Keskenmenon jälkeen uuteen yritykseen - kesä 2010

Hei Kaikki



Tänne rintamalle ei mtn uutta. Menkkoja ei vielä kuulu, nyt kp 29, joten eiköhän ne taas huomenna/ylihuomenna pärähdä ajallaan käyntiin.

Väsymys on ankara, kun viime yönä en oikein saanut nukuttua... meinaa ahistaa kaikki asiat, etenkin tämä vauvakuumeilu.



Adalat,

tietysti se on niinkin, että voisi olla ollut liian aikainen testaus... tosin tällä hetkellä on takki niin tyhjä ettei löydy hitustakaan toivon ripausta tässä asiassa. Ja niin testasin One Stepeillä, joiden herkkyys pitäisi olla 10miu/ml, joten eiköhän se kuitenkin olisi näkynyt...



Mä vaan alan jo sopeutua siihen ajatukseen, että syksy kulkee eteenpäin ilman onnistumista ja myöhemmin syksyllä on päättänyt mennä sitten tohtorin pakeille ja änkeä itseni/meidät tutkimuksiin, jos vain ottavat... Joulukuussa 1v yritystä tuleee täyteen. Välissä tosin se yksi tärppi viime huhtikuulta,joka päättyi km:ään. Että en tiedä miten siihen suhtautuvat, että ottavatko meidät tosissaan vai ei...



Nyt en keksi muuta.



Tsemppiä kaikille!



Eve Epätoivoinen

Adalat, hienoa, että vuodot on vuodettu. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä oviksen odotteluun. Toivottavasti kierto loksahtaa normaaleille urilleen helposti ja nopeasti. Tsempit täältä.

Itse olen myös joskus miettinyt tuota, että jos olisi lapsia ennestään, niin km:n käsitteleminen SAATTAISI olla helpompaa. Silloin ei ainakaan olisi sitä pelkoa, että jää kokonaan lapsettomaksi. Toisaalta - jokaiselle täällä olevalle se lapsi on ollut toivottu ja jo olemassa olevat lapset eivät varmaankaan mitenkään vähennä sitä surua.



Anir, mulle ainakin tuttujen raskausuutiset on nykyisin tosi vaikeita. Onneksi toistaiseksi olen kyennyt heitä onnittelemaan ja olemaan iloisia heidän puolestaan uutisen kuultuani, mutta ajatus kääntyy kyllä aika helposti vähän toisenlaisille poluille, kun tilanne on ohi. Vahinkoraskauksista kuuleminen on varmasti vielä vaikeampaa. Toivottavasti teidän ei-vahinko saa alkunsa pian. Varsinkin kun ne EM-kisatkin päättyi ja mieskin saattaa ehkä eksyä sänkyyn joskus :)...



Eve, edelleen pahoitteluja negasta. Se on niin väärin, että kun on kaiken tehnyt oikein ja oppikirjan mukaan, tulos on toinen, kuin pitäisi. Nuo sun tuntemukset kuulostaa NIIN samanlaisilta, kuin omani. Mäkin olen jo sopeutunut jotenkin siihen ajatukseen, että ei meille sitä vauvaa koskaan tule. Yritetään niin kauan, kun kroppa toimii ja sit jossain vaiheessa luovutetaan. Mutta ei silti anneta periksi, eihän? Eihän se haikara aina voi teidänkään ohi lentää. Varsinkin, kun paikat on jo toimiviksi todettu ja raskautuminen on ollut mahdollista. Toisaalta - onhan se hyvä selvittää se vielä lääkärin kanssa, jos yhtään siltä tuntuu. Mä kuitenkin uskon ja toivon, että teilläkin vielä tärppää uudestaan. Haleja.



Täällä on palattu töihin loman jälkeen. Olipahan päivä:

1. Työkaveri ilmestyi paikalle huomattavasti paisuneen vatsansa kanssa. Olinhan minä siitä raskaudesta tiennyt, mutta tuntui silti pahalta nähdä massu. Varsinkin, kun hän on vain muutaman viikon pidemmällä, kuin itse olisin ollut ilman km:a. Väkisinkin laittaa miettimään, että kuinka pitkällä olisinkaan, jos ei... Mutta kun.

