä ihanan läsnäoleva ja leikkii paljon lasten kanssa, minä en juuri koskaan ehdi tai jaksa leikkiä kun ne kotihommat vie energian.
Ei sillä miehellä myöskään ole mitään käsitystä esim lasten vaatteista tai niihin liittyvistä tarpeista, minä hankin (yhteisillä rahoilla kuitenkin) sopivat tavarat ja huolehdin myös liian pienten myymisestä kirppiksellä. Mies ehkä juuri ja juuri tietää mikä vaatekoko on käytössä, kengänkoosta tuskin on hajuakaan.[/
Muistan aikanaan kun ostin pojille hupparit. Mies sitten sovittelu pojille niitä ja sanoi että olen ostanut liian pienen. Poika oli kuin köytetty makkara siinä. No tietenkin oli kun se oli pikkuveljen. Sanoin että kokeile sitä toista.
No silloin kyllä naurettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia ei kannata tehdä vaan pysyä itsenäisenä.
BJ69 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ole katkera siitä, että joutuu viettämään aikaa niin paljon lasten kanssa vaan siitä, että joutuu tekemään kaiken itse/yksin, vaikka on parisuhteessa. Ihmiset on katkeria siitä, kun väsyvät työtakaakan alle ja toinen vaan vieressä viettää vastuuvapaata elämää. Jokainen haluaa varmasti viettää aikaa lapsensa kanssa, mutta kun ei sitten enää jaksa kun kaikki energia on mennyt töissä käymiseen ja pakollisiin kotitöihin. Olis vaan kiva, jos se toinenkin tekisi jotakin, ja molemmat voisivat paremmin.
No juurihan aloittaja sanoi että mies tekee kyllä oman osuutensa, ainakin puolet hommista.
Mutta eihän se tietysti riitä, taas käännetään asia niin että mies ei tee mitään.
Ihan käsittämätöntä tuubaa taas kaltaiseltasi naudalta!
Ei tällä mies_vihapalstalla voi muuta olettaakaan, kuin tuonlaisia kommentteja. Luetaan vaan pelkästään otsikko ja viha+katkeruus ottaa vallan.
Tälläkin hetkellä? Kamalaa tykitystä.