Älyttömintä mitä mies on sanonut/tehnyt synnytyksessä?
Meillä mies tiesi joutuvansa tämän ketjun jatkoksi jos möläyttäisi jotain, joten osasi sitten olla ihan ihmisiksi. -AInakin melkein.
Kertoi kuitenkin jälkeenpäin, että silloin kun kätilö antoi hänelle märän rätin ja käski pyyhkiä sillä otsaani, tuli hänelle elävästi mieleen joku Rocky-leffan nyrkkeilykohtaus. Hän näki itsensä nyrkkeilykehän kulmauksessa pyyhkimässä hikeä nyrkkeilijän otsalta. :-) Oli ehkä ihan viisasta jättää sanomatta tuota siellä synnytyssalissa. En haluaisi itseäni verrattavan Rockyyn, vaikka se synnytys aika matsi tietysti onkin. Ei olis välttämättä huumorintaju siinä paikassa riittänyt, vaikka kätilön sanoin olinkin erittäin rauhallinen synnyttäjä. Taisin minä yhden perhanan suustani päästää... :-)
Toinen vähän huvittava juttu oli kun meillä vaihtui kätilö kesken ponnistusvaiheen. Ensimmäisellä kätilöllä oli ilmeisesti aikas kiire johonkin kun ei kerennyt enää sitä viimeistä kahtakymmentä minuuttia olla paikalla. Minä sitten pojan synnyttyä kysymään uudelta kätilöltä, että "anteeksi, mutta mikäs sinun nimesi taas olikaan? Ei jäänyt mieleen kun äsken itsesi esittelit."
Siru-Sofia
Kommentit (730)
Synnytys venyi pitkäksi, mutta viimein kätilö antoi luvan ponnistaa. Samaan aikaan toinen kätilö juoksutti ovesta sisään puhelinta, ja hihkaisi että " Isä soittaa!" . Mieheni oli siis myös paikalla, ja hetken kaikki neljä tuijotimme hölmistyneenä toisiamme. Tilanne selvisi kun sain tuskissani karjaistua puhelimeen että kuka siellä, oma oma isänihän siellä kyseli joko hänestä on tullut ukki! Vastaukseksi hän sai tosin tylyn " v****ako tänne soittelet" ... Puolta tuntia myöhemmin hänestä tulikin ukki, ja kun illalla soitin hänelle ja kerroin että poika tuli, pyysin hieman nolona anteeksi reaktiotani.. :)
..Nostanpa vainen, ettei tää LOISTAVA pino ehdi hukkua jonnekin, täytyy nimittäin jatkaa lukemista huomenna...
Iso kiitos kaikille tarinoista, todella mahtava piristys päivään!!!!!!
Terttu27
oli häviämässä ja supparit päällä.. Kätilö juoksi kysymään haluanko vastaanottaa puhelun. Vastaus näin kiltisti ilmaistuna " EN TODELLAKAAN" .
