Lue keskustelun säännöt.
Isä teki itsemurhan, tyttö viiltelee ym. ja olen aivan loppu…
21.06.2010 |
Jäin yllättäen neljän lapsen yksinhuoltajaksi kun mieheni teki itsemurhan. Elämämme romahti taloudellisesti ja muutenkin, tämä oli miehelle liikaa. Kaipaan joka päivä miestäni ja menen voimavarojen äärirajoilla, enkä enää kauaa jaksa. Olen yrittänyt pitää kiinni rutiineista pienempien lasten takia, mutta jo sängystä nousu aamuisin on suuri ponnistus, saati sitten muut askareet. Kaiken lisäksi vauva valvottaa, teini on alkanu viillellä itseään, mitä luultavimmin oire isänsä kuolemasta ja pelkään, että menetän vielä hänetkin.
Teini käy terapiassa (käyn itsekin), mutta siitä huolimatta ilmestyy tuoreita viiltelyjälkiä. Kaikki ystävät ovat kadonneet, juuri silloin kun heitä eniten tarvitsisi. En enää jaksa pyörittää tätä arkea yksin, voimat on totaalisesti loppu.
Kommentit (82)
kerro vain missä päin suomea asutte! varmasti tätäkin kautta saat monta ihmistä jotka haluavat auttaa!
kovasti voimia!
oletko kokeillut sertraliinia masennukseen? mulle se on ollut alusta asti tosi hyvä. ekan kerran oli synnytyksen jälkeen vuonna 2001 ja nyt taas olen jonkin aikaa syönyt ja elämä on paljon helpompaa.
se ei väsytä eikä turruta tunteita vaan selkeyttää ajatuksia.
voin itkeä ja nauraa kuten normaalit ihmiset muttenb ole enään väsynytja vihainen koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vinkkinä kuitenkin että tälle palstalle ei kannata kirjoittaa jos haluat tukea. Täällä on niin paljon erilaisia tyyppejä että saat enemmän pahaa oloa. Oletko katsonut muiden sivujen palstoja kuten www.verkkoklinikka.fi
Voisinpa auttaa..? Missäpäin asut?
Otan osaan suureen suruusi! Tuntuu käsittämättömän pahalta, että olet perheesi kanssa joutunut noin raskaaseen tilanteeseen. Kärsimyksesi on todella suurta.
On hyvä, että keskimmäiset menevät hoitoon. Muiden lasten seura tekee heille varmasti hyvää.
Teinin kohdalla luulen parhaiten auttavan terapeutin lisäksi ajan. Ja toivottavasti hänellä on ystäviä, jotka jaksavat olla hänen kanssaan. Teini-ikäinen tarvitsisi nyt aikuista, joka jaksaa tukea häntä. Löytyisikö terapeutin lisäksi jotakin toista henkilöä, sillä itse et varmasti tätä roolia jaksa ottaa? Olisiko hänen mahdollista viettää osa kesästä esim. jonkun sukulaisen luona? Vaikka sukulainen olisi ikäkäskin, niin se voisi silti onnistua. Teinistä on jo kovasti apua vanhukselle.
Tästä palstasta vielä: olen valitettavasti samalla linjalla edellisen kirjoittajan kanssa. Nykyään tällaiset yleiset keskustelupalstat ovat valitettavan täynnä törkyviestejä, ja suoraan pahuutta/vihamielisyyttä/ilkeyttä. Suomalaisilta, niin naisilta kuin miehiltäkin, puuttuu netissä käytöstavat tyystin.
Suosittelen myöskin tuota Verkkoklinikka-sivustoa.
On muuten olemassa järjestö, Itsemurhan tehneiden omaiset, jotka järjestää mm. kursseja saman kokeneille. Tiedän tämän, sillä veljeni ja ainoa sisarukseni teki itsemurhan 1,5 vuotta sitten.
Voimia sinulle AP, tulet kyllä selviämään, mutta se vie aikaa. Ota hetki kerrallaan, älä yritä enempää.
Murehdi mahdollisimman vähän tulevaa, sillä elämä on tässä ja nyt. Kuulostaa kenties typerältä neuvolta, mutta on auttanut minua surutyössäni. Ja varmasti monia muita.
vaihtoehto! Ensin yritetään muilla keinoin.
Ja toisekseen ekassa viestissäsi annoit ymmärtää, että kaikki lapset pitäis huostaanottaa.
Missään nimessä tässä tapauksessa ei lapsia pois äidiltä, riittää, että ovat isänsä menettäneet!
tyttö pääsee hoitoon (=huostaan). Äiti voi lopetta murehtimisen ja saa voimavaroja hoitaa loput lapset kunnialla.
