Älyttömintä mitä mies on sanonut/tehnyt synnytyksessä?

Mulla oli kipeitä supistuksia tullut jo monta päivää peräkkäin, mutta ne oli aina ollut ohimeneviä ja oli mennyt jo reilusti yli lasketun ajan. Vihdoin ja viimein yhtenä iltana supistukset ei loppunutkaan ja koko yö ja seuraava päivä niitä tuli ensin kymmenen, sitten viiden jne minuutin välein. Lopulta soitin miehelleni töihin, ja sanoin että nyt en kestä enää kun supistelee parin minuutin välein ja kovaa. Mies vastasi vaan että "ei ne sua sisään ota jos sua vaan sattuu!" Jälkeen päin kerto että luuli sen kaikilla menevän niin että ensin menee lapsivesi, ja lähes heti sen jälkeen vauva "valuu mukana"..... (ei tainnu olla ekana jonossa ku aivoja jaettiin!) :D

Oma mieheni ei sanomisillaan ällistyttänyt pahemmin, mutta muistan yhden hauskan jutun synnytyksestä.

Noh, olimme kaksistaan synnytyssalissa kätilön ollessa toisaalla ja meitsi kärvisteli kovien kipujen kanssa sängyllä. Juuri ja juuri kivuiltani sain pyydettyä miestäni tuomaan kylmän kääreen otsalleni. Kuulin kipujeni ylitse miehen tonkivan synnärin kaappeja, ja lopulta tuovan jotain märkää otsalleni. Hetken aikaa tuntuikin hyvältä, ja mies kävi "käärettä" kastelemassakin useaan kertaan. Jossain vaiheessa tulin vilkaisseeksi käärettä joka osoittautui maksikokoiseksi terveyssiteeksi. :D Että näin meillä..

Meillä ei varsinaisia möläytyksiä ole suusta tullut...mutta jotain on jäänyt mieleen.

Toisen lapsen synnytyksessä (vuonna 1996), sairaalassa oli vielä tarkkailuhuoneet, joista vasta "loppuvaiheessa" siirryttiin saliin. No kun poika oli syntymäisillään, kätilö muisti, että jospa kävisimme herättämässä sen isänkin sieltä tarkkailuhuoneen parisängystä mukkaan synnytykseen :)



Neljännen lapsen synnytys eteni hirmu nopeesti, ja olin sairaalassakin 1,5 tuntia ennen tytön syntymää (matkaa 100km). Kun oli suihkussa (n.45min ennen synnytystä) mies tulee lappujen kanssa, että pitäisi täyttää esitiedot, ja lapsen nimi jos tulee hätäkaste. Tiuskaisin kipujen keskeltä (en saanut mitään kipulääkettä), että ei kuule kiinnosta se nimi just nyt, laita mitä haluat. Mies kirjoitti SYLVI ja mökötti koko synnytyksen ajan :(.



Tämän synnytyksen jälkeen mies sanoi: miksi aina pitää synnyttää yöllä, kun päivällä jaksais paremmin olla hereillä :/



Ajattelin tämän vauvan nyt synnyttää päivällä :D

Olin ajatellut, et eihän mun synnytyksessä mies mitään hassua sanonut / tehnyt, mut sit muistin ainakin yhden, nyt jo hauskan, toteamuksen. Mä olin kyljelläni siinä pedillä ja olin saanut ohjeen "kokeilla ponnistamista supistuksien aikana, jos siltä tuntuu". Kätilö painotti siis tuota "supistusten aikana". Niin me sit jäimme kahden huoneeseen. Mulla oli epiduraalista huolimatta kova ponnistamisen tarve ja siinä ähisin ja ponnistelin suht tiuhaan tahtiin. Mies tuijotti monitoria ja totesi jossain välissä, et " älä ponnista, ku ei sua nyt edes supista! Se kätilöhän sano, et vain supistuksen aikana." Mä sain puhistua, et kyl muuten supistaa ja paljon! Siinä sit mies vetos, et ku ei monitorissa näy supistuksia. Hetken päästä hoksasi, ettei se anturi ole kiinni kunnolla mun mahassa, joten ei ne supistuksetkaan sit näy :)



Muutoin mieheni oli aivan ihana synnytyksessä ja auttoi supisteluun hieromalla mun selkää ja tsemppaamalla

Pakko jakaa oma kokemus...



