Keskenmenon jälkeen uuteen yritykseen - kesä 2010

Pahoitteluni ja osaanottoni kaikille uusille tulijoille ja tervetuloa joukkoomme. Tippa linssissä luin teidän kokemuksianne.. ;( Vetää hiljaiseksi ja totuus iskee vasten kasvoja - ei todellakaan ole mikään itsestään selvyys tulla edes raskaaksi saatika päästä loppuun asti!!



Nyt voin sanoa että pelko on alkanut hiipimään myös omaan mieleen, jos sitä vielä tuliskin raskaaksi niin miten ihmeessä sitä pystyy olemaan stressaamatta koko ajan selviytyykö viikolta toiselle.. huh.. Vähän hassua tietysti vielä murehtia mutta kun on hyvin tietoinen kaikista riskeistä ja vastoinkäym.



Adalat..minun hyvälle ystävälleni todettiin varhais ultrassa samainen lause kuin teille tuolla niskapoimu ultrassa.. hänelläkään ei minkäänlaisia oireita. Ihan kauhean pahalta tuntuu... Hyvä että sinulla on puoliso tukenasi! Voimia sinulle ja kaikille muillekin tänne! Uskotaan yhdessä että huono onni kääntyy hyväksi piakkoin.

Mulla täysin sama kokemus helmikuussa.. Pikkuinen oli kuollut vain paria päivää aiemmin. Vuosi sitten oli km, luulin olevani 17+4 kun ei neuvolassa sykettä löytynyt. Pikkuinen kuitenkin menehtynyt jo viikolla 14 eikä mitään keskenmenon oireita tullut. Liikkeitä vaan odottelin... Mulla molemmissa lääkkeellinen tyhjennys, eka vaan "syntyi" yöllä kotona vessassa :( Meillä kai aina täällä ensisijainen hoito lääkkeellinen tyhjennys ja jos siitä ei tyhjene niin sitten kaavintaan.



Voimia toipumiseen!!!

Voi Adalat, osanottoni menetyksestä. On varmaan ihan pahin mahdollinen tilanne kuulla nuo sanat, jos mitään km:oon viittaavaa ei ole ollut. Voimia toipumiseen. Niin, ja tervetuloa joukkoomme.



Mym-meli, tuota olen itsekin miettinyt, että JOS sitä vielä joskus olisi raskaana, niin osaisiko asian kanssa ollenkaan rentoutua vai stressaisiko sitä koko ajan. Jotenkin tämä on vielä niin "lohduton" ketju, vaikka vertaistukena mitä mainioin. Joskus kaipaan niitä uudelleen plussanneita, joista voisi imeä itseensä vähän toivoa. Toivottavasti kuitenkin osataan kumpikin nauttia raskaudesta, sitten kun sinne asti pääsemme :).



Menkat kesti tällä kertaa 2,5 päivää. Lyhenevät lyhenemistään siis. Mistähän se mahtaa kertoa? Ohuista limakalvoista vai? Jos ne hirmuisesti ohenee, niin kiinnittyyköhän niihin kukaan koskaan...? Toisaalta, tässä helteessä rättien ja tamppoonien kanssa säätäminen ei yhtään houkuta, joten asialla lienee hyvätkin puolensa.



Nauttikaahan auringosta! -Niisku

Menkoista tuli mieleen, et mulla tosiaan lyhyt kierto (24-26pvää) ja mun menkat kestää 10 PÄIVÄÄ, ja vuodan kuin seula >:( Kaikki hormonaalinen ehkäisy (paitsi hormonikierukka) ovat poissuljettuja verenpainetaustan (mm. raskausmyrkytys esikoisen odotusajalla, mulla siis yksikään 5 raskaudesta ei ole ollut täysin normaali, kuopuksella rak. ultrassa tuli tietoon se halkio, ja sit nuo 3 epäonnista tapausta noiden jälkeen...) ja aurallisen migreenin vuoksi.

Kyllä syö naista, mutta kuukautiskuppi on ollut todella pelastus mun tapauksessa, tampoonit (imukykyisimmätkin ) kestävät maksimissaan 1-2h pahimpina vuotopäivinä.



Mutta....

Olen kuitenkin kohtuullisen helposti aina TULLUT raskaaksi jos tilaisuus siihen on ollut. Kunhan vaan joku pysyis ihan loppuun asti kyydissä ja sais terveenä maailmaan.



