Lue keskustelun säännöt.
Isä teki itsemurhan, tyttö viiltelee ym. ja olen aivan loppu…
21.06.2010 |
Jäin yllättäen neljän lapsen yksinhuoltajaksi kun mieheni teki itsemurhan. Elämämme romahti taloudellisesti ja muutenkin, tämä oli miehelle liikaa. Kaipaan joka päivä miestäni ja menen voimavarojen äärirajoilla, enkä enää kauaa jaksa. Olen yrittänyt pitää kiinni rutiineista pienempien lasten takia, mutta jo sängystä nousu aamuisin on suuri ponnistus, saati sitten muut askareet. Kaiken lisäksi vauva valvottaa, teini on alkanu viillellä itseään, mitä luultavimmin oire isänsä kuolemasta ja pelkään, että menetän vielä hänetkin.
Teini käy terapiassa (käyn itsekin), mutta siitä huolimatta ilmestyy tuoreita viiltelyjälkiä. Kaikki ystävät ovat kadonneet, juuri silloin kun heitä eniten tarvitsisi. En enää jaksa pyörittää tätä arkea yksin, voimat on totaalisesti loppu.
Kommentit (82)
on raskas vaihe. voisitko olla yhteydessä kunnan sos.työntekijään että saisit apuja kotiin?tukiperhe? onko sukulaisia, ystäviä? ensi ja turvakodit myös auttavat tuossa tilanteessa!!!kts GOOGLESTA!!!
t. 3:n yh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen menettänyt mieheni (onnettomuudessa kylläkin) ja ainakin minun elämäni olisi romahtanut sen lopunkin (jos se olisi ollut mahdollista), jos minulta olisi viety lapset. Taistelin sillon viimeisillä voimillani, jotta sain apua. Mistään ei kerrottu automaattisesti vaan kaikki piti itse selvittää ja vielä vaatia, jotta apua sai.
Voimia ap!
Huostaanotto on hyvä vaihtoehto.
tyttö pääsee hoitoon (=huostaan). Äiti voi lopetta murehtimisen ja saa voimavaroja hoitaa loput lapset kunnialla.
Ja ensisijaisesti tyttö saa vahvoja ja jaksavia aikuisia rinnallensa, joilla on voimavaroja tukea lasta. Äiti ja tytär luultavasti vain voimistavat toistensa surua kun näkevät surun toisistaan, sitten yrittävät suojella läheistään olemalla näyttämättä pahaa oloaan, joka kuitenkin sitten purkautuu esim. viiltelemällä.
Huostaanotto on oikeasti hyvä vaihtoehto.
Minä olen menettänyt mieheni (onnettomuudessa kylläkin) ja ainakin minun elämäni olisi romahtanut sen lopunkin (jos se olisi ollut mahdollista), jos minulta olisi viety lapset. Taistelin sillon viimeisillä voimillani, jotta sain apua. Mistään ei kerrottu automaattisesti vaan kaikki piti itse selvittää ja vielä vaatia, jotta apua sai. Voimia ap!
Huostaanotto on hyvä vaihtoehto.
Ja oikeesti huostaanotto on hyvä vaihtoehto, jos pelkona on, että teini tappaa itsensä.
Kannattaa vältellä mahd pitkään.
Avopalveluita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luuletko että se on hyväksi lapselle, jos menettää vielä lopunkin perheen?? Pois vaan silmistä, vai? Oletpa kylmä ihminen.
Luuletko että se on hyväksi lapselle, jos menettää vielä lopunkin perheen?? Pois vaan silmistä, vai? Oletpa kylmä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä päin asut, ehkä löytäisit täältä itsellesi tukihenkilön. Itse voisin ilmoittautua ensimmäiseksi vapaaehtoiseksi jos vain asut samalla suunnalla.
haloo. kyllä on taas sellaista keittiöpsykologia paikalla että. palveluita, apua ja tukea on saatavilla eikä nuoren viiltelyyn missään kunnassa ensimmäinen hoitotoimenpide ole huostaanotto. voimia ja jaksamista, jos ei muuta niin olkaa yhteydessä vaikka tk-lääkäriin joka auttaa eteenpäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteesi :'(, vaikken tilanteestani nettiin kirjoitakkaan. Ja niin kliseiseltä kun tämä asia kuulostaa niin; voimia, miehesi ei haluaisi että sinusta tuntuu pahalta!
Autat lastasi vain näyttämällä, että voitte selvitä tilanteesta YHDESSÄ!!!
