Älyttömintä mitä mies on sanonut/tehnyt synnytyksessä?

Meillä isäntä suht rauhallinen salissa, ainoastaa pakotti mut autoon ja sairaalaan ekan kanssa. Konttasin lattialla, mutta väitin että ennen aikojani en mene.Kätilö kyseli haluanko epiduraalia, johon mieheni että vaimolla on korkea kipukynnys!Myönsin, että kyllä huudan kun sitä haluan.Kätilö tarkisti paikat ja katsoi miestäni " oikeessa olet, teidän lapsen pää on mun kädessä, eiköhän aleta työntämään." Toinen tuli sitten myös napakkaa vauhtia,olin jo sairaalassa verenpaineen takia, kun heräsin. Tuli heti 3 napakkaa supparia viiteen minuuttiin ja jouduin soittaa ukolle että tää tulee nyt,pistä vauhtia jos aiot ehtiä.. Äkkiä hän sitten tuli ja lapsi myös. Mulla oli heti aivan kauhea nälkä ja vitsailin heti että voisin vaikka pizzan syödä aamiaseksi.. Ukko lähti käymään hakemaan esikoista ja tuli parin tunnin päästä anopin,esikoisen ja kahden Pizza Hutin pizzan kera.. ne oli erityisestí mulle, kun olivat itse jo syöneet.Hävettää sanoa, mutta molemmat meni mun suuhun sen päivän aikana...

mutta esikoisen odotuksen aikana synnytysvalmennuksessa oli pariskunta,jotka oli,no..vähän höpsöjä.He kyselivät aina kaikkea hassua ja kerrankin pariskunnasta mies kysyi aivan tosissaan,että pitääkö synnyttämään mennä aina ambulanssilla vai voiko mennä ratikalla...vaimo puolestaan kysyi kun näytettiin kuvaa istukasta,että tuoko sitten pitää syödä...

Esikoista synnytettiin hartaasti koko vuorokausi. Iltapäiväksi taittunut päivä ja vihdoin kätilö arvioi, että voisi siirtyä synnytyssaliin. Mies tokaisi siihen, ettei ihan vielä, kun kaveri ei ole tullut hakeen Tapparan kausikortteja lainaksi, HAH! Illalla oli Tappara-HPK ja meillä oli kaksi korttia. Niin että kaveria ei jätetä, vaikka lapsi on tulossa...

Nauranut olen maha kippuralla. Laitan tähän äitini kertoman jutun kun ei ole omakohtaisia kokemuksia .



Äitini oli mennyt tarkastuskäynnille sairaalaan, kun raskaus oli yliaikainen ja laitettu sieltä suoraan synnytyksen käynnistykseen, koska maksa-arvot oli koholla. Naistenklinikalla oli sit laitettu tippa ja kyselty kaikkia perustietoja. Samalla oli kysytty että haluatteko tutkimuspotilaaksi ja äitini oli tokkurassa vastannut että mikäs siinä.



Oli sitten mennyt aikaa ja tippa oli jo alkanut vaikuttaa, ja äiti makasi sängyssä selkä kaarella supistusten voimasta. Siihen oli tullut sitten joku nuori kandi ja kysynyt että onko teillä hetki aikaa? Äiti oli hiukka hölmistynyt ja tuskissaan ja kandi tulkitsi vaikenemisen myöntymisen merkiksi ja alkoi kyselemään. Ekana hän kysyi että, mitäs varten te olette tänne tulleet? Äitin sanoi siihen että eikös se ole aika selvää :) Kandi oli ollut hölmistynyt ja kysellyt sitten sairashistoriaa äitiltäni alkaen suunnileen isoäidin ajoista. Onko äitinne sairastanut sitä ja tätä? ÄiTi oli kysynyt että eikö tätä voi tehdä myöhemmin?



Sitten kun meikäläinen oli sieltä jo tulossa niin kaikki 20 opiskelijakandia oli kurkannut ja todennut kukin vuorollaan että: Rouva lapsellanne on ruskea tukka :)



Synnytys oli pitkä ja hankala ja loppujen lopuksi mut vedettiin imukupilla ulos. Mulla oli päässä ruhje ja pää lintullaan ja äiti oli sanonut, että : Ei ollut helppoa sullakaan...

Että sellaista 30 vuotta sitten :)

Nostan!

