Lue keskustelun säännöt.
Isä teki itsemurhan, tyttö viiltelee ym. ja olen aivan loppu…
21.06.2010 |
Jäin yllättäen neljän lapsen yksinhuoltajaksi kun mieheni teki itsemurhan. Elämämme romahti taloudellisesti ja muutenkin, tämä oli miehelle liikaa. Kaipaan joka päivä miestäni ja menen voimavarojen äärirajoilla, enkä enää kauaa jaksa. Olen yrittänyt pitää kiinni rutiineista pienempien lasten takia, mutta jo sängystä nousu aamuisin on suuri ponnistus, saati sitten muut askareet. Kaiken lisäksi vauva valvottaa, teini on alkanu viillellä itseään, mitä luultavimmin oire isänsä kuolemasta ja pelkään, että menetän vielä hänetkin.
Teini käy terapiassa (käyn itsekin), mutta siitä huolimatta ilmestyy tuoreita viiltelyjälkiä. Kaikki ystävät ovat kadonneet, juuri silloin kun heitä eniten tarvitsisi. En enää jaksa pyörittää tätä arkea yksin, voimat on totaalisesti loppu.
Kommentit (82)
kunnalta/kaupungilta saada lastenhoitoapua edes tälläisessa tilanteessa. Entä löytyykö perhetyöntekijää joka voisi käydä joskus ulkoiluttamassa lapsia? Pystyisitkö soittamaan vaikkapa neuvilaan tai diakonille, että selvittäisi nämä asiat? Sinun ei tarvitse jaksaa selvittää ja hoitaa kaikkea yksin. Lähetän paljon voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet elämäsi vaikeimmassa kohdassa, mutta usko pois, tulet pääsemään tuosta suosta ja sumusta. Aikansa se ottaa.
Teinien viiltelystä on ollut ihan tälläkin palstalla mielenkiitoisia ketjuja. Guuklaas aihetta, saat mieltein asiantunija tietoa, siis nykyisiltä aikuisilta, entisiltä viiltäjiltä.
Keskimmäiset lapset hoitoon, tottakait. Sun on kerättävä nyt voimia jaksaaksesi.
Ei missään nimessä huostaanottoa. Toivottavasti asutte pienessä kunnassa, jossa rahat loppu, ettei sellasta edes väläytetä. Avohuollon tukitoimet riittävät.
Ihan varovaisesti ehdottaisin yhtä kirjaa luettavaksi: M. Newton, sielujen matkat. (muutoinkin voisi suositella kirjaston hyllyä 15,9)
Enkeleitä rinnallenne
On tärkeää, että jaksaisit vastata heille kun he kysyvät isästä ja muistelisitte yhdessä hyviä ja ihan tavallisia hetkiä isän kanssa. Ihan rehellisesti kannattaa kertoa, että isä on kuollut mutta hänellä on nyt hyvä olla. Tiedän miltä tuo tuntuu, mutta se auttaa lapsia pärjäämään paremmin. Etteivät luule, ettei asiasta saa puhua ja sulkeudu kuoreensa. Puhuminen auttaa sinuakin.
Ja hyvä jos saatte arjen jatkumaan mahdollisimman normaalina. Soita jo huomenna päiväkotiin ja kerro tilanteesta. Usko pois, että tilanne hieman helpottaa, kun pahimman shokin jälkeen uudenlainen arki alkaa asettua uomiinsa. Paljon voimaa.
Meidän talomme todettiin olevan hometalo ja jouduimme ottamaan lisävelkaa, jotta saatiin talo homeettomaksi ja myyntikuntoon. Talosta ei silti saanut niin paljon, että sillä ois maksettu kaikki velat vaan asumme nykyään vuokralla ja lisäksi on maksettava vielä lainaa pois. Tämän lisäksi koimme muita ikäviä asioita ja siinä suossa kyllä sillon tuntui, että mitähän ikävää tapahtuu seuraavaks. Tuosta suosta emme ehtineet nousemaan kun mieheni päätti elämänsä. En olisi ikinä uskonut, että mieheni voisi tehdä niin, että jättää minut pahimmalla hetkellä ja ehkä sillä pahimmalla tavalla. Varmasti ikuisesti mietin, että miksi enkä koskaan saa vastausta.