Ja ensisijaisesti tyttö saa vahvoja ja jaksavia aikuisia rinnallensa, joilla on voimavaroja tukea lasta. Äiti ja tytär luultavasti vain voimistavat toistensa surua kun näkevät surun toisistaan, sitten yrittävät suojella läheistään olemalla näyttämättä pahaa oloaan, joka kuitenkin sitten purkautuu esim. viiltelemällä.
Huostaanotto on oikeasti hyvä vaihtoehto.
Auto tuli pihaan jotta kuulet laukauksen ettet luule ettei hän ole kotona ja lapset mahdollisesti myöhemmin vahingossa löydä ruumista vaan sinä löysit sen heti.
tavallaan masennukseen viittaavia oireita, nämä kyllä huomasinkin ja kyselin, mutta mies urhoollisesti sanoi, että ei ole mitään sen vakavampaa, johtuu vaan kaikesta tapahtuneesta. Eikä siis masennus olisi ollut mikään ihme kun ottaa huomioon kokemamme. Minun masennukseni mitä luultavimmin alkoi jo tuolloin kun saimme tietää asuvamme hometalossa, mutta koska olen selviytyjä luonne niin alkuun ajattelin, että se on ihan normaalia, on vaan vähän huonompi päivä tmv, mutta mieheni kuoleman jälkeen (vasta) tajusin, ettei tämä ole enää ihan normaalia.
Kieltämättä aluksi mietin paljonkin, että jos olisin tullut aiemmin kotiin niin olisin voinut estää mieheni kuoleman, toisaalta se olisi voinut vain siirtää sen ajankohtaa. Terapiassa käynti on auttanut ymmärtämään, etten olisi sitä voinut estää mitenkään. Nyt tästä vaan on jotenkin selvittävä eteenpäin.
ap
Ymmärrän ap jollet jaksa/halua vastata, mutta kun olet asiaa varmaan jälkikäteen miettinyt, viittasiko mikään miehen käytöksessä etukäteen hänen suunnitelmiinsa? Enkä missään nimessä tarkoita, että olisit niitä pystynyt estämään tms, kyllähän aikuinen ihminen jotain päättäessään saa salattua ja topteutettua ihan mitä haluaa, mutta lähinnä kun itsekin oman napansa lisäksi myös puolison jaksamista joskus pohtii, mietin mihin seikkoihin sitä pitäisi kiinnittää huomiota.
Tsemppiä ja voimia sinulle ja lapsillesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeasti eikö ap voisi olla masentunut, kun mies on tehnyt itsemurhan ja muutenkin ollut jo aiemmin vaikeaa???
Minusta ap:lla on mitä todennäköisimmin masennus, mutta se oikean lääkityksen löytäminen on valitettavasti aikamoista arpapeliä, se mikä sopii ja auttaa yhdellä ei välttämättä auta toisella eikä pelkästä lääkityksestä ole apua, jos ei käy terapiassa ja selvitä mm. masennuksen syitä.
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta vastaan nyt kuitenkin.
Oma mieheni tappoi myöskin itsensä ja jäin kahden pienen lapsen yksinhuoltajaksi. myös masennuksesta olen kärsinyt.
Mielestäni olisi ensinnäkin tärkeää, että nukut tarpeeksi! Koita saada apua vauvan hoitoon keinolla millä hyvänsä. Ei se väsymys välttämättä mitään masennusta ole, vaan VÄSYMYSTÄ! Ja ne masennuslääkkeet voivat väsyttää vielä lisää.
Ja sinun pitäisi löytää keino jutella vanhimman lapsesi kanssa. Tässä en valitettavasti osaa oikeen auttaa. Kuulostaa julmalta viedä lapsi äidinkin luota pois, jos hän suree isänsä menetystä. :( Itsestäni tuntuu, että huostaanotto vain pahentaisi lapsesi tilannetta (itsekin olen ollut huostaanotettuna ja tiedän, ettei siellä ainakaan kukaan auta häntä, päin vastoin voi tulla vielä lisää ongelmia jo muuten herkälle ja ongelmaiselle lapselle).
Voimia sinulle ja usko pois, kyllä sinä selviät! Anna niiden lasten nyt katsella niitä leffoja, älä stressaa liikaa. Nyt ei ole aika esittää täydellistä mammaa, vaan sinun on keskityttävä muihin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin ihan vaan vaihteeseen soittamalla onnistuu ajanvaraus?
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta vastaan nyt kuitenkin.
Oma mieheni tappoi myöskin itsensä ja jäin kahden pienen lapsen yksinhuoltajaksi. myös masennuksesta olen kärsinyt.
Mielestäni olisi ensinnäkin tärkeää, että nukut tarpeeksi! Koita saada apua vauvan hoitoon keinolla millä hyvänsä. Ei se väsymys välttämättä mitään masennusta ole, vaan VÄSYMYSTÄ! Ja ne masennuslääkkeet voivat väsyttää vielä lisää.
