Osaatteko keskustella muusta kuin

Itsekin pidän itseäni eläinten ystävänä ja minulla on koira, mutta en silti jaksaisi kuunnella yksityiskohtaisia selostuksia kissojen kakkapaikoista, karkaamisesta naapurin puolelle tai siitä, missä asennoissa kissa on yöllä nukkunut ja kuinka hassusti tuhissut... ARGGH!

Niinhän se menee, että ihminen puhuu niistä asioista, mitä omassa elämässä tapahtuu. Se, joka on kiinnostunut historiasta ja poliitikasta, haluaisi ehkä puhua niistä. Naisten elämä on niin täynnä kotia ja perhettä, että se on se luontevin keskustelunaihe. Heidän elämässään ei oikeasti välttämättä tapahdu kauheasti muuta mainitsemisen arvoista. Ja jos kaksi äitiä kohtaa, tapahtuu varmaan se sama, kun mitä tapahtuu, kun kaksi opettajaa tai kaksi veturinkuljettajaa kohtaa: Puhutaan siitä yhdistävästä tekijästä, kun toinen tajuaa, mistä on kysymys.



Kutsun itse tätä inttisyndroomaksi - kun poika on intissä, hän puhuu vaan inttijuttuja, koska ei ole paljon muuta juteltavaa. Kun itse asuin ulkomailla, puhuin lähinnä niitä juttuja, koska en ollut perillä kotimaan asioista. Ja nyt, kun rakennan taloa, tuntuu, että on taas sellainen "jumituskausi", etten oikein keksi puhuttavaa, vaikka yleensä puhelias olenkin. En tiedä, onko se tämä väsymys sitten yhdistettynä siihen, että kaikki minulle merkitykselliset asiat tapahtuvat nyt täällä raksalla.



Olen huomannut, että 30-40 -vuotiaat naiset puhuvat lähinnä seuraavista aiheista:

- lapset

- työkuviot

- mitä matkoja on tehty viime aikoina ja mihin aiotaan seuraavaksi.



How boring!

Varsinkin vuoden alussa ja hieman ennen kesää.



Olen asiantuntija.

Jos laihduttaminen ei ole itselle ajankohtaista, niin en tiedä mitään pitkäveteisempää kuin kuunnella, kuinka paljon missäkin ruuassa on kaloreita/proteiinia/hiilareita (mikä vouhotus nyt milloinkin on meneillään...) ja miten tämän dieetillä olevan vouhottajan paino on kehittynyt. Tosi hienoa, jos jaksatte laihduttaa, mutta säästäkää meidät muut siltä kokemukselta!

yleensä puhu perheestä, parisuhteesta tai lapsista mitään, jos ei joku erikseen kysy. Näitä tavallisia arkijuttuja ei enää ole erityistä tarvetta pyörittää silloin kun tapaa muita ihmisiä, paljon mukavampaa keskittyä muihin asioihin ja niihin ei yleensä sisälly muka-julkkisten uusimmat suhdesotkut. Työjuttuja useimmat ei taida työn ulkopuolella miettiä, mieluummin jätetään ne sinne työpaikalle -töissä taas jätetään se yksityiselämä vähän ulkopuolelle eikä työkavereille kerrota kaikkia asioita.

Luonnollisesti esim. työjuttuja puhutaan työkaverien kanssa paljon, muiden kaverien kanssa vähemmän.



Lapsijuttuja puhutaan enemmän muiden pikkulapsiperheiden kanssa, sinkkukaverien kanssa vähemmän.



Musiikista puhutaan musiikkia harrastavien kanssa, muiden kanssa ei.



Remonttijuttuja puhutaan muiden remonttia tekevien, tehneiden tai suunnittelevien kanssa, muiden kanssa ei.



Jne. Aiheitahan nyt on loputtomiin.

Osaatteko keskustella muusta kuin lapsistanne, perheestä, parisuhteesta tai Seiska-tason julkkisjutuista IRL?

Mistä yleensä juttelette?

Mulla ei ole lapsia, joten niistä en tietenkään voi puhua :) Olen avoliitossa miehen kanssa ja meillä on muutama lemmikki. Puhun kyllä heistä jonkin verran, mutta julkkisjuoruista en välitä.

Mua yleisiä puheenaiheita on esim.

- ajankohtaiset aiheet

- historia

- kielitiede

- kirjallisuus

- uskonnot

- kaverit

- sukulaiset

- moottoripyörät

- lemmikit ja eläimet yleensä, erityisesti koirat

ja ollaan kuitenkin vapaalla. Muiden äitien kanssa vaihdetaan perheen ja lasten kuulumiset ja muita aiheita voivat olla:



- ihmisten projektit, remontit ja rakennushommat

- harrastukset

- työ- ja lomamatkat

- musiikki

- puutarha

- tapahtumat ja uutiset

- tulevaisuuden suunitelmat

mutta niin on myös kaikkien muiden aiheiden kohdalla. Ei muakaan vois vähempää kiinnostaa koirien kynsinauhatulehdukset yms. mutta jollekin ne on koko maailma. Ja sen vuoksi älykkäimpiä keskustelijoita ovat ne, jotka löytävät yhdistävät tekijät/yhteiset kokemukset kulloistenkin keskustelijoiden välillä. Valitettavasti se ainoa yhdistävä tekijä monen naisen kohdalla on ne lapset ja perhe. Paremmin kun tutustuu, niin sitten voi löytyä niitä muitakin aiheita. Mutta vaikea sitä on kenenkään mieliksi myöskään puhua mistään Pähkinäsaaren rauhasta kovin pitkään, jos historia ei kertakaikkiaan ole se oma juttu.

t. tavallinen av-mamma, jonka päässä pyörii vain kestovaipat.

