Nostalgiaa - esineitä, hygieniatuotteita yms. lapsuudestasi, joita ei enää näe

Joo vrman väärin kirjoitettu, mutta mullakin oli sellainen apina ja kovin rakas.



Treffi suklaapatukka, jonka kuoreen sia kirjoittaa nimen, paikan ja puhelinnumeron ja antaa sen sitten henkilölle, kenen kanssa halusi treffeille.



PK- purkka

Joku muukin muisti ne Jussin kuumat juomapussit! Hopeanväriset pussit, joissa ainakin viininpun. jauhetta. Liuotettiin kuumaan veteen.



Smurffit oli muotia tai oli kaikenlaisia pehmoleluja, ei musaa siis, vaan sen piirrossarjan mukaan.



Muistatteko kuinka sunnuntai-iltaisin tuli aina joku pidempi piirretty? Esim. Maija Mehiläinen, Tao-tao, Tohtori Sykerö jne. Itse en enää aina katsonut, mutta pikkuveljen suuria suosikkeja.



Melkein kaikilla oli kotona jonkinlaiset sähköurut tai -harmooni. Niistä sai erilaisia rytmejä ja se oli upeaa!



Tapani Ripatin ohjelmat Rockradiossa. Mm. Ocsid, josta tuli nauhoitettua yksi jos toinenkin biisi kasetille.



Mäkin muistan sen, kuinka joku lehti esim. Seura taiteltiin ja niihin taitteisiin laitettiin paperinuket. Niitähän oli melkein kaikissa naistenlehdissä. Mun on joutunut jonnekin hukkaan, mutta paljon niitä oli. Missejä, urheilijoita, laulajia jne.

Minulla on vieläkin sellainen apina tallessa= ) Saimme sellaiset siskoni kanssa joululahjaksi joskus 80-luvun puolenvälin jälkeen. Meistä on kuvakin, kun rutistamme niitä sylissä hurjan onnellisen näköisenä.



Parasta leipää oli sellainen reikäleivän näköinen näkkileipä. Se oli 10 (?)kpl paketissa, jossa oli poron kuva päällä. Muistaakseni...



Ja sitten sellainen AIVAN IHANA jugurtti, joka oli keltaisessa purkissa. Siinä oli linnan (?) kuva kyljessä. Nam.

Nimiä ei kyllä tule mieleen...

Muistan myös tuon, että kirjeenvaihtoilmoituksia oli kaikkialla. Minulle ei koskaan selvinnyt, mitä se " ei nimiä kuoreen" tarkoitti:D



Muistatteko, kun televisio-ohjelmassa arvottiin jotain, niin paikalla oli kamalan iso läpinäkyvä laatikko, jossa oli postikortteja ja sinne juontaja sitten iski kätensä. " On tullut kaksikymmentä tuhatta korttia tämän kahden viikon aikana kun on saanut osallistua..."



Joku rättimerkki (always?) myi paksuja siteitä yhtenä tuotteenaan vielä silloinkin, kun oli näitä millinohuita. Ilmeisesti vanhanaikaisille ihmisille, jotka eivät usko ohuisiin siteisiin.



Monessa television kaukosäätimessä oli ykkönen ja kakkonen kuluneet, kun muita nappeja ei tarvinnut koskaan painaa. Mietin pitkään, miksi ne edes ovat siinä:DDD



Commodore- ja Amigapelit oli ihania ja joystickin tuntuma ihan erilainen kuin näissä nykyajan naputtimissa.



Kirjastokortit olivat paperia. Kuten myös ajokortit ja muut joita minulla ei tietty ollut kun olin mukula.



Date - hajuvedet olivat tosi kova sana ja joku ihmeellinen jota sai pikkupullossa lahjana yves rocherilta, pieni pullo halpishajuvettä jonka nimi oli suomeksi jotain öisen orkidean tapaista, mutta en muista millä kielellä. Ihan tummanvioletti pikkuinen pullo, oranssinruskeassa pullossa oli samaa " orkideaa" mutta se öinen versio oli ihanaa:)



Linja-auton kuljettajalle maksettiin käteisellä ja tasarahalla ja kerrottiin, mihin ollaan menossa, kun eri paikkoihin pääsi eri hinnalla. Monet mummot tekevät vieläkin niin (siis täällä Keski-Suomessa).

Kuka muitaa pankin nimeltä Kop ja sieltä Jeans Clubin? Aina kun oli säästänyt tietyn määrän rahaa, sai sellasia pyöreitä tarroja, joita liimattiin julisteeseen. Kun oli saanut rivin täyteen, sai uuden julisteen



Klubilaisilla oli oma lehti Hakki ja muutakin Jeans Club -kamaa oli...



Pectus-pastilleja saa vielä nykyäänkin.

Olin kaverin luona kun kaverin sisko tunki suuhuni vissiin kolmannen ison merkkarin puoliväkisin, yht' äkkiä yksi niistä lipsahti kokonaisena alas ja juuttui ruokatorveen (onneksi eikä henkitorveen) kiilaten se täydellisesti kiinni. Paniikkihan siinä tuli, itkin ja äiti tuli viemään terveyskeskukseen, yritettiin sitä vedellä sitä saada alas ,mutta merkkari oli kiinni tiukasti, edes vesi meenyt sen läpi, yökkäsin tarjotun veden pois kun sitä ei saanut niletyä alas. TK:sasa ihmettelivät ja ihmettelivät mitenkäs tähän päästään käsiksi- kunnes päättivät kokeilla pullaa (äiti sitä ostamaan kanttiinista)... siihen mennessä karkki oli liuennut sen verran että lähti liikkelle ja sain alas.