Arvatkaapa alanko mä nyt elättelee toiveita et jospa se nyt pian tärppäisi uusiksi, ärsyttävää! Voisko sitä joskus olla olematta yltiö positiivinen (testi sitä kyl sais olla :D ) tässä kierronvaiheessa.

Omien fiiliksien mukaan mulla olis ovis ollu jo viikko sitten (synnytyksien jälkeen ollut aina normikierto heti vaikka imetinkin 4kk ihan täysillä, niin 28 pvää synnytyksestä alkoi säännöllinen kierto) ja laskin (oikeesti olen ihan hyperärsyttävä ku lupasin et seuraavaks testaan joskus jouluna jos maha kasvaa ja menkkoja ei kuulu ja synnytän kotiin ku en enää halua neuvola-aikoja ikinä perua >:/ )

...niin laskin että tulisi JÄLLEEn km:n jälkeen 28 pvän kierto (eli normia hiukka pidempi, kuten aina synnytyksen, km:n jälkeen on ollut) jos ovis oli tuolloin kun ajattelin. Olen siitä kyllä todella varma, mulla kun on niin selkeät oireet.

noh,Toivossa on hyvä elää :D



Nyt mä lakkaan vaan elättelemästä toiveita, tyhmä minä! Mut sillä ajatuksella on vaan niin kiva leikkiä :D



Mies puhuikin eilen yöllä keskenmenosta taas. On sille todella rankka paikka, ja lohduttelin parhaani mukaan. Pelkää ettei saada yhteisiä lapsia ollenkaan. Noh, kerrankin mä sain olla se lohduttava osapuoli :) Ja positiivinen. Onneks on rakkaus, sillä jaksaa pitkälle :)



T.MiRaBel

miksi keskenmenon jälkeen pitää käydä raskaustestissä terveyskeskuksessa. Minun pitää viedä pissanäyte 6.elokuuta labraan. Miksi tuota testiä ei voi tehdä kotona?



Ostin tänään Prismasta kaksi liuskaraskaustestiä ja tein testin. Ei tullut viivaa. En sitten tiedä onko nuo miten luotettavia testejä... Alkais vaan ne ekat menkat äkkiä, että pääsisi uudelleen yrittämään raskautta. Pääsisi sitten taas pelkäämään keskenmenoa.

Pääseekö muuten keskenmenon kokeneet helpommin esim. alkuraskauden ultraan, vai onko mentävä yksityiselle, jos haluaa nähdä onko kohdussa elämää ennen np-ultraa?



Minäkin kuulin ne kamalat sanat ultrassa rv 10+4, kun pääsin pienen vuodon takia tarkastukseen. Tässä on nyt käynyt mitä pelkäsitkin: sydän ei lyö, pieni vastaa 7-viikkoista eikä sykettä näy :( Muistan ne sanat aina...

Kiitos vaan kaikille tervetulotoivotuksista, vaikka onkin karua löytää itsensä tästä pinosta. Tosiaan mitään keskenmenoon viittaavia oireita minulla ei ollut. Eikä lohduttanut pätkääkään se, että lääkäri totesi tämän olevan todella yleistä, ihan viikottain tulee kuulemma vastaavia tapauksia. Tunnustan kuitenkin olleeni niin pikkusieluinen, että kun näin iloisena np-ultrasta poistuvia ihmisiä uutisen jälkeen niin ihan oikeasti ajattelin, että miksi tämä ei voinut sattua jollekin toiselle, miksi minulle? Ihan kamalalta tuntuvat nuo ajatukset näin jälkikäteen. Pahin olo alkaa olla jo poissa ja mieliala on kohentunut ihan huomattavasti. Mitään vuotoakaan ei enää tule. Täytyy kyllä tunnustaa, että en muista milloin olisin itkenyt yhtä paljon kuin kaavintaa edeltävänä iltana ja yönä. Aamulla silmäni olivat niin turvoksissa, että näytin ihan siltä kuin olisin saanut turpaani ja vollotin kun ilmoittauduin osastolle, kun minut vietiin leikkaussaliin ja kun anestesialääkäri tuli kyselemään...Nyt ei oikeastaan enää itketä. Kuten jo ensimmäisessä viestissäni kirjoitin minua on helpottanut kovasti se, että minulla on jo lapsia ja toisaalta se, että olen lukenut ja etsinyt tietoa keskenmenon syistä. Toisaalta minulla on ollut läheisiä tukena, muitakin kuin mieheni ja olenkin kertonut km:sta kaikille, jotka tiesivät raskaudesta. Enkä kadu yhtään, että raskaudesta tuli kerrottua niin aikaisin. Ainoastaan lapsille en enää aio kertoa kovin aikaisin mikäli onnistun uudelleen raskautumaan. Vaikka en vauhko luonteeltani olekkaan niin varmasti on vaikea suhtautua luottavaisesti mahdollisen uuden raskauden etenemiseen.



