Älyttömintä mitä mies on sanonut/tehnyt synnytyksessä?

Oma äitini meni synnyttämään pikkuveljeäni ja veljeni isä oli tuumannut, ku oli emäntäsä saanu kätilöiden hoiviin, että " mäpä joudanki tästä sitten nukkumaan..." Oli kuulemma kätilö mulkassu hiukkasen pahasti, mistäköhän syystä...



Oma mies oli sentään ihmisiksi esikoisen synnytyksessä, toivottavasti myös tämän toisen.

Meillä mies käyttäytyi ihan OK, paitsi että pahimpien supistusten aikana, kun emme vielä olleet päässet synnytyssaliin, rupesi virittelemään TV:n kanavia paikoilleen. Minulla hirveät kivut ja mies vain tyyneesti roplasi kaukosäädintä, TV:n lumisateen äänet meinasivat tehdä hulluksi. Ja miestä kun vain harmitti, kun ei saanut jääkiekkokanavaa kunnolla näkymään, perkele!

Kun isukki tuli ensimmäistä kertaa meitä katsomaan vaaleanpunainen vauvakimppu kädessään, marssi hän tohkeissaan suoraan urologian osastolle huone nro 9 ja kas kummaa siellä olikin vanhempi mieshenkilö vaimonsa ja lapsensa paikalla.



Olihan hän saattanut vaimonsa jo kerran synnytysosastolta synnyttäneiden osastolle, mutta silloin käytettiin potilashissiä jotka ovat tavallisten hissien toisella puolella eli hissiin ja osastolle vasemmalle. Yksin tullessaan toista hissiä käyttäen vasemmalla olikin urologian osasto!



Kyllä siinä varmaan pappa ihmetteli että kukas minulle sieltä vaalenpunaisia kukkia tuokaan!

Mies oli tarkkaan suunnitellut että lapsi syntyy torstaina, perjantaina hän pitää varpajaiset, lauantaina potee kankkusta ja sunnuntaina hakee meidät kotiin, jotta voisin siivota varpajais sotkut kämpästä. Tämä suunnitelma ei toteutunut...



kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa miehen kaverit houkuttelivat hänet kaljalle kun " ei se vielä kuitenkaan synny" . Kun ei tuntunut mitään synnytyksen alkamiseen viittaavaan annoin miehelle luvan mennä muutamalle, kunhan tulisi ajoissa kotiin. Kilttinä miehenä hän soitti illan aikana ja kyseli vointia. Kun ilmoitin, ettei tunnu missään mitään, hän tokaisi että " no soita sit jos jotain tapahtuu, nähdään neljältä (pilkun jälkeen) kättärillä" . Onneksi mies tuli ajoissa, että ehti hieman nukkua ennenkuin herätin miehen neljältä, ja ilmoitin että " nyt tarttis ruveta lähtemään" . Myöhemmin mies (puolitosissaan) tuumi, että olisi sittenkin vaan pitänyt mennä suoraan kättärille.



Automatka tuntui kestävän ikuisuuden vaikka matkaa vain 20 km, supparit muuttuivat nopeasti vaan kipeämmiksi. Matkaa kyllä pidensi se kun palattiin hakemaan unohtunutta kameraa ja miehen piti käydä vielä ostamassa huoltoasemalta battery, suklaata ja jotain pastilleja hengityksen raikastamiseksi (pelkäsi, ettei kätilöt päästä synnytyssaliin jos haisee vanhalle viinalle). Onneksi oli juonut vain sen muutaman oluen, ettei tarvinnut tilata taksia.

ja sitten tämä: päälaki vähän vilahti, niin isä huusi: tyttö tuli! (poikahan sieltä)

Toisen lapsemme synnytys alkoi 00:30 lapsivesien menolla. Mieheni oli ehtinyt vain torkahtaa, kun herätin hänet, että nyt tuli lähtö, mene tilaamaan ambulanssi. Näin meitä oli neuvottu tekemään, kun oli uudelleensynnyttäjästä kyse. Vauva ei ollut nimittäin vielä kiinnittynyt, ja napanuoran ulosluiskahtamisen vaara pakotti pysyttelemään makuulla.



