Keskenmenon jälkeen uuteen yritykseen - kesä 2010

Niiskulle..yhdellä palstalla liityin yli 30v kuumeilijoihin,siellä saa tällainen mummokin kuumeilla.Piti listasta ihan luntata ikäsi kun se siinä oli,ja kerrompa nyt,että vanhempi olen sinuu :) Mä olen antanut itselleni luvan siihen että 41-42 loppuu täällä vauvatehdas,joten siihen saakka ollaan ilman ehkäisyä ja luetaan sitten nuppiluku 42v syndeillä.



Kehtaako udella,oletteko kauan yrittäneet,ja oletteko käyneet/menossa johonkin tutkimuksiin,mikäli kauan yritystä takana?



Niin tuosta oviksen bongailusta,tämä "kierto" nyt jää väliin,koska en tiedä miten pitää km jälkeen laskea päivät.Kumminkin oli masuoireita joista kuvittelin että olis voinutkin olla ovis,mutta en tiedä,testailen sitten taas heti seuraavista menkoista laskettuna aikana.Nyt taitaa olla "kp" 27 tai 28 kun lasketaan km-vuodosta alkaen.Joten yhtään en tiedä missä mennään,mutta näkeehän sen sitten kun täti seuraavaks tulee :) Normaalisti mulla 30-32 pv kierto.



Tuli muuten mieleen...mä aikoinaan kun kuumeilin tuota 06 syntynyttä,oli silloin 05 kesällä se 16viikkoisen km,niin tämän listan nimi oli Haahuilijat tai joku tuollainen.Sitten plussauksen jälkeen pääsi ex.haahuilijoihin :) Sillä nimellä ei enää täällä ollutkaan mitään.



Jaaha,pitäisköhän sitä hivuttautua nukkumaan,mies nukahti kuopusta nukuttaessa,jo tuossa puoli 9 =D

Olen pysytellyt vime aikoina hieman taustalla tukien mutta nyt jotain tekstiä oli pakko ruveta kirjoitteleen..

Tervetuloa malacia ja syvimmät pahoitteluni km:n johdosta. Millä lailla teillä mies on asian ottanut?



Zoey.. elähän vielä heitä kirvestä kaivoon, saattaa tuo tuhruilu hyvinkin olla alkuraskauteen viittaavaa kuten itsekin olet tuuminut. Tsemppiä paljon testitykseen kuhan uskaltaudut!



Niisku.. Lämmin virtuaali halaus ja niin kurjaa kuin se onkin niin sinullakin on vielä surutyö kesken ja saa siis itkeä ja surra.. Vaikka tuntuukin nyt että ei se helpota mutta kyllä se ajan kanssa helpottaa. Suru muuttaa muotoaan ja hieman työtyy taka-alalle. Tiedän tuon tunteen kun haluaisi ennemmin olla töissä kuin lomalla, ettei tarvitsisi hapuilla kotona tyhjää vaan.. Mutta nyt sinun pitää vain yrittää kerätä voimia ja ladata akkuja, niitä tarvitaan taas että jaksaa nähdä elämän valoisampana! Ja nauttia siitä kaikesta mitä jo elämässään on olemassa.





Helteestä pehmentyneenä mym-meli

mym-meli kyselit tätä.

Meillähän on nyt niin,että mies haluu varmaan enemmän vauvoja,meidän yhteistä.Hänellä 1 lapsi,ja odottaa tosi lujaa yhteistä meille.Silleenkin traumainen menneisyys,että helmikuussa jouduin terveydellisistä syistä keskeyttämään raskauden.rv 9+0 oli silloin,elävä sikiö...tää oli ihan kamalaa miehellekkin,ja sitten kun seuraava odotus olikin km...nyt tuntuu ettei hän juuri enää uskalla puhua mulle koko asiasta,huomaan vaan että katselee haikeena isojen mahojen perään..Että kyllä on sellanen tunteellinen siili tuo mies,että itkenyt silmät päästään molempia menetyksiä.Mut luotamme että he ketkä meille tulossa on,tulevat myös :)



Innolla odotan että pääsee taas ovista bongailemaan kunhan seuraava täti tulee.

Kiitoksia Nipa80 ja mym-meli kommenteista.