2. Ensimmäinen asiakas kertoi sitten abortista. Jep. Kiukutti. Eikä siitä sitten sen enempää.

3. Kävin levittämässä paikkojani gynelle noiden jomotusten takia. Viime yönä heräsin kipuun, joten kai se ihan todellista sitten on. Hyvät uutiset oli, että kaikki on kunnossa eikä lääkäritäti keksinyt mitään syytä, miksi massu jomottelee. Oviskin on kuulemma tapahtunut. Ja hyvin lohdullisesti sanoi, että "kyllä se tärppi vielä teillekin napsahtaa". Mutta jostain syystä se ei lohduttanut yhtään. Päinvastoin. Jokainen lääkärikäynti muistuttaa nykyisin km:sta ja se on aika ärsyttävää. Jomotukset jatkuvat.

4. Kaupunki on täynnä raskaana olevia ja vauvoja. Ei tunnu missään. Tai niin ainakin yritän itselleni uskotella.



Että näin täällä. Elämä jatkuu.



Niisku Nuhanenä - taas!!!

Juuri kun luulin, että saan rauhan vauva-asian kanssa ja keskityn muuhun, yllätin itseni miettimästä tytön ja pojan nimiä kolmannelle. Tosi tyhmää miettiä, kun ei tiedä saako enää lasta. Voisitteko muut antaa vauvalle keskenmenneen vauvan nimen? Mä en oo ihan varma; sen verran kovasti meille ehdittiin odottaa sitä km-vauvaa.



Mulla menkat alkaa varmaan loppuviikosta tai viim. ens viikolla. Harmittaa, kun vauvaa yritetty jo vuosi, mutta km:n takia laskenta alkoi alusta ja nyt pitää oottaa helmikuulle ennen kun voi lääkäristä hakea apua.

Olen tänään kuullut kolmet raskautumisuutiset. Jep. Vähän on tämä onnittelutaito kateissa tällä hetkellä. On aika luuseriolo itellä ja katkeruus nostaa päätään oikein urakalla.



Kiitos, kun sain valittaa. Helpotti jo vähän.



Niisku

Inhottavaa! Se on niin mahdottoman vaikeaa oikeasti sisimmässään olla iloinen toisten puolesta tässä asiassa ja entisestään vaan masentuu, kun kaikki poksahtee paksuksi paitsi itse ei...



Mulla on välillä ollut vaikeuksia katsella, kun miehen veljen vaimo odottaa ja ite oisin tosiaan ollu 4 vkoa sitä jäljessä, jos odotus ois jatkunut... Ne asuu kauempana, joten ei usein nähdä, mutta viimeksi viikko sitten tulivat käymään ja ihana masu... Osaan tosin olla helpommin iloinen heidän puolestaan, kun tiedän, että ko lapsi sai alkunsa 3 vuoden jälkeen inssillä... Kuulostaa kamalalta, että "tuomitsen" ihmisiä sen mukaan, että miten helposti lapsi on saanut alkunsa. Mutta helpompaa on vaan iloita toisen puolesta, jos tietää ettei ole ollut helppoa kuin sitten niiden tuttavien, jotka kertovat vahingossa tulleensa raskaaksi tai heti ekasta kierrosta... ja rasittavinta on se kun muutama ystäväni on tosiaan saanut tärpin heti ja he tietävät meidän yrityksestä ja kannustaen sitten hokevat, että joskus se vaan vaatii aikaa ja ei pidä hermoilla jne. mur! he kun eivät oikeasti tiedä mistä puhuvat!!



huh.



:)



Tänne ei mitään uutta. Menkkoja odottelen, mutta ei kuulu. Huomisen sinnittelen vielä ja torstaina-aamulla testaan varmuuden vuoksi, jos ei ole hanat auenneet siihen mennessä..... toivoa ei kyllä ole.

