Keskenmenon jälkeen uuteen yritykseen - kesä 2010

hei hymy huuleen kun reissuunkin lähdette!!!!

Ja USKO siihen että tekin onnistutte,oikeesti!

Ja ottakaa hyvät ihmiset reissun päällä hetki pienelle pupuilulle ;) sehän ois ihan vallan jännää.



No mutta hyvää reissua teille,ja relaa,hymyile jne.Onni on ihan oven takana kumminkin :)

Hei!



Kolmatta kuumeileva keskenmenon 6/10 kokenut haluaisi liittyä sympaattiseen joukkoonne. Vauvakuumeiluni alkoi noin puolitoista vuotta sitten. Mies oli eri mieltä kolmannesta lapsesta, joten käytimme ehkäisyä (varmat päivät + kondomi). Tulin kuitenkin raskaaksi toukokuun lopulla vahingossa. Tästä olimme molemmat onnellisia ja odotimme innolla tammikuun tähteä meille. Kesäkuun puolessa välissä tajusin kaikkien raskausoireiden kadonneeen ja pieni tiputteluvuoto alkoi. Kävin ultrassa, jossa todettiin alkion kuolleen viikoilla 6+3 ...sniff.... (olisi pitänyt olla tuolloin 8+5). Myöhemmin ultrattiin uudestaan. Kohtu tyhjeni tuosta parin päivän päästä itsestään. Keskenmeno oli itselle kova paikka, mutta eiköhän tämä tästä...



Ensimmäisiä menkkoja km jälkeen ei ole vielä näkynyt, mutta pupuiltu ollan satunnaisesti ilman ehkäisyä tapahtuneen jälkeen. Nyt ollaan molemmat sitä mieltä, että kolmas lapsi olisi meille tervetullut. :) Launtaina tein raskaustestin, kun se neuvottiin tekemään jonkun ajan kuluttua ja negaahan se näytti. Nyt odottelen ekoja kk tulevaksi ja siitä pääsisi sitten paremmin laskemaan päivä ja "yrittämään" toden teolla.



Kengu 75

Vaikka uusi olen täällä itsekin on ainakin minua helpottanut kovasti ajatusten purkaminen saman kokeneille. Kaikkea kun ei miehenkään niskaan voi kaataa, vaikka hän korvaamattomana tukena on ollutkin kuten myös anoppini, äitini, siskoni ja työkaverini. Olen oikeastaan tosi tyytyväinen, että tulin kertoneeksi raskaudesta niinkin aikaisessa vaiheessa; nyt minun ei tarvitse selitellä yhtään mitään kenellekään. Töissä meillä on ihana porukka ja heiltä olen saanut tukea ja halauksia. Oikeastaan en enää ole vihainen enkä kamalan surullinenkaan. Arki on tavallaan vienyt mennessään, vaikka ensimmäinen työpäivä olikin vaikea. En oikeastaan enää mieti syitä miksi keskenmeno osui kohdalleni. Näin kävi, paska juttu, mutta eteenpäin mennään.



Niiskulle oikein hyvää reissua! Uusille tulokkaille virtuaaliset lohtuhalaukset! Toivottavasti me kaikki saamme plussan piakkoin testiin ja pienokainen jaksaa pysyä matkassa onnelliseen loppuun asti. :)



adalat

Nyt se sitten pärähti.. mutta todella hailakkaana näkyi mutta näkyi kuitenkin kaksi viivaa :) :/ hämmentyny olo.. testasinko mä taas liian aikasin..

plussa se on kuitenkin, oli sitten hailakka tai ei... ja varmasti siitä vahvistuu!



varovainen onnitteluhalaus siis! :)



Nyt vaan toivotaan, että kaikki sujuu ja testaat parin pvän päästä uudestaan.

Ihanaa että sait plussan. :)



Voin hyvin kuvitella hämmennyksesi, mutta kyllä se siitä pikku hiljaa. Itse ainakin tajusin vasta plussan saatuani, kuinka huonosti olin päässyt km:sta yli. Mut päivä päivältä mieli vahvistuu.



Itellä ollut nyt tuhrua melkein joka päivä. Alkuun pelkäsin sitä, mut nyt alan vähän tottua.



Tänään tein uuden testin, ja viiva oli tosi vahva. Perjantaina oli ollut hailakka. Km-raskaudesta tiesin vasta päivää myöhemmin kuin tää jälkimmäinen testi, eli sikälikin pelottaa kun olen nyt paljon pienemmillä päivillä liikenteessä. Mut km-raskaudessa se kp31 viiva oli tosi hailea, ja nyt kp30-viiva tumma, joten sikäli nostaa mielialaa.



