Keskenmenon jälkeen uuteen yritykseen - kesä 2010

kuin kengulla.



Tuli sitten tästä se koopee ykkönen.Ihan "hyvä" että tietää kierron olevan ok,mutta kun vähän jo melkein kuvittelin =D ihan hölmöä.



Kyllä aion nyt sitten ottaa cb:n hymynaamatesti käyttöön.Minä ajattelen samoin kui Eve,ne on älyttömän hyvä työkalu!

Tietää ainakin ne parhaat päivät,tosin sen jälkeen voi tulla just se hiljaisempi aika kun paine laukeaa,mutta eihän se sitten enää haittaa.Eli itse pidän niitä hyödyllisinä kapineina.



Nyt vaan itse kerättävä itsensä kasaan ja tsempattava uuteen kiertoon.

Voisin sanoo pari rumaa sanaa,että voi hyvänen nääs miten voi olla vaikeaa,mutta kai tää taas tästä.

Olen ollut sitä mieltä, että moisia turhuuksia en rupea käyttämään, mutta mieli tekisi sitten kuitenkin...



Olen töissä sairaalassa, ja joudun kulkemaan päivättäin muutaman kerran äitiyspkl:n läpi. Tuntuu, että törmään kaikkiin äitipolille meneviin mammoihin, ja tänään, kun yksi nuoripari oli ihan selvästi tulossa np-ultrasta, tuli sellanen fiilis, että paska, meilläkin olis ollut ko ultra tällä viikolla.

Ihme kyllä enää ei itkettänyt, olen yrittänyt ottaa katseen tulevaan, mutta näköjään näitä ajatuksia vaan tulee...

voin hyvin kuvitella mille tuntuu.Minä eilen taas pitkästä aikaa mietin,tietty kun nää menkat alkoi,että niimpä niin,olis ollut syyskuussa la,ja nyt ois jo maha kivan pyöreenä,vaan eipä ole,ei :( ahdistaa ihan hitosti jos suomea puhutaan.



Ovistestien käyttö.Mä suosittelen että menet ja luet vaikka clearbluen sivulta,selkeesti kerrottu,eli ei ole vaikeaa käyttää,pitää vaan suunnilleen osata arvioida kierron pituus,ettei tarvii kahta viikkoo testailla suotta.Minä tuon viimeisen raskauden odotuksessa tekaisin vaan yhden ovistestin johon napsahti heti hymynaama,eipä tarvinnut montaa tuhlata.paitsi 1 sitä ennen,kun sähläsin sen digitaalisen kanssa =D



Nyt kp 2 ja vuoto lisääntyy,kuten mulle tyypillistä.Eilen kävin viel uimassa kuukupin kera,tänäänkin menen jos vaan jaksetaan lähteä.toivottavasti,koska eilinen uinti rauhoitti mun hermostunutta oloa tosi paljon.Uimahalliin en oikeen uskalla kuukupinkaan kanssa mennä,jotenkin tuntuu että mitäs sit jos sotkeekin paikkoja.Miten olette muuten toimineet jos menkkojen aikaan on ollut ns pakko mennä uimaan (vauvauintiin tmv?)

Mulla on aina ollut aika tarkka kierto, ja ovulaation olen bongannut kehon tuntemuksista ilman testejäkin. Nyt alkaa limat olla sitä luokkaa, että olis ovis käsillä. Jotenkin tuntuu, että miten tää kroppa niin äkkiä km:sta kehittää oviksen, kun ei heti havainnut kuollutta alkiotakaan, vaan kolme viikkoa oli kuollut nyyttimme sisällä ennen kuin alkoi tulla vuotoa ja hälytyskellot minulla soida.



Nyt vaan on fiilis, että jos tässä on ovis käsillä, onko pakko odottaa ne yhdet menkat vai uskaltaisko aloittaa yritys heti. Eihän se kuitenkaan tärppää heti...