Nipa, uskoisin että nuo päivän vanhat simpat ovat hyvinkin olleet paraatikunnossa. Sitähän sanotaan että paras olisi kun simpat ovat jo ennen ovulaatiota asemissa, koska oviksen jälkeen niillä kestäisi liian pitkään kulkea perille hedelmöityksen tapahtumapaikalle. Pidän peukkuja. :)



mym-melin kommentti "helteestä pehmentyneenä" kuulostaa jotenkin kovin osuvalta. :)



Eilen illalla tuhru tummeni (kuitenkin edelleen melko vaaleata/limaista/läpikuultavaa). Tänään se on kuitenkin taas vaalentunut. Tissitkin on alkaneet oireilla. Tosin tää hellekin aiheuttaa ties mitä kaikkea ja sotkee kehon tarkkailun. Viimeksi tuossa keskenmenneessä oli ihan tällaiset samat tunnelmat. Viikon verran vaikutti siltä, että menkat alkaa minä hetkenä hyvänsä. Noh, ei ne sitten alkaneet, paitsi pari viikkoa tuon epävarman viikon jälkeen... Eli siksi mietityttää. Tosin jos viimeksikin punertavan vuodon jälkeen oli n. 10pv tauko ennen keskenmenoa, niin ehkä niillä asioilla ei ollut tekemistä toistensa kanssa. Tai sitten oli... hitsi kun nää asiat vaan mietityttää ihan liikaa.



Ja vielä hypoteettisesti, koska en ole vielä ees plussannut. Enkä ehkä plussaakaan. Voihan se olla että km-kierrossa tuhrutus johtuu samasta syystä, kuin mitä monet sanovat, että itse vuotokin on sitten runsaampaa ja kivuliaampaa.

sanoa,että ei se läheskän aina tarkoita pahaa.Oikeastaan on ihan normaalia,että juuri kun menkkojen pitäis alkaa,on sitä vuotoo,kumminkin herkät limakalvot sisuksissa ja raskauden herkistäminä oireilee tuolleen.Mutta kuka siinä osaa ihan rentona olla,jos tuhruilee?ja riippuu kai paljon siitäkin,paljonko tuhruttaa.



Zoey,mä oon ihan uusi tässä,niin en tiedä,sulla siis oli km ja olitko äskettäin jossain jälkitarkastuksessa,lääkärissä kumminkin?Ja nyt heti seuraavasta kierrosta epäilet olevasi raskaana?Kysyn vaan näin,kun en ole perillä.



Siimahännistä todellakin,niin jos ovat kunnossa,ovat sen jopa 3-5 pv iskukunnossa.ja parempi että oisivat jo valmiina kun munasolu tulee.

Huh, miten kuuma!



Täällä siis odottelen, että cb:n digitaaliset ov-testit tulis postissa... ovis käsillä luultavasti ensi viikolla. Mä jo eilen pohdiskelin, että pitäisikö käydä apteekista hommaamassa lääkeruisku, kun aloin pohtimaan, että pitäisikö kokeilla koti-inseminaatiota... :) Lähinnä vaan sen takia, että jos tää kuumuus jatkuu niin siimahäntien perille saattaminen olisi siten vähemmän työlästä ja paremmin ehkä saisin miehen hommiin vaikka joka päivä, jos ei tarttisi sen niin kovin huhkia :)

Onko kukaan teistä kokeillut ko keinoa?



Mä oon niin hölmö, kun olen nyt päättänyt, että tässä kierrossa tärppää, koska sillon la olisi mun omana syntymäpäivänä. :) ihan hymyilyttää ja samalla jo valmiiksi pidän itseäni tyhmänä, koska pettymys on varmaan taas vielä isompi kun lataan tämmösiä lisäodotuksia... Toisaalta joskus kai se päättäväisyyskin tuottaa tulosta, tosin en tiedä onko tässä asiassa apua :)



Ja olen myös pohtinut, että miten ihmeessä sitä osaa olla raskaana kaiken tämän epätoivon ja epävurmuuden jälkeen, jos/kun lopulta onnistuu... osaako sitä sitten relata ollenkaan vai onko koko ajan hälytystilassa?



