Älyttömintä mitä mies on sanonut/tehnyt synnytyksessä?
Meillä mies tiesi joutuvansa tämän ketjun jatkoksi jos möläyttäisi jotain, joten osasi sitten olla ihan ihmisiksi. -AInakin melkein.
Kertoi kuitenkin jälkeenpäin, että silloin kun kätilö antoi hänelle märän rätin ja käski pyyhkiä sillä otsaani, tuli hänelle elävästi mieleen joku Rocky-leffan nyrkkeilykohtaus. Hän näki itsensä nyrkkeilykehän kulmauksessa pyyhkimässä hikeä nyrkkeilijän otsalta. :-) Oli ehkä ihan viisasta jättää sanomatta tuota siellä synnytyssalissa. En haluaisi itseäni verrattavan Rockyyn, vaikka se synnytys aika matsi tietysti onkin. Ei olis välttämättä huumorintaju siinä paikassa riittänyt, vaikka kätilön sanoin olinkin erittäin rauhallinen synnyttäjä. Taisin minä yhden perhanan suustani päästää... :-)
Toinen vähän huvittava juttu oli kun meillä vaihtui kätilö kesken ponnistusvaiheen. Ensimmäisellä kätilöllä oli ilmeisesti aikas kiire johonkin kun ei kerennyt enää sitä viimeistä kahtakymmentä minuuttia olla paikalla. Minä sitten pojan synnyttyä kysymään uudelta kätilöltä, että "anteeksi, mutta mikäs sinun nimesi taas olikaan? Ei jäänyt mieleen kun äsken itsesi esittelit."
Siru-Sofia
Kommentit (730)
Vielä on omaan aikaa toivottavasti 20 vkoa.. Aivan mahtavia nämä! Kyyneleitä saa poskilta pyyhkiä! Onneksi mies ei ole nyt kotona, niin saan rauhassa hysterisoida.. Sen on kyllä pakko lukea nämä!!!
Joku muistaakseni kokosi näistä jutuista kirjaa; missähän vaiheessa mahtaa olla?! Mä ainakin ostan heti! :)
Mies tuli sairaalaan minua ja tyttöä katsomaan päällään Niskalaukauksen paita,jonka selässä luki että " Vaikka suku sammuu,ei sisu lopu" ...Hoitajat siihen sitten naureskelemaan että ei oo ainakaan vielä sammunu tuo teidän suku...
Hytkyn yliopiston atk-tilassa, maha vaan pomppii. Gradun vääntäjät mulkoilee ikävästi. Yritän hihitellä hiljaa..
Mami79
1) Kätilölle: " Mistä noita kumihanskoja saa? Me tarvittaisiin noita töissä." Mies töissä rakennusalalla ja haluaisi ilmeisesti suojata herkkiä käsiään maalilta, laastilta yms.
2) Minulle hieman ennen ponnistusvaihetta supistusten ollessa kovimmillaan, kun " roikuin" mieheni kaulassa: " Älä huuda mun korvaan." Mun hihat meinas palaa ja sanoin: " Hae repsuat korvatulpat!" Myöhemmin mies sanoi, että luuli mun vitsailevan. Mutta toki mulla tulpat oli mukana osastolla oloaikaa varten...
meidän isäntä oli ihan asiallisesti, vertaili vaan kun monitorissa näkyi naapurihuoneen äidin supparikäyrät myös..
Omasta synnytyksestä 8kk ja ainut mainittava on kun vauvalta otettiin kohdussa olessaan verinäyte happiarvoja varten sanoi mies kun valitin kipua että siellä on kohta työkalupakillinen tavaraa sisällä. Silloin ei kyllä naurattanut sattui niin peevelisti ja piti olla liikkumatta.
Mieheni sairastui flunssaan synnytysyönä ja nauroin suppareiden välissä kun hän makasi säkkituolissa peitot korvissa lattialla patterin vieressä ja kätilö kävi välillä kokeilemassa otsaa ja toi särkylääkettä.
omasta sektiosta aikaa kolmisen viikkoa..
No mies oli mukana ja aivan sekasin..
siitä johtuen oli kurkkinut sen sermin toiselle puolelle.. pitkä mies kun on niin vahingossa, kun oli penkiltä noussut seisomaan.
anestesialääkärin oli pitänyt sitten se sieltä pois taluttaa, vauvan kylvetystä varten.. harmi kun en itse muista tapahtuneesta mitään.
toinen hauska juttu oli, kun kukaan ei muistanut mulle kertoa kumpaa suku puolta lapsi on.. siinä oli jo ensimmäiset henkoset vetänyt ja kätilö sen punnitukseen viemässä.. niin siinä vaiheessa vasta muistivat minunkin olemassa olon ja kertoivat että kyseessä on siis poika..
olin itse niin väsynyt etten jaksanut kysyä..