No, mies sitten käveli puoliunessa puhelimeen, näppäili 112 ja sanoi, että nyt tarvitaan ei-kiireellinen kuljetus. Ei siis nimeään, osoitteesta puhumattakaan... Taisi olla raukka aika sekaisin. Kättärillä olivat edellisenä päivänä sanoneet, että ambulanssi olisi tilattava ei-kiireellisenä, ja se oli sitten jäänyt päähän soimaan.



Kun sitten 12 tuntia myöhemmin isä ja kätilö pesivät perheemme toista poikaa, minä huikkasin synnytyssängyltä, että pitäsikö vielä siskoa kahdelle veljelle yrittää? Tähän totesi kätilö, että harvemmin äidit tässä vaiheessa puhuvat seuraavista lapsista, isät kylläkin...

Antiikki:

Ja miestä kun vain harmitti, kun ei saanut jääkiekkokanavaa kunnolla näkymään, perkele!

Onneks muittenkin miehet on jääkiekkohulluja =)

oon nauranu niin paljon että vedetkin valuu silmistä. oma ukko kultani oli taatusti oikea kätilön kauhu, kurkki kaappeihin, ihmetteli sieltä löytyviä tavaroita suureen ääneen kauhistellen ja sanoen että " onneksi ei itse tarvitse synnyttää" , kätilö raukka joutui vähän väliä muistuttamaan että anestesia lääkärille varattuihin desinfioituihin tarvikkeisiin ei sitten saa koskea. minullakin alkoi pinna kiristymään kun ukko kulta " kiikkui" anestesialääkärin tuolilla kätilön ja lääkärin ollessa poissa ja kas kummaa, tuolista irtosi pyörä. ja eikun uutta tuolia etsimään. ponnistus vaiheessa, ukko kulta alkoi nauraa koska kakkasin pöydälle. sille kun ei siinä vaiheessa mahda mitään. minua ei kyllä naurattanut. kaikesta huolimatta siitä selvittiin ja nyt tuolle kaikelle voi jo nauraa. :)

Pari asiaa vaan vähän nauratti jälkeenpäin ajateltuna.

Yksi oli se, että tunsi suurta tarvetta olla tarkistamassa että kaikki elektroniset laitteet varmasti toimivat. Seurasi niitä jatkuvasti ja ilmoitti heti kätilölle jos hänestä joku oli vikana.

Sitten loppu-avautumisvaiheessa katsoi jalkoväliäni ja kertoi heti huolestuneena kätilölle, että " hei vaimostani vuotaa verta"

Kätilö tietenkin tuohon totesi, että ihan on normaalia tässä vaiheessa :-)



Sitten vielä ponnistusvaiheessa mieheni oli pääni vieressä tukemassa minua ja kun ponnistin niin alkoi ERITTÄIN kovaan ääneen tsemppaamaan ja kannustamaan, niin että en missään vaiheessa ponnistusvaihetta kuullut mitään mitä kätilö neuvoi.



Ainoastaan supistusten välillä mieheni hiljeni ja silloin kätilö sai sanansa kuuluviin.

Ei ollut sydäntä siinä vaiheessa pyytää miestäni pitämään turpansa kiinni. Oli niin innokkaasti ponnistuksessa mukana :-)



Miestäni en vaihtaisi ikinä mistään hinnasta. Hän on maailman paras aviomies ja uusi isä!

Aivan uskomattomia juttuja!!



meinas leipäki jo eksyä muutaman kerran väärään kurkkuun ku nauratti nii kovaa!!=)



itse täällä odotellaan esikoista syntyväksi 10.5

ja lapsen isä tulee mukaan synnytykseen mutta takaan ja alleviivaan sen et se ei puhu yhtään mitään.. kauhusta kankeana..... mutta kirjotellaan sitten menikö asiat niínku arvelin..