Vielä olisi viikon verran töitä tahkottavana ja sitten olisi yksi lomaviikko - ei ole paljon, mutta auttaa kummasti taas jaksamaan!

Hyvä kun puhuitte noista simpoista, oppi taas jotain uutta.. Siis että olis hyvä jos olisivat jo valmiina odottamassa. Hauskaa ajatella että siellä ne siimahännät sit odottelee malttamattomina kun munasolu "saapuu" tarjolle ja alkaa kilpa uinti ;)



joop..oma napa: täällä on nyt sitten useamman pvn ajan ollut "vale" raskausoireita.. kuvottaa, pissattaa, väsyttää... mut kaikki voi kyl johtuu ihan ja vaan tästä kovasta helteestä. Meikäläisen fysiikkaa ei oo tehty näin pitkälle helteelle :D Nyt siis kp 25/28-29 kmsta laskettuna.. n kuitenkin sellaista tätiä edeltävää juilintaa olemassa että en jaksa uskoo tärpänneen..



eve84: mullakin vois hyvällä tuurilla jos tärppäis olla omat synttärit la:n lähettyvillä :) mut joo.. kyllä sitä tippuu taas ja korkeelta.. Toivotaan et hyvin menee mut jos ei mee niin eipä sille mahda sit mtn...



Tänne kaivataan niitä plussia lisää!!

Zoey, toivotaan, että se tuhruilu on vaan alkuraskauteen kuuluvaa tuhruilua. Aika monella olen kuullut sellasta olleen. Koska ajattelit testailla? Ihan jännittää sun puolesta.



Nipa, kiitos myötäelosta! Kaipa se aika tekee tehtävänsä, vaikka tällä hetkellä suunta näyttää päinvastaiselta: mitä kauemmin km:sta kuluu ilman uutta plussaa, sitä vaikeammaksi asia muuttuu. Mutta jospa se tästä vielä jossain vaiheessa iloksi muuttuisi.

Tuota minäkin olen pohtinut, että jos olisi lapsia ennestään, tietäisi ainakin ettei jää lapsettomaksi. Ja jotenkin siihen ajatukseen liitän sen ihmettelyni siitä, että olisiko toipuminen helpompaa, jos lapsia olisi jo ennestään. Mutta kyllä menetys on aina menetys ja jokaisen surun on oikeutettua olipa sitten lapsia tai ei.

Toivottavasti teillä on ollut super-simoja, jotka siellä odottelivat uimakilpaan pääsyä. Niin, ja toivottavasti simoista vahvin voitti ;). Peukut pystyssä teille.



Malica, tuosta ikäkysymyksestä vielä: sä olet nuori noin ison katraan äidiksi - mä olen vanha ensiyrittäjäksi :D. Ei tuossa ikä kysymyksessä taida olla mitään tekemistä iän kanssa :).

Kyselit kuinka kauan me ollaan yritetty lasta. Ei mulla sen suhteen ole mitään oikeutta tai aihetta valittaa huonoa kohtaloani. Miehellä on noita teinejä ennestään ja kun mulle iski vauvakuume aika yllättäen ja vahvasti joskus viime syksynä, oli mies sitä mieltä, että nuo teinit hänelle riittää. Minä siis aloitin suremaan lapsettomuuttani ja itkin sitä, ettei minusta koskaan tule äitiä. Mies kuitenkin käänsi kelkkansa ja tiedotti helmikuussa, että hänen puolestaan vauva saa tulla. Pillerit jäi pois siltä istumalta ja plussa pärähti testiin vajaan neljän viikon päästä. Km:n jälkeen on menossa yk4, joten ei tässä oikeasti ole vielä aikaa kovinkaan paljoa kulunut. Henkisesti asiasta varmasti tekee vaikeamman juuri se nopea plussaaminen ennen km:a. Ja se väittämä, että km:n jälkeen raskautuminen on helpompaa. Niin, ja se tunne, että se vauva kuului meille. Mutta minkäs näille tunteilleen voi...



Vielä Malicalle ja muille, jotka ovat kelkkaan hypänneet tässä kesä-ketjussa: edellisestä km:n jälkeisten yrittäjien ketjusta väki ei siirtynyt odottelijoiden keskustelupuolelle, vaan perustivat suljetun ryhmän tuonne ryhmät -osastolle. Ovat luvanneet ottaa meidät sinne mukaan, joten jos haluaa jatkaa km-kokemukset jakavien kanssa, niin sinne sit vaan, kun plussa tulee :).



