Lue keskustelun säännöt.
ekaluokkalainen tyttäreni kertoi olevansa luokalla ainoa,
03.06.2010 |
jolla ei ole kännykkää. Luokkakaverit tätä kovin ihmettelevät, ja joku oli sanonut että kyllä ekalla pitäisi jo olla oma kännykkä.
Olen ajatellut sellaisen hänelle hankkia sitten kun menen töihin, eli parin vuoden kuluttua.
Lapset kuulemma soittavat vanhemmilleen kun koulu loppuu, tyyliin että olen nyt tulossa kotiin.
Kommentit (148)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrotko missä välissä lapselle voisi tulla tarvetta soittaa kenellekään?
[/quote]
Siinä välissä kun lapsi pyydetään kylään, lapsi voi soittaa, että Markon isä tulee kohta hakemaan, saanko mennä niille?
Siinä välissä kun Kakella on synttärit ja teidän palleroa ei kutsuttu ja on paha mieli?
Siinä välissä kun kaikki muut on menossa illalla puistoon ja omasikin haluaisi, mutta ei tiedä voiko tehdä treffit illaksi vai onko menoa?
Siinä välissä kun koulukaverit on matkalla koulusta ip-kerhoon ja Pentti kaatuu loukaten itsensä ja he tarvitsevat apua?
Siinä välissä kun muut tekstaavat illalla ottavansa seuraavana päivänä mukaan kaikki hajuhemmonsa, eikä sittenkään superpalloja?
?????
mutta eikö missään muualla muka harrastustoimintaa ole koulun päättymisen jälkeen? Meillä ekaluokkalaisella on joulun jälkeen ollut kaksi harrastusta, jotka ovat 300 metrin päästä ip-kerhosta ja jonne kuljetaan yksin ip:stä ja tullaan yksin kotiin. Matkaa kotiin on 500 metriä, joten ollaan vielä ihan lähellä onneksi kaikkea! Ei ole siis edes sitä bussimatkaa, joka on kaupungissa ihan tavallista monen ekaluokkalaisen kohdalla.
Lapsi lähtee kolmelta ip:stä tanssi- ja soittotunnille ja tulee yksin kotiin puoli viisi. En ikinä lähettäisi lasta edes tälle matkalle ja antaisi lapsen olla puolta tuntia yksin kotona ilman kännykkää!
mutta tärkeästä asiasta kyse, joten ei liene haittaa vaikka toiseen kertaan tuleekin. Säteilyn takia alle 12-vuotiaan ei suositella käyttävän ollenkaan matkapuhelinta. Tämä on lähes kielletty puheenaihe täällä Nokia-Suomessa.
Haluaisin lukea. Kun kuitenkin vastakkaisiakin tutkimuksia on, ihan juuri hiljattainkin julkaistu.
Mä sain ekan kännykkäni vuonna-95 ja silloin ei kenelläkään lapsella ollut kännykkää, Nokian perusmalli maksoi 2500 mk, sama jos nyt ostais lapselle jonkun älypuhelimen. Olin silloin tosi harvinaisuus kaveripiirissäkin.
Mäkin sain ekan kännykän jo 7-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen saakka käytin aktiivisesti lankapuhelinta! Mutta nyt meillä ei ole sellaista joten eskarillakin on oma kännykkä. Tää on tätä päivää. Ja hyvä näin!
mutta meidän silloinen ekaluokkalainen oli luokkaretkellä eksynyt ystävistään luokkaretkellä Heurekaan. Hajamielinen professorimme oli jäänyt jonnekin vähän tutkimaan. Pihalla on niitä kivijuttuja ja sitten hän oli ajautunut katsomaan sitä koskea ja sitten yhtäkkiä oltiinkin jo jossain kadunkulmassa. Hajamielisempää nuorta miestä ei helpolla löydä. Tarinoita nuoren miehen seikkailuista siis riittää... Onneksi oli puhelin mukana. Viksuna poikana oli pyytänyt 020202 numerosta koulun numeron ja soittanut sinne, kun minä ja mieheni ei oltu vastattu puhelimeen silloin töissä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
17v ja 15v ole viela kannykoita. Saatikka sitten nuoremmilla sisaruksilla. Eika ole muuten miehellakan, vain minulla on jota muut sitten voivat kayttaa tarvittaessa. Lapset saavat hankkia omansa sitten kun saavat tyopaikan ja voivat maksaa puhelimensa/puhelunsa itse.
että ei tarvitse olla kaikessa samanlainen. Miten paljon parempi paikka maailma olisikaan, jos ihmiset uskaltaisivat ajatella itse, toimia sen mukaan ja kantaa vastuun teoistaan. Lapsille pitää opettaa myös erilaisuuden hyväksyntää.
Jos lapsi on jossain asiassa luokan ainoa siinä tapauksessa hän jää jonkun asian ulkopuolelle. Itse sitä vaihtoehtoa en ottaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
totta tosiaan, mutta jos muut pystyvät kommunikoimaan ja yksi ei, kysymys ei ole siitä, että joku on vain vähän erilainen. Vaan siitä, että joltakin on jäänyt joku mahdollisuus väliin vanhempien jääräpäisyyden takia.
Katson mä pitkään sellaisiakin vanhempia, jotka eivät anna lasten harrastaa tai kulkea ystävien kanssa tai mennä ja kokea esim. kulttuuria.