Mies oli ihana synnytyksessä, ei hölmöillyt, eikä vitsaillut vaan todellakin tuki minua =)
Ekaan synnytykseen ei kerennyt mukaan koska piti lähtee navetalle 4 tuntia ennen. Tuli n ½ tuntia myöhemmin kun poika oli syntynyt. toisella kerralla soitin et alkaa jo tulla sieltä navetalta ja jätää pojan setälle (miehen veljelle) jos aikoo keretä ees tän synnytykseen. kerkes 10 minuttia ennen kuin tyttö synty =).- Kolmannelle meillä oli sitten pitempi matka mennä synnyttämään (rilu 100km). Minäkin ite ajattelin et kyllä mulla on aikaa (supistukset alkoi n 4.30) et mies käy eka aamulla tekeen navetta työt ja lähetään sitten. Minulla noi kaka ekaa synnytystä kesti eka 17 tuntia ja toka 15 tuntia. Lämmitin siinnä saunan kun rupes supisteleen kovemmin ja lämpö on helpottanut aina. käytiin sit noitten isompiin kanssa siinnä saunassa ja ooteltiin et mies tulis navetalta. kerkesin laittaa jo itelle matka vaatteetkin päälle kun mies tuli ja kysy joko lähetään vai ootellaanko vielä. siinnä vaiheessä ärähin et lähetään ja kiireesti. matkalla sairaalaan alkoi jo vähän ponnistuttamaan. siten kun mentiin sairaalaan niin siellä kätilö sanoo et mee oissille ja laita sairaala takki päälle ja tuut hoito pöydälle niin tutkitaan. ja meet sen jälkeen suihkuun. ärähin siinnä kätilölle et jos mä laitan sen sairaalatakin niin se jää myös mun päälle sillä mä en kerkee enää tekeen muuta kun menee vessaan ja laittaa paidan päälle ja mennä pöydälle. onneks antoi sen paidan. sillä kun kävin vessassa ja menin tutkimus pöydälle niin kätilö totes et paikat on 7cm auki ja kuulu et nyt meni lapsveet kans. eikun siitä sit kiireesti siirryttiin synnytys saliin. tietysti siellä oli sänky sen verran korkeella et en päässyt ite ilmankoroketta sinne. piti sanoo et voisko joku autaa sillä en pääse kun supistaa niin tiheesti ja oon sen verran lyhyt. Siinnä kun sitten makoilin sängyssä niin tekivät lapselle painoarvion joka oli n3700g. kun tyttö synty maailmaan 22 min sairaalassa olon jälkeen niin oli kätilön ensi kommentti et on 4 numeroisella alkava luku (painoi 4420g). mies oli aluksi kaukana istumassa tuolilla mutta kun rupesin ponnistamaan niin tuli pitelemään jalkoja kun en ite jaksanut pidellä niitä. sitten kun jäätiin kahestaan niin sanoi et olin huutanut kovemmin kuin edellisellä kerralla et oliko rankempi synnytys. itestä oli ollut helpompi vaikka oli isoin kaikista ja nopein. tässä tais tulla asiaa myös asian vierestä.
...ja oltiin molemmat vähän epävarmoja siitä millon pitäs sairaalaan lähteä. Mies päätti soittaa sitten sairaalaan kysyäkseen, että joko pitää lähteä, mutta ei tiennyt mihin numeroon soittaa. Soitti sitten vaihteeseen, jossa nainen vastasi puhelimeen.
Mies sanoi, että: " Nyt ois näitä supistuksia."
puhelinvaihteen mies kysyi: " Ai vaimollasko?"
Mies siihen että: " No ei kun mulla!!"
Tajusihan se vaihteen setä kuitenkin yhdistää synnytyssaliin =). Kysymys vaan oli hauska.
Sittenpä päästiinkin taksin soittoon ja kello oli aamuyöllä 5. Taksikuski oli nuori poika ja varmaankin oli juuri se aika yöstä, että kuski sai normaalisti ajaa kännikaloja koteihin nukkumaan. Oli ihan rauhallinen kun istuimme autoon ja kysyi, että:" Minnekäs päin mennään?" . Oma mieheni tokaisi, että synnyttämään, jolloin kuski kurvasi pihasta talla pohjassa kuin viimeistä päivää. Taisi olla tälle kuskille eka synnytys. =)
Esikoistyttäremme näki päivänvalon vasta 17 tuntia myöhemmin.
Siis mies vastasi puhelimeen eikä nainen...
synnytyssalissa mies ilmeisesti ajatteli istuvansa kiikkutuolissa ja lukevansa lehteä koko toimituksen ajan, mutta minä hätistin sen sieltä sängyn viereen että pitäisi edes kädestä kiinni. yritti pahus pariin otteeseen luikahtaa sinne kiikkutuoliin vielä takaisin.
kesken ponnistusvaiheen mies kysyi että sattuuko sua oikeesti noin paljon kun huudat noin kovasti. se oli niin tyypillinen kommentti mieheltä että meinasi alkaa naurattamaan. sattui vaan niin pirusti etten voinut.
tyyris + poju " tissi-imuri" 2vk
.. että olihan se ihan kiva kokemus mutta siellä ei oikeen tapahtunut mitään. Hänellä oli vähän tylsää.