Kakkosta oltiin synnyttämässä jaj itseasiassa neiti oli jo syntynyt ja suoraan tehoheitoon saamaan lisää happea. Kävimme katsomassa uutta perheenjäsentä ja sitten mies teki lähtöä kotiin.

" Mä tulen saattamaan sut alas", ehdotin ex-ukolle hisseillä.

"eeh..ei tarvi..", mies vastasi vältellen.

" Ei ku mä tuun saattaa, kyl mä jaksan", ehdotin tomerammin, jolloin mies katseli hiukan kaarrellen minua.

"Ei tosiaan tarvi, ootko yhtään kattonut minkä näköinen olet?"

"Katohan kuule ympärilles, me ollaan synnytyssairaalassa vai montako muodikasta, juuri synnyttänyttä naista näät?" Silloin kyllä nousi kiukku pint5aan :)



Kolmosen kanssa naureskelin itse mammalle joka huusi kuin syötävä ja naureskelin miehelle että onneksi en ite kilju kuin mielonen. Vaan kuinkas kävikään, ponnistusvaiheessa ei sitä ilokaasua saanutkaan naukkailla, joka oli ollut kivunlievityksenä koko synnytyksen ajan ja minä alle 160cm hoikka nainen jouduin pungertamaan yli nelikiloista potsua ulos. Huusin niin että koko sairaala raikasi (jopa kätilö järkyttyi) ja huusin näin "Ei helvetti, mä kuolen, repeän, mä repeän kahtia! Ei jumalauta miksi mä en tehnyt aborttia, mä kuolen, en selviä hengissä! Miksen mä tehnyt aborttia, miksi helvetissä mä luulin haluavani synnyttää!"



Synnytyksen jälkeen itkin siitä ilosta, että en kuollutkaan, kuten koko ponnistusvaiheen luulin. Ja kyllä, lapsi oli toivottu ja haluttu, vaikka luultavasti puolet sairaalaa kuvitteli, että näin ei oikeasti ollut :D

Synnytyksen jälkeen totesinkin, että jos olisin tienyt millaista on, niin olisinlähtenyt kesken kotiin ja jättänyt synnyttämättä! =D



Josaka 10+5

Ei tapahtunut meille, mutta paikkakuntalaisille..

Vaimolta oli tullut ponnistaessa kakka pöydälle ja mies kärppänä oli huomannut sen ja sanonut: " enkö mää nyt parempaan pystynyt?"

Haha, ihan huippu. :-D En tiedä oonko niin väsynyt vai mitä ihmettä, mutta vedet KIRJAIMELLISESTI lensi silmistä... :-D Miestäkin alkoi naurattamaan kun oli pakko sillekkin lukea. Ihan huippuja nää muutkin kyllä!!!

Esikoiselle mulla supisteli viikon verran,ennen kuin tositoimiin päästiin,ehdin käydä pari kertaa näyttäytymässäkin turhaan. Tokalle päätimme yhdessä ettemme hötkyile vaan lähdetään vasta sitten synnärille kun synnyttäminen on aivan varmaa. Eräänä aamuna heräsin ja huomasin supistusten tulevan aika säännöllisesti,mutta totesimme yhdessä ettei vielä ole aivan varmaa. Lähdimme ostelemaan vielä viime hetken ostoksia,nojailin kaupassa hyllynreunoihin supistusten aikana,mutta ei se vieläkään ollut aivan varmaa. Kotona lähdin lämpimään suihkuun,mutta ennen kuin sain suihkun edes päälle totesin mielessäni tämän olevan aivan varmaa. Siirryimme autoon, supistusten väli alkoi olemaan minuutin luokkaa ja todellakin tuntuivat helvetillisiltä,mutta mies kehtaa matkan aikana kysellä monta kertaa,että onko tämä nytten aivan varmaa. Synnärillä kätilö toteaa minun olevan täysin auki ja vauhdilla siirrytään saliin jossa saankin alkaa heti ponnistamaan. Poika tuli vauhdilla maailmaan ja isän leikatessa napanuoraa hän vain totesi vasta nyt uskovan syntymän olevan aivan varmaa. Milloinhan me laitokselle olis lähdetty jos olisin miehen antanut päättää oikeasta hetkestä.