Ja sinun pitäisi löytää keino jutella vanhimman lapsesi kanssa. Tässä en valitettavasti osaa oikeen auttaa. Kuulostaa julmalta viedä lapsi äidinkin luota pois, jos hän suree isänsä menetystä. :( Itsestäni tuntuu, että huostaanotto vain pahentaisi lapsesi tilannetta (itsekin olen ollut huostaanotettuna ja tiedän, ettei siellä ainakaan kukaan auta häntä, päin vastoin voi tulla vielä lisää ongelmia jo muuten herkälle ja ongelmaiselle lapselle).
Voimia sinulle ja usko pois, kyllä sinä selviät! Anna niiden lasten nyt katsella niitä leffoja, älä stressaa liikaa. Nyt ei ole aika esittää täydellistä mammaa, vaan sinun on keskityttävä muihin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ihan ensiksi, olen todella pahoillani tilanteestasi. Teet kuitenkin aivan mahtavaa työtä, koska yrität lastesi vuoksi taistella arjen haasteita vastaan. Halaus sinulle!
Hyviä neuvoja oletkin jo saanut, mutta
minulle tuli semmoinen mieleen, että oletko ollut yhteydessä paikkakuntasi seurakuntaan?
Seurakunnan apu kun ei riipu mistään määrärahoista, niinkuin kunnalla..
Teidän tilanne on todella tiukka ja uskon, että varmasti saat seurakunnalta apua siihen.
Ainakin meidän paikkakunnalla seurakunnalta saa mm.siivousapua, lastenhoitoapua sekä taloudellista tukeakin vaikkapa lastenvaatteiden hankintaan.
Eikä niiden kanssa tarvitse puhua mistään uskonasioista, jos ei halua. Mutta sieltä löytyy ihmisiä, jotka on koulutettu surutyöhön ja ihmisten auttamiseet. Toivottavasti tästä olisi jotain apua...
aikuinen ihminen päättää teoistaan tai tekemättä jättämisistään. Masennukseen voi saada hoitoa, mutta jos sitä ei halua ei siihen voida pakottaa kun ainoastaan sillon jos on vaaraksi itselleen tai muille.
Paljon jaksamista sinulle ja lapsillesi! En osaa edes kuvitella surusi määrää, on varmasti valtava ja siksi en ymmärräkään näitä vastaajia, jotka ehdottelevat huostaanottoa tai kommentoivat muuta typerää, ei varmasti heillä ole kaikki hyvin itselläänkään.
Ap, mä taas luulen että miehesi odotti kunnes Auto tuli pihaan jotta kuulet laukauksen ettet luule ettei hän ole kotona ja lapset mahdollisesti myöhemmin vahingossa löydä ruumista vaan sinä löysit sen heti.
tavallaan masennukseen viittaavia oireita, nämä kyllä huomasinkin ja kyselin, mutta mies urhoollisesti sanoi, että ei ole mitään sen vakavampaa, johtuu vaan kaikesta tapahtuneesta. Eikä siis masennus olisi ollut mikään ihme kun ottaa huomioon kokemamme. Minun masennukseni mitä luultavimmin alkoi jo tuolloin kun saimme tietää asuvamme hometalossa, mutta koska olen selviytyjä luonne niin alkuun ajattelin, että se on ihan normaalia, on vaan vähän huonompi päivä tmv, mutta mieheni kuoleman jälkeen (vasta) tajusin, ettei tämä ole enää ihan normaalia.
Kieltämättä aluksi mietin paljonkin, että jos olisin tullut aiemmin kotiin niin olisin voinut estää mieheni kuoleman, toisaalta se olisi voinut vain siirtää sen ajankohtaa. Terapiassa käynti on auttanut ymmärtämään, etten olisi sitä voinut estää mitenkään. Nyt tästä vaan on jotenkin selvittävä eteenpäin.
ap
Ymmärrän ap jollet jaksa/halua vastata, mutta kun olet asiaa varmaan jälkikäteen miettinyt, viittasiko mikään miehen käytöksessä etukäteen hänen suunnitelmiinsa? Enkä missään nimessä tarkoita, että olisit niitä pystynyt estämään tms, kyllähän aikuinen ihminen jotain päättäessään saa salattua ja topteutettua ihan mitä haluaa, mutta lähinnä kun itsekin oman napansa lisäksi myös puolison jaksamista joskus pohtii, mietin mihin seikkoihin sitä pitäisi kiinnittää huomiota.
Tsemppiä ja voimia sinulle ja lapsillesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä ei enää tulekkaan kotiin?, Entä että isä on kuollut?, Kuinka kauan itsemurhasta on?, ovatko hautajaiset jo pidetty? Voimia teille koko perheelle.
Ei lapsia päiväkotiin kun äiti on muodikkaasti masentunut!