Synnytys oli kyllä helppo ja mulla ei ollut mitään kipuja missään vaiheessa. Suoraan sanottuna oli se omastakin mielestä vähän " laimeeta" ottaen huomioon kaikki etukäteen kuulemani kauhutarinat.
T. Kissa-äiti
Meillä puolisko vain valitteli avautumisvaiheen aikana, että väsyttää. Synnytyksen jälkeen kysyi, eikö minua nukuta ollenkaan (itse nuokkui kiikkustuolissa). Ei, minua ei todellakaan nukuttanut, vaikka olin minäkin valvonut koko yön. :)
Tosin oli mies ponnistusvaiheessa ja välittömästi sen jälkeen ihan hereillä.
...esikoisen la:n paikkeilla, mutta mitään ei kuulunut. Sunnuntai-iltana, 14vrk yli, vihdoin soitin miehelle töihin, että vois alkaa tulemaan kotiin. Olin jo melko kipeä, supparit n5min välein, olivat voimistuneet jo edellisenä yönä. Mies sanoi vain pelaavansa viimeisen erän lentopalloa ja käyvänsä saunassa ja tulevansa heti sen jälkeen (pakollista liikuntapalvelua töissä)! Olin niin hölmistynyt, etten tajunnut sanoa siihen mitään. Vähän ajan päästä soitin uudestaan, että vois pistää vauhtia töppösiin. Päästiin lopulta laitokselle koiran hoitoon viemisen ja miehen aterioinnin jälkeen ja poika syntyikin sitten yöllä. Oli kuulemma ajatellut, että laitoksella ollaan kuitenkin tylsistyttävän kauan. Kakkosen synnytykseen kun soitin, oli jo kotona kun ehdin puhelimen laskea;)
mä olen ajatellut koko ajan ettei meidän mies mitään hölmöä suustaan päästänyt, mutta nyt yht äkkiä näin 3 kk jälkeen tuli mieleen...
menin käynnistykseen aluks yksin ja muutaman tunnin päästä kalvojen puhkaisusta soitin miehelle että alkaa tulla, olen niin kipeä. no hän sitten tuli ja mä istuskelin siinä tuskissani ja imin ilokaasua ja tää hölmö sanoi ekaks ku astu ovesta," mä löin vasaralla sormeen, kato se on ih an turvoksissa, se on niin kipee ettet voi tajuta" ..joo enhän minä niin voi tajuta..niin ja sitten se vaan tokas että kun mua ei yhtään kiinnosta mitä hänelle on tapahtunut...:) no ei kait mua hitto kiinnosta kun on kaksi vauvaa tulossa ulos ja olin 7 cm auki siinä vaiheessa, ja vaan kaasulla..tosin en tiennyt että olin noinki auki..
no joo ja sitten.kun epiduraali ei auttanut ja siinä sitten puhisin ja ähisin, mies luki vieressä päivän postia jo tokas vaan että voitko olla vähän hiljempaa kun mä en voi oikein keskittyä...luki siis jotain pankin kirjettä....voihan huilu..en kyllä muista miten siinä reagoin, kuolin niin sekaisin..
tässä on monet kirjoitukset todistaneet sen ettei miehet kyllä aina oikein ajattele...mikä on samanlaista näin kotiarki elämässäkin!!!