adalat

ADALAT:

*jaksuja*

Mä itkin kaikkein eniten silloin kun jouduin 2008 sen keskeytyspäätöksen eteen rv 18 kun sitä lapsivettä ei ollut ja vauva oli todella huonossa kunnossa. Jotenkin... ei ihmisen pitäisi joutua sellaisia päätöksiä miettimään. Se itku purkautui vasta jälkikäteen. Ja itkin myös paljon. Jouluaattona pillahdin kesken sukuruokailun itkemään, ja kun kokosin lasten joululahja juttuja pakettien avaamisen jälkeen.

Noissa keskenmenoissa sitten taas purkautunut heti.

Kyllä ne "olen todella pahoillani mutta tämä näyttää huonolta" sanojen jälkeen saa koota itsensä kyllä niin tuhansista palasista taas ettei tosikaan :/

Myös meillä on tutut raskauksista tienneet, koska en ole salailevaa tyyppiä. Keskeytetystä tiesi myös lapset, olihan mulla mahaakin jo.





Asiasta haarukkaan....

Eilen huomasin yhden jutun:

Kirjoitinkin että mulla oli ovis omasta mielestä n. vko sitten.... eilen tuli sitten hiukan vaaleanpunertavaa valkovuotoa paperiin, ja nyt ei mitään? HMMMMMMMMMMMMMMM........

Kävi ihan nmielessä, että voiko sitä oikeesti ekassa kierrossa km:n jälkeen raskautua, ja voisiko tuo olla jotain sellaiseen liittyvää?? Kuukautisia ne ei ennakoi kohdunnapukan mukaan (kiinni piukasti, kova ja todella ylhäällä, mä tunnistan oviksenkin usein kyseisestä paikasta..)



Ärsyttävää nyt sit elätellä toiveita taas :D

Vitsi et olis ihan ihan ihan huippu mahtavaa jos tärppi tulisi pian... toivotaan sitä nyyttiä tuon miehuuden kanssa ihan valtavasti...



T:MiRaBel

Menkkojahan se sitten ennusti, eli kp 1 nyt

Taisi olla ovuloimaton kierto, ja ehkä oli ne tuntemuksetjotain km:n jälkimaininkeja.

Kierrosta tuli nyt 23 pvää (normi 24-26)

Minun jälkivuoto loppui eilen enkä millään malttaisi odottaa menkkoja, vaan aloittaa yritys saman tien. Tuskin se kuitenkaan heti tärppää eikä tuo ukkokaan ole aina niin innokas petipuuhiin...



Toisaalta uusi raskaus pelottaa kauheasti, jos sekin menisi kesken, toisaalta taas haluaisin äkkiä uudelleen raskaaksi... Kierrostakaan ei ole mitään hajua, ovistikkuja en ole koskaan käyttänyt enkä aio käyttääkään, tähän saakka ovisoireet on muutenkin olleet selkeät.



On tää vaikeeta

anir: Juu.. tää on vaikeeta. Tunteiden kanssa painimista. Meille sanottiin kuukausi sitten jolloin km oli lääkärissä niin, että olisi hyvä odottaa yhdet menkat, että kerkeäisi kierto normalisoitua ja ovulaatio tapahtua.. Noh, ei sitten maltettu odottaa vaan vuodon loputtua peittoja heiluteltiin.. Sitä on niin malttamaton!



Mirabel: Taidan pian tulla perässäsi uuteen kiertoon kun nyt 28/28-29 ja selkää ja mahaa juilii niin hel... On ollu itkun sekaiset tunnelmat tämän pvn.. Ehkä parempi sitten näin.. kerkeää tosiaan kierto normalisoitua (km:n jälkeen ei ole vielä tullut menkkoja) Tätiä odotellen saapuvaksi. En edes viitsi testata...



Zoey.. joko testailit?

MYM-MELI ja ANIR:



Tunteet risteilee täälläkin.

Luoja, mä olen yli 3 vuotta toivonut vauvaa, ja tänään, kun nuo menkat nyt alkoi, tuntuu taas niin pahalta.

