Lue keskustelun säännöt.
Miten välttää katkeruus omaa miestä kohtaan, kun hän pääsee niin helpolla?
Ajatukseni taitavat olla ihan typeriä, mutta minua nyt toise lapsen syntymän jälkeen vaivannut jatkuvasti katkeruus siitä kuin helppoa mieheni elämä on. Hän saa lapsen ns. ilmaiseksi ilman raskautta, synnytystä ja sen jälkeisiä kipuja, valvomisiä, imetystä ja sen sitovuutta jne jne.
Tästä voi saada kuvan että mieheni on joku lusmu joka istuu baareissa ja minä hoidan lapset, ei, näin ei suinkaan ole. Olen vaan heräänyt huomaamaan että osallistuvinkaan mies ei yleensä joudu tekemään yhtä paljon kuin keskiverto äiti. Tuttavaperheissäkin homma menee aina niin esim. grillijuhlissa tai mökillä, että aluksi kaikki ovat yhdessä ja vaihdetaan kuulumiset, sitten tunnin-parin päästä naiset vahtii väsyneenä lapsikatraita kun miehet saunoo ja soutelee keskenään pitkän kaavan mukaan, juo olutta ja jauhaa paskaa. Ja tottakai miehet nukkuu pitkään seuraavana aamuna kun naiset hoippuu kukonlaulun aikaa ipanoitaan puurottamaan.
Kaiken tämän päälle naiset käy vielä töissä siinä missä miehetkin joten vanhanaikaiseen jakoon ei mielestäni voi vedota.
Kommentit (436)
Teet selväksi että tämä loppuu nyt. Mies vahtii lapsia seuraavalla reissulla ja sinä soutelet. Ei tuohon tartte alistua!! Naiset vaan alistuu ja katkeruus kasvaa. Ja pulloruokinta käyttöön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kerran av-palsta vakuuttaa minut siitä, että haluan jatkossakin nauttia elämästäni ja parisuhteestani enkä todellakaan halua lasta sitä pilaamaan.
Tämän parempaa ehkäisyvalistusta ei ole olemassa tässä maailmassa, kuin tämän palstan lukeminen.
Tieto siitä, että mitkä miljoonat ongelmat elämässä voi välttää olemalla lisääntymättä on mitä loistavin asia ja luontokin kiittää :)
Vierailija kirjoitti:
Jos meille tulisi lapsia, niin mies hoitaisi niitä minun komennukseni alla. Minä puolestani en yhtään tykkää komentaa. Kodinhoidosta voi vielä lipsua ja jättää komentamatta, mutta lasten kohdalla ajatus on mahdoton. Muuttuisin nalkuttavaksi akaksi ja alkaisin vihata sekä itseäni että miestäni.
Näin meillä on juuri käynyt. En pidä miehestäni enkä enää itsestänikään, kun olen se nalkuttava pirttihirmu. Saapi nähdä, vietetäänkö me 10-vuotishääpäivääkään. Ja meidän piti olla se vuosisadan rakastunein pari, oikein linnake muuta maailmaa vastaan. Ja paskat.
Tässä hyvä esimerkki siitä, miten lapset usein pilaavat parhaimmankin avioliiton. Todella monen eron syynä ovat juuri lapset, ilman heitä parit olisivat vielä onnellisesti yhdessä.
Meilläkin meni noin. Sitten minä menin töihin ja jatkoin harrastuksiani ja mies joutuu olemaan lasten kanssa enemmän. Sankarihan hän on läheisten silmissä kun minä taas olin vaan äiti kun osat oli toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kerran av-palsta vakuuttaa minut siitä, että haluan jatkossakin nauttia elämästäni ja parisuhteestani enkä todellakaan halua lasta sitä pilaamaan.
Tämän parempaa ehkäisyvalistusta ei ole olemassa tässä maailmassa, kuin tämän palstan lukeminen.
Tieto siitä, että mitkä miljoonat ongelmat elämässä voi välttää olemalla lisääntymättä on mitä loistavin asia ja luontokin kiittää :)
Tämä. Tässä ketjussa kuvatun kaltaiseen lapsiperhehelvettiin en aio koskaan ryhtyä, haluan käyttää aikani paremmin.
