Älyttömintä mitä mies on sanonut/tehnyt synnytyksessä?
Meillä mies tiesi joutuvansa tämän ketjun jatkoksi jos möläyttäisi jotain, joten osasi sitten olla ihan ihmisiksi. -AInakin melkein.
Kertoi kuitenkin jälkeenpäin, että silloin kun kätilö antoi hänelle märän rätin ja käski pyyhkiä sillä otsaani, tuli hänelle elävästi mieleen joku Rocky-leffan nyrkkeilykohtaus. Hän näki itsensä nyrkkeilykehän kulmauksessa pyyhkimässä hikeä nyrkkeilijän otsalta. :-) Oli ehkä ihan viisasta jättää sanomatta tuota siellä synnytyssalissa. En haluaisi itseäni verrattavan Rockyyn, vaikka se synnytys aika matsi tietysti onkin. Ei olis välttämättä huumorintaju siinä paikassa riittänyt, vaikka kätilön sanoin olinkin erittäin rauhallinen synnyttäjä. Taisin minä yhden perhanan suustani päästää... :-)
Toinen vähän huvittava juttu oli kun meillä vaihtui kätilö kesken ponnistusvaiheen. Ensimmäisellä kätilöllä oli ilmeisesti aikas kiire johonkin kun ei kerennyt enää sitä viimeistä kahtakymmentä minuuttia olla paikalla. Minä sitten pojan synnyttyä kysymään uudelta kätilöltä, että "anteeksi, mutta mikäs sinun nimesi taas olikaan? Ei jäänyt mieleen kun äsken itsesi esittelit."
Siru-Sofia
Kommentit (730)
Kaverini mies oli tehnyt ihan mielettömät eväät ennen laitokselle lähtöä. Kun supistukset olivat olleet kipeimmillään, mies oli istunut keinutuolissa jalat ristissä ja syönyt mm.popcornia... Kaverini tuumasi että oli hiukan kiukuttanut. Äijähän oli kuin elokuvissa!!!
Olin synnyttänyt esikoistamme jo 12 tuntia, olin valvonut 1,5 vrk putkeen ja kesken supistusten mies on sängyn toisella puolella (nojasin sängyn pitkälle puolelle istuen sellaisella isolla kumipallolla) silmä kameran etsimessä ja sanoi hymyillen " kato tännepäin ja hymyile vähän" .... Otti tosi paljon aivoon, mutta tyydyin vain pyörittämään päätä kun en hennonnut mieheni mieltä pahoittaa.... oli ollut niin avulias koko synnytyksen ajan.
itse jossain supistusten lomassa totesinmiehelle, että " tämä on hullun hommaa" ... Ja kohta olsi toinen synnytys edessä (la 18.6).
Oltiin esikoistyttöä synnyttämässä haikaranpesässä, ja kun supistukset olivat jo kriittisen kovia ja tositoimet lähestymässä, iski mieheeni paniikinpoikanen. Hän ramppasi tupakalla vähän väliä ja ihmettelin kun viimeisellä kerralla kesti niin saamarin kauan. Sain kamalan hepulin kun mieheni pelmahti viimeinkin salin ovesta sisään. hän alkoi selittää hädissään, että oli eksynyt matkalla, ei ollut muistanut enää kerroksen numeroa, saatika mihin suuntaan hissiltä olisi pitänyt lähteä (onneksi ei sentään väärään synnytys saliin sattunut)
Synnytyksen jälkeen sain suuren verenvuodon, enkä voinut nousta sängystä siirtyäkseni huoneeseemme. Mieheni keräili levittelemiään tavaroita synnytyssalista, ja huomautin hänelle, että muista nyt ottaa kaikki. Kun kätilö oli kärrännyt minut paareilla perhehuoneeseemme, ja mieheni seurasi perässä tavaroiden kanssa, huomasin kauhukseni ettei vauvaa näkynyt missään. Huudahdin paniikissa : MISSÄ VAUVA. ja mieheni tokaisi: ainiin, ja lähti hakemaan vauvan kaukaloa synnytyssalista. Siinä ei ollut itku kaukana, kun mietin että tälläsen tyypin sitten valitsin lapseni isäksi. Nyt 1.5v myöhemmin ollaan naurettu katketaksemme jutuille, mutta silloin mietin etten IKINÄ jätä lasta mieheni hoitoon, edes 5minuutiksi.
