Isä teki itsemurhan, tyttö viiltelee ym. ja olen aivan loppu…

Vai mitä muuta?

kerro vain missä päin suomea asutte! varmasti tätäkin kautta saat monta ihmistä jotka haluavat auttaa! kovasti voimia! oletko kokeillut sertraliinia masennukseen? mulle se on ollut alusta asti tosi hyvä. ekan kerran oli synnytyksen jälkeen vuonna 2001 ja nyt taas olen jonkin aikaa syönyt ja elämä on paljon helpompaa. se ei väsytä eikä turruta tunteita vaan selkeyttää ajatuksia. voin itkeä ja nauraa kuten normaalit ihmiset muttenb ole enään väsynytja vihainen koko ajan.

Saat vielä jonkun hullun kotiovellesi.

mä kirjoitin tuon kommentin enkä kyllä laske itseäni hulluksi.

anteeksi vain jos jotkut ihmiset haluaa tarjota tukea jos sitä muualta ei saa

hoitomuoto on sähköhoito.

http://www.hus.fi/default.asp?path=1;46;616;617;618;1319;6723&print=1



http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,660,546,970,12215



HUS:n sähkögoitoyksikköön saa yhteyden HUS:n keskuksen kautta 09-4711

Myös Helsingissä on oma yksikkö.

hoitomuoto on sähköhoito.

http://www.hus.fi/default.asp?path=1;46;616;617;618;1319;6723&print=1

http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,660,546,970,12215

HUS:n sähkögoitoyksikköön saa yhteyden HUS:n keskuksen kautta 09-4711

Usein itsemurhan tehneet jäävät ns. välitilaan. Kuollut sielu on ei missään ja kaipaa tuttua seuraa. Tästä johtuu se, että itsemurhia on usein lähipiirissä useampia. (Kuten nro 30)



Tutki netissä Esko Jalkasen luonnonystävät sivuja ja pyydä perheellesi energeettistä puhdistusta. Ettei isä tytärtään luokseen houkuttelisi.



Muutoinkin olosi voisi helpottua kun sinun ja lastesi bioenergiat saadaan kohdalleen.



Voi kuulostaa huuhaalta, mutta eipä olisi kallis kokeilu. Älä anna kierteen syntyä ja jatkua.

Lasten hoitoon saaminen on hyvä alku. Itsemurhan tehneiden omaisten lisäksi etsi tietoa (netistä) nuorten leskien toiminnasta. Heidän kauttaan saat vertaistukea ja neuvoja esim. terapiasta lapsille, leireistä ym. Nyt kaikki on ehkä pahimmillaan.

Lisäksi kannattaa laittaa kaupan ilmoitustaululle ilmoitus, että kaipaatte tukiperhettä.

tarvitsette apua vaikeassa elämäntilanteessa.

t. 56

Mikäli tukiperheratkaisuun päädyt, ota se sossun kautta. Ovat edes jotenkin valvottuja ja taustat tarkastettu.



Ei varmaankaan mikään hullumpi ratkaisu, että kaikki lapset yhdessä olisi yhden vkl kk tukiperheessä. Saisit levätä kunnolla, nyt jos koskaan tarvitset myös omaa aikaa,



Kyllä se pienikin voisi olla joukon jatkona, olisihan jokapäiväisestä elämästä tutut sisarukset mukana.



Hoida itsesi kuntoon, ota vastaan kaikki apum ole edes hieman itsekäs äiti. Ettei asiat kulkisi mukanasi vuodesta toiseen aiheuttaen lapsillesi psyykkistä painolastia.

ettei isä enää koskaan tule kotiin, vaan että isä on kuollut. Tietysti kertonut myös mitä kuolema tarkoittaa, ikätasoisesti. Keskimmäiset ovat molemmat vielä melko pieniä eivätkä kumpikaan silti käsitä, varsinkaan toisiks nuorin, että miksi isi ei tule takaisin ja miksi eivät näe häntä enää. Keskimmäiset ovat 2,5v ja 5v.



Mieheni itsemurhasta on vähän reilu 5kk aikaa. Laskettuun aikaan oli reilu kuukausi aikaa kun mieheni teki itsemurhan, mutta synnytys käynnistyi itsestään kuukauden etuajassa. Myös hautajaiset ovat jo olleet.



