G:mitä outoa te pelkäätte? mä

Kammo on sitä luokkaa että verikokeen ottaminen on ihan show joka kerta. Välillä pyörryn jo ennenkuin mua on edes pistetty (ilmeisesti ihan silkasta kauhusta?). Joskus saan sellaisen paniikkireaktion että yritän lähteä karkuun. Onneksi labran tädit ovat ymmärtäväisiä ja kärsivällisiä tuolla meidän työterveysasemalla.



Myös kaksi " klassisempaa" pelkoa löytyy: peilit ja suihkuverhot illalla/öisin, kuten niin monella muullakin täällä.

avaruusolentoja (nähnyt usein unta niistä että ne leikkelee mua sairaalassa),yöllistä taivasta juuri olentojen takia,nukkeja jotka ääntelee/hengittää siis nämä uusimmat jutut lasten nukeissa.

Että lapsille sattuu jotain miehelle sattuu jotain ,rekkojen ohittaminen tai ne ohittaa minut,kammoan myös kaikkia ötököitä metsässä,vaikka siellä muuten viihdyn.

Suihkussa yksin käymistä.

Noihin minunkin pelkoihin on vaikuttanut kauhuelokuvat

Pelkään myös muiden oksentavan läheisyydessäni. Joudun aivan paniikkiin jos näen puliukon oksentavan kadulle. Alan vapisemaan ja hikoilemaan, eikä pyörtyminen ole kaukana... Välttelen siksi tilanteita, joissa joudun kohtaamaan humalaisia tai sairaita. Onneksi kuitenkin pystyn hoitamaan lapseni silloin kun hän on sairas, jostain syystä oman lapsen oksennus ei häiritse.



Pelkään myös luonnonvesissä uimista, etenkin vieraissa järvissä. Siellä pohjassahan saattaa olla vaikka ruumiita. ;)

tiukasti sängyssä ja vielä mielellään peiton sisällä, muuten joku voi tarttua niihin. mä otan silleen oikeen vauhtia vähän ennen sänkyä ja loikkaan äkkiä peiton alle :D naurettavaa... joo, ja sit mä pelkään että joku vetää sen peiton mun päältä pois tai kutittelee hiuksia. ja silmät pitäis olla tiukasti kiinni, koska muuten saatan nähdä jotain hahmoja.

Pimeää vettä (en voi mennä yöuinnille kun joku ruumis ja tarrautua jalkaan kiinni),

en ohita mielelläni rekkoja, koska pelkään että ne ei huomaa mua ja kiilaa päälle. Sama koskee Turun linja-autoja kun ne lähtee pysäkiltä ne tulee vaikka kylkeen..



Kaikista kammottavinta illalla on kun, kuvittelen että joku yliluonnollinen hahmo ilmaantuisikin yht¨äkkiä eteeni tai näen muuten vain sivusilmällä jonkun liikkuvan vaikka tiedän että siellä ei pitäisi olla mitään mikä liikkuisi., mutta silti len näkevinäni että jokin liikkuu.



On varmaan tullut katsottua liikaa kauhuelokuvia :-D

-vanhoja valokuvia(mummolassa vanhan piirongin päällä pimeässä kuvat näyttää oudoilta..), ampiaiset,mehiläiset iiiik!, ulkohuussit yöllä, kauhuleffat, nukkumista ilman miestä(asutaan maalla), se suihkujuttu oli monella kuten itselläni miksiköhän niin moni pelkää sitä? kävelyä pimeillä teillä yksin, onhan noita välillä mielikuvitus laukkaa pahemmin välillä lievemmin.:-)

Toinen melkeen yhtä paha on hirvet - jos tulee hirvikolari.



Nuita edellämainittuja pelkään ihan paniikin omaisesti.