Mym-meli, kiitokset halista *halaa takaisin*! Yritän parhaani mukaan keskittyä siihen voimien keräilemiseen, mutta rehellisesti sanottuna mietin jo, että olenkohan oikeasti masentunut. Mistään ei oikein jaksa nauttia ja semmoset positiiviset fiilikset on aikalailla hakusessa minkään asian suhteen :(. Kuinka olet itse jaksellut? Muuten kuin pehmennyt :). Sitä pehmentymistä on havaittavissa täälläkin. Tsemppiä viimeisiin piinapäiviin!!! Peukut lupasin jo Nipalle, mutta pystytän varpaani sulle.



Eve, Clearbluet tipahti postiluukusta tänään. Saapas sitten näkee, että koska niitä käytetään. Mullakin on käynyt mielessä tuo inseminaatio-vaihtoehto :). Tosin en usko miehen siihen lähtevän mukaan, mutta aika hauska, etten ole ainoa ajatuksella leikkivä... Toivotaan, että sun päättäväisyys saa plussan aikaan ja saat synttärinyytin kainaloon ;).



Ihanaa, kun illan suussa satoi. Nyt kykenee taas hetken hengittämään. -Niisku

Ihanaa kun on perjantai! Jaksaa vähän hymyillä!



Nipa80, unohdin vastailla sinulle aiemmin, että kyllä täällä ihan normaalissa kierrossa mennää nyt kp 11, joten ei ollut onni matkassa...



Niisku, voi sinua! Harmittaa yhdessä sun kanssa tosi paljon! Itse vaivun aina muutamiksi päiviksi tosi alakuloiseksi, mutta sitten jotenkin saan itseni positiivisemmaksi. Pelkään kyllä kovasti, että jos tätä jatkuu hirveän kauan niin en enää pysty löytämään sitä kipinää ja vaivun kokoaan epätoivoon... Yritä nyt jaksella!



CB:n ovistestit tuli eilen ja siinä kaupanpäälliseksi tuli yksi digitaalinen raskaustestikin. Nyt pohdin, että koska aloittaa testaus... viime kuussa one stepin liuskatesteillä ovis oli siinä kp 15-16 korvilla. CB:n laskuri ehdottaa alottaa testaamisen huomenna, joka olisi siis mulla kp 12... Pohdin tässä, että koskahan sitä alottais... kun en haluis kaikkia tikkuja haaskata yhteen kiertoon..



Koti-inseminaatiosta; Niisku, ei meilläkään mies mitenkään intopinkeenä suostunut tai siis ei ole vielä suostunut ollenkaan. Luuli kai aluksi, että vitsailin koko asiasta, mutta sitten kun tajusi, että olen tosissani niin totesi, että no eikö me voida ihan normaalilla tavalla toimia :)



perjantaiterkuin,



Eve

Malica, kiitos kysymästä. Mun km oli siis 21.6., ja siitä laskien siis menossa KP26. Eli eka tyhjennyskierto menossa. Lyhytkiertoisena bongasin oviksen jo kp9, jota pitkään epäilin, mutta kyllä se kaikesta päätellen ihan oikeasti silloin oli. Jännää sikäli, kun kp1 oli vielä hCG:takin se 53 yksikköä veressä. Tuhrua en pelkäisi muuten, mutta kun sitä oli keskenmenneessäkin, niin pakosti miettii oliko se tuhru jotakin keskenmenoa enteilevää, vai olisiko sitä ollut normiraskaudessakin. Toki viimeksi tuhrusta km:oon meni 2 viikkoa.