Inhottavaa! Se on niin mahdottoman vaikeaa oikeasti sisimmässään olla iloinen toisten puolesta tässä asiassa ja entisestään vaan masentuu, kun kaikki poksahtee paksuksi paitsi itse ei...



Mulla on välillä ollut vaikeuksia katsella, kun miehen veljen vaimo odottaa ja ite oisin tosiaan ollu 4 vkoa sitä jäljessä, jos odotus ois jatkunut... Ne asuu kauempana, joten ei usein nähdä, mutta viimeksi viikko sitten tulivat käymään ja ihana masu... Osaan tosin olla helpommin iloinen heidän puolestaan, kun tiedän, että ko lapsi sai alkunsa 3 vuoden jälkeen inssillä... Kuulostaa kamalalta, että "tuomitsen" ihmisiä sen mukaan, että miten helposti lapsi on saanut alkunsa. Mutta helpompaa on vaan iloita toisen puolesta, jos tietää ettei ole ollut helppoa kuin sitten niiden tuttavien, jotka kertovat vahingossa tulleensa raskaaksi tai heti ekasta kierrosta... ja rasittavinta on se kun muutama ystäväni on tosiaan saanut tärpin heti ja he tietävät meidän yrityksestä ja kannustaen sitten hokevat, että joskus se vaan vaatii aikaa ja ei pidä hermoilla jne. mur! he kun eivät oikeasti tiedä mistä puhuvat!!



huh.



:)



Tänne ei mitään uutta. Menkkoja odottelen, mutta ei kuulu. Huomisen sinnittelen vielä ja torstaina-aamulla testaan varmuuden vuoksi, jos ei ole hanat auenneet siihen mennessä..... toivoa ei kyllä ole.

alkais nyt vaan kerralla kunnolla eikä päiväkausia tämmöstä tuhrua. Nämä on ekat menkat km:n jälkeen, tuhru alkoi 28 päivää km-vuodon alkamisesta.

Nyt sitten uutta matoa koukkuun. harmi vaan, miehen työmatka osuu seuraavan oviksen aikoihin. Ei nyt mene oikein putkeen tämä vauvahanke. Ja minä olen nyt tosi kärsimätön, heti pitäisi saada uusi toukka alulle.



Perjantaina pitäisi käydä labrassa raskaustestissä. Miksi se pitää tehdä, kun nyt nuo menkatkin alkoi?

Moi, missähän se luvattu myrsky oikein viipyy? Täällä ainakin on ilma niin painostavan hiostava, että saisi muutaman kerran jyrähtääkin. Mutta se alkaa tietty just sillon, kun mä olen lähdössä yöksi töihin :).



Simona mietti noita nimijuttuja. Itse olen tuota joskus myös miettinyt. Musta ainakin tuntuu siltä, että voisin sitä "varattua" nimeä ajatella seuraavalle (vaikka olenkin ihan varma, että mitään seuraavaa meille ei enää tule), koska raskaus oli vielä niin alussa, eikä lapsi sitä nimeä koskaan saanut. Sekavasti kirjotettu - sori. Meillä mies on niin nirso nimien suhteen, että jos löytyy joku, minkä hän hyväksyy, siitä on pidettävä kiinni. Itselläni on vähän harvinaisempi nimi ja olisin valinnut lapselle jonkun tosi tavallisen nimen ja miehellä on sit vähän toisinpäin. Mutta joo, mitäs näitä nimiä miettimään, kun ei ole yhtään sanottua, että niitä nimentarvitsijoita enää ilmaantuu...



Eve, meillä on jotenkin tosi paljon yhteistä. Niinkun nuo raskaana olevat veljen vaimot :). Onko täti saapunut? Toivottavasti pysyy poissa ja saat plussan testiin vielä. Niin kauanhan toivoa on, kun en puolukkapäivät ole alkaneet. Tsemppiä!