Mulla oli just sellainen olo, että nyt täytyy ponnistaa eli soitetaanpa kätilö paikalla. Mieheni kun jännittää vatsan kautta, kysyi, ehdinkö käymään vessassa vielä? Minä siihen, että mene sitten äkkiä, ja hän oikeasti meni vessaan ja suht nopeasti kyllä, onneksi! Ja olihan se parempi, että kävi tekemässä tarpeensa vessaan, olisi ollut varmaan kurja istuu vieressäni, jos vaikka kurat olisivat tulleet housuun. Hih! Tälle ollaan naurettu kyllä jälkeenpäin.
Käytiin tuossa vajaa 2 viikkoa sitten puskemassa kolmas muksu pihalle, toiminta oli aika nopeaa, ehdittiin salissa olla 32 minsaa ennen kuin syntyi. Olin heti synnärin ovella toivonut spinaalia, ja tästä pidin loppuun asti kiinni, kaasua vetelin odotellessa ja kätilö tyrkytti paraservicaalia sanoen että " se olisi pelkän puhelinsoiton päässä" . Sattui juuri sopivasti olemaan se kahden sekunnin tauko supistuksissa, joten kerkesin kysyä kätilöltä " milläs sä sen spinaalin sit hommaat, sähköttämällä vai?" Itse en kätilöä nähnyt, koska hän oli selkäni takana, mutta mies sanoi kätilön olleen hetken melko epätietoisen näköinen, että nauraako tässä pitäisi vaiko pitää pokka. Ja loppujen lopuksi en sitten saanut kumpaakaan puudutusta, vaikka se sähkötetty anestesialogi saliin ehtikin =D
Supistuksen kovenivat ja sanoin miehelle että alettasko lähteä sairaalaan, sain vastaukseksi että ei voida ihan vielä lähteä kun Kuutamolla-ohjelma on kesken ja pitää selvittää että tavoitteliko Santeri Kinnunen oikeasti Raakel Liekin käytettyjä pikkuhousuja...
Toinen legendaarisista kommenteista tuona päivänä oli synnytyksen jälkeen kun mies meni katselemaan alapäätäni ja kommentoi sieltä että vau, onpa huiman näköinen, ihan kun tänne ois ammuttu haulikolla, nyt ku vois otta vielä valokuvan... Minua vaan nauratti mutta kätilö ei oikein ymmärtänyt että meidän perheessä huumori kukkii tilanteessa kuin tilanteessa....
Olimme nauraa hekottaneet näille jutuille viikkoa ennen tapahtumaa,
joten tuleva isä tiesi varoa sanomasta mitään typerää.
Tiesi että kommentit joutuisivat tänne muitten ihmeteltäviksi.
Mutta hehheh, yksi helmi lipsahti raskauden alkuvaiheessa kun hän kyllästyneenä itkemiseeni pyysi minua olemaan " vähemmän raskaana" .
Itse törttöilin synnyttäessäni pienokaistamme. Halusin jossakin vaiheessa jonkinlaista ilokaasua jämerämpää kivunlievitystä. Päädyimme kätilön kanssa PCB piikkiin kun en itsepäisyyttäni pyytänyt epiduraalia. Venäläinen lääkäri ei sitten mielestäni tullut tarpeeksi nopeasti paikalle joten rähisin jotakin tyyliin " Onko se ***tana lähtenyt venäjälle hakemaan sitä paracervikaalipuudutusta?!" Saatuani piikin sitten valitin ettei auta yhtään, haukoituksen säestyksellä.
sanoihan se typerästi! huoneessa oli upea sydämenmuotoinen amme jossa oleskelin avautumisvaiheessa. Hetken hän sitä katseli ja totesi sitten tyynesti " Onpa nätisti pepun muotoinen amme" .
-SAINPAS!-
Toisen lapsen synnytyksessä naurahti kesken kivuliaan supistukseni ja sanoi että näytän ihan manaajalta, kalpea naama ja kädet ojossa! Jos olisin pystynyt, olisin ollut pillissä kiinni ja kovaa.
Minä tuskissani vaikeroin sängyllä, että haluun sen tenavan pihalle ja nopeasti, ponnistusvaihe oli kestäny n. tunin. Kätilö siihen: ettei pihalle asti tarttee, riittää kun siihen pöydälle. Mieheni tirskahti ja mietti et miltäköhän näyttäis kun sälekaihtimet vaan lepattais ja lasi hajoais...Tais joo olla ilokaasulla osuutta asiaan, miulla ei oikein huumori riittänyt=)
OLi muutes todella ärsyttävää kun meillä todellakin ponnistettiin ikkunaa kohti ja näin joka ponnistuksella ikkunasta pienen päälaen.