Mies meinasi äsken töissä kakata housuun kun soitin sille ja puhelimessa en muuta kun niiskutin ja hirnuin. Luuli että itken tai olen saanut astmakohtauksen ja vähintään ambulanssi on soitettava. Sain vaivoin soperrettua yhden sanan " messenger" ja se tajus että pitää ´lukee heti messengerin viestit. Kohta soitti närkästyneenä (ja jonkun verran myös hymyssä suin) ettei saa näin lähellä enää pelotella. Kertoi myös lukeneensa viestejä, mutta joutui lopettamaan kun pomo alkoi sermin yli vilkuilla....



Piipi ja Reppuli rv 35+6

Kaverille oli käynyt näin, kaverilla oli ollut todella pitkä ponnistusvaihe ja lapsi oli lopulta jouduttu ottamaan imukupilla pois ja kätilö oli synnytyksen jälkeen läppässy tätä äitiä takapuolelle ja sanonu et olipas tiukka pylly...

kun supistuskäyrä hyppäsi ekan kerran supistuksen aikana yli 50, mies nosti kädet ilmaan ja huusi JES! :) aidosti aivan innoissaan.

Löytyykö keltään edes tutun kummin kaiman saunakaverin tarinoita?! Nää kun on niin hauskoja! =)

Meillä alkoi synnytys yllättäen ennakoitua aikaisemmin aamuyöllä ja seuraava päivä oli perjantai. Synnytyssalissa äheltäessäni hoin miehelle n. klo 5:stä lähtien että mene jo soittamaan pomolle ettet pääse töihin. Klo 7 olis pitäny miehen olla töissä ja kuuden aikoihin meni käytävälle pirauttamaan pomolle että synnärillä ollaan ja työmaalle ei nyt pääse. Pomo oli ollut langan päässä aika otettu siitä kunniasta että sai ensimmäisenä kuulla tämän uutisen että lapsi on syntymässä.

Anoppi kertoi myöhemmin, että vauvauutisen kuultuaan ryhtyi soittelemaan tutuille ja sukulaisille asiasta, ja soitti myös ystävättärelleen, joka on em.pomon vaimo. Tämä oli sanonut miehelleen että katsos, Leena soittaa,ja pomo oli ensi töikseen kailottanut taustalta, että KUMPI TULI? ennen kuin anoppi oli ehtinyt ystävättärelleen edes uutista kertoa.



Mun mies ei tokaissut eikä tehnyt mitään sen hassumpaa, mutta kehaisi minua synnytyksen jälkeen, että ethän sä edes huutanu etkä kiroillu koko aikana. Olin nimittäin ennalta varoittanut että nainen saattaa sylkeä suustaan mitä hirveimpiä haukkuja miehelleen synnytystuskissa ja kiroilua on odotettavissa valtavissa määrin.

Synnytys oli jo pitkällä kun lähdettiin sairaalaan. Matkalla pelkäsin että ei ehditäkään vaan syntyy matkalle. Sairaalan pihalla löytyi parkkipaikkakin - en itse tajunnut että mies olisi voinut jättää minut ovellekin ja tuoda minut sisälle ja siirtää auto myöhemmin, mutta me kuuliaisesti haimme parkkipaikan. Siinä sitten istuin autossa kun mies meni laittamaan parkkiautomaattiin rahaa ja mietin että mahdanko päästä enää autosta ulos, kun mies tulee takaisin ja kysyy että " ei sulla kolikoita olis kun hänen ei riitä" . En tiennyt nauraa vai itkeä, mutta urheasti odottelin ja pääsin kuin pääsinkin sisälle ja saliin ja vauva syntyi parissakymmenessä minuutissa.

Esikoisen laskettuun aikaan oli kymmenen päivää ja oltiin miehen kanssa valvottu aika myöhään - ja just nukahdettu, kun lapsivesi meni (ja koko sänky märkänä). Minä herättelin miestäni, joka kysyi ekana: oletko varma, ettet sä vaan pissannut sänkyyn?



Eka synnytys käynnistyi sitten kunnollan.6 tuntia vesien menosta ja kesti sen jälkeen 7tuntia, eli yhteensä n13h. Toisen kanssa meni taas vedet yöllä. Tällä kertaa mies ei sanonut mitään älytöntä, mutta _neljä_ kertaa jouduin herättelemään, että sain sängystä ylös (olin suihkussa ym. välillä). Myönnettäköön, että itsekin ajattelin, että soitetaan lapsenvahti paikalle vasta aamulla - onneksi ei jääty odottamaan, koska kakkonen syntyi alle neljässä tunnissa n. klo 4 yöllä.