Saisin kyllä perhetyöntekijän, mutta hän ei hoitaisi lapsia, ainoastaan keskustelisi ja minulle olisi enemmän apua siitä, että auttaa lasten hoidossa ym. kuin vaan keskustelusta.
Neuvolasta ei ole tarjottu muuta apua kun perhetyöntekijä ja sitten tietysti sanottu, että keskimmäiset lapset voisi laittaa hoitoon kun heillä on paikat. Lastenhoitajasta ym. ei ole mitään mainittu, että sellaisen voisin saada. Täällä ei ole enää kodinhoitajia, jotka auttaisivat lapsiperheitä kun heidät kaikki tarvitaan vanhusten hoitoon.
Lapsille olen pyrkinyt vastaamaan aina kun kyselevät isästään ja ollaan myös muisteltu häntä, vaikka itken kyllä lähes aina muistellessani miestäni, mutta lapsille olen totuudenmukaisesti sanonut, että äidillä on ikävä isää aivan kuin heillä, mutta että isällä on nyt kaikki hyvin jne.
Teinin kanssa olen hieman umpikujassa. Tiedän, että hänkin suree isäänsä, mutta ei näytä tunteitaan vaan patoaa ne sisäänsä. Silti sisaruksistaan ilmiselvästi välittää ja lohduttaa heitä tarvittaessa.
ap
On tärkeää, että jaksaisit vastata heille kun he kysyvät isästä ja muistelisitte yhdessä hyviä ja ihan tavallisia hetkiä isän kanssa. Ihan rehellisesti kannattaa kertoa, että isä on kuollut mutta hänellä on nyt hyvä olla. Tiedän miltä tuo tuntuu, mutta se auttaa lapsia pärjäämään paremmin. Etteivät luule, ettei asiasta saa puhua ja sulkeudu kuoreensa. Puhuminen auttaa sinuakin.
Ja hyvä jos saatte arjen jatkumaan mahdollisimman normaalina. Soita jo huomenna päiväkotiin ja kerro tilanteesta. Usko pois, että tilanne hieman helpottaa, kun pahimman shokin jälkeen uudenlainen arki alkaa asettua uomiinsa. Paljon voimaa.
asutko itäisessä Suomessa ? Voisin auttaa lasten ulkoiluissa ym.
Ota yhteys sossun, tukiperhe jo auttaisi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni hirttäytyi vintille kun olin 5v, veljeni pakokaasutti itsensä kun olin 16v, enoni yritti lääkkeillä mutta ei onnistunut, serkkuni ampui aivoit seinälle viime joulukuussa ja tämän jälkeen äitini ei kestänyt tuskaa yritti ampua itsensä hengiltä muttei onnistunut ja nyt elää loppuelämänsä vammaisena laitoksessa. Olen rukoillut että kierre päättyisi ja äitini pääsisi pois mutta ei itsemurhalla vaan luonnollisesti. Voimia ap:lle KYLLÄ SINÄ SELVIÄT KUN MINÄKIN OLEN.
Isäni hirttäytyi vintille kun olin 5v, veljeni pakokaasutti itsensä kun olin 16v, enoni yritti lääkkeillä mutta ei onnistunut, serkkuni ampui aivoit seinälle viime joulukuussa ja tämän jälkeen äitini ei kestänyt tuskaa yritti ampua itsensä hengiltä muttei onnistunut ja nyt elää loppuelämänsä vammaisena laitoksessa. Olen rukoillut että kierre päättyisi ja äitini pääsisi pois mutta ei itsemurhalla vaan luonnollisesti. Voimia ap:lle KYLLÄ SINÄ SELVIÄT KUN MINÄKIN OLEN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko sieltä käsin kysyä mitä apua voisit perheellesi saada? Joskus ne osaa sanoa paremmin kuin neuvola joka siis teilläpäin tarjoaa surkeasti vain tuota höpöttävää perhetyöntekijää. Itse olen saanut apua myös tällä tavalla kiertoteitse. Lisäksi voisit ottaa yhteyttä kirkon diakoniatyöntekijään, heiltäkin voisit saada käyttännön apua (tai he voivat tietää miten sitä saa) lasten hoitamisessa tms.