Sain epiduraalista hillittömät allergiset reaktiot ja minuu kutitti niin vietävästi..pyysin itseni lisäksi miestäni ja kätilöä raapimaan minua,kun tuntui ettei omat kädet riittäneet. mieheni valitti koko ajan, onko pakko, vieläkö pitää, lopuksi sitten ettei hän ollut tullut tänne minua raapimaan vaan synnyttämään..niinpä niin=)
Lopulta 2 tunnin urakan jälkeen saimme tytön.Neiti hengitti huonosti ja hänet vietiin pois lisähappea saamaan, kätilö kävi kertomassa että kaikki on jo hyvin ja pääsemme kattomaan reilun tunnin päästä, kävin suihkussa ja katsoin itseäni peilistä (n.1/2 tuntia ompelun jälkeen). Olin kuolla, naamani oli aivan täynnä ruskeaa pilkkua, eikä veriset raapima jäljetkään sitä kaunistaneet. kaivoin repusta meikit ja mieheni sai hepulit... miten hän voi olla noin turhamaisen ja hölmön naisen kanssa. Ehkä hän oli oikeassakin, mutta pahoitin kyllä mieleni.
Ennen piti käydä vaakalla ennen synnytystä. Synnärille tuli sit joku nainen tuskissansa ja kätilö käski mennä vaakaan. NAinen raukka vääntäytyi kädet levällään vaakaan, siis siihen voimisteluasentoon! :) Mahto olla näky...
... olin kolme viikkoa sitten synnyttämässä.....
jossain vaiheessa kun vauvanpää näkyi jo sanoin kätilölle
et ota jo se pois sieltä.......!!! ukkoo ois naurattanu siinä vaiheessa
onneks ei nauranu ois saanu lättyynsä...!!
nyt sit nauretaan jälestäpäin!!!
ukolle eilen tulostin täältä pari listaa ja nauroi
mahakippurassa sekin....!!!
Kiitoksia päivän piristyksestä!!!
Ekassa synnytyksessä olin niin ponnistamiseen keskittynyt, etten havainnut ulkopuolisesta maailmasta pikkuseikkoja, mutta ei havainnut kyllä miehenikään. Kätilöt karjuivat naama punaisena " Ota se jalka pois polkimelta!" hetken aikaa, ennen kuin mieheni tajusi seisovansa synnytyssänkyä ohjaavan polkimen päällä. Siinä vaiheessa synnytyssänky oli laskeutunut jo jonkin matkaa alaspäin ja kätilöillä oli täys työ pysyä liikkeessä mukana vauvan ollessa juuri maailmaan tulossa.
Itse sanoin siinä vaiheessa kun kätilö yritti tarjota minulle juuri maailmaan pönnäämäni tytön " Ottakaa se pois" . Kätilöt ja isä tyrkyttivät aikansa vauvaa minulle, ennen kuin tajusivat, että eivät ole ihan ajan tasalla. Minä en nimittäin ollut suinkaan hyljeksimässä vastasyntynyttä (kuten luulivat), vaan vielä ponnistusasennossa, polvillani ja selkä kätilöihin ja näin ollen myös vauvaan päin ja kaiken lisäksi vauvan napanuora oli niin lyhyt, että hyvä kun sitten viimein päästyäni kääntymään selinmakuulle saatiin vauva ylettymään edes alavatsalleni asti.
Toinen synnytys oli kohtuullisen nopea (sairaalassa klo 15-18) ja ponnistusvaihe vieläkin nopeampi, papereiden mukaan 3 minuuttia (eivät kehdanneet kirjoittaa siihen 30 sekunttia, joka olisi lähempänä totuutta). Isän kommentti kaikille kyselijöille olikin " Oli tosi helppo synnytys" . Ilman mitään lääke- tai kaasukivunlievytystä avautumissupistuksissani kärvisteltyäni ja päätäni miehen olkapäähän tuskissani hakattuni tuntui hiukan aliarvioinnilta moinen kommentti. Mutta kaikkihan on niin suhteellista... :-)
ystäväni mies oli synnytyksessä lievässä krapulassa. Eväät olivat jääneet kotiin ja mies-raukka nälkäinen. Sairaalan kanttiini, joka on kiinni vain ehkä joulupäivänä ja pitkänä perjantaina - oli siis kiinni.
Toinen ystävättäreni oli kysynyt mieheltään ennen synnytystä että jännittääkö tätä. Mies oli vastannut: " joo, kun se Couldhard on viime aikoina ollut aika kova!"
Oma mieheni ei kummallisuuksia laukonut, mutta kun joutui tilaamaan ambulanssin runsaan verenvuodon vuoksi, sanoi, että " vaimoni on viimeisillään raskaana..." Viikkoja oli silloin vasta 32.
Erään tuttuni synnytyksen hoiti mieskätilö, ilmeisesti oli ensimmäisiä kertoja asialla, koska oli synnytyksen jälkeen alkanut itkeä vuolaasti.