Kolmas tajusi tehdä tuloaan jo illalla, mutta taas meinasi mennä lähtö pitkäksi, kun tällä kertaa ei vedet mennytkään ja mies oli vähän sitä mieltä, että odotellaan ne vedet ensiksi.

Oltiin sitten autossa jo aika lähellä sairaalaa, kun katselin kelloa, joka oli n. 23.10. Aloin siinä puolitosissani miettiä, että pitäisikö vaikka kävellä jossain vähän aikaa, niin ei tarvitsisi maksaa sen päivän sairaalamaksua. Poika syntyi sitten alle kolmen tunnin synnytyksen jälkeen klo 23.45 - onneksi maksettiin siitäkin päivästä. Mutta siis miettii sitä itsekin typeryyksiä, ja tämä oli kuitenkin jo kolmas synnytys... Ja ne vedet meni vasta ekalla ponnistuksella :)

Eka juttu ei liity synnytykseen, mutta miehiin ja raskauteen kuitenkin. Eli.. Oli menossa rv 35 ja vauva oli terkkarin mielestä viikko sitten ollut perätilassa. Sanoi, että odotellaan viikko ja lääkäri varmistaa, onko kääntynyt takaisin lähtöasemiin. Jos ei, niin lähetetään sut eteenpäin " käännytettäväksi" . Ok, marssin siis neuvolaan pahaa aavistamatta. Ensin olikin ihan normi neuvolakäynti, jonka suoritti kätilöharjoittelija. Hän oli sitä mieltä, että vauva on kääntynyt. Vakiterkka tutki ja oli samaa mieltä. Sanoi sitten, että juu, lääkäri vielä varmistaa. No, pääsin sitten lääkärin huoneeseen. Lääkäri on itse vanhempi naisihminen, mutta nyt huoneessa oli myös nuori kandipoika, joka oli erittäin ujon oloinen. Lääkäri totesi, että (kutsuttakoon pojua vaikka Simoksi, hih), Simo tässä tutkii sinut ja hän sitten itse vielä varmistaa, mikäli jää epäilyksiä.. Ajattelin koko ajan, että tunnustellaan masun päältä. Voi minua typerystä.. Sitten komennettiinkin jo ottamaan housut jalasta ja Simo tarttui spekulaan. Samaan aikaan joku koputti ovelle ja lääkäri häipyi välikköön puhelemaan tämän koputtajan kanssa. Simo siinä tutkii aikansa. Lääkäri palaa huoneeseen ja kysyy, että miltä vaikutti. Simon mielestä kaikki oli ok. Entäs vauvan tarjonta? No joo, sen hän unohti tutkia.. Lääkäri tarttuu itse spekulaan ja alkaa itse tutkimaan. Niin pian kuin spekula on sisässä ja sillä tuikulla on ehtinyt sisälle sohotella, hän kääntyy Simon puoleen ja kysyy tuimalla äänellä: " mistäs tää veri tänne ilmestyi, Simo?!" Siihen Simo jotta " eeeen mä vaan tiedä..." Siinä vaiheessä mäkin jo vähän kiinnostuin, että mitäs siellä nyt oikein tapahtuu. Sitten tunnen, miten holahtaa verihyytymä ulos ja alan vuotaa. Lääkäri kokeilee vielä kohdunsuun, joka - yllätys, yllätys, onkin auki 1,5 sormelle! Silloin mua alkoi jo todella kiinnostaa, että mitäs NYT sitten tehdään. Lääkäri alkoi selitellä, että tämä on ihan normaalia, että näillä viikoilla olet näin auki ja ei tuo verikään ole vaarallista, ota ihan rauhallisesti, mutta tuossa on lähete päivystykseen ja ultraan, lähde heti.. Silloin näin myös sen hyytymän, oli kooltaan lähes kämmenen suuruinen levinneenä sinne astiaan pöydän jalkopäähän. Tämä Simo seisoskeli seinän vieressä ja katseli maata, olis varmaan nyplännyt takin helmaa, ellei se olisi ollut niin pitkä tuo lääkärintakki, hih. Kiva siinä sitten sovitella sidettä alkkareihin, kun verta vuotaa ja yrität olla sotkematta kaikkia vaatteitas. Ultrassa oli kaikki ok, mutta ultrannut lääkäri sanoi, että ennen laskettua aikaa syntyy, ja hän on todella tyytyväinen, jos 2 vkoa pysyy sisällä. Vauva syntyi viikolla 37+4. Mietin, että mahtoikohan Simo saada kamalat traumat tapahtuneesta, ilmeet oli kyllä sitä luokkaa, että ainakin haaveet gynen urasta taisivat haihtua. Vakkariterkkari kertoikin seuraavalla käyntikerralla, että olivat käyneet tämän Simon kanssa epikriisini läpi seuraavana päivänä ja Simo oli vähän häpeillen myöntänyt, että oli nähnyt minusta painajaisia koko yön, heheee! Tyyliin, että eukko vuoti kuiviin tai hän tappoi mun vauvani suunnilleen :D Terkkarin oli pitänyt oikein vakuutella, että ei se ollut sun syys!