Aivan hulvattomia nää jutut! Voi tän perjantai-illan näinkin viettää :)

Oltiin oltu synnytyssalissa jo jonkun aikaa. Minulla oli ollut oli kovin kivuliaita supistuksia, ja kun viimein olin pyytänyt epiduraalia, anestesialääkärin tulo oli kaiken lisäksi kestänyt, kun edessäni oli kaksi muuta synnyttäjää jonossa. Minä siinä sitten makasin epiduraalin saatuani pötkölläni sängyllä ja olin oikein onnessani ettei enää sattunut juurikaan. Mies istui penkillä vieressä ja räpelsi nenäänsä. Sitten tuo tokaisi että "ai hitto miten mun nenä on kipee! Varmaan tulossa finni!" Katsoin miestäni rauhallisesti ja mietin sekunnin, kaksi, että on sitä tullut valkattua itselleen ukko, joka ei kyllä taida olla niitä penaalin terävimpiä kyniä. Onhan tuo mahdollinen finni tietenkin suurempi asia kuin se, että MINÄ OLEN JUURI ALATEITSE SYNNYTTÄMÄSSÄ LÄHES NELIKILOISTA PERÄTILAISTA VAUVAA. Vilkaisin miestäni, ja rähähdimme molemmat nauramaan. Mieheni sanoi tajunneensa välittömästi, että olisi pitänyt pitää asia omana tietonaan, kun oli nähnyt miten kipeiden supistusten kourissa olin juuri muutama minuutti aiemin kärvistellyt. Koko synnytys meni hienosti, lopussa ponnistusta oli katsomassa opetusmielessä kymmenkunta ihmistä ja kaksi lääkäriä oli ottamassa koppia... huumorilla pärjättiin hienosti läpi synnytyksen, ja käynnistä kertyi taas yksi asia lisää, mitä vielä vanhempanakin hihitellä.

up

uppia

meillä oli 7-vuotishääpäivä kun kolmannen synnytys alkoi iltapäivällä. ponnistaminen alkoi juuri ennen puoltayötä ja rakas mieheni kannusti ponnista ponnista niin saadaan se tän vuorokauden puolella."

Niinhän tyttö sitten tulikin 5 vaille ennen vuorokauden vaihtumista.

Synnytyksen jälkeen osastolla punnitsin itseni ja petyin. Kiloja ei ollutkaan hävinnyt vauvan+istukan painon verran. Toisella kertaa ymmärsin olla viisaampi, en punninnut itseäni vasta kuin ehkä kuukauden päästä synnytyksestä.



(Eräälle toiselle synnyttäneelle naiselle oli päiväkodin lastenhoitaja harmitellut, että "voi, sinä se vielä 'kokonaisena' kuljet - eikö se laskettu aika mennytkin jo?!" Äiti vastasi, "oli ja meni ja lapsikin on jo syntynyt". Ai, miten kiusallista.)



Viimeisin synnytykseni oli niin nopea, että mieheni ei "ehtinyt" hölmöillä.



Kun anestesialääkäri tuli laittamaan epiduraalia, tapasi hän tutun kätilön, jonka kanssa rupesivat porisemaan niitä näitä. Niinpä homma kesti, synnyttävästä äidistä ihan liian kauan. Ilkeän supistuksen tullessa (ja miehen ollessa piikkiä paossa salin ulkopuolella) hieraisin tuskissani selkääni, mistä lääkäri vihaisesti tiuskaisi: "Nyt joudun pesemään selkäsi uudelleen. Ei sinne, kuule, voi mennä koskemaan!!" Vähänkö hävetti.

Ihanaa tää ketju on tääl edelleen! Luin tätä lähet pissit housussa edellistä odotellessa..Nyt saan taas päiviin lisäpiristystä!