Minä täällä nauraa hekotan Tigru80 tapaukselle!! =D Ei varmasti naurattanut silloin! Mielestäni ehdottomasti " paras" tapaus. 10 pistettä ja papukaijan merkki siitä!! ;)
Näitä mokia lisää!!!
oman jutunkin ajattelin lisätä. Mun mies on välillä pyörtynyt sairaalassa, mutta en ole ollut sitä näkemässä, joten en osannut etukäteen ajatella asiaa. Tutustumiskäynnillä kuitenkin olimme juuri tutustumassa synnytyssaliin ja siellä oli aika kuuma ja huono ilma ja parikymmentä henkeä, niin mieshän pyörtyä kupsahti ja silmäkulma aukesi... siinä sitten oltiin ensiavussa odottamassa paikkaamista, minä ison mahani kanssa hoivailin miestä. On sitä naureskeltu monet kerrat ja mies itsekin kertoo juttua nauraen, hyvä asenne, sillä eihän tota hävetä tarvii, minkäs sille mahtaa kun taju menee... Hieno arpikin silmäkulmaan jäi " taistelumuistoksi" .
Synnytykseen mennessä oltiin jo etukäteen mietitty asiaa ja mies lupasi kuunnella itseään, ettei sitten kävisi siellä samalla tavalla. Kaikki sujuikin hyvin, oltiin pitkään sairaalassa ja synnytyssalissakin oltu jo muutama tunti ja mies oli pärjännyt hyvin ja hoivannut mua. Mutta sitten ponnistusvaiheessa kun kätilöopiskelija alkoi puuduttaa välilihaa ja vauvan pää jo oli vissiin " luukulla" , alkoi miehellä tehdä hieman pahaa kun tyhmä katsoi sinne alapäähän ja puudutuspiikki oli kuulemma kauheen iso jne. No hän sitten totesi asian ääneen ajoissa ja pisti lattialle maate. Minä siinä tuskissanikin huolehdin miehestäni, kyselin onko kaikki ok ja että älä vaan nouse liian aikaisin johon mies lattian rajasta huvittuneenakin totesi, että älä nyt musta huolehdi, keskity siihen synnyttämiseen vaan! Saatiinhan tyttö ulos ja sitten ei mieskään enää malttanut lattialla pysyä, vaan pitihän sitä tulla ihastelemaan ja kuvaamaan! Enää ei kyllä muistanut huonoa oloaan ja kaikki meni siis hyvin. Kätilökin sanoi, että ai se oli sinä joka silloin tutustumiskerralla pyörtyi (eikä ollut sama kätilö joka meitä silloin kierrätti), eli sielläkin oli juttu levinnyt ilmeisesti! Kyllä kai kätilöt pyörtyileviä isiä on ennenkin nähneet, mutta ilmeisesti sitten ei vielä tutustumiskäynnillä usein pyörtyillä... Ihanaa, kun mies kuitenkin uskaltautui synnytykseen mukaan (ei kuulemma olisi mistään hinnasta pois jäänytkään ja itsekin hänet ehdottomasti sinne halusin, vaikka olisi pyörtynyt kymmenen kertaa) ja tosi paljon apua hänestä olikin pitkässä synnytyksessä. Ponnistusvaiheessa itse tunsin, että ollaan jo voiton puolella, eikä minua haitannut, että mies ei ollut kädestä pitämässä. Ponnistusten aikana oli niin omassa maailmassaan, että keskittyi vain siihen, että lapsi saadaan ulos.
Mutta tämmöinen juttu siis meillä!
Esikoisen synnytyksen alkaessa herätin miestäni sunnuntaiyöllä n. 23.00 ja toinen vain tokaisee että ei me nyt tänään voida lähteä synnyttämään, huomenna täytyy viedä lasti perille ajoissa ja tulisi rahakas keikka, rekkamies kun on. Ei paljon kiinnosta rahat tai lasti niissä tuskissa.
Synnytyssaliin kun päästiin 00.00, niin mies oli kuin enkeli, mutta kun ponnistusvaihe alkoi 7.00, vietti mies pää pytyssä oksentamassa, kun paha olo tuli. Yritin siinä huudella että tänne ja heti, nyt se syntyy ja toinen yrittää saada loppumaan oksennusta että pääsisi tueksi. :)
Nyt tässä odotuksessa kerrottuani miehelle sektiotoivomuksesta se läväytti että ei se ole kiva, en minä tykkää arvista ja kipeät ne on, sillekkö ne oli tulossa vai?! Hyvä älynväläys oli että jos sektiolla tulee, niin on yhtä kireä alapää kuin ennenkin.. Hei haloo...
Saa nähdä mitä salissa taas tapahtuu..
rv.33+5
Tämä mies siis huomas cd:n kannen ja kuuli mitä musiikkia kuunneltiin. Kyseinen poppoo oli myös kohtapuoliin tulossa Suomeen keikalle. Kätilö totesi: " Tosi hyvää musaa teillä ainakin on! Oletteko muuten menossa keikalle?" Kesken supistusten koin olevani velvollinen kuitenkin vastaamaan, oma mies taisi nukkua... mutta tuskissani en oikeen osannut sanoa muuta kuin: " Niin... milloinkohan se olikaan se konsertti..." Keskustelu päättyi tähän!