Synnytyksessä tapahtunutta: mieheni on todella sympaattinen ja rakastava, jostain syystä hänen mieleensä kuitenkin tuli tokaista vessassa, kun kannatteli minua pystyssä oksennettuani ja pillahdettuani pieneen itkuun, että kerää nyt ittes!

Vedet eivät olleet vielä menneet ja olin kyljelläni sängyllä synnytyssalissa, anturit vöillä kiinni mittamassa suppareita ja sydänääniä, nousta tms. ei voi. Hirmuisen kipeä supistus alkaa tulla, ilokaasumaski naamalla tunnen painetta ja yhtäkkiä vedet menevät. Tunnollisena ihmisenä halusin toki ilmoittaa tästä HETI kätilölle, koska hän niin oli sanonut. Osoittelen alapääni suuntaan ja imen ilokaasua. Tarkoitukseni oli siis kertoa miehelleni, että vedet meni, paina nappia ja kutsu kätilö :) Ihme kyllä, mieheni ei ymmärtänyt alkuunkaan, mistä on kysymys. Hän sensijaan luuli, että olen kiemurrellessani jotenkin saanut anturit irti. Insinööri kun oli, tarkisti kytkennät mahaltani. Minä huidon ja sattuukin niin vietävästi. Mies erittäin rauhallisella äänellä toistelee: " rakas, ei hätää, kaikki on kiinni niinkuin pitääkin, ei hätää!" Lopulta tajusin ottaa maskin naamaltani ja huutaa, että kutsu se kätilö, vedet meni! Mies kysyi, että mikä vesi..? Ai vesi!!! Juu!!

näi yhdeksän vuotta sitten kun lähdin esikoista synnyttämään, synnytys käynnistettiin klo 12 ja lähti reippaasti vauhtiin. Kun olin saanut epiduraalin ja tilanne hieman rauhoittui hetkeksi niin mietittiin ystävän kanssa, että illalla vois syödä kunnon pizzat kun ei aikoihin ollut saanut herkutella. Tiukka diabetes ruokavalio ja närästyksen takia ei ollu voinu ajatellakaan mitään rasvaista.



Mun isä leipoo aivan taivaallisia ja pizzoja ja ystävä sitten soitti hänelle, että kun sitten illalla tulette vauvaa katsomaan ni tuokaa meille leivoppa meille pizzat ni saadaan herkutella. Isi lähte samantien töistä kesken päivän, haki mun mutsin töistä, kesken työpäivän, laukkas lähimpään pizzeriaan, osti kasan pizzoja ja kovaa kyytiä synnärille. Laukkas kansliaan ja meuhkas, että nyt on kiire, kun tyttö tarvii pizzaa. Esikoinen syntyi vauhdilla kolmessa tunnissa ja oli kerinnyt jo tulla maailmaan, kätilö kysyi vanhemmilta, että haluavatko tulla katsomaan poikaa ja isi reppana oli ihan hämillään, että eihän se oo voinu vielä syntyä kun nää pizzatkin on vasta tässä.



Että näin meillä, Romena

Ihan tosi makeita.... ja vielä tosia. Nostan vaan että muutkin saavat lukea!!

Näistä pitäis saada kirja!!