Mene purkamaan omaa v*tutustasi vaikkapa hakkaamalla päätäsi kiviseinään. Jotkut meistä eivät nähtävästi vaan opi yhteiskuntakelpoisiksi sitten millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet saanut hyviä neuvoja ja ikävä kyllä muutama idioottikin on tähän ketjuun vastannut.
En osaa enempää antaa neuvoja, mutta minä ainakin ihan mielelläni vaikka sähköpostitse jos asumme kaukana niin vaihtaisin ajatuksia. Olen menettänyt mieheni ja yhden lapsistani, tästä on aikaa vuosia, mutta muistan miten vaikeaa se alku oli.
Selvitin tuota tukiperheasiaa ja minulla/meillä on hyvät mahdollisuudet saada se, aika tästä tarkempaan keskusteluun on ensi viikolla. Lisäksi soitin teinin yhdelle kummille ja appivanhemmille. Teinin kummi lupasi ottaa tytön reiluksi viikoksi heille kesän aikana, luultavasti nyt heti juhannuksen jälkeen. Lisäksi appivanhemmat ottavat tytön luokseen ainakin viikoksi heinäkuussa.
Näiden lisäksi soitin parille muulle ystävälle ja pyysin käymään.
Sähköpostini, jonne voi kirjoittaa on neljanyh@gmail.com
Hei AP
Ensinnäkin osanottoni ja paljon voimia sekä sinulle että lapsillesi.
En ihan kaikkia viestejä jaksanut lukea, mutta osan kyllä. Älä anna arvoa noille parjaajille, joita nykyään valitettavasti joka paikassa tuntuu olevan.
Minusta on hyvä, että jaksat kirjoittaa asioista ja haet vertaistukea täältäkin, jos se sinusta tuntuu hyvältä. Tiedän itse kokemuksesta, miltä tuntuu jäädä yksin silloin kun elämässä tulee eteen vastoinkäymisiä ja kavereita kaivattaisiin. Niin se vain taitaa olla, että hyvinä päivinä noita "kavereita" tuntuu riittävän enemmän :/
Itse olen huomannut, että kun asiat ovat oikein huonosti, auttaa se että talous on ainakin hallinnassa. Eli olethan hoitanut nämä asiat kuntoon: lapsilisien yksihuoltajakorotukset, asumistuki (yksinhuoltaja+lapset vuokra-asunnossa), pk-maksujen laskettaminen tulojen mukaan, leskeneläke? Tietenkään en voi tietää kaikkia asioita, jossa voisit saada helpotusta menoihisi. Ainakin kannattaisi mennä pankkiin juttelemaan laina-asioista sekä varata aika paikkakunnan talousneuvojalle.
Jos taloutesi ei ole aivan mahdottoman niukoilla, koeta löytää joku kiva nuori, jota voisit pyytää maksua vastaan hoitamaan lapsiasi niin, että pääset itse toisinaan vaikka jumppaan hengähtämään tai sitten vain kahdestaan teinisi kanssa johonkin.
Teinisi asioissa ottaisin yhteyttä koulun kuraattoriin, luokanvalvojaan tai terveydenhoitajaan. Uskoisin, että sitäkin kautta nuoresi saisi apua. Itselläni on tästä järjestelmästä vain hyvää sanottavaa oman teinini ongelmien kanssa.
Enempää en valitettavasti osaa sinua neuvoa. Mutta jos kaipaat niitä sähköposti kavereita, olen myös kiinnostunut jakamaan asioita kanssasi.
terkuin
päivä kerrallaan :)
Teini huostaan, ei äiti pysty hänestä nyt huolehtimaan kunnolla
kerro vain missä päin suomea asutte! varmasti tätäkin kautta saat monta ihmistä jotka haluavat auttaa! kovasti voimia! oletko kokeillut sertraliinia masennukseen? mulle se on ollut alusta asti tosi hyvä. ekan kerran oli synnytyksen jälkeen vuonna 2001 ja nyt taas olen jonkin aikaa syönyt ja elämä on paljon helpompaa. se ei väsytä eikä turruta tunteita vaan selkeyttää ajatuksia. voin itkeä ja nauraa kuten normaalit ihmiset muttenb ole enään väsynytja vihainen koko ajan.
Saat vielä jonkun hullun kotiovellesi.
kaikki elää onnellista ja ihanaa elämää, juupa juu. Kannattais havahtua oikeaan elämään, jossa todellakin tapahtuu ikäviä asioita, joskus jopa monta rysäyksellä.
Minä suosittelisin tukiperhettä teinille, en tiedä mistä sitä voi kysellä, että sen saa. Tai sitten sijaiskoti/sijaisperhe. Ystäväni lapset olivat sijaisperheessä viikonloppuisin kun äitinsä ei jaksanut olosuhteiden takia heistä koko ajan huolehtia.