Saattaisin saada teinin yhdelle kummeista, joka on tytölle ollut aina tärkeä ja viettänyt hänen kanssa välillä paljonkin aikaa. Tällä perheellä vaan on itselläänkin vaikeaa, mutta voisin kysyä, josko tyttö voisi olla heillä jonkin aikaa. Toinen vaihtoehto olisi appivanhempani. Eniten olen huolissani tällä hetkellä tuosta teinin viiltelystä ja puhumattomuudesta. Näkee, että tyttö kärsii (ikävöi isäänsä), mutta ei kerro tunteistaan vaan pitää ne sisällään ja epäilen vahvasti, että viiltely johtuu tuosta ainakin osittain. Terapiastakaan ei vielä ole kauheasti ollut apua, terapeutin mukaan teini ei sielläkään pahemmin puhu tunteistaan ja olen myös harkinnut terapeutin vaihtoa. Itse oman terapeuttini kertaalleen vaihdoin, koska kemiat ei vaan kohdannut. Aiemmin on ollut samanlaista ei viiltelyä, mutta tuota vaikenemista, mutta tyttö on aina puhunut isälleen, jos ei kellekään muulle, mutta nyt ei ole enää isää kuuntelemassa.



Olen täällä käynyt välillä aiemminkin lueskelemassa ja tiedän, että tämä on toisaalta huono paikka kysellä, mutten enää keksinyt muutakaan kun apua ei tule mistään suunnalta tai edes neuvoja mitä tehdä. Kiitos teille kaikille vinkeistä.



On sekin tietysti mahdollista, että mieheni tosiaan odotti, että tulen kotiin, ettei lapset löydä häntä vahingossa ym.



Sinulle, joka epäilit, ettei tämä ole totta, niin totta tosiaan toivoisin, ettei tämä olisi totta ja mieheni olisi elossa ja yrittäisimme selvitä tästä yhdessä eikä minun tarvitsisi yrittää kaikesta yksin selvitä ja koittaa jaksaa vaatia apua kun voimat on muutenkin lopussa.



Aion selvittää tuota tukiperheasiaa huomenna, onnistuu helpommin kun lapset ovat hoidossa.



ap

kunnalta/kaupungilta saada lastenhoitoapua edes tälläisessa tilanteessa. Entä löytyykö perhetyöntekijää joka voisi käydä joskus ulkoiluttamassa lapsia? Pystyisitkö soittamaan vaikkapa neuvilaan tai diakonille, että selvittäisi nämä asiat? Sinun ei tarvitse jaksaa selvittää ja hoitaa kaikkea yksin. Lähetän paljon voimia.

Minulle tarjottiin vaikka mitä apuja, vaikka tilanteemma on todella paljon helpompi kuin ap:lla. Apua pitää löytyä kunnasta!!! Voi kun saisit jonkun luottoystäväsi tms. selvittämään asiaa. Tuossa tilanteessa et siihen välttämättä itse pysty.

Voimia!

Kannattaa kokeilla tuota vinkkiä Esko Jalkasesta. Kuntoutuspalvelu on ilmaista, ja avunvälityspuhelimee voi soittaa maanantai- ja keskiviikkoaamuna. Voi myös laittaa sähköpostia. Googlettamalla löytyy tiedot.Olen saanut joskus itsekin apua sitä kautta.

Minusta ovat todella sydämellisiä. Jos ei apu innosta, voisi kuitenkin kieltäytyä kohteliaasti?

Voi mitä olettekaan saaneet kestää.

Ja minusta on tosi hyvä, että pystyt asiasta kirjoittamaan vaikka tänne. Sekin jo voi hiukan auttaa, kun kirjoittaa ja saa edes virtuaalitukea.

Se jaksaminen kun on välillä niin pienestä kiinni!



Ihan varmasti selviätte, mutta aikaa varmasti menee. Teinikin pääsee asiasta yli aikanaan. Hänelle varmaan tekisi paikkakunnanvaihdos hyvää. Jos vaan mahdollista, niin sinne kummeille tai isovanhemmille. He olisivat tuttuja henkilöitä joille nuori voisi hyvinkin avautua. Sinä olet hänelle liian läheinen ja hän ymmärtää, että suret itsekin kovasti, siksi ei ehkä puhu kanssasi asiasta.

Tutun kanssa on helppo puhua. Tiedän tämän kokemuksesta.



Ja pyydä itsekin rohkeasti tutuilta apua, sitä voi tulla ihan yllättäviltäkin tahoilta kun vain itse antaa signaalin. Me suomalaiset ollaan niin huonoja itse tarjoutumaan.