Kyl on nyt kovasti hyviä uutisia tullut... mym-meli, Heath, Santsu-75. Eli toivotaanpa et loputkin plussaisivat pian, ja että plussat pysyy plussana!

Niin vielä, sulla se hailakka oli siis kp29/29?



Itselläni tuli hailakka viiva kp26/24 (siis dpo16) ja vahva nyt siis kp30/24. Ja keskenmenneestä vasta kp31 hailakka. Joten en usko että sulla olisi vielä hätää...

kivaa toi alkujännitys,oih.



Itse testasin tänään ihan puhtaan negan,niinkuin oikeastaan pitikin,mutta kumminkin joku idiootti fiilis takana,että jospa kumminkin.Eilen jo laskeskelin noista viime viikon nipistelyistä,että jos oliskin olleet kiinnittymisnippailuja,mut ei kai sitten.ja nää nyt enteilee niitä menkkoja kuten pitääkin.



Pitäisköhän pitää pari kk taukoo koko kuumeesta :) alkaa mennä ihan höperöksi tämä itsensä tarkkailu.



ja plussanneille pikku ps:

PYSYKÄÄ raskaana ja menkää odottajiin onnellisina =D

Kiitos kaikille onnitteluista , jotenki kummallisella tavalla toi plussa veti mielen maahan.. Pelkään alitajunnassa niitä selkäkipuja ja jos se vuoto alkaakin ja jos toi plussa ei vahvistukaan tuosta! Ajattelin vasta ensi viikolla testata uudelleen.. Nimittäin viime kuussa tein kaksi hailakkaa testiä ja sit tuli se km... tiedän, pitäisi iloita mut en anna itselleni lupaa ihan vielä :( Että jos sopii, niin pysyisin täällä vielä..

Zoey.. nyt on menneillään kp 30 / 28-29..

Pahoittelut myös uusille ja voimia toipumiseen, iso virtuaali halaus.. Tervetuloa joukkoon tähän.



Niisku.. voimia sulle! "tavataan" taas.. :) Tule entistä ehompana takaisin.



Uudelleen plussanneille: voi kun saisi ajatukset "kuriin" ja osaisi nauttia nyt tästä ja olla stressaamati..



Aurinkoa ja plussaisia tuulia kaikille kanssa sisarille :) Olette mieletön tuki!!



Mym-meli

Mielettömästi onnea plussasta mym-meli!!!

Aivan ihanaa :)

Ei siinä auta mennä kuin päivä kerrallaan ja luottaa tulevaan. Paljon nyt vaaviliimaa että saisit nyytin syliin asti :)



Niiskulle hyvää ja rentouttavaa reissua! Hyvä irtaantua hetkeksi tästä kuumeilusta ja antaa mennä omalla painollaan, josko tulisi tulosta :)



Malicako kysyi, onko pieniä enkeleitä nähty. Joo, siinä jossa pikkuinen oli kuollut 14 viikolla, niin hoitaja toi pikkuisen näytille. Sitä siinä siliteltiin ja katseltiin. Oli aika kauhean näköinen kun meni siunattavaksi kun oli jäässä pikkuinen :(. 12 viikkoinenkin nähtiin mutta jätettiin toisten pienten kanssa joukkotuhkaukseen. 12 viikkoisemme oli ihan eri näköinen kun edellinen kun ei ollut ehtinyt olla kuolleena niin kauaa. Huokaus...



Pahoittelut kengulle menetyksestä ja tervetuloa mukaan!

Jälkivuoto on loppunut, olo aika normaali. Ihmeen hyvin olen selvinnyt henkisestikin, enää ei juurikaan itketä, paska tuuri oli, toivottavasti pian taas olisin raskaana.

Menkkoja siis odotellessa, toivottavasti kierto palaa pian normaaliksi...



Kun keskenmenovuoto alkoi tosissaan, minulla muistui jostain mieleen laulu, jota isäni kuunteli aikoinaan. Sibelius on sen säveltänyt vaimonsa odottaessa lasta, ja kun tämä lapsi pienenä kuoli, Sibelius sen soitti tytön hautajaisissa. Surullinen, mutta sanat pitävät niin paikkansa, vaikka vanhaa suomea ovatkin. Tässä teille linkki, jos joku jaksaa kuunnella. Minä en voi tuota kuivin silmin kuunnella.

Zoey ja mym-meli: Onnea teille molemmille plussasta! :) Tarrasukkia matkaan mukaan!



Olen yrittänyt vähän vähän vähemmän kuumeilla, joten en ole täälläkään käynyt kuin silloin tällöin lukemassa. Tänä aikana on useampi joutunut tähän ketjuun. Tervetuloa ja pahoittelut teille kaikille menetyksestä.



