ekaluokkalainen tyttäreni kertoi olevansa luokalla ainoa,

Ihmeellistä jos ekaluokkalaista ei uskalleta päästää parin korttelin päähän puistoon ilman valvontaa. Outoa on mielestäni myös se, jos lasta ei opeteta pitämään sovituista ajoista kiinni. Aina jos olet myöhässä niin äiti soittaa ja muistuttaa. Ymmärrän kännykän kotona, jos ei ole lankapuhelinta, mutta muuten ei ekaluokkalainen todellakaan tarvitse koulussa kännykkää. Mutta kukin tavallaan, turha tästä on tapella, jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee.

Et sä nyt tajua että kun lapset vaan välillä unohtaa. Ja lapsen kasvatus on jankkaamista isolta osin, joskus pitää muistuttaa, ei aina kuitenkaan.

Ja meidän ekaluokkalainen tarttee kännykän. Ilmoittaa mulle on tullut kotiin ja voi soittaa jos on huolta tai muuten vaan.

Koulumatkallakin se on tärkeä, 2.5 kilsaa taapertaa edestakas ja voi soittaa jos matkalla tulee jotain, onneksi ei ole tullut.

että kulkevat iloisina kaupunkialueella tai pyytävät vierailta aikuisilta apua. Eikä ekaluokkalaisen tarvitsekaan.



Lapsella on turvallisempi olo, kun hänellä on aina tarvittaessa yhteys kotiin.



Halpa kännykkä maksaa vajaat viisikymppiä, halpa hinta siitä, että tuntee olevansa turvassa!

niin kätevää niin kätevää. Sehän on pääasia. "Hyvä" kun te testaatte pienten aivojen grillaamista omilla lapsillanne, ovat näes ensimmäinen sukupolvi, joka altistuu 5-6 -vuotiaasta lähtien kännykän säteilylle. Itse en omaa lastani laita koekaniiniksi. Itse olen ollut avainkaulalapsi, ja annan löysää juuri sen verran, että LUOTAN lapseeni koulumatkojen verran.

niin kätevää niin kätevää. Sehän on pääasia. "Hyvä" kun te testaatte pienten aivojen grillaamista omilla lapsillanne, ovat näes ensimmäinen sukupolvi, joka altistuu 5-6 -vuotiaasta lähtien kännykän säteilylle. Itse en omaa lastani laita koekaniiniksi. Itse olen ollut avainkaulalapsi, ja annan löysää juuri sen verran, että LUOTAN lapseeni koulumatkojen verran.

Onneksi on kännykkä, paras keksintö sitten lankapuhelimen. Ei pärjättäis ilman.

Meillä on saanut poika kännyn kun täytti 5 ja ei se kyllä kokoajan ole puhelin korvassa :)(puhuisi kumminkin meidänkin puhelimessa kummien yms kanssa) ettekö anna lastenne puhua teidän omiin puhelimiin sen säteilypelon vuoksi jos kaverit tai mummo esim soittaa lapselle?

kännykän vasta tokaluokan jouluna.



Äitinsä valitteli ekaluokan jälkeen kesällä kun kukaan ei ole pojan kanssa kesälomalla. No ei kun piti soittaa aina äidin kännykkään töihin, että pääseekö poika meille kylään. Tosi hankalaa. Poika siis oli isosiskonsa kanssa kesäloman kahdestaan kun vanhemmat oli töissä.



Kun sitten oli meidän pojan kanssa niin soitti aina meidän pojan kännykästä äidilleen jos tarvitsi jotain tai oli asiaa. Tympäisi maksaa niitä laskuja kun ei viitsinyt ostaa omaa puhelinta lapselleen.



Onneksi sitten tokaluokan jouluna sai oman kännykän niin pieneni oman poikanikin puhelinlaskut.



Äitinsä soitteli myös useasti minulle, että tiedänkö missä hänen poikansa on kun hänellä ei ole harmainta aavistusta. Sanoin monta kertaa, että osta sille puhelin. Mutta äidin mielestä ei tarvinnut. No ei tietenkään kun poika käytti kaveriensa puhelimia.

Tuntuu (ja varmasti osin pitää paikkansakin) että joka ikisessä asiassa on jotakin joka aiheuttaa syöpää ym. sairauksia.

Minä taas uskon kohtuuteen. Kohtuudella herkkuja, kohtuudella aurinkoa, kohtuudella kännykkää jne.