Lisäksi pelkään autopesua(siis huoltoaseman harjapesuja, en uskalla viedä yksin sinne autoa), pimeää, huussireissuja mökillä syyspimeällä(tulee hiiri tai hirvi, karhu tai joku hullu). Yleensä kailotan ihan täysillä ja mulla on kavereita mukana ja valot joka tyypillä. :)

Kummitus ja kauhukertomukset vie unet aina pitkältä aikaa.

Koskaan en ole edes uskaltanut katsoa yhtäkään kauhuleffaa.

Tosi paljon samoja minulla, kuin muillaki. Nämä yölliset peilikohtaukset, pimeä, metsä (myös päivällä, jos joudun sinne yksin).. Kaikkea yliluonnollista pelkään, en elävää ihmistä tai eläintä.



Pelkään myös hiljaisuutta avarassa paikassa. Miehen äiti asuu maalla, ja jos joudun olemaan siellä kesälläkin yksin, niin en saa nukuttua. Se tunne on aivan kamala. Anoppi aluksi mulle siitä naureskeli, muttei onneks enää.



Ampiaiset ym. pistävät. Muutaman kerran on oikeesti meinannu itku tulla, jos en näe " turvaa" missään. Tästä mulle vasta naurettu onkin, mutta oon yrittäny selittää että se on pelko on tosi. Etten mä niinku huvikseen juokse karkuun ja kilju. Ei se musta mukavaa oo.



Pienenä (ja vieläkin jos yksin pimeässä tai hiljaisuudessa olen vaikka kävelyllä) pelkään traktoreita tai muita työkoneita. Jos sellainen vaikka selän takaa tulee, niin pelkään että se kone saa vallan ja se haluaa tappaa minut.



Noista kauhuleffoista sen verran, että minäkin olen aivan liian pienenä niitä kattonu. Silloin serkun luona niitä katottiin ja sitten pimeällä kävelin usein yksin kotiin. En muista silloin pelänneeni (ainakaan kovin paljoa), mutta nykyään en uskaltas tosiaan tehä noin. En edes kato enää kauhua, vaikka haluaisinkin.

Sydän hakkaa tuhatta ja sataa ja silmissä sumenee, jos amppari tulee sisälle.



Peilit ja ikkunat yöllä. Sängyn alla asuu mörköjä, joten sinne on illalla loikattava kauempaa. Vessaan näpäytän äkkiä valon päälle ja odotan ovella, että lamppu on kunnolla syttynyt, ennen kuin menen sisään. Pimeässä en voisi kuvitellakaan situvani pytylle, ties mitä siellä vaanii.



Ilmapallot ja koirat on kamalia. Ja oksennustauti tai muusta syystä oksentaminen. Pelkään oksennustautia niin paljon, että vaatii todellisia ponnistuksia pistää isoin lapsista kerhoon, kun tautia on liikkeellä. Ja kun joku lapsista sairastuu ja oksentaa, meinaan pyörtyä. Onneksi mies on sattunut joka kerta olemaan kotona taudin alkaessa, sillä en ole pysynyt tolpillani, vaan istunut lattialla, kun on niin huimannut.

Mä oon varppina eka joka pelkää JOULUPUKKIA!!! : /



En pelkää markettien pukkeja, enkä pelkää jos pukki tuo aattona lapsille lahjat... mutta pimeessä, mökillä etenkin, pelkään sellaista joulupukkia mikä oli jossain halvassa kauhupätkässä muinoin ja se tappoi ihmisiä jollain kirveellä tms. Sitä näytteli sama äijä joka on LA Law:ssa se kehari toimistoapulainen ....hitto että oli kauhea pätkä. Ja tästä on siis 15v aikaa kun sen katoin.



(ketjun alkupäätä lukiessa tuli muuten mieleen, niinkun näköjään jollain muullakin, että monenkohan nukkekammo on Hiidenvirrasta peräisin?)

En muista millon viimeeksi olen nauranut näin paljon!!!