Kiitos kaikille hyvistä jutuista ja ei ku lisää vaan!!



criss

Meillä ei mitään kummempia tapahtunut, ja oikeastaan ainoa mikä nyt jälkeenpäin vähän huvittaa oli se, että parin tunnin ponnistamisen jälkeen kun tunsin, että taas " tulee ponnistus" niin sanoin rauhallisella äänellä, " voi p..kele" , ja kun supistus meni ohi, pyysin kätilöiltä anteeksi huonoa käytöstä. No, kätilöt vaan sanoi, että on he kuulleet jonkin verran pahempaakin... Ja toinen oli jossain vaiheessa ponnistuksia kun yksi kätilö tsemppasi, että kyllä sinä .... vielä jaksat, niin supistuksen jälkeen piti korjata kätilölle, että nimeni on kyllä .... Ja siinä vaiheessa olin siis muuten jo ihan sekaisin ja ajatus ei kulkenut. Mutta en kyllä ymmärrä miten tuollaiset epäolennaiset asiat sitten oli niin tärkeitä. Ja kokonais ponnistusajaksi tuli 3 tuntia, että ei se ihme varmaan ollut, että vähän jo alkoi sekoilla :-)



Nyt toista sitten mennäänkin tekemään leikkaussaliin suunnitellusti, katotaan, jotta tulisiko sieltä jotain tänne lisättävää :-))

Mutta synnytyssairaalassa kun käytiin tutustumassa ja siitä juteltiin(tai yritin vähän herätellä juron mieheni kanssa keskustelua aiheesta)ja kysyin että mitä sulle tuli siellä mieleen. Mies siihen että " mietin vaan että kuinka se kätilö oli saanut puettua sen paidan päällensä, kun siinä oli vaan selässä kolme nappia!" Kohta toivottavasti tositoimissa, rv 37+2

HÖH, miksi me aina yötä vasten tullaan, taaskaan ei saa nukkua ollenkaan.



No ehti kyllä kotiin nukkumaan, kun vauva oli tunnin päästä jo maailmassa.

..AIVAN, luitte oikein... Kätilö ja lääkäri olivat juuri poistuneet huoneesta kun aloin tuntea aivan hillitöntä ponnistuspakkoa!! Olin kaksinkerroin lattialla ja aloin vaikeroida taas huolella. Mies vain rauhoitteli ja hieroi selkää. Kutsunappi ei ollut käteni ulottuvilla siinä vaiheessa ja viittilöin naama punaisena hengenhädässä sitä kohden- mies sanoi: " Juurihan ne tässä kävi, EI KAI NYT VIELÄ TARVI PAINAA?" Yritin saada sanottua että ponnistuttaa, sain aikaiseksi vain epämääräistä vaikerointia " Apua...apua...!!!" Mies rauhoitteli vain enkä päässyt nousemaan. Mies antoi kutsunapin vasta kun sain lyötyä häntä nyrkillä polveen karjuen eläimellisesti ja ei tajunnut tilannetta ennen kuin olin kätilön avustamana sängyssä ja kätilö sanoi että pää näkyy jo, nyt se on sitten tulossa...

Mies kuulee tästä vieläkin, yli vuoden kuluttua synnytyksestä :D

Synnytyksen ajankohta ei ollut miehen ideaalisuunnitelmien mukainen... Pariinkin otteeseen synnytyksen aikana harmitteli että ois nyt mennyt muutaman päivän myöhempään että kaverit pääsee paremmin varpajaisiin (aikoi pitää ne mun sairaalassaoloaikana) ja tilipäiväkin on vasta perjantaina.

Ponnistusvaiheessa kätilö kannusti " Hienoa, siitä vaan, punaista tukkaa näkyy jo!" Siihen mies " Siis mitä?! Kukas postimies meillä on käynyt köyrimässä?"