Kelan kautta järjestetään sopeutumisvalmennuskursseja. Niitähän on eri sairauksiin, elämänhallintaan jne. Kannattaa selvittää näitäkin vaihtoehtoja. Ota yhteyttä paikkakuntasi Kelaan ja henkilöön joka hoitaa kuntoutusasioita, että olisiko teille sopivaa kurssia tarjolla.



Voimia teille roppakaupalla!

Muutama tutkimus, kannattaisi varmaan tutustua niihin.



helsingin yliopiston kirjaston "helka" palvelimeen hakusana viiltely tai nuorten viiltely.



Tiikerin raidat oli toisen tutkimuksen nimi. Toisen, en enää muista...



Itse tutustuin opiskelun ohessa. Käsittelevät sitä miten nuori viiltelee itseään, kun ei osaa enää ilmaista muuten pahaa oloaan.



Trauman vaiheden käsittelystä on kanssa hyviä teoksia. (kuin salama kirkkaalta taivaalta?-jos muistan nimen oikein)



informaatiolla voi ehkä käsitellä kanssa tilannetta.?



Joku tuttu koki samantapaista mistä kerroit... pari vuotta kesti, mutta on koonnut elämänsä ja lastensa elämän aika hyvin.



Yritä tasata arki. Onko paikkakunnallasi mahdollisuutta satunnaiseen työskentelyyn? Esim. Saadessasi lastenvahdin käyt tekemässä työvuoron, josta saa rahaa ja sosiaalisia kontakteja.



Jaksamista

Se pitäisi olla pienemmilläkin paikkakunnilla. He hoitavat juuri tällaisia asioita, toisin kuin tavallinen neuvola. Siellä on psykologi ja sosiaalityöntekijöitä, joillakin paikkakunnilla myös ihan konkreettista apua.



Entä löytyisikö naapurustosta/tuttavista joku luotettava teini-ikäinen tai lukioikäinen, joka voisi pientä maksua vastaan viedä keskimmäisiä lapsia ulos tai muuten leikittää heitä? Tästä voisit ehkä ilmoitella kaupan ilmoitustaululla, jos et heti keksi ketään sopivaa.

Asumme kuitenkin pienellä paikkakunnalla Keski-Suomessa ja koska tämän tosiaan pystyy kuka tahansa lukemaan niin tarkkaa sijaintia en tänne mielelläni laita. Sen sijaan voisin ehkä rekisteröityä ja tehdä sähköpostin, jonne voisi halukkaat auttajat kertoa oman asuinkuntansa.

Työni on sellaista, että sitä pystyisin kyllä tekemään vuoron sillon toisen tällön, mutta tällä hetkellä en kyllä ole työkuntoinen, eri asia sitten kun löydetty oikea masennuslääke ja se on alkanut tehota.

ap

Miksihän ap ei reagoi lukuisiin avuntarjoamisyrityksiin? Minusta ovat todella sydämellisiä. Jos ei apu innosta, voisi kuitenkin kieltäytyä kohteliaasti?

me asutaan pohjois-pohjanmaalla, pieni paikkakunta tämäkin.

mutta jos laitat s-postin niin uskon että saat paljon uusia ystäviä joille saat purkaa ajatuksia!

Siis siinä mielessä parempaa, että vauvan itkut ovat uuden erityiskorvikkeen myötä vähentyneet ja saamme tukiperheen.

Lisäksi nyt juhannuksena meillä oli sukulaisia/tuttuja käymässä ekaa kertaa mieheni kuoltua ja alkuun tunnelma oli "jännittynyt", mutta vähitellen se väheni ja nyt ovat käyneet aina välillä kylässä/auttamassa.

Teini on kumminsa luona ja se ilmeisesti tehnyt hyvää, koska on tälle kummille puhunut asioista, joista ei minulle kertonut.

En kuitenkaan varmaan käy täällä enää ainakaan kauhean useasti lukemassa, suuri kiitos kuitenkin teille, jotka neuvoitte miten tästä edetä.

Ap, oletko paikalla?, mitä kuuluu?

Kirjoittele aina tänne silloin kun siltä tuntuu, kyllä täältä myös tukea ja kannustusta jaetaan vaikka välillä meno tuntuu olevan kuin hyeenalaumalla.



Hyvää kesää sinulle ja perheellesi!