Onnea matkaan, kaikki kääntyy vielä parhainpäin, kunhan ei vain luovuta!!!
Olen pyytänyt/kysynyt neuvolasta apuja ja ainoa, jonka antavat on perhetyöntekijä ja tämä ei auttaisi arjessa vaan keskustelisi. Kaipaan enemmän konkreettista apua tähän arkeen. Kaikki tuntuu vaan olevan vaikeaa saada. Olen harkinnut laittaa keskimmäiset takasin hoitoon edes muutamana päivänä viikossa (heillä on hoitopaikat pk:ssa), muuta apua kun ei täältä näytä saavan.
Sukulaisia on, mutta he asuvat kaukana ja iäkkäitä, etteivät kauheasti voi auttaa omien sairauksiensa takia.
Ensi- tai turvakotia ei ole tällä paikkakunnalla. Olen vaan niin väsynyt, haluaisin vaan olla, ettei aina tarvitsis jaksaa päivästä toiseen. Lasten takia on pakko, mutta kyllä he silti tarvitsisivat enemmän kuin jaksan heille tarjota. Monesti keskimmäiset katsoo videoita/dvd:tä lähes koko päivän. Ulkona yritän jaksaa edes kerran päivässä käydä heidän kanssaan, mutta välillä se vaatii liikaa ponnisteluja. Lisäksi lapset kaipaavat isäänsä ja nyt kun isää ei ole niin kaksi keskimmäistäkin alkanut heräillä öisin ja kyselevät useasti päivässä missä isi on.
Tukiperhettä ei ole koskaan ehdotettu enkä tässä sumussa ole sitä edes osannut ajatella.
Lapset ovat ainoa asia, jonka takia jaksan hammasta purren. Jos heidät huostaanotettaisiin, se olisi loppuni. Tuon konkreettisen avun lisäksi kaipaisin myös neuvoja miten toimia teinin kanssa, jotta viiltely loppuisi.
ap
on raskas vaihe. voisitko olla yhteydessä kunnan sos.työntekijään että saisit apuja kotiin?tukiperhe? onko sukulaisia, ystäviä? ensi ja turvakodit myös auttavat tuossa tilanteessa!!!kts GOOGLESTA!!!
t. 3:n yh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani, että olet saanut täältä jokusen todella typerän vastauksen. Elämä on koetellut perhettäsi erittäin rankasti, hyvä että käyt terapiassa purkamassa mieltäsi. Toivon kovasti, että teillä on läheisiä ihmisiä ympärillänne. Lämmin voimahalaus sinulle!
Ei ole kyllä mitenkään teinille hyväksi, että kun on jo menettänyt isänsä niin menettäisi vielä äitinsäkin. Tsiisus, paljon parempi vaihtoehto on ap:lle apua kotiin tai esim. sijaiskoti, jossa lapset vaikka viikonloppuisin tmv.
tyttö pääsee hoitoon (=huostaan). Äiti voi lopetta murehtimisen ja saa voimavaroja hoitaa loput lapset kunnialla.
Ja ensisijaisesti tyttö saa vahvoja ja jaksavia aikuisia rinnallensa, joilla on voimavaroja tukea lasta. Äiti ja tytär luultavasti vain voimistavat toistensa surua kun näkevät surun toisistaan, sitten yrittävät suojella läheistään olemalla näyttämättä pahaa oloaan, joka kuitenkin sitten purkautuu esim. viiltelemällä.
Huostaanotto on oikeasti hyvä vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt vaan lapset hoitoon päiväkotiin ja otat yhteyttä sossuun, aivan varmasti järjestävät sulle apua, huostaanotto ei todellakaan ole ensimmäinen toimenpide!!!
mitä mas.lääkkeitä olet syönyt? mulla nyt sepram ja tosimii tosi hyvin, monia muita kokeillu ja esim venlaflaxiini+ketiapiini on ihan hirveää myrkkyä vaikka niitä kaikille tuputetaan, ne vasta väsyttääkin..
t. 3:n yh
Laita toki keskimmäiset lapset päivähoitoon vaikka 5 pv viikko, saat huilittua sen aikaa vähän paremmin ja lapsilla on sillä ympärillä ei-masentuneita virkeitä aikuisia. Kuinka pieni vauvasi on?