Pelkään valkoisia hevosia, tämä on minun Twin Peaks-kammo. En uskalla kävellä paljain jaloin nurmikolla, koska pelkään astuvani sammakon päälle, joka joko rusahtaa muusiksi, tai muljahtaa varpaiden välistä (näin on joskus käynyt).

Pelkään ihan hulluna samanlaisiin vaatteisiin puettuja kaksostyttöjä. Katsoin aivan liian nuorena Hohdon :D

Pelkään myös, että rakennukset sortuvat tai kaatuvat. Asuin nuorena Manskulla vanhassa korkeassa kerrostalossa, jossa heräsin usein öisin kauhusta kankeana kun oikein tunsin, että talo on kaatumassa. Parkkihallit ovat kamalia, sortumisen tunne on tukehduttava.



Pelkään myös siltoja. Että ne sortuvat.



Lentokoneessa pelkään, että kone katkeaa keskeltä. Muuta en siinä pelkää.



Nämä pelot eivät kuitenkaan estä minua menemästä esim parkkihalliin tai nukkumasta kotona ilman miestä.

pimeitä ikkunoita! hyrr.. siellähän voi näkyä haamuja. siis jos olen itse ulkona, en halua yhtään vilkuilla niitä. ( kirjastot, yms)

jos joku kävelee perässäni kadulla, niin mulle tulee epämiellyttävä tunne että se seuraa mua.

Kesällä ja talvella pelkoa ei ole, ainoastaan syksyllä kun maa on lumeton ja puut lehdettömiä. Keväällä pelko on vähäisempi, johtuen metsän ja luonnon eri " tunnelmasta"

ihan Olavin Linnan vieressä ja yhtäkkiä se silta meni pois tai kääntyi meidän edestämme ja joku purtilo meni siitä ja tuuli valtavasti, silta heilui ja alhaalla velloi musta järvi), korkealla olevat parvekkeet ovat kauhistuttavia, pelkään päästää lapsiamme sinne, ikäänkuin he lentäisivät sieltä alas, Sirkus Finlandia oli pelottava, koko se ympäristö ja varsinkin sellainen " voimamies" , joka toivotti ihmiset tervetulleeksi siellä ovella, se näytti murhamieheltä, joka oli karannut Kakolasta, Dobermannit pelottavat, varsinkin jos niiden hännät ovat typistetyt, pelkään että joku tukehtuu pihviin, en nauti syödä sitkeää lihaa, somalimiehet näyttävät myös palottavilta, tavallaan myös naiset, niiden katseessa on joku kumma uhka...jne.

Mä pelkäsin pienenä kerrostalon käytävän ikkunoita.

Nyt sit isompana pelkään liikkuvia junia, siis voin matkustaa niissä mutta ohi kulkeva juna on sairaan pelottava. Sehän voi suistua raiteilta vaikka asemapihassa ja ajaa mun yli =). Aika koomista, mutta asun aika lähellä junarataa ja niitä huristelee ohi pitkin päivää.

Toine kammo on sukeltaminen. Uimassa voin käydä, mutta sukeltaa en uskalla. Pelkään, että suuntavaisto pettää enkä löydä pinnalle.

Ja tietenkin lapsettomuuden pelko. Siitä ei tarvinne enempää kertoa.

Autolla ajaessa pelottaa kaikki korkeammalla kulkevat ajotiet. Voin vahingossa hurauttaa vaikka sillalta alas.

Tämä on onkin sit ihan naurettava pelko: meidän pihan rajoittuu metsään ja olen ihan varma, että metsän laidassa on karhunpesä. Se karhu on todella pelottava eläin.

JA pelkään koko ajan että lapsille käy jotain. Ennen pelkäsin sairaalloisesti käärmeitä mutta nykyään pelko on hellittänyt ja siihen auttoi pelon kohtaaminen. Pidin tuttavan sukkanauhakäärmettä sylissä eikä se niin kamala ollutkaan.

vaan menee selkäpiitäpitkin kun sellainen kolistelee pitkin lattioita...