Olen taas lueskellut teidän kirjoituksianne taustalta. En vain ole itse osannut kirjoittaa. Jotenkin minusta edelleen tuntuu siltä, että minusta ei tunnu miltään. Tai siis – äh. Ehkä vauvan tuleminen ei ole meille tässä vaiheessa vielä ”pakko”. Viime marraskuusta asti on ollut ajatus, että vauva saa tulla, jos on tullakseen. Ensimmäinen raskaushan todettiin tuulimunaksi, enkä toistaiseksi osaa olla huolissani, ettenkö raskautuisi uudelleenkin. Itse asiassa – tämä tuntuu tyhmältä kirjoitettuna – minusta tuntuu, että saattaa olla, että meidän vauva on jo saanut alkunsa. Nyt on menossa kp 21/28, ja olo on outo. Samalla tavalla tuntui edellisellä kerrallakin, ja olin melko varma plussasta. Nyt kierto on ensimmäinen normaaliksi tulkitsemani sitten toukokuisen tyhjennyksen. Niisku kyseli kauan sitten toipumistani… olo on ollut oikeastaan koko ajan mitä mainioin, vaikka silloin reilun kuukauden päästä tyhjennyksen jälkeen tulikin vielä se outo möykky.



Tosin saattaa tämä tuntemus johtua viime viikkojen stressistäkin. Tuli nimittäin tehtyä talokaupat, ja täällä ollaan ensimmäistä iltaa omassa kodissa :) Tännepä olisi pienen hyvä tulla (tosin tällä hetkellä kalustuksena kahvinkeitin, vuodesohva ja telkkari).



Niin, ja valtavat onnentoivotukset uudelleen plussanneille! Olen ajatellut teitä lämmöllä.



Amppari

Taas oon nopeesti käymässä stadissa. Ja taas oon taustalta lueskellut viikon tekstejä, mutten pystynyt kommentoimaan aikaisemmin.



Hurjasti onnitteluja Mym-melille!! :) Upeaa! Tarrasukkia! :) Ihanaa että meitä uudelleen plussaneita on jo neljä! Ja kohta te muut tulette perässä!



Ja pahoittelut Igloolle että jouduit tänne takaisin. :( Itse pelkään kokoajan enkä olekaan vielä uskaltanut täältä lähteä. Olen kyllä ilmoittautunut odottajien puolella mutta täällä ajattelin kyllä vielä roikkua vähän aikaa... :)



Ja pahoittelut tietenkin kaikille muille uusille tänne joutumisesta. Tänne olette tervetulleita ja tämän on tähän tarkoitukseen loistava ketju!



Täällä on näköjään keskusteltu ovistesteista muun muuassa. Mä oon aika samaa mieltä Even kanssa, eli suosittelen ovistestejä niin ei sit tarvi ihmetellä. Ja mähän olin itse niin hätähousu että mä aloitin samantien ovistesteillä, ja aika nopeesti tulin siihen tulokseen etten saanut paljon mitään selvää noista liuskoista, eli mä suosittelen cb:n testejä tai sitten vaikka Biocardin testejä, mikä mulla tais olla ensimmäisella raskauskerralla. Niihin oon luottanut.



Ja sitten tosta nopeasta raskautumisesta vielä kun Anir tais siitä kysyä, näköjään ovulaatio ihan hyvin voi tulla jo 2 viikkoa keskenmenon jälkeen. Niin kävi mulle, ja vissiin myös Zoeylle, koska mehän ollaan molemmat nyt raskaana uudestaan, heti km:n jälkeen. Eli mun tapauksessa mä näköjään sain täydellisen keskenmenon (eli kaikki tuli itsestään ulos rv.6 eikä edes lääkäritarkastusta tarvittu) ja vuoto loppui viikon sisällä, ja bongasin oviksen pari päivää normaalia myöhemmin. Neuvolatäti sanoi silloin km:n aikoihin että jos vaikuttaa kaikki olevan kunnossa voi ihan hyvin kokeilla heti uudestaan, ja uusi tärppi heti perään yleensä tarkoittaa että keho on ollut siihen valmis. Eli sitä mä nyt tässä toivon. Ainoa on että nyt mä oon rv 7+0 vaikka sen myöhäisen oviksen takia mä luulen et mä ehkä oikeesti oon noin 6+5 nyt, mut jää nähtäväksi ultrassa. Jos siellä masussa nyt on kunnossa oleva asukki...