Itsestä ei ole sen ihmeemmin kirjotettavaa. Mieltä on alkanut vain painamaan se kun yrityksen aloituksesta tulee pian kuluneeksi vuosi. On vähän luovuttaja olo. Tässä kierrossa ovis on luultavasti loppu viikosta tai ensi viikon alussa. Eikä ole yhtään varmaa että pystytään hyödyntämään sitä :(.



Toivotaan, että ensi viikolla on parempi mieli kun loma alkaa...

ZOEY ja MYM-MELI:

Onnittelut plussasta! Ihanaa :)



Kukas sitä kyseli et paljonko "sitä" sitten harrastellaan ja milloin?

-No, täällä siis kyllä ihan joka päivä, usein jopa kolmesti :D heheheheh....:D ei siis haittaa edes menkat kyllä :D Eikä siis lasketa päiviä mitenkään, kun ei oikeastaan tartte. Jos ei tuolla joskus tärppää niin ei tärppää ikinä ;)



Mulla on menkat edelleen, kp jotain? ja vuodan aivan hulluna :/ Toivottavasti loppuu pian, olo on kuin teurassialla.



Mieli on ollu todella maassa, eilen pillahdin kaupungilla itkemään. Kaikilla on vauvamaha, oikeesti! Jotenkin sitä sitten saa itsensä kasattua aina mutta....*huokaus*



Täällä ei oikeen mitään uutta auringon alla.

Mun tytöt on isällään tämän viikon, joten miehen kans saanu ihan kaksistaan olla illat ja molemmilla jo niitä vähän ikäväkin, vaikka kivaa on kaksistaankin olla :D ;D





T.MiRaBel

Tervetuloa kaikille uusille mininkin puolesta. Todella kurjaa että jouduitte tänne ja niin moni vielä! :( Onneksi tässä palstassa on se hyvä puoli, että tuki ei lopu kesken ja kaikki ymmärtää toisiaan :)



Zoye ja mym-meli, Onnea onnea onnea plussasta! Mahtava kuulla :) Nyt kovasti tarrasukkia matkaan ja pää pystyyn, hyvin se menee!



Täällä vietetty vähän hiljaiseloa. Olen kyllä käynyt lukemassa teidän viestejä ja olen hengessä mukana, mutta ei ole ollut voimia kirjoittaa. Töitä on tullut tehtyä niin ettei kotonakaan ole paljon muuta ehtinyt tehdä kun nukkua aina pari tuntia ja takasin töihin. Ja nyt pitkän työputken päätteeksi, sain suru-uutisia. Läheinen rakas ihminen nukkui pois. NOh, elämä jatkuu, mutta voisi se joskus helpompaakin olla!



Täällä ovis nyt käsillä tänään tai huomenna luultavimmin. Ei juurikaan limoja ole tullut, joten tää taitaa olla aika tyhjä kierto. Täytyy kuitenkin yrittää kovasti hyödyntää se. Mutta sentään jotain "kivaakin" näköpiirissä. Elokuun puolivälissä päästään nyt vihdoin sinne lapsettomuustutkimuksiin. Pitkä ja kivinen tie sekin on, mutta kun tulisi joku selvyys asialle, vaikkakin pelottaa se "tuomio". Ei tätä vaan jaksa enää.



Nyt nousee pupuliini täältä sohvalta masennuksen ja itsesäälin suosta ja lähtee ulos nauttimaan kauniista ilmasta! :)



Aurinkoista päivää kaikille! :)

tää tunne on niin ärsyttävän aaltomaista,jossain hetkessä voi ihan rauhallisesti olla ja yrittää unohtaa,ja sitten valtaa olo etten kestä hetkeäkään enää tätä odotuksen odottelua taas,että pina palaa jne.

Otollinen aika onkin tää kun odottaa että menkat alkaa.Taas oli muutama pv massuolo että alkaa,hermot aivan piukeena,mutta ei ole vuotoa näkynyt.Sitten tulevat rytinällä kun tulevat,koska tuleehan ne kun sen negankin tein.

Eilen valtas ihan mahoton levottomuus minuun,ja alkoi ketuttaa oikeen megana kun mies sanoi ettei ne hormoonit sitä aikaan saa,että itse minä sallin sen levottomuuden tulla.aargh.En viitsiny sängyssä alkaa riidellä asiasta,kysyin vaan että montaks vuotta oot naisen ruumiissa asunu,jotta tiiät mille hormoonimyrskyt tuntuu.

Joo,menkat voisi alkaa niinku NYT,niin sais oankin pään viilenemään.piste.ja mur.ja anteeksi omanapa viesti.