Anir, pahoittelut tädin vierailusta. Tyhmä täti :(. Mulla on menkat alkaneet tuhrupäivällä joka kerta km:n jälkeen. Se eka päivä on siis semmosta, että paperiin jää jälkiä pyyhkiessä, mutta mitään sen suurempaa suojaa ei tarttee. Ennen hanat aukes aina kerralla. Vaikea sanoa mistä se johtuu. Olenkin sitten laskenut kierron alkavaksi vasta siitä ekasta vuotopäivästä. Harmi, että noiden miesten pitääkin olla niin liikkuvaisia, että eivät ole kotona tärkeinä päivinä. Mutta sit seuraavasta kierrosta sä oletkin meidän varma plussaaja, eiks niin? Voimia tädin kanssa kärvistelyyn.



Mulla maha elää edelleen omaa elämäänsä, vaikka on tuo juilinta ehkä hiukan helpottanut. Muuten ei sit mitään raportoitavaa. Tää kierto menee tälleen ilman jännäilyjä, kun ei kerran ole oviksen ympärillä mitään toimintaa ollut. Nyt vaan kärsimättömänä odottelen, että seuraavat kolme viikkoa menis nopeasti ja päästäs taas tosi toimiin.



Ja sit yöksi töihin... Niisku

... nyt alkoi ainakin sadella täällä Hyvinkäällä. Ja viime yönä paukku ja salamoi kyllä kovasti. Meidän pikkukoiruus oli ihan ihmeissään ja mun piti oikein peitellä se, että alkoi taas uudelleen nukkumaan.



Tuosta nimiasiasta; kyllä mun mielestä ainakin voisi ihan hyvin antaa saman nimen kuin oli jo edelliselle miettinyt. Mutta tää on tietysti tapauskohtainen ja fiilisjuttu tämäkin. Mä olen tuolta mun kalenterin takaosasta nimipäivälistalta huomiotussilla viivaillu nimiä, jotka ois kivoja... huomasin, että pojalle oli paljon vaikeampaa löytää kivaa nimeä. Tosin pelko se on täälläkin persuuksissa, että pääseekö sitä ikinä omaa pikkuista edes nimeämään...



Niisku, mustakin sä jotenkin tunnut sanotaan nyt vaikka sitten sielunsiskolta :) Kiitos kun jaksat olla täällä mukana!!



Ei ole punaista vielä näkynyt (koputtaa puuta *kopkop*). Mä oon jo välillä ihan sekasin, että mikä kiertopäivä yleensä nyt ees on menossa... Mut nyt siis 30/29-30 eli huomenna periaatteessa pitäisi menkkojen tulla, jos kierto kohdallaan (oviksenhan bongasin kp 16). Kovasti pohdin täällä, että viitsinkö testata huomenna aamulla vai sinnittelenkö vielä kuitenkin perjantaille. Tuskin tässä mitään plussaa kuitenkaan on tuloillaan, vaikka kuinka alkukierrosta päätinkin, että tämä on SE kierto ja saan pikkuisen ensi vuonna syntymäpäivälahjaksi.



hiphei! Nyt valtaan sohvan ja katselen Puhtaita Valkeita lakanoita! Ihana sarja!! :)



Eve



ps.Niisku, saako udella, että mitä teet työksesi?

Olen taas taustaillut jonkin aikaa. Olen nyt lomalla töistä ja yrittänyt pitää myös lomaa kuumeilusta. Harmikseen saa huomata, ettei tänne ole kovin montaa plussaa vielä tullut. Toivottavasti niitä alkaisi tulemaan useammalle.



Itselleni ei kuulu mitään ihmeempää. Mulla on menossa kp 29/20-42. Viikonlopulle tai ensi viikon alkuun odottelen tädin vierailua, kun ei ovis tullut kovin hyvin hyödynnettyä tässä kierrossa.



Plussatuulia kaikille!

:(

olo on ku hautajaisissa... tavallaan ihan järjetöntä, eihän tää maailman loppu ole... ?!?!

V*tuttaa taas vaan niin hemmetisti. Menkat ei varsinaisesti kunnolla oo alkaneet, mutta kirkasta limaa, jossa mukana rusehtavaa (sori tää tarkka analyysi),mutta tässä kuussa mä en lähde edes kuvittelemaan, että voi johtua raskaudesta. Mitään raskautta ei ole eikä ilmeisesti koskaan tule...