Ja sit vähän omaa napaa... Varhaisultra(yksityinen) ja eka neuvola mulla tosiaan on nyt maanantaina 26.7. Jännittää edelleen. Eniten jännittää tietenkin että onkohan tässä kaikki kunnossa, vai onko tämä vain tuulimuna tai ehkä kohdun ulkopuolinen... Mähän itse olen näitä Suomen lääketieteen ihmeitä, koska minä siis itse olin kohdun ulkopuolella, ja sekä minä että äitini selvisi siitä. Vuosi silloin oli 1979 ja nykyäänhän niin ei voisi käydä. Mutta sehän taisikin olla ensimmäisiä juttuja mitä minä gynekologiltani kysyin jo teininä, eli eihän tämä ole perinnöllistä, ja vastaus oli tietenkin että ei ole. Mutta nyt siis toivon vain että tässä mun vatsassa olis kaikki kunnossa. Enkä ole äidilleni vielä mitään kertonut, en halua vielä huolestuttaa.



Oireita on nyt ollut jonkun verran, rinnat ja nännit ovat kipeitä, etovaa olo on ollut joskus mut eniten niin että tiettyjä asioita en voisi kuvitella syöväni, ja esim grilliruoka tuntuu aivan kauhelata jo ajatuksena. Heh, hyvä just näin grillikauden aikana... Nälkä on lähes koko ajan ja vatsa on viime viikon aikana temppuilu aika lailla, riippumatta mitä mä syön. Aika usein iskee tosin suolanhimo... Alavatsassa on lähes päivittäin ollut menkkamaista jomotusta jossain vaiheessa päivää ja se onkin suurin huolenaiheeni. Noin joka toinen päivä on ollut sen verran pahoja kipuja että on ollut pakko mennä sängylle huilimaan hetkeksi, mutta nämä oudot kivut ovat aina hävinnet n. 10-15 min jälkeen ja sen jälkeen on olo taas ollut hyvä. Eikä siis minkäännäköistä vuotoakaan ole ollut. Mutta maanantaina tiedän toivottavasti enemmän.



Niisku, toivottavasti sulla on ihana loma ja reissu josta voit nauttia! :)



Ja Santsu, Zoey ja Mym-meli - mehän varmaan nähdään vielä odottajien puolella!



Mä jatkan lomailua vielä pari kolme vikkoa. Ihanaa kesänjatkoa kaikille ja plussatuulia! :)



- Heath & Hope - (rv 7+0)

Olen ollut 4 vkoa pois kotoa ja vain kerran mökillä lukaisin kuulumisianne. Sydämellisesti onnea kaikille plussanneille! Ihanaa, että osalla aurinko paistaa ja elämä hymyilee, vaikkakin aika varovasti varmaan iloitsee uudesta odotuksesta.



Riipaisevia kertomuksia olen lueskellut joidenkin uusien tulokkaiden elämästä. Voimahalit kaikille hiljattain keskenmenon kokeneille. Mulla oli 2/10 ja aika sinut oon nyt asian kanssa, vaikka edelleen tietty harmittaa, kun syyskuussa ei tuukaan vauvaa.



Mulle ei kuulu mitään uutta. Kierto oli taas lyhyt 23 pv, enkä lomalla ehtinyt ovistakaan miettiä. Nyt olen henkisesti luovuttamassa vauvapakosta. Meille saa tulla vauva, mutta ei tehdä siitä elämän ainutta asiaa.



Kahden lapsen kanssa oon vielä vuoden kotona ja valmistaudun töihin menoon vuoden päästä. Iloinen ylläri olis, jos saisinkin vielä jatkaa kotiäitiyttä.

ja ukko ei ollut kotona, prkl... No, tuleepa nyt ainakin ne yhdet menkat km:n jälkeen... ei jaksaisi odottaa, tuntuu että joka puolelta kuulee vauvauutisia ja raskaana olevia naisia joka kulmalla vastaan...