Oma mies taasen pyysi katselemaan ikkunasta ulos kun oli niin upea lumimyrsky! En mennyt katsomaan...
Kaverin juttu:
Kätilö kysyi jotain äidiltä, mutta huomasi juuri pahan supistuksen olevan päällä, ja ilmoitti tulevansa hetken kuluttua uudestaan. Äiti ei siis saanut sanaa suustaan. Kätilön mentyä mies ihmetteli vaimon epäkohteliasta käytöstä, olis pitäny vastata heti!
kuolen nauruun...
Serkkuni sai toukokuun alussa vauvan. He olivat koko raskausajan aivan varmoja tulokkaan olevan poika. Kun lapsi syntyi, kätilö näytti tulokasta uusille vanhemmille, jotka purskahtivat nauruun hämmästyksestä, sillä lapsi olikin tyttö. Vauva nostettiin serkkuni rinnalle, ja isä silitti hänen tuuheaa tummaa tukkaansa joka nousi pystyyn. Isä katseli siinä hurmioituneena ja tokaisi: " Tämähän näyttää ihan Antti Tuiskulta. Mitä jos ristittäisiin poika Antiksi?" Serkkuni katseli miestään oudoksuen, ja sanoi: " Antti on oikein hyvä nimi, mutta en ole tavannut vielä yhtään Antti-nimistä TYTTÖÄ" Isä siis unohti lapsensa sukupuolen...
eikä oma mies sanonu mitään hölmöä,oli oikein kannustava!
Mieleen kuitenkin jäi huonetoverin mies.Synnytin -02 naisten klinikalla ja olin vuodeosastolla 4-hengen huoneessa.Huonekaverin mies oli pojastaan tosi ylpeä ja kehui appivanhemmilleen: meille syntyi ihana pieni poika, paino 5kg ja pituus 35cm. Siis oikein potra poika! Kuuntelin " salaa" verhon takana ja nauroin peiton alla kyyneleet silmissä. Mies tais olla niin onnen huumassa ja väsyny ettei muistanu oikeita mittoja...Sellasta sattuu ;)
Mieheni kysäisi kesken tosi kivuliaan jo nopean (2 tuntia) synnytyksen että " mitkä on fiilikset?" !!!! Mitähän mies olisi odottanut vastaukseksi?!?Katsoin häntä monttu auki ja sanoin että tuolla pääset tälle listalle :)
Oma mieheni katseli avautumisvaiheessani monitorilta supistuskäyriä ja kysyi sitten minulta, josko siirtäisi monitoria niin että mäkin näkisin, koska supistukset tulevat. Jostain syystä ei tarvinnut...
Samalta monitorilta näkyi lapsen syke ja mies aina välillä totesi että, nyt oli korkein pulssi ja nyt matalin. Muuten kyllä oli tosi ihana ja huolehtivainen synnytyksessä.
Pian mennään tokaa kertaa synnyttämään ja meinaa kuulemma kokeilla ilokaasua kun jäi eka kerralla kokeilematta molemmilta. Saa nähdä mitä siitä seuraa....
Haluun näitä lisää... Omassa synnytyksessä ei tapahtunut mitään kovin erikoista koska olin siellä yksin kätilön ja kätilöopiskelijan lisäksi... Tosin hieman hävetti kun ponnistaessa tuli pieru mutta lienee kuulemma normaalia...=) Ikävä synnytystä... Kai ruvettava puuhiin uudelleen...=)
Esikoisemme synnytyksessä sain pienen kosmeettisen repeämän johon tarvi laittaa vain pari tikkiä. Kätilöni kysyi josko paikalla ollut harjoittelija saisi harjoitella kursimista ja minähän sitten tytöltä kyselemään jotta: " Mikähän oli neidin käsityötaidon numero koulussa?"
Hetken hämmästeltyään harjoittelija tyttö vastasi:
" 10."
ja jatkoi:
" Ja mun äiti on itseasiassa käsityötaidon opettaja." ...
Voiko parempaa vakuutusta taidostaan antaa? ;)
Meillä tulee esikoisen syntymästä ens viikolla 6kk ja vieläkin tosi usein tulee kelattua sitä suurta tapahtumaa.
Synnytys käynnistettiin rv41+4 ja vauhtiin päästyään eteni tosi nopeasti. Ponnistus kuitenkin sitten venyi (1h10min) ja aloin jo olla aika tuskastunut ja väsynyt, eikä oloani todellakaan helpottanut kun mies ponnistusten välissä monta kertaa totesi vauvan päälaen jo näkyvän ja sitten meikäläisen taas " imaisevan" sen takaisin...