Se on tietoa, joka on luettu oppikirjoista.

- Muistatko vielä sen sodan alkamispäivämäärän?

- Eikös se ollut xx.xx.xxxx?

- Ei, se oli vasta seuraavana päivänä

- Mutta olipas se jännä, kun ne juuri siinä sodassa keksivät käyttää xxx-taktiikkaa

- Niin, mutta nämä jä nämä käyttivät kyllä sitä taktiikkaa jo xx.xx.xxxx



Eikös se lähinnä ole silloin tietokilpailua siitä, kumpi muistaa paremmin jne. Sopii toki hyväksi viihdykkeeksi

t. tavallinen av-mamma, jonka päässä pyörii vain kestovaipat.

sitä mieltä, että etenkin pienten lasten äideille on ihan luontevaa puhua enimmäkseen niistä lapsistaan. Eikä se mua haittaa, mä keskustelen lapsista mielelläni. Ja myös kestovaipoista :) Toki mukavaa, että voidaan sitten vastavuoroisesti keskustella vaikka minunkin asioistani.

Oliko se nyt #29

Miten muuten historiasta keskustellaan? Se on tietoa, joka on luettu oppikirjoista.

- Muistatko vielä sen sodan alkamispäivämäärän?

- Eikös se ollut xx.xx.xxxx?

- Ei, se oli vasta seuraavana päivänä

- Mutta olipas se jännä, kun ne juuri siinä sodassa keksivät käyttää xxx-taktiikkaa

- Niin, mutta nämä jä nämä käyttivät kyllä sitä taktiikkaa jo xx.xx.xxxx

Eikös se lähinnä ole silloin tietokilpailua siitä, kumpi muistaa paremmin jne. Sopii toki hyväksi viihdykkeeksi

jota luetaan oppikirjoista :) Kyllähän mä oon koulussa oppikirjatkin lukenut, mutta suurin osa mun tiedoista on hankittu ihan muualta. Historiasta voidaan tietenkin keskustella siten, että esim. analysoidaan, mitkä syyt aiheuttivat jonkin tietyn asian. Voidaan puhua vaikka erilaisista aikakausista, tai sitten joidenkin tiettyjen maiden historiasta, tai vaikka joidenkin kansojen historiasta.

Mulle tuo sun vastaus kuulostaa vähän hassulta :) Historiahan on sellaista, joka on tapahtunut konkreettisesti, ja sen tapahtumat heijastuvat nykypäivään. Tuommoista vuosilukutietoa mä en hallitse ollenkaan, joten mun kanssa ei ainakaan ole kovin hedelmällistä keskustella sillä tasolla. Ja mitä tuohon sotahistoriaan tulee, niin onhan sekin kiintoisaa, mutta pääsääntöisesti mua kiinnostaa ainakin ihan muut asiat kuin sodankäytni.

Se on tietoa, joka on luettu oppikirjoista.

- Muistatko vielä sen sodan alkamispäivämäärän?

- Eikös se ollut xx.xx.xxxx?

- Ei, se oli vasta seuraavana päivänä

- Mutta olipas se jännä, kun ne juuri siinä sodassa keksivät käyttää xxx-taktiikkaa

- Niin, mutta nämä jä nämä käyttivät kyllä sitä taktiikkaa jo xx.xx.xxxx

Eikös se lähinnä ole silloin tietokilpailua siitä, kumpi muistaa paremmin jne. Sopii toki hyväksi viihdykkeeksi

Historiasta keskusteleminen ei tietenkään tarkoita päivämäärien muistelemista. Minua kiinnostaa historian peilaaminen nykypäivän tapahtumiin, miten historian tapahtumat ovat vaikuttaneet kansojen nykyisyyteen. Millaista Suomessa oli tsaarinvallan aikaan ja kuinka Suomen identitetti muodostui, miten Neuvostoliittoaika ja kommunismi ovat vaikuttaneet sen valtioiden kehitykseen... aiheita on rajattomasti.

Mä nyt ihan oikeesti kaipaan vaan vinkkejä, että mitä pitäisi sanoa, jos joku ehdottaa, että aletaan nyt keskustella historiasta. Noi sodathan on juuri niitä tapahtumia, jotka vaikuttavat nykypäivään. Ja kyllä se tieto yleensä on täytynyt jostain lukea, koska harva meistä on ollut itse kokemassa historian tapahtumia.