ainiin ja vielä..kun olin ensimmäisen vauvan saanut ulos ja toinen tulossa, mies vaan sanoi " täähän tulee helposti, eihän sua voi enään sattua yhtään kun poikavauva on jo tullu.." joo...toisen vauvan ponnistaminen sattui kyllä ihan tasan tarkkaan saman verran ku ekanki..:)
Meillä mies ei niinkään sanonut mitään erityisen tyhmää, mutta sen tekemisiä oli kyllä hauska seurata..
multa tuli lapsivedet yöllä (00.30)ja sanoin sen sitte miehelle joka oli vielä hereillä. Tämä alkoi ihan hullun lailla juoksemaan sinne tänne ja keräämään kamppeita kasaan ja meni ulkoiluttamaan vielä koiranki siinä samalla. Multa lorahteli lapsivettä useaan otteeseen ja pääsi sitä lattiallekki sitte ja mies alkoi sitä sitten siivoileen kun ite menin vaihtamaan tuskissani vaatteita ja peseytymään.. Mies huuteli mulle vessaan että " joo!! on tää lapsivettä ku tää on ihan limasta!!" .. olin vähän että aijaa.. en tiennykkää...
tunti siinä kotona vierähti ja lähettiin autolle sen valtavan tavara määrän kanssa.. hieman huvitti kun mies kaivoi laukusta kauheen pinon vanhoja sanomalehtiä penkin suojaksi... ettei vaan kastu lapsivedestä... :) olihan mulla tietty side, mutta mitä hän ei tekisi rakkaan autonsa puolesta..
sairaalassa mies sitte tutki ihmeissään kaikkia vempaimia ja kyseli kätilöltä niistä mitä eriskummallisempia kysymyksiä.. kätilö ihan ihmeissään kysymyksistä eikä osannu niihin oikeen vastailla.. mies vaan tuumas kätilön lähdettyä että olipa tietämätöön hoitaja.. kätilöiden pitäis vissiin olla myös joitain elektroniikan asiantuntijoita..
satsuma ja tyttö 3kk
ja tää nyt ei paha ole mutta kerron kuitenkin.Kun hän soitti yöllä 4.32 ja sanoi että nyt meni lapsivesi,olin niin yömyssyssä kun menin vessaan että ajattelin mennä suihkuun ja myös meikata.Onneksi en tehnyt kumpaakaan,poika syntyi 6.48,sairaalassa olimme 5.15...
Ja kun hän pyysi mehua,kaadin hänen ja omaan lasiin ja join ensin itse ....heh...
Mies ei varsinaisesti möläyttänyt mistään tyhmää, mutta seuraavaa tapahtumaa olen naureskellut kovasti jälkeenpäin. Olimme perhehuoneessa supistusten alkuvaiheessa ja kivusta tokkuraisena kuljeskelin ympäri huonetta ja aina supistuksen tullessa nojailin ikkunalautaan ja pöyrittelin lantiota hengittelyyn keskittyen. Miehen piti mennä vessaan ja kun itsellä oli kamala supistus päällä ja nojasin ikkunalautaan, pöyrittelin lantiota ja hengittelin silmät kiinni niin yht`äkkiä kuului vessan puolelta kova " pamaus" ja kuin tuhatpäinen varpusparvi olisi lehahtanut pönttöön. Siinä vaiheessa tilanne vaikutti niin kovasti huonolta B-luokan leffalta, että muutamien seuraavien supistusten ajan nauroin kaksin kerroin ja niin teki mieskin vessanpöntöllä istuessaan ja varpusparvia lisää päästellessään. Oli ressukalla hiukka vatsa sekaisin jännityksestä... :)
mies esikon syntyessä käyttäytyi todella kultaisesti..ja toivottavasti kohta päästään uudestaan asiaan viikkoja 40+6
Meillä synnytyksestä aikaa kohta 6kk. Mies oli aika hauska ponnistusvaiheessa (kesti yli tunnin), kun pidätteli hengitystä samaan aikaan kun minä ja hoki vaan etä hyvin menee (oli pyörtymisen paikalla). Epiä kun laitettin meni ihan vitivalkoisesksi ja minä jouduin selittelemään, että ei tämä kulta satu, rutisee vaan vähän...