Tässä hieman omia kokemuksia kuopuksen syntymäpäivästä:



Lähdettiin autolla ajelemaan sairaalaan ja mulla on aika hyvä kipukynnys, joten en pahemmin kiemurrellut kn supisteli (vaikka supisteli n.2-3 min välein),joten mies ehdotti että kipaistaisko mäkkärin autokaistalla kun vähän hiukois. Harkitsin hetken ja sanoin että : ei kipaista, muuten saattaa syntyä sinne kaistalle.

Onneksi ei mentykään, sillä synnytys eteni todella nopeasti.



No sairaalassa sitten kiikuin keinutuolissa ja keskityin supistuksiin..Olin jo aikaisemmin maininnut että kun supistaa niin sitten ollaan hiljaa! No isäntä loju tympääntyneen näköisenä tuolillaan ja alkoi valittaa kuinka seinälampetit häikäisee. Sitten se äkkäsi radion ja alkoi sitä räpeltämään. Sanoin että nyt ei kuunnella please mitään. "No miks ei? Tää on tääl just sitä varten et voidaan kuunnella!"..Totesin että ME ei kuunnella nyt mitään. Ja entäs jos menisit sinne odotusaulaan lukemaan lehtiä tai jotain. (Vilpittömästi toivoinkin et olis vähän käynyt jossakin, jotta oisin saanut pienen hiljaisuuden). Ilmeisesti mieskulta sit tajus että alkaa käydä hermolle sen rutinat ja oli vähemmällä suulla. Korvikkeeks alkoi sitte leikkimään kännykällään ja kuvaamaan mua...Saa nähdä miten ens synnytyksessä..päästänkö huoneeseen ollenkaan ennen ponnistusvaihetta :D



- mamti 13+3 -

Meillä synnytys eteni melkoisen hitaasti, kunnes viimeisen tunnin aikana tilanne repesi. Siinä sitten supistuksia vastaanottaessani koitin käyttää ääntä apuna. Tarkoitus oli laulaa rauhassa maa-mee-mii-moo-muu... Mies tuli mukaan heti reippaana ensimmäisen tahdin jälkeen: "Maa on niin kaunis..."



En kai mä helmikuussa jouluvirsiä laula?! :p

Muistui vain yhtäkkiä mieleeni kakkosen synnytystilanne ja se mitä mies kysäisi kätilöltä. Silloin ajattelin, että voi juma mikä idiootti, kun kärvistelin supistuksissa, mutta nyt naurattaa jo. Olimme nimittäin tulleet synnyttämään Naistenklinikalle viiden aikaan aamuyöstä ja parkkiaika siellä alkaa muistaakseni kahdeksan aikaan aamusta tai jotain vastaavaa. Kun jäljellä oli noin 45 minuuttia maksutonta aikaa ja poikaa ei vielä näkynyt, kysäisi mies kätilöltä " Onko se kohta tulollaan, kun parkkiaika alkaa mennä umpeen?"

Hahhahhhhaahaaaa!!!!

" No, onko se nyt polttanut selkänsä sillä lämpöpakkauksella" Mulla on alaselässä punertava syntymämerkki :)

mutta nuori miespuolinen kirurgiopiskelija joka oli seuraamassa ensimmäistä synnytystään kysyi kesken kauheimman supistuksen multa:" Mihin sattuu? Voisitko kuvailla kipua?" Tilanne oli kuin paremmastakin sketsinpätkästä näin jälkikäteen ajateltuna, mutta sillä hetkellä miehelleni tuli todella kiire vetää poitsu kauemmas musta ja käskeä olemaan supistuskäyrän ollessa pahimmillaan hyvin hiljaa jottei sattuisi nenään! Vain mies voi olla noin ajattelematon ;-)!

synnytyksen jälkeen, että " onpa omituista kun kaikkien kolmen kätilön, jotka tässä on pyöriny, niin niitten sukunimi on klö" Kuvastaa varmaan vain sitä miten sekaisin mieskin oli. Tai sitten sitä, ettei ole ihan paras ruudinkeksijä.