Onneksi on tämä palsta olemassa, saa täällä narista olemistaan, mieskään ei jaksa koko ajan kuunnella meitsin vauvalöpinöitä :)

Eli tänään käytiin varhaisultrassa, ja kaikki oli kunnossa. Pikkuinen löytyi oikeassa paikassa ja pikkuinen sydän sykki jo vimmatusti. :) Eli ainakin osan peloista on nyt karsittu pois.



Saatiin kuvasarja mukaan kotiin. Ihan niin kuin epäilin päivät meni pikkasen uusiksi, eli nyt ois sitten rv 6+5, eikä 7+2, niin kuin olis km-vuodosta laskettuna. Mut km:n takia oviskin oli pari kolme päivää tavallista myöhemmin, eli tämä oli tiedossa.



Eka neuvola oli myös tänään ja sieltä tuli kaikennäköista luettavaa mukaan kotiin. Mieshän kulki näissä molemmissa mukana ja luulen että sille oikeastaan vasta nyt kolahti että meille on tulossa vauva.



Mutta vielä tässä on n. viisi pelkoviikkoa jäljellä, ennen kuin edes vähän uskaltaa rentoutua. Mutta so far so good. Ja onneksi on vielä lähes kolme lomaviikkoa jäljellä.



Tässä vain nopea tilanneraportti ja omaa napaa... Tsemppiä teille jo toivotaan että nopeasti liitytte mun seuraan! :) Hyvää kesänjatkoa!



- Heath & Hope - (rv 6+5)

Itseäni alkaa jo v-tuttaa suoraansanoen tämä jälkivuoto. Todella LUULIN, että pääsin helpolla kaavinnan jälkeen. Veristä vuotoa tuli kaksi päivää ja siinä se, kunnes reilu viikko toimenpiteen jälkeen lorahti ja edelleen tuhruttaa. Voi että ärsyttää! Menee hyvät uintikelitkin sivusuun. Kaikkein eniten tympii tämä odotus, että pääsisi uudelleen yrittämään. Kärsivällisyys kun ei ole vahvoja puoliani.



Tänään kuulin myös vauvauutisia eräältä tutulta. Onnittelin tietysti, mutta täytyy myöntää, että pinnan alla "hieman" korvensi. Vauvauutiset nostivat keskenmenosta jääneen katkeruuden ja surun taas pintaan, vaikka tiedostan, että suurella todennäköisyydellä tällekin keskenmenolle oli joku syy esim. kromosomipoikkeama tms, niin silti harmittaa ja v-tuttaa (enkä oikeasti ole edes kova kiroilemaan) että en ole enää onnellisesti raskaana. Haluaisin niin paljon, että voisin odotella masuasukin ensimmäisiä liikkeitä sen sijaan, että odottelen tämän hemmetin tuhruttelun loppumista, että pääsisi näistä hiostavista siteistä eroon.



Tulipas nyt valitusviesti.



adalat

ehkäpä niitä saadaan vielä runsaasti lisää :)



Tiistaina olin sairaalassa kontrollikäynnillä ja kaikki oli kunnossa. hcg oli 3. Uutta raskautta saa yrittää heti. Eli ei kai muuta ku ovista bongailee. Kierron mukaan sen pitäis osua ens viikon alkupuolelle.



Mulla ois kuukausi hoitovapaata jäljellä ja sitten alkaa työt. Motivaatio on tällä hetkellä nollassa. Johtuu varmaa siitä että silloin joskus jo aattelin että ei tarvi töihin ollenkaa ku jouluvauvaa odottelin...mutta nytpä sitte pitääki mennä. Saas nähdä kauanko töissä kerkeän olla jos se kolmonen nyt joskus matkassa päättäis pysyä. Mitä pikemmin niin sen parempi.



Kyl täs kovasti mieles pyörii että mitäs jos sitte tuleeki kolmas keskenmeno heti perää. Että mitäs sitte? Tutkimuksia? Vai lopettaa yrittäminen? Jotenki ei voi millää noita keskenmenoja käsittää ku niitä ei ennemmin ole ainuttakaan ollu ja kaksi hyvin mennyttä raskautta on takana. Että mikä asia ois nii muuttunu että kaveri ei millää matkassa pysy?! Tuntuu että oon vaan yhtä kysymysmerkkiä.