Eve84, mä tsemppaan että saisit synttärilahjaksi oman nyytin. :) Jotenkin kuulostaa hurjan hienolta. Itsellänikin on siinä mielessä erityinen kierto menossa, että jos tästä nyt vauva tulisi, ehtisin vielä juuri synnyttää nuorempana kuin äitini minut synnytti. Tosta kun mietit miten enää osaa olla raskaana, niin mulla ainakin on nyt siirtynyt odotukset... en enää odota plussatestiä, vaan odotan sitä että pääsen varhaisultraan. Sitten vasta, siinä rv7 tietämillä, aion antaa itselleni luvan siirtyä kuumeilumielialasta eteenpäin. Mulla onneksi mies suhtautuu km:n jälkeen yksityiseen varhaisultraan positiivisesti, toisin kuin ekassa raskaudessa.



mym-meli, mulla juilinta on nimenomaan tarkoittanut tärppiä. Menkkojen saapuessa paljon lievempää juilintaa. Pidän peukkuja sullekin. Ja puolethan ei havaitse mitään oireita ennen plussatestiä, joten oireettomuuskaan ei kerro mitään. :)



Niiskurouvalle haluaisin sanoa, että mun mielestä lyhyt yritysaika ei ole mikään syy ajatella, ettei saisi tuntua yhtä pahalta. Ja pituuskin on subjektiivista. Tilastollisesti sun tilanne näyttää toki tosi hyvältä, ja on kaikki syy uskoa että hedelmällisyys on kohdallaan yms. Mutta voi se silti olla henkilökohtaisella tasolla kamalaa. Suosittelen sulle samaa mitä yksi kaveri mulle sanoi: tässä tilanteessa on viimeiset hetket keskittyä omaan itseensä, koska sitten kun tärppää, miettii monta vuotta pelkkää vauvaa. Hemmottele nyt siis itseäsi kun voit! Ja vaikka se raskaus nyt tuntuukin kaukaiselta, niin tiedät itsekin että tilanne voi piankin muuttua.





).(



Mulla ei ollut tänään aamulla testiä kotona (oon välttänyt niiden hamstrausta etten sitten käyttäisi niitä turhaan). Iltapäivällä meinasin testata, täytyy vaan toivoa että näytteessä riittää ytyä siihenkin vuorokaudenaikaan. Varsinkin ottaen huomioon nää kesällä nautittavat nestemäärät...



Toivoa on, koska nyt on menossa KP26/24? (kierto on kyllä heitellyt 22-27, mutta olen alkanut pitää 24:ää normina). Tuhruttelua oli ti-to, nyt luulen että on loppunut. Ja ainakin ke-ilta/to taisi johtua seksistä. Sittemmin luin jostain että seksi menkkojen oletettuna alkamisaikana voisi lisätä varhaista keskenmenoriskiä. En haluaisi uskoa siihen.

hmm.. tämä nyt lyhentää tätä mun tekstiä kokoajan... katotaas onnistunko nyt. elikkä:



Minä liityn tänne.



Olen 28vuortias satakuntalainen, 2 tytön äiti (04 ja 05)

Kaikki alkoi v. 2008, jolloin annettiin lupa 3.lapselle. Syyskuussa plussasin.

rv 10 ultrassa havaittiin ettei kaikki ole kunnossa, ja alettiin asiaa tutkia ja seurata (kuopuksella on halkio joten ottivat syyniin heti)

rv 13 tuomio tuli: toivoa ei annettu: vauva oli pahasti turvonnut, eikä lapsivettä ollut juuri ollenkaan. rv 18+ synnytin pienen tyttären vaikean päätöksen jälkeen



Aikaa kului, jouduin kaiken käymään pitkälti yksin läpi miehen ollessa töissä ulkomailla.



toukokuussa 09 olin kuitenkin uudelleen raskaana.

Juhannuksena 09 aloin vuotaa, ja todettiin km, epäilynä oli tuulimuna.

Taas kävin yksin kaikki läpi, samasta syystä kuin aikaisemmin.

Tein ratkaisuja, ja pistin eron vireille, muutin pois lasten kanssa. Mies oli shokissa, minä helpottunut.



Tapasin uuden miehen, tällä kertaa se kolahti ja lujaa. Löysin sielunkumppanini!

Seurailin miten elo sujuu lasten kanssa, yhdessä, ja olemme koko perhe hyvin onnellisia

Päätimme, että vauva saa tulla, ei tässä enää teinejä olla, ja plussaa tulikin jälleen, toukokuussa.

kesäkuun alussa aloin vuotaa, ja rv 6 löytyi sikiö ja syke. Olimme niin onnellisia!