Teinien viiltelystä en tiedä, mutta haluaisin uskoa ja toivoa, että vaikka se on pahanolon viesti, teinin terapeutti osaa auttaa ja antaa avun siihen pahaan oloon jota teini viiltelyllään haluaa viestittää. Jotenkin (tosin täysin maalliikona) ajattelen, että viiltelijät ja itsemurhan tekijät on 2 eri ihmisryhmää, toiset haluaa apua ja toiset pois.
Harmi, ettei sinulle ole vielä löytynyt sopivaa lääkitystä ja tiedä kokemuksesta, että ekat viikot uuden lääkkeen kanssa on rankat kun olo voi niistä jopa huonontua.
Entä jos pyytämällä pyytäisin jonkun kaverin teille yöksi vahtimaan vauvaa niin että saisit itse nukkua (olettaen että nykyään joudut valvomaan)? Sanoit että he ovat kaikonneet, mutta tilanne voi olla heillekin vaikea, ja konkreettinen avunpyyntö juuri vaikka yökylän merkeissä tarjoaisi heille tileisuuden näyttää että yhä välittävät ja haluavat auttaa vaikka eivät ole osanneet sitä oikein sinulle kertoa.
Tarvitset jonkun jonka kanssa puhua! Olisiko sinulla tällaista ystävää, tuttua, ehkä nettituttua joka on kokenut vastaavaa. Pääsisitkö psykologin kanssa juttelemaan. Hae apua!!!
Teinisi tarvitsee valtavasti rakkautta ja tukea ja olkapäätä jota vasten itkeä. En voi ymmärtää noita puheita huostaanotosta. Koita murtaa jää ja itkeä ja puhua teinisi kanssa. Itku ja surun näyttäminen ei vahingoita vaan vahvistaa.
Tilanne on kamala, rankka, hirveä. Kuulostaa kliseeltä, mutta ajan kanssa helpottaa. Tai ainakin oppii elämään. Nyt tässä hetkessä tärkeintä on se, että haet apua. Mene neuvolaan itkemään, tai terveyskeskukseen. Joku väylä täytyy löytyä.
Voima olkoon kanssasi.
kun muuta apua ei tunnu saavan (heillä on hoitopaikat pk:ssa, vauvan syntymän jälkeen olleet kotona). Vauva on nyt 5kk ikäinen.
Olen kokeillut seronilia ja cipralexia ja nyt on käytössä cipramil. Ei ole ollut sivuvaikutuksia, mutta ei apuakaan.
Olen pyytänyt paria ystävää muutaman kerran hoitamaan vauvaa tai viemään isommat ulos tmv. Ovat luvanneet, mutta kuitenkin peruneet sitten kun olisi pitänyt tulla. En tiedä, voisko olla syynä se, etteivät osaa suhtautua asiaan tai tiedä mitä sanoa ym.
Kyllä vauvakin valvottaa yhä, tosin nyt sentään nukkuu aamuyöstä muutaman tunnin kun aiemmin valvotti koko yön. Eipä tuo paljoa auta kun keskimmäiset saattaa sitten heräillä enkä saa sillonkaan nukkua kun lyhyitä pätkiä.
ap
nyt vaan lapset hoitoon päiväkotiin ja otat yhteyttä sossuun, aivan varmasti järjestävät sulle apua, huostaanotto ei todellakaan ole ensimmäinen toimenpide!!!
mitä mas.lääkkeitä olet syönyt? mulla nyt sepram ja tosimii tosi hyvin, monia muita kokeillu ja esim venlaflaxiini+ketiapiini on ihan hirveää myrkkyä vaikka niitä kaikille tuputetaan, ne vasta väsyttääkin..t. 3:n yh
Jos asuisit täälläpäin, voisin auttaa sinua, mutta ilmeisesti et asu.
En voisi kyllä kuvitella kamalampaa asiaa kuin mitä olet kokenut, paitsi ehkä juurikin lapsen menettäminen.
Oletko etsinyt netistä vertaistukea?
Se on kuulemma tosi hyvä vaihtoehto, jonka kautta voit löytää ystävän, joka todella ymmärtää, mitä käyt läpi.
Muista myös usko Jeesukseen. Se oikeasti kantaa läpi mahdottomankin, kunhan jaksat rukoilla ja uskoa.
niin että mies päätyi ratkaisuunsa? Vaikuttavatko nuo asiat vielä sinun ja lasten elämään vai olivatko miehen "omia" juttuja?
Voimia!
Kunpa osaisin sanoa jotain lohduttavaa. Paljon voimia sinulle ja perheellesi!