Kun tyttö sitten oli syntynyt, lähetti mies kaikille kavereille ym. tutuille tekstiviestin, jossa ilmoitti että " Tyttö tuli, 53cm ja 4160KG!" Aika vonkale...heheh...
Itse puolestani jossain vaiheessa kätilön tarkistaessa kohdunsuun tilannetta ilokaasuissani totesin, että " Joo, työnnä vaikka koko käsi, ei tunnu missään..."
Mulla alkoi synnytys vauhdilla, supistukset oli nopeasti säännöllisiä ja tuli alle viiden minuutin välein. Pari tuntia kärvisteltyäni herätin mieheni, joka oli sitä mieltä, että " ei vielä ole mikään kiire, kaikki ensisynnyttäjät lähtee aina liian aikaisin" . (Tosin samaa sanoivat sairaalassakin, kun sinne soitettiin, vaikka siinä vaiheessa vuosin jo verta.) Tunnin verran mieheni sai minua vielä kotona pidäteltyä kunnes totesin, että kohta en voi enää suihkusta poistua, kun sattuu niin paljon. Kun lähdin pukemaan, niin mies meni vielä itsekin suihkuun (onneksi nopeaan)!
Sairaalaan ehdittiin vajaa tunti ennen kuin vauva syntyi, eli ei tosiaan mikään kiire ollut...
oli kello alkuiltapäivän puolella, supistukset olivat jo sen verran napakoita, että pistivät irvistelemään kunnolla. Lähdettiin sitten pihasta autolla, kummastuksekseni kuitenkin täysin eri suuntaan kuin missä sairaala sijaitsi. Kun aloin ihmettelemään asiaa, ilmoitti mies että oli unohtanut ostaa kameraan filmiä ja sitä piti sitten lähteä ostamaan täysin kaupungin toisella laidalla olevasta marketista, se kun oli kuulemma TARJOUKSESSA siellä! Meillä olisi ollut lähin kauppa n. 700m päässä, nyt köröteltiin reilu 6km tarjousfilmin perässä! Istuin sitten siellä kaupan parkkialueella autossa järsimässä kojelautaa kivuliaissa suppareissa...
Toisella kertaa matkaan lähdettiin aamuviiden aikaan, taas pihasta käännyttiin väärään suuntaan, tällä kertaa mies oli muuten vaan sekaisin, eikä osannut edes sanoa mihin oli menossa. Noh, sairaalaan päästiin kunnialla ja siirryttiin synnytyssalin puolelle. Istuin keinutuolissa imppaamassa ilokaasua ja kuuntelin puolella korvalla kuinka mies oli uppoutunut kiinnostuneena tutkimaan erästä huoneessa olevaa kaapistoa ja sen rakennetta. Tunsin yhtäkkiä että lapsivedet menivät ja yritin sanoa miehelle että soittaa nappia ja kutsuu kätilön. En saanut kuitenkaan supistuksen kourissa sanaakaan ulos. Yritin epätoivoisesti huiskuttaa miehelle, joka jatkoi edelleen innostuneena kaapiston tutkimista ja ihmetteli ääneen ties mitä turhanpäiväistä; " onpa jännä, katsoppa miten tämäkin on tähän laitettu..." Ei pienintäkään reagointia epätoivoiseen ja villiin heiluttamiseeni ja ähinään. Lopulta supistus loppui ja sain karjaistua; " SOITA TOTA PE****LEEN NAPPIA NYT!!!" Vastauksena oli kummastunut ilme ja " Ai, miksi?" -kysymys. Hieman sieppasi...
Loppu menikin sitten ihan kunnialla ja kaksi kaunista tyttöä on ollut kotiinviemisinä. :)
Synnytykseni kesti pitkään ja oli erittäin kivulias. Jossain vaiheessa kun kivut olivat tosi kovat, aloin vispaamaan käsiäni. Mieheni sitten totesi että:" Sulle pitäis antaa jänisrääkkä käteen" . Itseänikin kyllä nauratti ja nauraminen teki oloa vielä tukalammaksi. Kävi välillä ammeessa, josko se olisi helpottanut oloani. Mies tarjosi huoneessa olevaa wc-harjaa peseytymiseen, sanoi ammetta pääkallon näköiseksi ja kun nojasin ammeen reunaan, totesi että:" Olet kuin ehtoollisella siinä." Iltapäivällä formuloden aikaan, sain epiduraalipuudutuksen ja sovittiin että mies menee katsomaan formulaa. Ennen kun hän lähti niin totesi että:" Jos Kimi voittaa, niin vauva syntyy tänään jos ei, niin vasta huomenna" . No Kimi tuli toiseksi, mutta vauvamme syntyi saman vuorokauden puolella" . Onneksi!
ei ole omaa tarinaa mut ihan tulee ikävä omaa synnytystä! pitänee pian yrittää hankkuitua samaan tilanteeseen!!