Juhannuksena, aloin vuotaa, ja tajusin heti mitä on tapahtumassa. Vauvanalkumme tuli pois.

Sairaalassa km vahvistettiin, juhannuksena jälleen. Lääkäri oli sama kuin edeltävänä vuonna, ja hoitajat. En tarvinnut tyhjennystä tai kaavintaa vaan kaikki tuli pois.



Surimme yhdessä.

Tytöt olivat hoidossa, ja saimme purettua fiiliksiä toisillemme. Olemme molemmat niin hirveän pettyneitä :'(

Nykyiselle miehelle tämä olisi ollut ensimmäinen oma lapsi.



Nyt kuitenkin olemme päättäneet, ettei ehkäisyä käyttöön oteta. Itseä pelottaa, takana on niin paljon vaikeita asioita raskauksien suhteen. Mutta, ainakin meillä on tytöt ja toisemme, ja ollaan yhdessä mukana niin hyvässä kuin pahassa.



keskenmeno siis oli 25.6., jälkivuotoa oli n. 2 vkoa (hiukan vaillekin) ja nyt siis odotamme kuukautisia, olemme tosin aika jatkuvasti pupuilleet ilman ehkäisyä, eli katsotaan mitä tuleman pitää :) Ainakin olin oviksen tuntevinani, mutta, kuten historiikista voi lukea, jalat maassa ollaan. Ei auta kuin odottaa, nämä asiat ei ole minun päätettävissäni.



T.mirabel

Sulla siis viimeisin keskenmeno exän kanssa? Toivoa siis on, että nykyisen kanssa sopii geenit paremmin yhteen. Pidän peukkuja.



Tosta viestin katkeamisesta... tää foorumi ei ilmeisesti tykkää sydän-merkistä, vaan menee siitä sekaisin (tai ehkä vaan toi hakanen on se paha juttu). Käytitköhän sitä sillä kohtaa kun viesti katkesi?

Eli ikää on 28v, kolmas toiveissa (miehelle olisi ensimmäinen), enkelityttö (rv 18+)12/08, km 06/09, km 06/10, satakunnasta

T:Mirabel

Eli itse olen 31v, mies 32v ja lapset 02, 04 ja 07. Pk-seudulla asustellaan.



Pikkunelosta yritetty tammikuusta saakka ja kesä/heinäkuun vaihteessa testi näytti vihdoin plussaa. Olin onnesta soikeana, mutta tutut raskausoireet puuttuivat. Ja niinhän siinä kävi, että rv 5+3 tuli keskenmeno. Siitä nyt toipuillaan.



terkuin, Rupikonna

Elikkäs, olen 34v kahden lapsen (04 ja 06) äiti, kolmas lapsi olisi haaveissa.



Reilu viikko sitten, 7.7.10 pääsin ultraan pienen vuodon vuoksi. Viikkoja oli kasassa 10+4, ja minulla oli vahva tunne, että kaikki ei ole ok. Ultrassa todettiin, että pieni vauvanalkumme oli menehtynyt jo rv 7 :( Sain seuraavalle päivälle lähetteen gynen polille lääkkeelliseen tyhjennykseen. Kuitenkin tiistai-iltana alkoi järkyttävä vuoto, ja keskeneno tapahtui spontaanisti kesken iltapuuhien. Voimakasta vuotoa kesti vain alle 2 tuntia eikä kovia kipuja ollut.

Keskiviikkona polilla todettiin se minkä jo tiesinkin, sikiöpussi ja kaikki muukin suurempi, oli tullut jo ulos. Sain viikon päähän ajan ultraan, missä tarkistettaisiin, että kohtu on kokonaan tyhjentynyt.



Olo oli tosi pettynyt, olin jo kauan toivonut kolmatta lasta. Arki vain on sen verran vilkasta, ettei koko ajan ole ehtinyt asiaa miettimään ja märehtimään. Iltaisin itku on ollut herkässä...



Pikku hiljaa alkaa tulevaisuus näyttää valoisammalta, pahin on takana, vuotokin loppusuoralla. Eilen kävin ultrassa, kaikki on ok, kohtu on tyhjä. Elokuun alussa täytyy vielä käydä raskaustestissä, ja yhdet kuukautiset pitäisi odottaa ennen uuden vauvan yritystä.