Josko sit suuntais kysymyksineen pihalle ku on niin mukavan lämmin keli :) Jos lähtis nappuloiden kans pyöräilee...



-igloo-

Kotiin on palattu ja niinhän minä taas löydän itseni täältä teidän luota heti :)...



Kengurulle surullisesti tervetuloa joukkoomme. Niin, ja osanottoja menetyksestä. Toivottavasti toipuminen on nopea ja vierailusi täällä jää lyhyeksi ja pääset jatkamaan matkaa takaisin odottajien joukkoon.



Mym-melille ihan hurjasti onnea ja enkeleitä matkaan!!! Ihanaa, että noita plussia on myös tähän ketjuun alkanut tulla.



Heathillä oli ihania ultra-uutisia. Mahtavaa!



Pahoitteluja niille, joille täti on tullut kutsumatta kylään.



Lukaisin viestit läpi, mutta sen verran on vielä aivot lomalla, etten taida kyetä sen enempää muille kommentoimaan tällä kertaa. Omaa napaa taidan tässä kuitenkin itsekkäästi laittaa... Mulla taitaa olla joku hormonihäiriö tai jotain. Tätin vierailu oli viimeksi tavallista lyhyempi, kaksi vuotopäivää ja kaksi tuhruaamua. Menkkajomotuksetkaan eivät olleet ihan tavallisia ja sitä jomotusta riittikin sitten seuraaviksi päiviksi ja viikoiksi. Ja oikeastaan sitä on edelleen (menossa kp 18), joskaan se ei ole yhtä kivuliasta, kun jossain vaiheessa. Se on siis semmosta alavatsajomottelua. "Jose ja Carlos" päättivät ryhtyä kivuliaiksi joskus kp9:n tienoilla. Ovat edelleen arat nännien "alta". Oviksen olisi pitänyt olla tiistaina ja km:n jälkeen mulla on tissit kipeytyneet kauttaaltaan oviksen jälkeen, mutta jostain syystä nyt ei kipua ole muualla, kuin tosiaan tuossa nännien ympäristössä. Mietin siis, että olikohan sitä ovista ollenkaan vai jäiköhän se väliin tällä kertaa. Eipä sen puoleen, ovista ei millään tavalla päästy hyödyntämään, kun oltiin vähän hankalissa olosuhteissa toiminnan suhteen, joten siinä mielessä ei harmita vaikka oliskin jäänyt väliin. Mutta muuten en sitten tiedäkään, että mikä tätä kropparaukkaa vaivaa. Toisaalta mietin, että menikö koneisto nyt niin sekaisin, että meidän vauvaprojekti tästä vielä venyy ja hankaloituu, toisaalta on mielessä käynyt sekin, että voisko niistä menkoista huolimatta olla sittenkin raskaana...? Muita oireita ei tosin tuon jomotuksen ja tissioireitten lisäksi ole, joten se tuskin on raskautta. Toivoisin vaan, että kroppa toimisi normaalisti ja voitais jatkaa yritystä seuraavan oviksen tullen.



Iloista viikonloppua!!!



Niisku

Niiskuruova, ihan sama asia tuli mieleen kun tekstiäsi luin, että oletkohan kuitenkin raskaana..? Vähänkö ois mahtava ylläri :) Oisko testin paikka?

eli, Niiskurouva, aivan sama asia kävi munkin mielessä. Sehän olisi aivan mahtavaa! Eikä ensimmäinen kerta kun "menkat" olis ollut jotain aivan muuta... :) Aiotko testata..? :)

kuullostais kyllä joltain muulta kuin menkoilta.. jos kuitenkin olis tärpännyt.. se olis niiin mahtavaa.. ;) tsemppiä testailuun jos uskaltaudut!!

hei kaikille!



Olen taustaillut jonkin aikaa, mutta ahkerasti lueskellut kuitenkin.



Niisku, tee ihmeessä testi niin saat varmuuden.