Se vaan on jännä, että vaikka kuinka itse luulee tajunneensa ettei mitään vauvaa oo tuloillaa pitkään aikaan niin silti joku typerä toivon hitunen elää tuolla jossain ja pettymys on taas uuden kierron alkaessa megaluokkaa.



Mietin vaan, että kuinkahan kauan tuo typerä toivo jaksaa elää? Että kuinka monta kertaa/kuinka kaun tän asian kanssa tulee aina näin iso pettymys ja itku? Että helpottaako tää lopulta koskaan?



huhei... parempaa päivää teille muille!



Eve ja kyyneleet silmissä on kiva tehdä töitä :(

Pahoittelut tädin saapumisesta :(

Heippa pitkästä aikaa!



uusia viestejä oliki tullut paljon, ja ainakin mieleen jäi HEATHin hyvät ultrakuulumiset, ONNEA!



Olen pitänyt hiljaiseloa.

kp jotain 18/23-26 joten toivo alkaa nostamaan päätään taas... GRRRRR...



Takana on mm. ensiapureissu, mahalaukku sitten antoi periksi (lääkäri epäili stressiä) ja nyt on lääkitys päällä ärtyneen vatsalaukun vuoksi :/

Olipa muuten TOOOOSI kivulias ku sinne ensiapuun menin 3 pvän kärvistelyn jälkeen.



Eipä ihmeempiä siis tänne. Odottelua. Jos vaikka... Toivossa on hyvä elää.

Ainakin rinnat ovat kasvaneet :D

se tarkoittaa varmaan vaan sitä et olen syönyt kesälomalla ;(

Vyötärölle tuli 2cm kesän aikaan, rinnan ympärykseen 9cm!!!!!

Kerranki kilot menneet oikeisiin paikkoihin :D

No, eipä niitä montaa ole tullut mut, enivei :)



EVE84:

mä tiedän niin tuon tunteen...

samaa pohdin tuossa että pitäs vaan hyväksyä etten saa vauvaa enää ikinä syliin asti :'( Kaikki sanoo, lähimmät ystävät että älä luovuta, mutta miksi en luovuttaisi? 3 vuotta on niin pitkä aika! Montako vielä? Ja montako pettymystä siinä odotellessa? Välillä mieli on TODELLA maassa.



No, mut nyt kärsivällisenä odotellaan taas alkaako menkat vaiko ei. Toivottavasti ei.



T:MiRaBel

evelle ja Niiskullakin aika surku fiilarit :(

se on niin tätä odotuksen odottajan "onnea"



Minä siis en pääse kirjautumaan vanhalla tunnuksella,sama malica mä silti oon :)



Aloin oviksen testailun eilen kp 14,mutta nega oli eilen ainakin.Tosin epäilen mulla olleen jo aiemmin ovis,tuntemusten ja halujen perusteella,mutta testaillaan nyt nuo puikot loppuun.

Mies aloitutti mulla muutama pv sitten multivita mamman syömisen,sanoi että hällä tunne että tarviit tätä.No oispa vaan.



Joten ei ihmeitä täälläkään.



Niin juu,even vuodatukseenkin jotain haluisin kommentoida,noihin tunteisiin,katkeruuteen siitä,et joillain tärppää ekassa kierrossa taikka muuten helposti.Ne vaan on asioita joille ei voi mitään,ei oo niiden syy jotka raskautuu helposti,eikä niiden joilla vaikeaa.Luonnon ihmeitä on joka raskaus.

Pitää vaan kehittä omaa mieltä olemaan kadehtimatta,koska kateus on negatiivinen tunne,joka vahingoittaa eniten sen kantajaa.

Elämä antaa sen,minkä ansaitset,sen mikä sulle kuuluu.Hyvässä ja pahassa.

Voisiko joku ottaa tän Herran nimeltä Toivo nyt kylään pois täältä minun luotani?

Vaikka olo on epätoivoinen niin silti tuo pikkuherran nostaa päätänsä esiin.