Tyttö oli vaalea kaljupää, " punainen" tukka johtui verestä...:)

Esikoinen oli ponnistusvaiheessa ja mieskin havahtui Iltalehtensä takaa. Parkkeerasi itsensä " pelipaikoille" ja pian kävi kalman kalpeaksi... jälkeenpäin vaikutti erityisen helpottuneelta. Jälkeenpäin kävi ilmi, että oli nähnyt vauvan ruttuun rypistyneen päänahkan pilkottavan ja luullut niitä AIVOPOIMUIKSI, voi herran isä...

frendeissä kun oli siin alkupätkässä, miss Ross oli siin synnytyssängyllä ja se oli laittanut jalat jalkatukiin niin kerran mies sitten kysyi että miks mulla ei ollut synnytyksessä sellaisia jalkatukia.



rv 37 olin käymässä äitipolilla ja olin siin käyrässä mikä mittaa supistuksia ja lapsen sydän käyrää. siinä sitten tuli supistus ja hyvän käyrän piirsi. mies sitten hetken päästä alkoi kattelemaan sitä viivaa ja hädissään kysyi että mikä toi on? mä sitten et se oli supistus. mies siihen:- joko sulla jo niitäkin on jo?



isukki kun tuli hakemaan mua ja esikoista sairaalasta kotiin niin kätilö huikkas perään että parin vuoden päästä nähdään. mies oli silloin että niin varmaan. nyt toista odotellaan syntyvän ja esikoinen on 1,5vuotta niin erään kerran saunassa mies kysyi että onko mun pakko mennä porvooseen synnyttämään. mä olin ihmeissäni että miks mä en vois sinne mennä. mies sitten vastas et kun se oli 1,5vuotta sitten ollu sitä mieltä että sinne ei parin vuoden sisään mennä ja nyt joutuu syömään sanansa....



mies kysyi kerran että kuinka pienelle voi syöttää tuttelia? mä siihen että mitä sille sitten syötettäis jos ei voi imettää?



ai niin synnytyksessä mies vaan luki vanhoja autolehtiä ja aku ankkaa ja oli just lähössä tupakalle kun lapsi oli syntymässä ja melkein heti kun lapsi oli syntynyt niin piti lähtä tupakalle.

nyt sitten kuulemma haluaa eri synnytys saliin, ettei tarvitse samoja lehtiä lukea....

Me menimme illalla sairaalaan, koko yön kärvistelin supistusten kourissa ja poika syntyi sitten vasta seuraavana aamupäivänä. Mies kävi nukkumaan aika pikaseen päästyämme synnytyssaliin. Minä valvoin ja kärvistelin YKSIN, välillä yritin lieventää tuskaa keinutuolissa keinuen. Janotti ja sattui, yritin pyytää apua mieheltäni... pihisin sen minkä ääntä sain lähtemään hyvin kuivasta kurkustani.. mutta mies vain kuorsasi kovempaa -liikkumaan en enää kyennyt ja käden ulottuvilla ei ollut mitään millä olisin voinut rakastani heittää. Voi että ärsytti!! Mies sitten heräili yleensä vain silloin, kun kätilö tuli... jolloin pyysin kätilöltä tarvitsemani. Aamulla mies sitten nousi yhdeksän aikoihin kysymään, että joko pitää herätä? ARGH.... todellinen tukihenkilö!!



Heräsihän se sitten VIHDOIN , kun poika alkoi syntymään toden teolla... *reppana oli ihan myyty poikansa nähdessään, jopa tämän " kovan jätkän" silmät kostuivat kyyneliin*



Toivon, että jos joskus toista lähden synnyttämään, niin mies EI NUKU KOKO AIKAA!

-

Mieheni oli kotona vanhempien lasten kanssa ja soitteli synnytysosastolle kokoajan ja sitten kun tyttö vihdoin viimein syntyi mies soitti ja kysyi Kumpi tuli ja sanoin tyttö tuli. No mieheni ei kai muuta keksinyt niin kysyi että onko sillä hampaita? Ja minä meinasin kuolla nauruun...