Itelläni megaluokan masennus päällä.

Eilen tein hätäpäissäni testin (kp27) ja puhdasta negaahan sieltä taas tuli. Ehdin eilen jo ennen testaamista hetken olla varma, että oli tärpännyt kun alasvatsasta/kohdusta vihloi silloin tällöin (samalla tavalla kuin km:ään päättyneessä raskaudessa.)

No sepä vain ilmeisesti oli menkkojen ilmoittelua tuloistaan. Rupesi harmittamaan niin paljon taas, että oksat pois. Lähdettiin sitten paikallisille olutfestareille kuuntelemaan Kaija Koota. Ja pienessä hiprakassa mä en pystynyt muuta kuin itkemään siellä lähes koko ajan. Kaijan laulut vielä herkisti jotenkin lisää.



Me ollaan nyt kahdessa viimesessä kierrossa bongattu ovis ja pupuiltu tosi ahkerasti sen ympärillä. Että oikeestaan enempään ei voisi maksimoida mahdollisuuksia. Mutta eipä näytä tuottavan tulosta. Nyt 7 kk yritystä takana ja tuntuu ikuisuudelta. Ja nyt alkaa tosissaan olla luovuttaja olo. Mies on positiivinen ja eilenkin yritti luoda toivoa, että voihan se olle ettei vaan vielä näkyis edes testissä... Mutta itellä on voimat nyt tän asiaan suhteen totaalisesti loppu. Ja eiköhän ne menkat sieltä huomenna tule, sen kunniaksi, että loma on loppu ja pääsee taas töihin kärvistelemään, eikä voi edes turvautua jaksamaan sen avulla, että tietäisi, että äippäloma olis joskus tulossa...



Anteeksi tämä valitusvirsi.



Eve kp 28/29-30

Testi tehty ja negaakin negampihan se oli. En tosin juurikaan pettynyt, kun en oikeasti ajatellut, että nämä jomottelut olisi mitään sen suuntaista. Jatkuvat kuitenkin edelleen, joten huomenna käyn näyttämässä paikkoja lääkärille.



Voi Eve, halauksia sulle. Kuulostaa nuo mietteen niin tutuilta. Tämä kierto on tosin toivottavasti vähän helpompi, kun ei oviksen ympärillä ollut minkäänlaista toimintaa, mutta ihan samat luovuttajafiilikset on kyllä ollut joka menkkojen aikaan. Tähän mennessä olen tosin jaksanut sitten nousta uuteen yritykseen seuraavaan ovikseen mennessä. Voimia sulle ja ihan hirmusti tsempityksiä.



Huomenna töihin. Niin meni se loma.



Niisku

Voi harmi Niiskurouva ja Eve! Even kohdalla kyllä voi hyvinkin olla että testi ei vielä näytä vai oliko kyseessä kovinkin herkkä testi? Itse en ole ikinä saanut plussaa minhinkään testiin ennen kuin kuukautiset ovat olleet muutaman päivän myöhässä. Tsemppiä!



Itselläni on nyt sitten vuodot viimein loppuneet ja nyt sitten, noh, odotellaan ja kun minua ei ole siunattu pitkämielisyydellä näissä asioissa niin välillä kyllä kyrsii ja kovasti. Ennen tätä keskenmenoa minulla oli kuukautiskierto tasan 28 päivää ihan lähes tunnilleen. Saapa nähdä miten venyy ja koska sitten ekat kuukautiset tulevat.



Tätä ajatusta on hieman vaikea muotoilla, mutta toivon, että en loukkaa teitä ketään kun täällä kiukuttelen ja puran ahdistusta. Fakta on kuitenkin, että olen siinä mielessä onnekas, että minulla on jo kolme lasta ja heistä olen saanut iloa ja lohtua. En voi edes kuvitella teidän kipuiluanne ja tuskaanne, jotka yritätte esikoista ja toivottu ja odotettu raskaus menee kesken, vaikka onhan se keskenmennyt raskaus ollut täällä kaikilla toivottu. En tässä väheksy mitenkään meidän, joilla on jo lapsia, surua, mutta toisaalta epätietoisuus siitä saako koskaan omaa lasta lisättynä keskenmenon suruun ei meitä jo lapsellisia enää kosketa.



adalat

Täällä märehtii hän, joka kovasti odottelee km:n jälkeisiä ekoja menkkoja. Tuntuu että km:sta on ikuisuus, vaikka eihän siitä ole vielä ihan kuukauttakaan.