Aamulla tosiaan tuli paperiin pyyhkiessä jotakin vuotoa, mutta ei verta. Nyt koko päivän ollut housuissa sellainen olo, että joko nyt alkoi... no ei ole alkanut vaan pikkuhousunsuoja täysin valkoinen ja pyykiessäkään ei mitään näy...



Tämä se sitten rasittavaa onkin, kun pettyy ja sitten syttyy toivo ja sitten taas pettyy... Eikä tää kolmatta päivää kestävä närästys(jota mulla ei koskaan oikeastaan ole) helpota yhtään näitä harhaluuloja eikä auta Toivo Herran karkottamisessa... mur.



Kiitos kaikille myötätunnosta ja kommenteista.

Hetken olen taustaillut kun ei sen kummenpaa ole kuulunut. Viime viikon olin vielä lomalla ja maanantaista sitten alkoi taas työt.

Taitaa olla kp 16 menoillaan ja ovis tuntui olevan alkuviikosta tai sitten jo viikonloppuna. Ens iis vielä hommannut niitä liuskoja jolla voisi testailla, luotin omiin tuntemuksiin :), tosi luotettavaa.... Pupuiltua tuli to(kp 9), su (kp 12) ja ti (kp14) iltoina, kun saatui viikonlopulle mökkireissu. Toivottavasti onnisti!Musta tuntuu, että mun ovis on oikeesti tosi pian menkkojen päättymisen jälkeen, sillä kaikki aikaisemmat raskaudet ovat alkaneet juuri niistä kierroista, kun ollaan vaan pupuiltu alkukierrosta ja sitten olen ollut harmissani, kun ei olla "ovista" hyödynnetty.



Evelle tsemppiä. Tiedän tuon tunteen, sen ihanan mahanpohjassa asti tuntuva onnentunteen, että josko sittenkin, ja sitten sen syvän pettymykse... toivotaan että sinulla päätyy tuohon ensimmäiseen.



Samaa mieltä malican kanssa katkeroitumisesta... ihan elämän joka osa-alueella. Siitä kannattaa pysytellä kaukana ja vaikka vastapainoksi yrittää hellitellä itseään jollain kivalla.



Plussatuulia kaikille puhkuen!

Kengu75 kp 16/25-26 (niminerkin perään voi päivittä iän eli 34-v ollaan... tai kyllähän se tuosta nimimerkistäkin näkyy :))

Hei kaikille, niin kävi että tuolta odotuspuolelta tänne päädyin.



Itse lukeudun niihin paskiaisiin, joilla raskaus alkoi heti ensimmäisestä yrityskierrosta, mutta kun vajaa 2vko sitten tuli plussa, niin oikeastaan alusta asti ollut tunne että kaikki ei ole hyvin. Raskausoireet kesti 1½pv ja uudelleen testatessani 2pv päästä tuli hailakampi viiva kuin ekaan testiin (erimerkkinen, mutta kuitenkin...).

Viime torstaina (rv 5+3) alkoivat kamalat kivut joiden takia jouduin yöksi sairaalaseurantaan. Tuolla UÄ:llä kohdussa yöllä ei mitään ja aamulla mini-ontelo, hCG ei noussut. Diagnoosina tuolloin todennäköisesti alkava keskenmeno.

Toissapäivänä otetussa kontrolli-hCG:ssä oli nousua, mutta ei tarpeeksi, ja eilen sitten alkoivat kovat kivut ja tänään vuoto.



Omasta toiveestani en vielä nyt lähtenyt sairaalaan, kun olo on (fyysisesti) tällähetkellä ihan hyvä, kipujen kanssa koen pärjääväni. Tiistaina olisi joka tapauksessa ollut tulossa kontrolli-hCG ja UÄ, joten silloin sitten katsotaan tämä tilanne.



Itkettää ja harmittaa ihan mahdottomasti, mutta toisaalta, olen jo viikon ollut tähän varautunut, joten ei ihan yllärinä tullut. Ja toisaalta taas nyt jo kolmatta kertaa suren samaa asiaa.



-Aveena, 26v, km 08/10, vko 6, ensimmäinen lapsi toiveissa.