Minulla on töistä vapaata tänään. Heräsin tuossa 12 maissa ja olen lähdössä ystävän kanssa elokuviin ja syömään hyvin. Illemmalla sitten salille. Oikein mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas lapset hoidetaan yhdessä, joten en ole äitiyteen liittyvistä asioista ollut samoissa fiiliksissä. Mutta työelämä aiheuttaa mulla kateuden ja katkeruuden tunteita miestä kohtaan. Hänellä on superhieno työ, loistava palkka ja edut, ei työaikoja jne. Itse raadan naisvaltaisella alalla paskapalkalla ja työilmapiiri on läpimätä. Voisin jäädä kokokaan kotiin, koska mies tienaa niin hyvin, mutta hän ei suostu tähän. Olen siis katkera siitä, että joudun kitumaan töissä sen pienen rahan eteen, mitä meidän taloudessa ei välttämättä edes tarvittaisi. Meni siis vähän ohi aiheen, mutta samaten olen kateellinen siitä, miten helpolla mies pääsee.
On ihan oma valinta kouluttautua sellaiseen työhön naisvaltaisella alalla, jossa on läpimätä työilmapiiri ja paska palkka. Ei kai se miehesi vika ole? Ymmärrän kyllä sinällään katkeruutesi, ei ole oikein että joudut käymään töissä lastenhoidon lisäksi, vaikkei taloudellisesti tarvitsisi.
Vierailija kirjoitti:
Miksei vaan voida myöntää sitä että miehet pääsevät helpommalla parisuhteessa ja perhe-elämässä? Kyllähän siitä löytyy ihan tutkittua tietoa, että parisuhteessa ja perheelliset miehet ovat onnellisempia ja elävät pidempään ja terveempinä, kuin perheelliset naiset verrattuna sinkkunaisia. Sinkkuna naiset ovat onnellisimpia ja elävät pidempään ja terveempinä. Kyllähän nämä kaikki asiat vaikuttavat siihen. Vai mistä tämä ero teidän mielestänne johtuu, jotka sitä mieltä että naisilla niin kovin helppoa kotona ja valittavat turhasta?
Tämä on oikeasti aika surullista. Voiko lyhyempi ikä johtua raskauksista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisiko puolison kanssa keskustella asioista? Mieluiten ennen lapsenhankkimista miten kumpikin aikoo osallistua yhteiseen projektiin? Veikkaan, että monikaan ei lapsia tekisi jos tietäisi millainen työsarka kyseessä on.
Jälleen kerran ketju joka saa minut muistamaan miten hyvän valinnan tein kun otin oman mieheni. Koskaan ei ole tarvinnut tapella siitä kuka tekee ja mitä tai tuntea että mies pääsee vähemmällä. Nousi esimerkiksi kiukuttelematta uudenvuoden aamuna 5.30 leikkimään esikoisemme kanssa että minä sain nukkua. Ja oltiin siis tuttavilla juhlimassa ja mies oli mennyt nukkumaan ehkä kahdelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiasta puheen ollen, tunnenpa yhden lupsakan pehmomiehen joka sai naisen ja tekivät pari lastakin. Tosin yli 35-vuotiaaksi sai odotella, ei kiinnostanut naisia ennen sitä.
On nyt vuorostaan kotona hoitamassa lapsia kun (häntä paremmin tienaava, tosin vain keskituloinen) vaimo luo uraa. Huvittavaa lukea kuinka tutut naiset flippaavat kun mies kertoo miten ihanaa ja rentoa on olla lasten kanssa kotona, ja kiittelee vuolaasti töissä raatavaa vaimoaan kun saa itse kokea tämän mahtavan ajan lasten kanssa. Ei olekaan 24/7 superraskasta työtä josta pitäisi palkita vähintään mitalilla. Taas pari päivää sitten seurasi itkupotkuraivareita ja "kuitenkin miehet sitä ja tätä"-nillitystä. Huvittaa.
Miehet ne osaa ottaa rennosti. Mutta naisista kuoriutuu kotona ollessaan jotain ihmeen hyper-super-kodinkone-äitejä jotka tuntevat syyllisyyttä kun eivät ole tienaamassa rahaa ja elävät miehen lompsalla ja siksi kompensoivat tätä tunnetta hoitamalla kaikki kodin tehtävät ja lapset jotta mies saa vaan käydä töissä. Nämä naiset sitten väsähtävät omaan riittämättömyyteensä. Miehet ajattelee toisin, hoitavat vaan lasta kun ovat kotona ja kotityöt jaetaan edelleen puoliksi töissä käyvän vaimon kanssa. Eivät he ajattele elävänsä naisensa lompsalla. Jos naisetkin vaan osaisivat olla lapsen kanssa ja jakaa ne kotityöt edelleen töissäkäyvän puolisonsa kanssa, niin eivät hekään väsähtäisi.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko puolison kanssa keskustella asioista? Mieluiten ennen lapsenhankkimista miten kumpikin aikoo osallistua yhteiseen projektiin? Veikkaan, että monikaan ei lapsia tekisi jos tietäisi millainen työsarka kyseessä on.