Vauvakuume on todella kova, en millään malttaisi odottaa, ja mistä sen tietää miten kauan täytyy edes yrittää ennen kuin olen uudelleen raskaana.

Ja miten ihmeessä pää kestää uuden raskauden, pelkään varmaan koko ajan uutta keskenmenoa.

MiRaBel,rupikonna ja anir,tervetuloa mukaan minunkin puolesta!Ja pahoittelut tietenkin keskenmenoista!



Zoey,kiitos vastauksesta!Mulla alkoi tää km vuoto 18.6 ja kesti 5pv,ollen vain 2pv reilumpaa,menkkavuodon verran,ja loppuaika paljon vähemmän.Ihmettelinkin sitä.Sitä mä muistaakseni kysyin aiemmin,että miten tässä tyhjennysvuoto kierrossa katsotaan kp:t,kun just tota samaa mietin,että hcg:tä ollu viel elimistössä ja voisko se niin nopsaa muuttaa hormoonit takas,että tulis ovis ja kaikki???



Mulla oli olevinaan kp10 jo jotain mahan nippailuu,mutta nyt sit eilen ja toissapv ja tänään toispuoleisesti,jotain ihme tuntemusta.Vähänkö tekis mieli käysä ovulaatiotestillä katsomassa,että onko mulla ovis siis vasta nyt?On tää eräänlaista säätämistä =D



No nyt unohdan taas hetkoseksi asian ja nautin vapaasta viikonlopusta,sikäli vapaasta että pienet lapset on isilässä.

Hyvää vkl kaikille!



muoks.Pitihän se testata ovistestillä,kun ajatus päähän poksahti,ja tyhjää näytti.samallahan tuo kertoo,ettei oo raskaanakaan :/ nekun on niin hauskoja testejä että näyttävät molemmat.

Voih, kun näyttää meidän joukkoon pudonneen taas uusia. Surullisesti tervetuloa ja osanottoja Mirabel, Rupikonna ja Anir. Voimia toipumiseen.



Mirabel, oletpa joutunut kokemaan paljon surua. Sanattomaksi vetää, kun mietin kaikkea kokemaasi. Toivottavasti tulevaisuus on onnekkaampi.



Eve, sait mut hymyilemään tuolla perjantai-hehkutuksella! Ihanaa, kun jaksat löytää iloa tuommosista "pienistä" asioista. Kiitos! Niin, ja hyvää viikonloppua ;).



Zoey, joko testasit??? Täällä yksi myötäjännäilijä on aika kärsimätön :). Mulle sanottiin silloin km:n aikoihin, että sen hcg:n tulisi puoliintua joka toinen päivä. En sitten tiedä kuinka alhaalla sen pitää olla, että ovis tulee, mutta ei kai tuo sinun bongauksesi mahdoton ole.



Viikonloppuja! -Niisku

NIISKUROUVA:

Juu, onhan tuota omalle kohdalle sattunut jo jonkinmoista, onneksi on nuo 2 tyttöä, ei tätä muuten olisi kestänytkään. Jotenkin uskon ja toivon että sitkeys palkitaan, se että jaksaa kerätä kaikki palasensa ja ajatella, ettei nämä mua masenna. Mutta.. masentaahan se välillä.



vedin nyt juhannuksena perskännit.

Kyllä, ilmoitin hoitajalle ja lääkärille jotka totesivat että kohtu on tyhjä, että nyt muuten menee sitten punsia alas. Eivät kuulemma voineet sitä suositella, mutta että anna mennä vaan jos siltä tuntuu. Ja tuntui. Mä hukutin viimeisimmän murheeni siis pulloon kun lapset olivat isovanhempiensa luona lomalla.

No, itkettiin humalassa, mies ja minä.



Mutta, nyt, vaikka on yhä vaikea asia, niin sinä iltana sai oikeesti miehen kanssa itkeä, surra ja puhua, ekaa kertaa en joutunut yksin asiaa käsittelemään. Lisäksi oli hyvä nähdä, että se oli myös miehelle vaikea paikka.



Mutta, se siitä.