Voi ei! Pahoittelut ja halaus! Kuulostaa raskaalta tuo sun tilanne, koita jaksaa. Varmistelivatko jo, että ei ole kohdun ulkopuolinen?



Ja tosiaan en todellakaan tarkoittanut, että syyllistän ketään joka ekasta kierrosta tulee raskaaksi ja onnelisesti kantaa vauvan masussa raskauden loppuun asti. Tarkoitin vain sitä aiemmin, että tekee itselle tosi kipeää, kun henkilöt, jotka eivät oikeasti tiedä mitä on kun joutuu pitkään yrittämään alkavat "antaa neuvoja".



Täällä ei vieläkään Japanin lippu liehu. Lähden kohta koiran kanssa kunnon lenkille niin eiköhän se täti sieltä saavu... (toivoo tietysti että ei). Huomenna aamulla testaan, jos ei silloinkaan ole punaista näkyvissä.



terveisin,



Eve, Herra Toivo ja Närästys

Aveena, pahoittelut menetyksestä ja surullisesti tervetuloa tänne meidän joukkoon. Itse kuulun myö niihin onnettomiin, joilla tärppi kävi ekasta yrityksestä ja siksi kai se, ettei uutta tärppiä tullut ihan yhtä helposti, onkin niin masentavaa. Mutta oikeastaan mullakin oli tuo tunne siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Alkavaa äidinvaistoa kai... Voimia toipumiseen ja halauksia täältä.



Eve, todellakin olet sielun sisko. Kiitos, kun jaksat täällä roikkua. Vaikka kyllä mä toivon, että sä pääset täältä eteenpäin mielellään vaikka heti. Mikä on olo, onko täti ilmaantunut kaikkine matkalaukkuineen tai oletko tehnyt uutta testiä? Inhottava otus, kun tuolla lailla huijaa ja pelleilee. Toivon kuitenkin, että se ei olis huijausta, vaan ihan oikeesti täti löytäis uuden majapaikan itselleen ja sä saisit synttärinyytin. Ja mä sitten seuraavassa kierrossa, kun se osuis sit mun synttärille :). Voimia kaikkeen, mitä käytkään läpi tänään. Ai niin, kysyit mitä teen työkseni. Olen sisar ei-niin-hento-eikä-niin-valkoinenkaan ;).



Santra, olen ihan samaa mieltä: kyllä tännekin pinoon niitä plussia mahtuisi. Toivottavasti Eve saa ensin tuulet kääntymään ja sä seuraat sitten avattua tietä plussien maailmaan ihan tuota pikaa, jookos? Tsemppiä ja plussapuhureita sinne.



Mirabel, mäkin olen joskus tuon saman vatsavaivan onnistunut saamaan. Osaa kyllä olla kivulias. Toivottavasti lääkkeet tehoaa ja massu toipuu.

Sun etuvarustushan on saanut kokoa lisää oikein reilusti :). Toivotaan, että sille on onnellinen syy... Tsemppiä piinapäiviin :).



Malica, kiitos osanotosta näihin mun mielialanvaihteluihin. Onhan tämä mieli ollut aika maassa viime päivinä, mutta pakko on vaan jaksaa taapertaa eteenpäin. Olen samaa mieltä tuosta katkeruudesta, sillä voi myrkyttää elämänsä oikein kunnolla. Vaan on sen vastustaminen vaan vaikeaa. Aina ei meinaa positiivisuus riittää, vaikka kuinka yrittäisi.



Kengu, piinaviikot menossa siis. Täällä on ainakin kaikki ulokkeet pystyssä, että teillä olis tärpännyt. Olis se vaan niin hienoa.



(.) Mulla ei ole oikeestaan mitään kerrottavaa tai päivitettävää, koska - kuten olen ehkä noin miljoona kertaa sanonut - se ovis meni ohi ilman mitään puuhastelua. Jostain syystä silti roikun täällä teidän kanssa ja odottelen ensi viikkoa ja tädin satavarmaa saapumista.



Jakselkaahan. Niiskutus