Ärsyttää, kun kuulin viikonloppuna kahden tutun raskaudesta, molemmilla sattunut vahinko, toisella la jouluna, toisella helmikuussa. Jämkimmäinen kertoili miten ultrassa vauva oli ollut niin vilkas ettei ultraaja meinannut mittoja saada. Olipa tosi mieltä ylentävää kuunneltavaa. Tämä tuttu ei tiedä minun km:sta, en ole jaksanut sitä kovin monelle kertoa, vaikka kuvittelen päässeeni aika helpolla, katse on tulevassa, tapahtunut mikä tapahtunut, ei se siitä miksikään muutu.

Niin, että miksi tällaiset vahingot on sitkeitä vauvoja, ettei millään keskeydy, sitten esim. minä, joka vuoden olen toivonut kolmatta, ei onnistu ei sit millään :(



Minä koen adalatin tavoin, että jotenkin tämä on ehkä helpompaa kestää, kun on jo kaksi lasta. Keskenmenoa ei voinut jäädä märehtimään, pakko oli hoidella perheelle sapuskat ja saada lapset nukkumaan, vaikka mieluummin olisi piehtaroinut itsesäälissä. Ja kun päivät on täynnä toimintaa, ei ennätä ajatella omia murheita ennen yön pimeitä tunteja :)



Toivon meille kaikille parempaa syksyä, toivottavasti tästä pinosta pääsee mahdollisimman moni pois.



Mitenkähän minä saisin tuohon ukkooni vähän vauhtia, se kun ei ole koskaan ollut mikään superinnokas sängyssä, pärjää mukamas kauankin ilman. Ja nyt pitäis ahkerasti heilutella peittoja... ja ukko vaan tuijottaa urheilua :)

Täällä märehtii hän, joka kovasti odottelee km:n jälkeisiä ekoja menkkoja. Tuntuu että km:sta on ikuisuus, vaikka eihän siitä ole vielä ihan kuukauttakaan.

Ärsyttää, kun kuulin viikonloppuna kahden tutun raskaudesta, molemmilla sattunut vahinko, toisella la jouluna, toisella helmikuussa. Jämkimmäinen kertoili miten ultrassa vauva oli ollut niin vilkas ettei ultraaja meinannut mittoja saada. Olipa tosi mieltä ylentävää kuunneltavaa. Tämä tuttu ei tiedä minun km:sta, en ole jaksanut sitä kovin monelle kertoa, vaikka kuvittelen päässeeni aika helpolla, katse on tulevassa, tapahtunut mikä tapahtunut, ei se siitä miksikään muutu.

Niin, että miksi tällaiset vahingot on sitkeitä vauvoja, ettei millään keskeydy, sitten esim. minä, joka vuoden olen toivonut kolmatta, ei onnistu ei sit millään :(



Minä koen adalatin tavoin, että jotenkin tämä on ehkä helpompaa kestää, kun on jo kaksi lasta. Keskenmenoa ei voinut jäädä märehtimään, pakko oli hoidella perheelle sapuskat ja saada lapset nukkumaan, vaikka mieluummin olisi piehtaroinut itsesäälissä. Ja kun päivät on täynnä toimintaa, ei ennätä ajatella omia murheita ennen yön pimeitä tunteja :)



Toivon meille kaikille parempaa syksyä, toivottavasti tästä pinosta pääsee mahdollisimman moni pois.



Mitenkähän minä saisin tuohon ukkooni vähän vauhtia, se kun ei ole koskaan ollut mikään superinnokas sängyssä, pärjää mukamas kauankin ilman. Ja nyt pitäis ahkerasti heilutella peittoja... ja ukko vaan tuijottaa urheilua :)