Kun sitähän mun vielä piti sanomani, että historia ja sen tutkimus (ja näin ollen myös siitä keskusteleminen) ei ole pelkkää faktatietoa. Faktatieto - vaikkapa nyt arkistomateriaali ja arkeologiset löydöt - ovat pohja historialle, mutta varsinainen historiankirjoitus on tulkintaa ja yhdistelemistä. Ja se on aina asenteellista. Tämä voi näkyä vaikkapa siinä, mitä ja miten kouluissa opetetaan: esim. isoavihaa lakattiin opettamasta kouluissa "hienotunteisuudesta" Neuvostoliittoa kohtaan (mikä sinänsä on aivan typerää, koska eihän se NL Suomea isonvihan aikaan terrorisoinut, vaan keisarillinen Venäjä...). Mulle on ainakin vasta ihan viime vuosina selvinnyt isonvihan todellinen luonne ja se, että suomalaisten ns. ryssäviha on peräisin juuri tuolta ajalta (ja tietenkin se on vain vaihvistunut 1900-luvun aikana).



Linkki Wikipedia-artikkeliin: http://fi.wikipedia.org/wiki/Isoviha



Koska kuitenkaan moni ei jaksa klikata linkkiä auki, niin kerrottakoon niille, jotka olivat yhtä tietämättömiä asiasta kuin minä vielä pari vuotta sitten, että isonvihan kauheus oli juuri siinä, että Venäjän armeija terrorisoi siviiliväestöä, joka väkivallan ja orjaksiviemisen pelossa pakoili piilopirteissä sotilaita. Satu Koivu ja tähti kertoo juuri kahdesta sisaruksesta, jotka palaavat Venäjältä orjuudesta.



Oho, tulipa pitkä selitys! Sori... mä innostun helposti.

Mä nyt ihan oikeesti kaipaan vaan vinkkejä, että mitä pitäisi sanoa, jos joku ehdottaa, että aletaan nyt keskustella historiasta. Noi sodathan on juuri niitä tapahtumia, jotka vaikuttavat nykypäivään. Ja kyllä se tieto yleensä on täytynyt jostain lukea, koska harva meistä on ollut itse kokemassa historian tapahtumia.

tuolla viimeisellä lauseella sitä, kun mä sanoin, että olen hankkinut tietoni muualta kuin oppikirjoista, niin tarkoitin sillä, että olen hankkinut sen muualta kuin KOULUN oppikirjoista. Siis erilaisista tietokirjoista, romaaneista, TV:stä, elokuvista, radiosta, luennoilta, keskusteluista, museoista jne.

Kyllä mun näkemykseni mukaan se, että voi keskustella historiasta vaatii sen, että on KIINNOSTUNUT siitä. Oletko sinä? Vähän vaikeaa antaa vinkkejä, kun ei niitä keskusteluja voi ennalta arvata. Toki se, että voi keskustella jostain aiheesta, vaatii jotkut pohjatiedot. Niiden perusteella voi sitten muodostaa oman mielipiteensä, ja tarjota sitä. Muuten en osaa neuvoa.

saa hyvän historiapitoisen keskustelun helpostikin, kun vain analysoi mitä elokuvassa tapahtui ja miksi ja mahtoikohan se tehdä oikeutta alkuperäisille tapahtumille ja elämäntyylille, miten ihmiset mahtoivat kokea tuonlaiset asiat silloin, entä nykyään... Kirjasta saa samanlaisen keskustelun. Alku on ihan nykyajassa, ja siitä sitten siirtyy pohtimaan mennyttä aikaa. Tietysti normaali yleistieto on hyväksi, että muistaa historian pâätapahtumia ja erilaisten aikakausien peruspiirteitä, mutta historianopettajia ja -opiskelijoita lukuunottamatta tuskin kukaan muistaa pâivämäÄriä tarkalleen tai jos ei ole erityisesti sotataktiikoista kiinnostunut, niin ne yksityiskohdat tuskin jäävät mieleen. Itselleni on jäänyt mieleen ainoastaan muutama erityinen taistelu, mutta ne siitä syystä, että liitin ne johonkin minulle tärkeään muuhun asiaan. Eräs tuttavani on juuri sotahistoriafriikki ja kerran selitti ummet ja lammet, mutta onneksi siirtyi sitten muihin aiheisiin, kun huomasi, ettei muita kiinnostanut niin yksityiskohtainen tieto... Tietysti jos ei ole yhtään aavistusta historiasta, eikä kiinnostusta yhteiskunnalliseen kehitykseen, niin kevytkin historiakeskustelu tökkii. Kannattaa siinä tapauksessa varmaankin hiukan päivittää omaa tietokantaa. Ihan yleissivistyksen takia.

ja kääntäen: ilman sivistystä ei ole keskustelutaitoa. Sivistynyt ihminen kykenee valitsemaan keskustelun aiheet sen mukaan, mikä koskettaa kanssaihmistä tai seuruetta. Sivistynyt ihminen ei keskustele pelkästään itseään koskevista asioista. Hänellä on laaja yleissivistys ja hän on kiinnostunut monista asioista, siksi hän myös kykenee keskustelemaan erilaisista asioista. Kuten historiasta. Sillä hän ymmärtää että historia ei ole pelkkiä päivämääriä.

Voisivat hankkia oman elämän.