Nostan.

ja lopulta päätettiin vauhdittaa tipalla. Olin ehtinyt käydä tuona aikana jo kerran synnytyssalissa (peräruiskeineen päivineen), mutta synnytys ei sitten käynnistynytkään. Ennen saliin menoa harjoittelija päätti leikata kaikki karvani pois aina polvista vatsaan saakka (en ehtinyt sanoa mitään kun hän sivautti ja sanoi vielä, että otetaan nyt kunnolla kun kerran leikataan). Kätilö sanoi " minut" nähtyään, että näyttääpäs se ihan kynityltä kanalta ;)



No kun menin siis toisen kerran saliin, mies hälytettiin jälleen paikalle. Tuli kauhea nro2-hätä ja hipsin vessaan, en ollut ottanut peräruisketta... Suppareiden väli tipahti 10 minuuttiin, jolloin mies sanoi, että et oo tosissas, NYT kyllä synnytät!



Lähtihän ne supparit tihenemään ja synnytys käynnistyi. Kaikki meni hyvin ja kätilö pyysi minua soittamaan kelloa, kunhan tunnen tarvetta ponnistaa. Tein työtä käskettyä mutta kätilöä ei kuulunut heti. Ajatteli kuulema, että ensimmäistä lasta ponnistellaan kauemmin.



Ponnistelin naama räjähtämistä vaille valmis, kun mieheni kurkattuaan sanoi kalpeana, että kuule toi on kyllä pää mikä näkyy (ai on vai?)



Silloin kätilö tuli ovesta ja ryntäsi juoksuun, huusi samalla että odota, älä työnnä! Helppoa kesken ponnistuksen, hih...



Seuraavassa hetkessä näin jalkojeni välissä pyörähtävän kehon, kätilö käytännössä nappasi lapsen lennosta kiinni. Ihmetteli vaan kuinka nopeasti se lopulta tulikin. Ponnistus kesti arviolta 7min.



Toinen lapsi syntyi kiiresektiolla, siitä sen verran että kun minua valmisteltiin puudutuksessa, oli mieheni juomassa kupposta kuumaa kätilön kanssa :)

Pieni poikamme oli juuri syntynyt maailmaan ja saimme shamppanja laseissa omenamehua skoolattavaksi. Mieheni veti ne kerralla huiviinsa, minä sanoin että " mitä sä ne molemmat joit, niil ois tarkotus ollu skoolata" mieheni vastasi " ai, mä luulin et täältä oli lasit loppu" ja kyllä ollaan asialle naurettu...

Meillä kun kolmas lapsi teki tuloansa olin sairaalassa valmiina jo osastolla raskausmyrkytyksen takia. Synnytys käynnistettiin laittamalla geeliä kohdunsuulle ja se vaikutti niin että kun pe aamulla laitettiin niin la aamulla kärrättiin synnytysaliin meikäläinen sitten. Ehdin soittamaan miehelle kotiin että veisi toiset lapset vanhemmilleni ja alkaisi tulla synnärille päin jos haluaa ehtiä mukaan. Hän ehtikin 45min aikaisemmin kuin vauva syntyi, mutta jätti jostain syystä kameran autoon vielä. Kuvitteli vissiin että se kestää kauan ennen kuin poju tulee maailmaan. No sitten kun vauvan olin ponnistanut maailmaan ja kätilö piti häntä käsissään siellä jalkojeni välissä mies kekkasi että hei hän hakee kameran..:) Siinä sitten odoteltiin siinä asennossa että herra ehti kameran hakea ja saada kuvan vastasyntyneestä ennen pesemistä..:D Vähän nolotti kieltämättä miehen puolesta. Pojukin siinä siristeli silmiään ja katseli että mikä tässä kestää kun vaan roikotetaan käsissä eikä leikata edes napanuoraa. Onneksi oli lämmin kesäpäivä ja sairaalassakin todella lämmin ei ainakaan vauva palellut odottaessa..:)



tikrumama ja muru 20+6

Ekaa vääntämässä minä huusin että" laittakaapa kippo alle, multa tulee paska!!!!" kätilö siihen että " ei se ole paska, se on sun lapsi" tyttö tuli!



Tokaa vääntämässä saimme pojan synnyttyä shamppanja laseissa omenamehua skoolattavaksi, mieheni vetäs ne kerralla molemmat huiviinsa, minä sanoin että " mitä sä ne molemmat joit, niillä piti skoolata" mies sanoi " ai, mä luulin et täältä oli lasit loppu ja ne oli sen takii tollasissa laseissa!" kyllä on naurettu...