Väärin käytettynä lähes mikä tahansa esine on hengenvaarallinen.

olen opettanut lapsilleni että jos tulee hätää, niin voi kysyä aikuisilta apua ap

Meillä on neljä lasta. Vanhin pääsee juuri peruskoulusta muut ovat alemmilla luokilla. Kenelläkään ei ole kännykkää vieläkään!

Perheessämme osataan sopia sasiat aamulla valmiiksi. esim. koulumatka kuviot on joskus aikamoisia, mutta puhuttuna valmiiksi, ne on aina järjestyneeet. Lapsilla on aina ollut yksi huoli vähemmän, "missä se puhelin onkaan..."

Kun sitä ei ole tarvinnut mukana kantaa.

Edes tosiaan yläkoululaisillemme tämä asia ei ole ollut kovin tärkeä. 7-luokkalaista ei voisi vähempää kiinnstaa... Vaikka muuten tekniikka onkin hänen heiniään. Hän ei tykkää olla jossain laitteessa "kiinni".

olen opettanut lapsilleni että jos tulee hätää, niin voi kysyä aikuisilta apua ap

Meillä on neljä lasta. Vanhin pääsee juuri peruskoulusta muut ovat alemmilla luokilla. Kenelläkään ei ole kännykkää vieläkään! Perheessämme osataan sopia sasiat aamulla valmiiksi. esim. koulumatka kuviot on joskus aikamoisia, mutta puhuttuna valmiiksi, ne on aina järjestyneeet. Lapsilla on aina ollut yksi huoli vähemmän, "missä se puhelin onkaan..." Kun sitä ei ole tarvinnut mukana kantaa. Edes tosiaan yläkoululaisillemme tämä asia ei ole ollut kovin tärkeä. 7-luokkalaista ei voisi vähempää kiinnstaa... Vaikka muuten tekniikka onkin hänen heiniään. Hän ei tykkää olla jossain laitteessa "kiinni".

Siis siksikö, kun nän ei halua kantaa kapulaa mukanaan? Siksipä hänellä sitä ei sitten edes ole.

Peruskoulunpäättävälläkään ei siis muuten ole omaa.

Koskaan näitä ei ole perheessämme manguttu. Ehkä enemmän olen kuullut että olisipa niin ja niin monen tuuman televisio... Selvyydeksi sanottakoon, että meillä on useampikin tv.

jos lapselle tulee hätä missä tahansa, niin on puhelin millä soittaa. Lisäksi voin soittaa hänet kotiin kaverin luota. Monta huolta on ollut vähemmän, kun olen saanut lapsen puhelimella kiinni, kun ei olekaan ollut siellä missä luulin hänen olleen. Lapsen puhelimessa on pre-paid -liittymä, joten yllättäviä puhelinkuluja ei tule.

Siis siksikö, kun nän ei halua kantaa kapulaa mukanaan? Siksipä hänellä sitä ei sitten edes ole.

Peruskoulunpäättävälläkään ei siis muuten ole omaa.

Koskaan näitä ei ole perheessämme manguttu. Ehkä enemmän olen kuullut että olisipa niin ja niin monen tuuman televisio... Selvyydeksi sanottakoon, että meillä on useampikin tv.

Näin se vain menee.

Meidän puolestamme et ainakaan puhu! Meidän lapset ei todellakaan soittele toisten puhelimilla.

Yhden kerran yksi lapsistani soitti kirjastosta kotiin, kun oli bussi jättänyt. Ja se ei siis ollut kenekään kaverin puhelin, vaan ihan asiasta soitti kirjastosta. Hätääntyneen lapsen luonnollisesti annetaan sieltä soittaa.



Lapsillamme ei ole tullut sellaista soittelukulttuuria, niinkuin kännykällisillä usein on.

Jos olette niin hulluja ja väkivaltaisia vanhempia, etteivät lapset uskalla edes pyytää puhelinta. Mieliksenne sanovat, etteivät halua ja tarvitse.Sitten salaa hoitelevat asiansa toisten puhelimista.

Esim. lestaperheissä on paljon lapsia, jotka sanoo silmä kirkkaana vanhemmilleen, etteivät ikinä kaipaa telkkaria. Kylässä eivät teekkään muuta kuin vahtaavat telkkaria.

Meidän puolestamme et ainakaan puhu! Meidän lapset ei todellakaan soittele toisten puhelimilla.