Niinpä. Monella on käsitys, että äitinä oleminen on vain vauvalle lässyttelyä, imetystä ja korkeintaan vaunulenkkejä ja muiden äitien kanssa kahvittelua. Sitten todellisuus iskee kasvoille kun se onkin ihan kaikkea muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatikka näitä reissuhommissa olevia pienten lapsien isiä, hotelleissa nukutaan ja käydään valmiissa pöydissä syömässä, ja suurin osa vähän muutakin,sillä aikaa nainen pyörittää yksin arkea kotona, univelkaisena ja toivoo että ehtisi edes joskus juoda kahvinsa kuumana.. silloin kun lapset on pieniä niin noi reissuhommat pitäisi kieltää.
Vierailija kirjoitti:
Mua huolestuttaa tuo jo nyt vaikka ei ole vielä niitä lapsia! Itse asiassa se on yksi syy miksi lasten hankinta mietityttää. En haluaisi olla raskaana, synnyttää ja imettää. Kunpa mies voisi hoitaa nuo asiat. Sitten lastenhankinta olisi ihan helppoa!
Mä en edes toivoisi että mies voisi noita tehdä, vaan ihan sitä että mies HUOMIOISI mitä olen joutunut kokemaan. Olisko niin kauheaa esimerkiksi joskus laittaa ruokaa tai siivota kun toinen heiluu naama valkoisena ja siteet pöksyissä synnytyksen jälkeen? Mutta kun ei, miehet ottaa isyyslomankin lomana jolloin HE ITSE lepäävät.
Moni mies oppii saamaan kotonaan äidiltään täysihoidon ja jos sama meno on jatkunut suhteessa ennen lasta, se tuskin tulee muuttumaan lapsen synnyttyä. Poikkeuksiakin on, mutta erittäin harvassa.
Näistäkin asioista pitäisi puhua juurta jaksain jo ennen raskaaksi tuloa eikä vain olettaa ja luulla, että kyllä se mies maagisesti muuttuu lapsen synnyttyä. Ei muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit ajatella että miehesi tehtävä on sodassa kontata suolla maha auki suolet levinneinä männyn näreille ja huutaa poliitikkojemme nimiä.
Paljonkohan on pettämisprosentti reissuhommia tekevillä miehillä?..tiedän neljä ja kaikki pettäneet.
Vierailija kirjoitti:
Miksei vaan voida myöntää sitä että miehet pääsevät helpommalla parisuhteessa ja perhe-elämässä? Kyllähän siitä löytyy ihan tutkittua tietoa, että parisuhteessa ja perheelliset miehet ovat onnellisempia ja elävät pidempään ja terveempinä, kuin perheelliset naiset verrattuna sinkkunaisia. Sinkkuna naiset ovat onnellisimpia ja elävät pidempään ja terveempinä. Kyllähän nämä kaikki asiat vaikuttavat siihen. Vai mistä tämä ero teidän mielestänne johtuu, jotka sitä mieltä että naisilla niin kovin helppoa kotona ja valittavat turhasta?
Mutta näissä tuloksissa on juju, joka selittää eron.
Miehillä hyvät tulot lisäävät pariutumisen todennäköisyyttä, naisilla vähentävät sitä. Terveys puolestaan korreloi vahvasti tulojen kanssa, suurituloisemmat ja koulutetut ovat yleensä terveempiä.
Koska miehet ovat valmiita pariutumaan ns. alaspäin naisten kanssa jotka ovat pienituloisempia ja yksinäisempiä, mutta ei päin vastoin, päädytään tilanteeseen jossa alun perinkin sinkuiksi jää onnellisia naisia ja onnettomia miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi jessus mitä marttyyreita!
On se mies vaan superonnekas, kun se herää 5.30 aamuisin ja menee raatamaan raskaaseen ruumilliseen työhönsä, jotta minä saan olla kotiäitinä. Me nukutaan vielä yli kolme tuntia miehen lähdön jälkeen pehmeässä, lämpöisessä sängyssä.