Toi on kyllä ihan raivostuttavinta mitä mies voi kommentoida. Mulla kiehuu veri ihan sun puolesta jo. Mitä ne lähtee kommentoimaan sellasta mistä ei tiedä mitään. Kaikkihan sen tietää että hormonit vaikuttaa naiseen ziljoona kertaa enemmän kuin mieheen, joten yksikään mies ei voi tosta asiasta esittää tietävää. Noh, ehkä ihan hyvä jos et lähtenyt riitelemään, tuskin se auttais kuitenkaan mitään.



Onks sillä miehellä itsellä jotakin suuria tunteita? Mä luulen et aika moni mies ymmärtäis jos kommentois, että osaatko itse mielen voimalla pysyä rauhallisena (ei rauhallisen näköisenä vaan oikeesti rauhallisena) jos adrenaliini virtaa esim. jonkun treenin, tappelun, raivostumisen tai vaikka penkkiurheilun yhteydessä. Tarvii vaan valita se esimerkki, joka kuhunkin mieheen parhaiten osuu...

Mä olen tässä lähipäivät taustaillut ja vaan lueskellut täällä.



Sain siis tiistain hymynaaman cb:n ovistestiin. Myös muut oireet; limat ja kipeet nännit ilmeistyivät kehiin. En jatkanut testaamista vaan aloimme tuumasta toimeen. Tiistaina siis pupuiltu ja samoin eilen keskiviikkona. Kummankin kerran jälkeen jäin makailemaan sänkyyn ja kohti kattoa... Sekös miestä hymyilytti :) Noh, kun kerran olen niin päättänyt, että nyt se onnistuu niin kaikki pitää yrittää.



Tosin tänään valtasi taas ahdistuksenmasennuksentylsyys. Tajusin taas, että ihan pöllö olen, kun odotukset on niin korkeella, kun kuitenkin olen ihan varma ettei tärppää tässäkään kierrossa... prkl. Ja sitten taas tullaan rytinällä ja itkulla alas. :(



No, yritän vielä tänään saada miehen innostumaan, josko se sitten riittäisi... meillä kyllä pupuillaan pitkin kiertoa, mutta suurimmat paineet kasaantuu luonnolisesti näihin päiviin... ja näiden jälkeen on hetken hiljaista makkarin puolella.



Lainasin eilen kirjastosta läjän kirjoja, joissa käsittellään lapsettomuutta ja keskenmenoa. En tiedä onko niistä pääkopalle mitään apua, mutta ainakin eilen lukemani kirja keskenmenoista oli todella hyvää luettavaa.



Koitetaan kaikki jaksaa!



Eve kp 18/30 ja piinaavat viikot edessä

Eilen tuli täti sitten käymään ensimmäistä kertaa keskenmenon jälkeen. Vuoto on aika lailla normaalia kuukautisvuotoa, joten sinänsä ok, mutta muuten noussut paljon tuntemuksia pintaan. Nyt siis olisi aikomus alkaa oikeasti yrittämään... ja kuvittelin etukäteen olevani innoisssani tästä, mutta jostain syystä mua pelottaakin tämä ajatus... siis ajatus mahdollisista tulevista pettymyksistä; pitkästä yritysajasta ja keskenmenon uusiutumisesta. Niitä en hauaisi kokea. Vauvakuume on kova ja olen malttamaton pääsemään uudelleen raskaaksi, mutta kuitenkin...



Missä vaiheessa te muut olette ottaneet ovispuikot käyttöön? Aikaisemmin lapsia (pojat -03 ja -05) työstettäessä en niitä käyttänyt, mutta nyt mietitiyttää, että ehkä? Aikaisemmilla kerroilla meni 3 yrityskertaa/poika ennen kuin tärppäsi.



Kengu75 kp 2/25-28

Heippa



No hyvä, että pääset nyt "aloittamaan alusta". Ja totta tosiaan tuttu tunne tuo pelko tulevasta; mitäs jos en tulekkaa raskaaksi ja miten sitten jos tulen ja menee taas kesken.. jne.



Ei kai tässä auta, kun vaan elää päivästä ja kierrosta toiseen.



Itse en ottanut ihan heti ovistestejä käyttöön, ehkä parin yrityskierron jälkeen aloin testailla ja joka kierrossa on kyllä ovis niiden mukaan löytynyt ja kyllä on fyysisetkin oireet siihen viitanneet. Kierto on suht tasaista, vain muutaman pvän heittoja, mutta silti ei ole lykästänyt.



Kyllä mä itse suosittelen ovistestejä. Vaikka moni sanookin, että ne tuovat lisää stressiä, mutta itselle ne ovat olleet hyvä työkalu ja poistaneet ainakin sitä stressiä, että pitää pohtia joko ovis oli vai ei...



Voimia,

eve