Yhden kerran yksi lapsistani soitti kirjastosta kotiin, kun oli bussi jättänyt. Ja se ei siis ollut kenekään kaverin puhelin, vaan ihan asiasta soitti kirjastosta. Hätääntyneen lapsen luonnollisesti annetaan sieltä soittaa.

Lapsillamme ei ole tullut sellaista soittelukulttuuria, niinkuin kännykällisillä usein on.

Luulikohan joku minua teininä lestaksi, kun ei telkkariohjelmat kiinnostaneet (meillä kyllä oli tv)?

Kaikki muut seurasivat ties mitä sarjoja, mulle ne oli evvk. En nykyäänkään katso telkkaria edes viikottain, saati päivittäin.

1: Emme ole hulluja vanhempia, yleisen mittapuun mukaan ;) Murkkuikäiseltä ei aina kannata kysykään...

2: Emme ole väkivaltaisia vanhempia missään määrin. Päinvastoin voisi sanoa.

3: Emme ole lestaperhe





Muuten olemme joskus jopa tarjonneet 7-luokkalaiselle puhelinta mukaan jonnekin. Hän OIKEASTI kokee sen panínona ym riippana.

Ja : Kaikki ei soittele koko ajan jonnekin. Jollei ole tehnyt siitä tapaa. Tyyliin mennään kauppaan, soitetaan kotiin "mitä meiltä puuttuu..." Me osaamme katsoa sinne kaappiin kuvaannollisesti ja oikeastikin jo kauppaan lähdettäessä.

Lisäksi tämä on edullisempaa. Ei ole koskaan lasten omia kännylaskuja vielä tullut. Toki heidän puheluitaan on meidän puheluiden seassa. Mutta kavereiden pyhelinlaskuissa ei heidän puheluitaan ole. Sen oikeasti tiedän.

ehkä tämä sama on jo tullut esille:

Meillä ei ole kotona lankapuhelinta ja kyllä ekaluokkalainen on välillä yksin kotona. Jos hänellä ei olisi kännykkää, ei olisi ollenkaan puhelinta käytössä. Voisihan tietysti olla ylimääräinen "kotikännykkä", mutta meistä oli selkeämpää hankkia lapselle oma puhelin. Ja onhan se kätevä asioista sopimiseen ym. ja nyt lapsi voi itsekin pitää yhteyttä ystäviinsä. Meillä suurin osa luokkakavereista asuu varsin kaukana meiltä.

niinhän se maailma muuttuu, joitain asioita on silti vaikea hyväksyä, vielä kun on kyseessä omat lapset. Koitan silti venyttää kännykän ym."turhuuden" hankintaa mahd.pitkään. ap

siinä tapauksessa hän jää jonkun asian ulkopuolelle. Itse sitä vaihtoehtoa en ottaisi.

Pojalla kännykkä ja prepaid liittymä ja sillä ei soitella, jos ei ole puhelinrahaa, mutta minä voin soittaa pojalle.

Hyvin toimii meillä.

Pojan puhelin uutta mallia ja makso 55 euroa ja normaali ovh on 118 euroa.

Joten kalliiksi ei tule.

Uskallanko mainostaa, mutta DNA myymälässä hyviä tarjouksia.

Seko on oikeasti jonkinlainen peruste kannykan hankinnalle noin pienille, etta voivat sitten itse soitella kavereilleen menoistaan ja laksyista..? Onko lankapuhelinta liian vaikea kayttaa..? Ja miksi koululaisen pitaa ilmoittaa etta "nyt ma olen tulossa kotiin". Hyvat hyssykat sentaan, onhan teilla lukujarjestys josta te naette mihin aikaan se koulu loppuu ja mihin aikaan odottaa lasta kotiin !!



Mika saanto kouluilla on kannykoista, annetaanko ne opettajille aamulla vai saavatko ipanat tekstailla/pelailla pitkin tunteja?



Oma poikani aloittaa syksylla Suomessa eskarin. En todellakaan tunne mitaan tarvetta antaa hanelle kannykkaa. Niinkuin Ranskassa asuva kirjoittaja mainitsi, niiden vaaroista ei viela tiedeta tarpeeksi. Ja minusta sen tallessapito on niin pienelle lapselle suuri vastuu.



Muutenkin on jarkyttavaa kuinka lapsista vaannetaan pienia aikuisia varhaisemmin ja varhaisemmin koko ajan.