Kiva, meillä minä herään klo 5 lasten kanssa ja mies siinä 8.50 kun menee 9 töihin :)
Mitä sitten? Puoleen päiväänkö pitäisi saada nukkua?
Mene ihmeessä töihin, se ei ole kiellettyä. Vuorottelette hoitoon viemisien kanssa ja saat joka toinen aamu nukkua pitempään.
Ai nyt se on ”mitä sitten” kun äiti herää aikaisemmin :,D enpä taida kuitenkaan pistää 3kk vauvaa hoitoon vielä. Itse menen 6 töihin kun töissä kävin, että en kyllä saa nukkua yhtään pidempään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas lapset hoidetaan yhdessä, joten en ole äitiyteen liittyvistä asioista ollut samoissa fiiliksissä. Mutta työelämä aiheuttaa mulla kateuden ja katkeruuden tunteita miestä kohtaan. Hänellä on superhieno työ, loistava palkka ja edut, ei työaikoja jne. Itse raadan naisvaltaisella alalla paskapalkalla ja työilmapiiri on läpimätä. Voisin jäädä kokokaan kotiin, koska mies tienaa niin hyvin, mutta hän ei suostu tähän. Olen siis katkera siitä, että joudun kitumaan töissä sen pienen rahan eteen, mitä meidän taloudessa ei välttämättä edes tarvittaisi. Meni siis vähän ohi aiheen, mutta samaten olen kateellinen siitä, miten helpolla mies pääsee.
Miten niin "voisit jäädä kotiin"? Miksi se ei ole: "Taidanpa tästä kouluttautua ukon rahoilla parempaan ammattiin, jossa ilmapiirikin on mukavampi."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiasta puheen ollen, tunnenpa yhden lupsakan pehmomiehen joka sai naisen ja tekivät pari lastakin. Tosin yli 35-vuotiaaksi sai odotella, ei kiinnostanut naisia ennen sitä.
On nyt vuorostaan kotona hoitamassa lapsia kun (häntä paremmin tienaava, tosin vain keskituloinen) vaimo luo uraa. Huvittavaa lukea kuinka tutut naiset flippaavat kun mies kertoo miten ihanaa ja rentoa on olla lasten kanssa kotona, ja kiittelee vuolaasti töissä raatavaa vaimoaan kun saa itse kokea tämän mahtavan ajan lasten kanssa. Ei olekaan 24/7 superraskasta työtä josta pitäisi palkita vähintään mitalilla. Taas pari päivää sitten seurasi itkupotkuraivareita ja "kuitenkin miehet sitä ja tätä"-nillitystä. Huvittaa.
Miehet ne osaa ottaa rennosti. Mutta naisista kuoriutuu kotona ollessaan jotain ihmeen hyper-super-kodinkone-äitejä jotka tuntevat syyllisyyttä kun eivät ole tienaamassa rahaa ja elävät miehen lompsalla ja siksi kompensoivat tätä tunnetta hoitamalla kaikki kodin tehtävät ja lapset jotta mies saa vaan käydä töissä. Nämä naiset sitten väsähtävät omaan riittämättömyyteensä. Miehet ajattelee toisin, hoitavat vaan lasta kun ovat kotona ja kotityöt jaetaan edelleen puoliksi töissä käyvän vaimon kanssa. Eivät he ajattele elävänsä naisensa lompsalla. Jos naisetkin vaan osaisivat olla lapsen kanssa ja jakaa ne kotityöt edelleen töissäkäyvän puolisonsa kanssa, niin eivät hekään väsähtäisi.
Nojaa, mä kyllä koitin hoitaa mahdollisuuksien mukaan niitä muita kotihommia siksi että mies ehtisi töiden jälkeen olla lasten kanssa mahdollisimman paljon. Ei siinä mitään lompakoita mietitty vaan ihan lasten etua ja tietysti isänkin.
Kyllä minulla oli päivät täynnä puhaa kahden alle kouluikäisen kanssa. Tein ihan kaikki kotityöt yksin mattojen pesusta leipomiseen, lisäksi neuloin ja ompelin perheelle vaatteista, siis myös miehelle. Isompaa lasta käytin muskarissa ja seurakunnan kerhossa, pelkästään niissä meni kolmisen tuntia per kerta, kun bussilla piti kulkea. Ei sinä aikana pyykit puhdistuneet tai pölyjä pyyhkinyt kukaan. Jälkeenpäin on harmittanut, että en vaatinut mieheltä osallistumista, sama meno jatkui töihinpaluuni jälkeenkin.