Tietty, hormonit ne tekee nyt tän suru-viha-masennus olon, ja jotenkin epätoivoisen olon:

Enkö mä saa vauvaa enää ikinä syliin asti????

3 vuotta. Luoja miten pitkältä ajalta se tuntuu. Olen ollu kärsivällinen, ainakin omasta mielestäni, mutta....

plaah. :(

välillä niin toiveikas, välillä epätoivoinen..



T:MiRaBel

Itte sain tietää lokakuussa 2009 olevani raskaana. keskenmeno tammikuussa 2010..



Menkat olivat kauan poissa mutta nyt alkaneet taas normaalisti, pilleritkin mukana nyttemmin.



Tein kaksi uutta raskaustestiä tuossa muutamia päiviä takaperin, molemmista haamuplussat. Mieheni sanoi että tulee jos tulee, ite kuitenkin kovasti haluaisin että tämä nyt jo onnistuisi. koskaan en kenellekkään ole jaksanut/pystynyt keskenmenosta puhumaan kun teinivuosien aborttikin pyörii mielessä todella voimakkaana.



No, kaikki ajallaan ja eteenpäinhän se on yrittävän mieli =)

Välillä on niin viha ja masennus että olkoot sitten. Me ei saada vauvaa.. ja välillä jaksaa uskoo ihan loputtomiin. Aika rankkaa. Välillä ihan väsyttää tämä itsensä ja "oireiden" kyttäily. Mieskin varmaan jo ihan tuskatunut näihin vauva höpinöihin. Raukka pakenee meidän raksalle tekemään hommia niin saa olla rauhassa. Siis tottakai ollaan puitu ja puidaan yhdessä kaikki maan ja taivaan väliltä mut miehille tai ainakin mun miehelle se on vain niin että kun asiat on tarpeeksi monesti puhuttu niin ei niitä tarvitse sitten jatkuvasti puhua. Voi kuulemma puhua muustakin :) aijaa.. voiko? heh.. Välillä tuntee olevansa aika yksin näiden kuumeilujensa kanssa. Onneksi olette te joille voi höpötellä ja purkaa tuntojaan :D Aurinkoa kaikille!!

että olisko pitänyt käydä jossain lääkärissä,koska en ole ollut tarkastettavana missään kohtaa km jälkeen.toisaalta sanotaan että näin varhaiset ei tarvi toimenpiteitä,ja toisaalta yks tuttu jolla 5+ km,oli jouduttu myöhemmin tyhjäämään lääkkeillä ihan vasta(km oli samaan aikaan ku mulla)

Mun piti pari vko sitten tehdä se yks testi,puhuin miehellekkin että täytyy se nega nyt varmistaa.



No mutta mulla tänään kp 31 ja menkat kohta tulee,sit taas pääsee jyvälle kierrosta.

Ja tosta yrityksestä heti km jälkeen.

What?siis jos ovuloi kerran heti km jälkeen,miksi pitäis pakosti ehkäistä?

En ymmärrä.

Ja tossa on fifty/fifty lääkäreitä jotka sanoo noin.



Mulla on tässä ollut vajaa viikon pms oireet,siis että akka kärttyinen kuin olla ja voi,ja niin nipo ettei tosikaan.Ja tosiaan petipuuhii ei kiinnostanut moneen pv,nyt taas vkl vähän jaksanu.Minusta noi ollu mulla myös pms:ään liittyviä juttuja.



Tulipa taas kirjoitettua omanapa viesti.

Tuntuu tosiaan lääkäreissä olevan kahta koulukuntaa; toinen suosittaa odottamaan yksiä kuukautisia ennen yrityksen aloittamista ja toinen on sitä mieltä, että heti saa yrittää kun vuoto on loppunut. Itselleni sanottiin nyt kaavinnan jälkeen, että jälkitarkastusta ei tarvita, koska kaikki saatiin niin siististi pois ja toisaalta olisi hyvä odottaa yhdet kuukautiset, mutta mitenkään pakollista se ei kuulemma ole. Jos ovulaatio tapahtuu se on merkki siitä, että kroppa alkaa taas toimia ja jos kroppa toimii limakalvonkin pitäisi olla riittävän paksu kiinnittymiseen ja jos/kun alkio kiinnittyy se ei ihan hevillä siitä irtoa. Toisaalta jos malttaa odottaa ne yhdet kuukautiset on lasketun ajan määrittäminen helpompaa.