Muuten kyllä varmaan kannattaisi harkita tuota päiväkotipaikkaa keskimmäisille takaisin. Kokeilen vaikka 3 kertaa vikkossa.
Minä ainakin mielelläni auttaisin ap:tä tai ap:n tilanteeseen joutuneita perheitä ihan käytännön avulla. Tulisin vaikka ja siivoaisin ja kokkaisin ruokaa pakkaseen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat menettäneet jo isän, pitääkö heidän menettää vielä äitinsäkin joutumalla hoitoon kun äiti ei jaksa?
Tule pois pumpulistasi. Ei tuossa tilanteessa äiti todellakaan ole muodikkaasti masentunut, jos on menetteänyt keskellä velkoja miehensä.
Millä sinun keshosi saa verta kun olet sydämetön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tule pois pumpulistasi. Ei tuossa tilanteessa äiti todellakaan ole muodikkaasti masentunut, jos on menetteänyt keskellä velkoja miehensä.
Millä sinun keshosi saa verta kun olet sydämetön?
Saapa nähdä nouseeko tästä ikinä, vaikka meillä kaikki hengissä ollaankin (itse tosin ajattelen itsemurhaa monta kertaa päivässä). Sun tilanne on kyllä todella raskas ja kaikki tuntemukset oikeutettuja. Jos jotain positiivista haluaa hakea, niin onneksi olette päässeet talosta pois ja saaneet sen myytyä, vaikka sitten velkaa jäikin. Kamala olisi elää tuota tilannetta jäljellä olevan perheen fyysisenkin terveyden uhalla siellä hometalossa jos ei olisi varaa korjauksiin.
Tuntuu että yhteiskunnan apu- ja turvaverkot vuotaa nimenomaan näissä tapauksissa todella pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap jollet jaksa/halua vastata, mutta kun olet asiaa varmaan jälkikäteen miettinyt, viittasiko mikään miehen käytöksessä etukäteen hänen suunnitelmiinsa? Enkä missään nimessä tarkoita, että olisit niitä pystynyt estämään tms, kyllähän aikuinen ihminen jotain päättäessään saa salattua ja topteutettua ihan mitä haluaa, mutta lähinnä kun itsekin oman napansa lisäksi myös puolison jaksamista joskus pohtii, mietin mihin seikkoihin sitä pitäisi kiinnittää huomiota.
Tsemppiä ja voimia sinulle ja lapsillesi!
ettei jouduta asumaan hometalossa ja lapset ovat pitkästä aikaa terveitä ja teinin astmakin helpottanut.
Mieheni ampui itsensä. Lapset olivat tuolloin erään ystävämme luona ja minä olin käymässä vanhemmillani, auttamassa kuten yleensäkin. Mies oli tuona päivänä töissä. Tiesin vanhemmiltani lähtiessä, että mieheni olisi jo kotona ja odotin innolla kahdenkeskistä aikaa, jota meillä harvoin oli. Ilta päättyi sitten aivan toisin. Kuulin laukauksen ulkorakennuksesta tullessani autosta ulos ja löysin mieheni ulkorakennuksesta ja lisäksi kirjeen, jossa kertoi rakastavansa meitä ja "perusteli" tekoaan.
Tuo ei ole käynyt mielessänikään, että voisin terapeutiltani kysyä tietäisikö mistä saisi apua. Neuvola tuntuu tämän suhteen turhalta paikalta kun tarjoavat vain perhetyöntekijän, joka juttelee ja lisäksi minusta/meistä tulisi lastensuojelun asiakakkaita, jos meille tulisi perhetyöntekijä.