Vierailija:

Tosin olin pienenä tukehtua sellaseen. Muistan kun äiti soitti ambulanssia ja mä kakoin sen sylissä ja ykskaks se karkki meniki alas kokonaisena. Siksi kai niitten teko lopetettiin, kun näitä tapauksia oli useita. Vai kävikö peräti jollekkin lapselle huonommin kuin minulle..

Hopeatoffeeta sai pötköissä. Ei nuo pusseissa olevat ole mistään kotoisin.

kiva imeskellä ja sit siellä oli salmiakkijauhetta sisällä.

Jonkun vuoden jouduin käyttämään kamalia siteitä, jotka pidettiin paikoillaan sidevyön avulla (kuminauha vyötäröllä, josta roikkui edestä ja takaa läpyskä, josta siteen päät pujotettiin läpi). Siteet olivat sideharsoa, jonka sisällä oli jotain vanuntapaista. YÄK! Sitten onneksi tulivat ensimmäiset teippisiteet. Jonkun muistelemaa kuukautiskuppia muistan siskoni kokeilleen, mutta se kokeilu loppui lyhyeen.



Kertakäyttölakanoita käytettiin ihan yleisesti kyläiltäessä. Huippu oli kertakäyttöalushousut vastaavasta kuitukankaasta!



Farkkumuoti oli 70-luvulla ihan älytön. Älyttömän leveät trumpettilahkeet, mutta reisistä farkkuja kavennettiin niin paljon, että piti sängyllä maata, että housut sai jalkaan. Jotkut pukivat farkut päälle märkänä!



Muistan, kun pennin nallekarkkien hinta nousi koulun lähikaupassa puoleentoista penniin niin, että kahdella pennillä sai yhden, mutta kolmella pennillä sai kaksi.



Jogurttia oli vain muutamaa makua. Itse muistan lakka-, banaani ja kahvijogurtin.



Vähän myöhäisempi muisto on perheen ensimmäinen matkapuhelin. Akku oli puhelinluettelon kokoinen ja painoi monta kiloa. Vekotin oli kiinteästi autossa, joskus se vietiin satunnaisesti mökille.

sieltä tuli aina oma kerholehti ja kun oli tietyn summan säästänyt sai " kultaisen" säästöpossun. Ja oli hienoa kun oli oma pankkikirja jonne pankkivirkailija merkkasi kynällä panot ja otot ja iski päivämääräleiman.

Ihania olivat myös ne Fazerin pienet toffeetikkarit, läpinäkyvässä paperissa oli tummempi tai vaaleampi tikkari.

Susu-suklaan mainos soi vieläkin päässäni: Susu, se maistuu niinkuin pusu jonka antaa paras ystävä... Muistaakseni mainoksessa oli tyttö (vai oliko pariskunta) hevosen kanssa kesäisellä niityllä. Susu suklaata taitaa taas saada, sai ainakin joku aika sitten.

kefiiri-piimä onkohan sitä vielä, pikarimalliset jugurttipurkit, joo ne oli ihanat korkit pikkulimukoissa ne sivusta aukeavat,

Vierailija:

sitä saa vieläkin1 ihanan tuoksuinen vihreä palasaippua jota oli aina mökeillä ja rantasaunoissa.

MAKAROONIVELLI. Nykyään sitä ei syö/tee kukaan.

Mä kyl teen makaronivelliä harva se viikko kun on niin helppoa ja hyvää ;)

olin 70-luvulla pikkulapsi, kaikki olivat kateellisia sille joka omisti aidot RETU-kengät, sellaiset ruskeat vakosamettikengät :)

Pahkapeikot, luikero (näitä muuten saa taas Tiimarista!)

puukengät, kiinantossut, takatukka, sininen kajali ja ripsari.

sellainen pyöreä iso keltapunavihree lätkä, joka hädin tuskin mahtui suuhun.



fii-sarjassa mun lemppari oli pikkumusta, siitä tuli aikuinen olo. mitä muita tuoksujen nimiä oli?



poltettiin tyylikkäitä, pitkiä, ohuita capri-savukkeita... onko belmontia nykyisin olemassa? sininen oli mun merkki.



entä muistatteko corey haimia vai mikä se nyt oli? joku saksalainen (?) iii-hana näyttelijä tai laulajapoju.



mulla tais olla niitä jonkun mainitsemia limahl - sheena easton - kate bush pelikortteja koko nippu. ja suosikin välissä oli näitä minisuosikkeja; jos saksi väärästä kohtaa niin meni koko vihkonen pilalle. madonna mulla ainakin oli.



oi-voi... ihania muistoja

Joihin Haaparannasta haimme litkuja ja vihreä oli mun suokkaria!!

Vierailija:

sellainen pyöreä iso keltapunavihree lätkä, joka hädin tuskin mahtui suuhun.

fii-sarjassa mun lemppari oli pikkumusta, siitä tuli aikuinen olo. mitä muita tuoksujen nimiä oli?

poltettiin tyylikkäitä, pitkiä, ohuita capri-savukkeita... onko belmontia nykyisin olemassa? sininen oli mun merkki.

entä muistatteko corey haimia vai mikä se nyt oli? joku saksalainen (?) iii-hana näyttelijä tai laulajapoju.

mulla tais olla niitä jonkun mainitsemia limahl - sheena easton - kate bush pelikortteja koko nippu. ja suosikin välissä oli näitä minisuosikkeja; jos saksi väärästä kohtaa niin meni koko vihkonen pilalle. madonna mulla ainakin oli.

oi-voi... ihania muistoja

http://rjhgrogr.isuisse.com

Joo, punainen Date oli Felicia, mä käytin sitä!

siis purkkaa, isoja palloja, muistuttaa ihan pieniä golf-palloja??

oli tuo "pelkkää raitaa" mainostettu karkki. Venyvää ja mintunmakuista. Polkagris on kovempaa.