Tai kaikilla muilla oli paitsi meillä. Mä muistan miten noloa oli kun kaveri sanoi "oo mun kaa tänään, meen kotiin syömään ja tekemään läksyt, soitan sitten sulle, ai niin, ei teillä ole puhelinta" tai jotain vastaavaa.
Kotiavain mulla tietty oli ja pärjäsin ihan hyvin vaikka äiti ei ollut kotona odottamassa, mutta joskus olisi tehnyt mieli soittaa ja kysyä missä viipyy. Pariin kertaan oli avain jäänyt kotiin, äiti ei ollut kotona ja menin naapuriin soittamaan, ei sekään kivaa ollut ja kerran muistan että naapuri ei kotona itsekään ollut.
En mä mitään traumoja ole saanut mutta tietyllä tavalla ymmärrän niitä lapsia jotka kokevat jäävänsä jostain paitsi. Ennen toi lankapuhelin turvan nykään se on kännykkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta silti järkytyin kun huomasin että eräällä tutulla eskarilaisella oli 400€ kännykkä.
Lapsia koskevaa tutkimustietoa on vähän, eikä sitä helposti saadakaan – tutkimuseettisessä mielessä lapset ovat erityisryhmä, jota koskevan tutkimuksen täytyy olla erittäin hyvin perusteltu. Myöskään lasten matkapuhelimien käyttötottumuksista ei ole tutkimustietoa. Nuorilla eläimillä on tehty tutkimuksia, mutta niiden tuloksia ei voi suoraan soveltaa ihmiseen.
Matkapuhelimen käyttäjinä lapset ovat joka tapauksessa erityisasemassa muun muassa siksi, että aivojen kehitys jatkuu jopa 20-vuotiaaksi saakka. On myös otettava huomioon, että lapset ehtivät käyttää matkapuhelinta pidempään kuin runsaat kymmenen vuotta sitten kännykällä puhumisen aikuisena aloittaneet, eikä matkapuhelinten pitkäaikaisesta käytöstä aiheutuvaa riskiä voida lopullisesti arvioida ennen kuin puhelimia on käytetty useita vuosikymmeniä.
Edellä mainituista syistä STUK toteaa, että lasten matkapuhelinten käyttöä on hyvä rajoittaa seuraavilla keinoilla:
* Vanhemmat voivat suositella puhelun asemesta tekstiviestien käyttöä.
* Vanhemmat voivat rajoittaa puheluiden määrää ja kestoa.
* Vanhemmat voivat ohjata lasta käyttämään handsfree-laitetta, joka pienentää pään altistusta merkittävästi. Puhelimeen puhuttaessa handsfree-laitetta käyttäen on hyvä pitää puhelin muutaman senttimetrin etäisyydellä kehosta.
* Huonossa kentässä puhumista kannattaa välttää.
STUK ei pidä perusteltuna kieltää lasten matkapuhelinten käyttöä kokonaan. Matkapuhelin osaltaan myös luo turvallisuutta, koska se helpottaa yhteydenpitoa vanhempien kanssa.
Jos aikuinen on huolissaan omasta altistumisestaan, sitä on mahdollista vähentää samalla tavalla kuin edellä on mainittu lasten kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lankapuhelinverkkoja on jopa lopetettu nykään, siitä syystä että ovat tarpeettomia!
Jos huolettaa lapsen laskut tai se että lapsesta tulee kova kännykkäsoittelija, niin ainahan voi ottaa liittymän mihin voi vain vastata.
Yks kirjoitti että luottaa lapseensa, luottaako hän myös kaikkii muihin lapsiin ja aikuisiin? Toisaalta sääliksi käy niitä lapsia joiden vanhemmat sokeasti heihin luottavat, ne on juuri niitä lapsia jotka pystyvät tehdä mitä vaan sen luottamuksen kustannuksella.
Tai lapseni soittaa, että voiko mennä kaverilleen koulun jälkeen heti ja ei ip-kerhoon. Kätevä myös kaupungilla ja marketeissa, jos satutaan eksymään tai vaikka huvipuistossa.
Tokaluokalla tiedän yhden, joka saa kännykän vasta ensi syksynä ja toisen joka saa myös ensi syksynä, kun alkaa kulkea bussilla kouluun kauas.
kohta eskarit kantavat läppärit ja mp soittimet hoitoon... huhuh
Suhteessa varmaan aika vähällä määrällä ekaluokkalaisia on kotiäiti.
Meilläkin poika saa kännykän mennessään ekalle.
mutta hän tiesi luetella aika monta nimeä keiden isä tai äiti ovat kotona, ja itsekkin tunnen muutaman äidin/isän hänen luokaltaan jotka kotona ovat.
Oli muutamalla kännykkä jo viime vuonna eskarissa.
ap
saa kännykän kesän aikana. on kuulemma yksi harvoista, joilla ei ole vielä omaa kännykkää
Soittaako lapsesi sun puhelimella vai eikö käytä puhelinta ollenkaan? Muistan vaan omasta lapsuudesta kun lankapuhelin oli joka talossa ja kyllä niitä käytti kaiken ikäiset. Itse ole soitellut 4-vuotiaana naapurin tytölle ja pyytänyt leikkimään. Samoin hätänumero oli hallinnassa, mikä ei nykyisin tunnu olevan kovinkaan monella alle kouluikäisellä.