Itse ilokaasun vaikutuksesta huusin vähän väliä OPA! Oltiin juuri katsottu Kreikkalainen naimakauppa- elokuva ja siitä sitten jäi mieleen. Myöhemmin tuli oksennus ja sanoin miehelle, että etsi joku mihin oksentaa, toi jonkun muovisen pitkän pussin jostain kaapista. Tiedä mihin oli oikeasti tarkoitettu...
Mies tuli heräämöön, ja istui hetken vieressäni. Katsoi sitten kelloa, ja tokaisi " hei, nyt jos heti lähden kotiin niin ehdin nähdä formuloiden startin" . Onneksi olin niin sekaisin, etten ihan tajunnut. Muuten olisin varmaan tintannut kuonoon.
mulla ponnistusvaihe kesti ja kesti ja pikku hiljaa tupaan alko virrata kätilöitä ja pari lääkäriä. Esikoista kun odotettiin niin en tiennyt mitä voi tapahtua. Sanoin kuitenkin miehelle että jos jokin menee vikaan tai ei niin käsikirjoitusten mukaan ni sä et tuu sitten sinne haaraväliin heiluun ; ) että pysyt siellä taka-alalla ja annat ammattilaisten hoitaa homman kotiin. No sitten jälkeen päin kysyin että mitä sä teit kun meno meni hurjaks. Mies vastas että siinä vieressä oli raana ja sillä oli muovikuppi ja se ei osannut jännitykseltään tehdä muuta ku juoda koko ajan vettä. No sitten sille tietty oli tullut aivan hirvee vessahätä...No onneks ittekin tajus että ei voi nyt mihkään lähtee, varsinkin kun taysissa miesten vessa on ihan eri rakennuksessa!!
Ja sitten toi laite joka mittaa suppareita ihmetytti meillä kanssa..." "
jne...
SM ja poju 3 vkoa
Synnytyksestä on nyt aikaa reilut pari viikkoa, ja se oli varsin rauhallinen kokemus. Meillä mies on armeijassa, ja tottakai synnytys käynnistyi keskellä viikkoa. Ilmoittelin sitten tekstiviestillä miehelle, että illalla taidan mennä ainakin käymään sairaalassa kun supistuksia oli tullut jo 12 tuntia ja koko ajan säännöllisinä mutta ei hirveän kivuliaina. Viestiin tuli sitten vastaus, että ois parempi jos et tänään synnyttäis kun meillä on huomenna täällä muutto toiseen tupaan... No lähtö sairaalaan tuli kuitenkin samana iltana.
Sairaalassa mies oli ihan väsynyt koko ajan, ja nukkuikin säkkituolilla ennen ponnistusvaihetta ja lähes heti sen jälkeen... Kätilöt totes et ei oo ihme jos mies on väsynyt kun on päivän ollut " sotimassa" ja illalla/yöllä tulee mukaan synnytykseen. En viittiny sit sanoa, et ei se mitään ole tehnyt kun se on ollut sairaana ja sotilassairaalan osastolla levännyt koko päivän...
Tämä tapahtui kaverilleni pari vuotta sitten. Kaveri oli jo raskauden alkuvaiheessa päättänyt että haluaa menna ambulanssilla synnyttämään, koska epäili miestänsä sen verran soheloksi, ettei se pystyisi ajamaan autoa tosi paikan tullen. Niinpä kun synnytyksen aika tuli ja kaveri kärvisteli kamalissa supistuksissa ja huuteli ukkoansa soittamaan sen ambulanssin. Noh, siinä soittamisessahan olikin vierähtänyt aikaa ja kaveri kyseli että mikä maksaa, niin ukko vaan totesi:" pistivät mut jonottamaan!" Herra oli sitten soittanut hädissänsä 118 numerotiedusteluun eikä 112:een!!!