adalat

Niin tuntuu olevan kahta eri koulukuntaaa lääkäreissä ja esim meillä päin terv.hoitaja onkin ihan kannustanut yrittämään mahd. pian uudelleen kuitenkin sillä varauksella että on mahdollista että ei tärppääkään tai että tärppää vaan menee kesken uudelleen. Hänelle sitten sanoinkin että ei ihan maltettu odottaa ja tuumasi vain että ei kuule mitään, elämä ei siihen kaadu. Mut meneekö se sitten niin että la lasketaan km:n vuodosta vai mitenkä? :O ja kyllähän se viim. ultratessa selviää mitkä viikot jos sinne asti selviää...



piinapäivät täällä menossa.. täti ei virlä tullutkaan..

mym-meli 29/28-29

Sorry, mä en pääse viikonloppuisin nettiin ja testasin plussan perjantaina töiden jälkeen, joten en oo päässyt raportoimaan. Niiskurouva, uskomatonta miten jaksat jännätä mukana, lohduttaa ja tukea meitä kaikkia. Olet selvästi sellainen niin kutsuttu parempi ihminen. :)



Mjoo. Testi siis tosiaan plussaa, mutta pelottaa ihan hirveästi. Viime viikolla tuli tuhrua kahteen otteeseen (toinen seksin jälkeen) ja eilen illalla / tänään aamulla taas vähän tuhrua. Tosi vaaleaa se on, mutta silti tunnistettavaa. Keskenmenneessäkin oli tuhrua useaan otteeseen, ja nyt en tiedä kuuluuko se normaaliin raskauteen, vai oliko osa keskenmenon ensi varoituksia... viimeksi en sitä vielä osannut pelätä.



Mä en ainakaan ihan vielä ole valmis siirtymään odotusketjuun, vaan jännäilen täällä hetken, jos sopii. Hetkittäin ollaan jo miehen kanssa mietitty tulevaisuuttakin tämän toukan kanssa, mutta suurimman osan ajasta se tuntuu mulle aika kaukaiselta.



Tavallaan tuntuu ihan hölmöltä - pitäisi olla tosi iloinen. Mutta sillä hetkellä kun sain plussan, mulle iski jonkinasteinen masennus siitä seuraavasta keskenmenosta...

Hieno homma, että plussa tuli :)



Mulla täysin samat fiilikset.. Silti liityin tuonne maaliskuisiin odottajiin. Meni syteen tai saveen.. Mullakin aika epätoivoinen fiilis kun niitä oireita koittaa hakemalla hakea. Voisin ihan hyvin unohtaa olevani raskaana. Silti on pakko luottaa ja toivoa parasta. Mäkin oon jo miettinyt mahdollista tyhjennystä jos taas ultrassa paljastuu karu totuus :( Mutta ens viikon perjantaina ollaan taas viisaampia.



Yritetään nyt silti pitää lippu korkealla ja toivottavasti ne tuhrut ei enteilis mitään pahaa.



Niiskurouva olet tosiaankin parempi ihminen :)

Mahtavaa, onnea nyt ihan mielettömästi!!! :D

Ymmärrän että oot pelon sekaisin tuntein. Uskotaan nyt kuitenkin että pysyy ja sinnittelee matkassasi! Onnea vielä! Ihan tohkeissani täällä olen :) tällä jaksaa eteenpäin, toivoa on!



Niiskurouva olet kyl ehdottomasti tämän ketjun tsemppari, uskotaan yhdessä että sinullekin onni pian suodaan. Pysytään vahvoina!!! Olisi aikakin että tästä lähtisi jo plussien aalto liikenteeseen!

tarrasukkia ja varjelusta matkalle!



niin,pitäis olla onnellinen,mutta kun km tausta,vähän vaikeaa.

Mulla meni sen pidemmälle menneen raskauden jälkeen seuraava onnistunut lähes kokonaan pilalle,viel loppusuoralla puhuin terkalle,että en tajua että vauva tulee,tuntuu vaan sille että tässä paisuu ja sitten poksahtaa,eikä sitten olekkaan mitään.Mulla oli vielä sen raskauden noin 13 viikolla massiivinen verenvuoto joka johtui hematoomasta,eli ensin pelkäät 2kk alkuraskautta sit verensvuoto josta ei ois tullu meileenkään että kukaan olis selvinnyt,ja kumminkin selvis,ja sitten loppuodotus ihan sumeena.



Seuraava sitten sujui iloisissa merkeissä.



Mutta summa summarum,nauttia kunnes toisin todistetaan,olla onnellisesti raskaana!!!