Pohdin tässä että kauankohan se HCG nyt veressä sitten näkyy (rv oli 6 kun km oli)? Periaatteessa käskettiin mennä verikokeeseen 3 vkoa keskenmenosta (eli tänään olis pitäny mennä) Ja mietinkin että jos menen vasta ens viikolla.... tai.. en kyllä vuosi sittenkään käynyt kun kaikki tuli siististi ulos ja vuoto loppui pian, ettei ollut syytä epäillä kohtuun jääneen mitään.. Ei nytkään kyllä varmasti ole jäänyt kun jälkivuotokin loppui

Mut summasummarun, jos menkkoja ei ala kuulua niin mullahan on riski että olen uudelleen raskaana, niin milloin sitä sit edes viitsii testata? (Kuulun lyhytkiertolaisiin 24-26 kp:llä)

Ja se raskausriski kyllä tosiaan on:

peittoja on heiluteltu useamman kerran joka päivä.... :D ei siis olla yritetty mitenkään, ollaan vaan molemmat tosi aktiivisia :)



T: MiRaBel

On taas uusiakin tullut joukkoon, pahoittelut menetyksistänne ja tervetuloa. Tosi surullista luettavaa varsinkin MiRabelin kokema :( Mustakin välillä tuntuu, että olis ihanaa vaan vetää lärvit ja vedinhän mä tossa ennen jussia. Ei vaan jaksa sitä krapulaa...



Niiskurouvalle kovasti jaksuja, tiedän tuon masiksen tunteen. Olin jo itsekin menossa lääkäriin kun ei olo vaan meinannut piristyä. Ehkä voisit mennä juttelemaan jollekin ulkopuoliselle olostasi, voisi helpottaa. Etteei menisi pahemmaksi. Keskenmono on niin iso asia ymmärtää. Kiitos sinulle lohdutuksesta ja tsempeistä, jota jaksat kaikille jakaa :) Lämmittää todella.



Joku mietti uudestaan raskautumista (sori, ei jää nimet mieleen). Niitä tuntemuksia ja pelkoja ym. Ihan samat mietteet mullakin on. Että miten tämäkin nyt päättyy. Vähäisetkin oireet on hävinnyt. Keskiviikkoon asti jaksoin olla luottavainen, mutta sitten sattui mahaan ja tuli älytön pelko ja epätoivo. Koko ajan odotan vuotoa saapuvaksi. Silti osa minusta haluaa pitää toivoa yllä... Sain ultran 29.7. Samalla viikolla on jo eka neuvola, että saadaan tiedot koneelle. Kun tiistaina soitin neuvolaan niin oli oman tädin sijainen paikalla, onneksi ymmärsi huoleni ja lupasi puhua lääkärille ja soitti seuraavana päivänä mulle sen ajan. En vaan tajua miten kestän sinne asti ja kestääkö tää pikkuinen...



Rupikonna, sullakin oli se oireeton alkuraskaus... Ei kovin paljoa toivoa anna mulle kyllä... Mutta päivä kerrallaan on mentävä. En ole vielä osannut mihinkään odottajien ryhmään liittyä. Pyörin suurimmaks osaks täällä, jos sopii.



Nyt lopettelen tältä erää.



Jaksuja kaikille helteessä ja muutenkin!

Kuumeilin tuolla Neliapiloissa ja pääsin odotuspuolelle. Odotusonnea kesti np-ultraan saakka. Jännittyneinä menimme mieheni kanssa ultraan ja ultrassa kuulin ne maailman pahimmat sanat: "olen todella pahoillani, en löydä elonmerkkejä". Tiesin kyllä jo ultrakuvaa ruudulta katsellessani, että kaikki ei ole kunnossa; sykettä ei näkynyt eikä pieni vauvanalkumme liikkunut. Aivan täysin perseestä oli se, että keskenmeno ei oireillut millään tavalla. Raskausoireet olivat lievät, mutta niin ne ovat joka kerralla olleet. Sain valita lääkkeellinen tyhjennys vai kaavinta. Valitsin jälkimmäisen ja toimenpide suoritettiin eilen. Olo on tyhjä ja surullinen. Olemassa olevat lapset lohduttavat ja myös se, että miehen kanssa olemme molemmat samoilla linjoilla; uudelleen yritetään.



adalat