Isä teki itsemurhan, tyttö viiltelee ym. ja olen aivan loppu…
Jäin yllättäen neljän lapsen yksinhuoltajaksi kun mieheni teki itsemurhan. Elämämme romahti taloudellisesti ja muutenkin, tämä oli miehelle liikaa. Kaipaan joka päivä miestäni ja menen voimavarojen äärirajoilla, enkä enää kauaa jaksa. Olen yrittänyt pitää kiinni rutiineista pienempien lasten takia, mutta jo sängystä nousu aamuisin on suuri ponnistus, saati sitten muut askareet. Kaiken lisäksi vauva valvottaa, teini on alkanu viillellä itseään, mitä luultavimmin oire isänsä kuolemasta ja pelkään, että menetän vielä hänetkin.
Teini käy terapiassa (käyn itsekin), mutta siitä huolimatta ilmestyy tuoreita viiltelyjälkiä. Kaikki ystävät ovat kadonneet, juuri silloin kun heitä eniten tarvitsisi. En enää jaksa pyörittää tätä arkea yksin, voimat on totaalisesti loppu.
Kommentit (82)
Siis siinä mielessä parempaa, että vauvan itkut ovat uuden erityiskorvikkeen myötä vähentyneet ja saamme tukiperheen.
Lisäksi nyt juhannuksena meillä oli sukulaisia/tuttuja käymässä ekaa kertaa mieheni kuoltua ja alkuun tunnelma oli "jännittynyt", mutta vähitellen se väheni ja nyt ovat käyneet aina välillä kylässä/auttamassa.
Teini on kumminsa luona ja se ilmeisesti tehnyt hyvää, koska on tälle kummille puhunut asioista, joista ei minulle kertonut.
En kuitenkaan varmaan käy täällä enää ainakaan kauhean useasti lukemassa, suuri kiitos kuitenkin teille, jotka neuvoitte miten tästä edetä.
Ap, oletko paikalla?, mitä kuuluu?
suremisessa masennus on normaali reaktio vaikeaan elämäntilanteeseen, suru ja siihen kuuluva masennusvaihe pitääkin elää läpi, sähköhoito on parempi niille, joilla masennuksen taustalla enemmänkin perinnöllinen alttius