Keskimmäiset lapset palaavat huomenna hoitoon ja pk:n suosituksesta ovat siellä viitenä päivänä viikossa, koska he olivat sitä mieltä, että lapsille olisi hyvä, että saavat leikkiä muiden lasten kanssa eikä vaan olla kotona suremassa ja näin varmasti itsekin jaksan edes vähän paremmin kun ei tarvitse ihan koko ajan huolehtia kaikista lapsista ja vastailla kysymyksiin missä isi on, koska isi tulee jne.
ap
Saapa nähdä nouseeko tästä ikinä, vaikka meillä kaikki hengissä ollaankin (itse tosin ajattelen itsemurhaa monta kertaa päivässä). Sun tilanne on kyllä todella raskas ja kaikki tuntemukset oikeutettuja. Jos jotain positiivista haluaa hakea, niin onneksi olette päässeet talosta pois ja saaneet sen myytyä, vaikka sitten velkaa jäikin. Kamala olisi elää tuota tilannetta jäljellä olevan perheen fyysisenkin terveyden uhalla siellä hometalossa jos ei olisi varaa korjauksiin.
Tuntuu että yhteiskunnan apu- ja turvaverkot vuotaa nimenomaan näissä tapauksissa todella pahasti.
Mulla ei ole kokemusta omassa tuttavapiirissäkään sun tilanteesta, mutta kesälomalla voisin parina päivänä viedä keskimmäiset lapset uimarannalle retkieväitä syömään tms. Lasten kanssa osaan puuhata, mutta noissa muissa vaikeissa asioissa olet saanutkin muilta ohjeita.
Voimia!
tavallaan masennukseen viittaavia oireita, nämä kyllä huomasinkin ja kyselin, mutta mies urhoollisesti sanoi, että ei ole mitään sen vakavampaa, johtuu vaan kaikesta tapahtuneesta. Eikä siis masennus olisi ollut mikään ihme kun ottaa huomioon kokemamme. Minun masennukseni mitä luultavimmin alkoi jo tuolloin kun saimme tietää asuvamme hometalossa, mutta koska olen selviytyjä luonne niin alkuun ajattelin, että se on ihan normaalia, on vaan vähän huonompi päivä tmv, mutta mieheni kuoleman jälkeen (vasta) tajusin, ettei tämä ole enää ihan normaalia.
Kieltämättä aluksi mietin paljonkin, että jos olisin tullut aiemmin kotiin niin olisin voinut estää mieheni kuoleman, toisaalta se olisi voinut vain siirtää sen ajankohtaa. Terapiassa käynti on auttanut ymmärtämään, etten olisi sitä voinut estää mitenkään. Nyt tästä vaan on jotenkin selvittävä eteenpäin.
ap
Ymmärrän ap jollet jaksa/halua vastata, mutta kun olet asiaa varmaan jälkikäteen miettinyt, viittasiko mikään miehen käytöksessä etukäteen hänen suunnitelmiinsa? Enkä missään nimessä tarkoita, että olisit niitä pystynyt estämään tms, kyllähän aikuinen ihminen jotain päättäessään saa salattua ja topteutettua ihan mitä haluaa, mutta lähinnä kun itsekin oman napansa lisäksi myös puolison jaksamista joskus pohtii, mietin mihin seikkoihin sitä pitäisi kiinnittää huomiota.
Tsemppiä ja voimia sinulle ja lapsillesi!
Hyvä masennuslääke sinulle. Voimala on hyvä paikka teinille, jos sellainen teiltä löytyy.
Tukiperhe teinille. Teini-ikä on muutenkin raskasta aikaa ja sinun voimasi ei riitä lapsen tukemiseen. Hänellä on paha olla.
Karmea tilanne teillä, voin sen silmissäni kuvitella, kuinka lapset kaipaa isäänsä, eivätkä ymmärrä asiaa.
Huostaanotto on tunnevammaisten ihmisten mielipide.
mutta tää on jo liian paksua. joku, jonka tilanne on noin paha, avautuu siitä palstalla?
uskoisin, että tää on jonkun sivupersoonan tuotos koko tarina.
pikainen lähete nuorisopsykiatrian poliklinikalle. Perhetyöntekijä kotiin ja lapsille sen lisäksi tukiperhe. Ei kukaan lapsiasi mihinkään vie, mutta apua tarvitsette, voimia!