Osaatteko keskustella muusta kuin

On ollut pakko opetella puhumaan vaikka ojankaivuusta, kun täällä ei SAA olla seurassa hetkeäkään hiljaa. Jokainen hiljaisuus on kiusallinen hiljaisuus. Puhuminen on täällä ihmisiä yhdistävä tekijä, jolla pidetään yhteisö kasassa.



Puhun siis ihan mistä vaan: lapsista (koska ympäristössä lähinnä lapsiperheitä), syvällistä analyysiä säästä (tärkeää), uutisista, hallituksen viimeisimmistä mokista (irkuilla syvä epäluulo auktoriteetteja kohtaan), lomista, ystävällishenkistä juoruilua tutuista (lasten syntymät, kihlat, uusi auto, jnejne, ei vittuilua), lapsen kouluasioista, vielä kerran säästä....



Hyvien kavereiden ja miehen kanssa puhutaan sitten vähän syvällisempiä tai yksityiskohtaisempia juttuja esim. perheen asioista, huolista ja murheista, hallituksen viimeisimmistä mokista kirosanoja käyttäen, purjehduksesta, matkustelusta, jonkun paikan kauneudesta tai historiasta, tunteista ja fiiliksistä ja suomalaisten kavereiden kanssa puhutaan paljon Suomesta.



Joskus en jaksa sitä jatkuvaa small talkia ja pakenen jonkun tekosyyn varjolla. Olen TODELLA puhelias ihminen, mutta irkuille en pärjää.

Minä keskustelen sujuvasti laihduttamisesta, dieeteistä, ehkä karppaamisestakin..

Varsinkin vuoden alussa ja hieman ennen kesää.

Olen asiantuntija.

Nyt ajankohtaista on laihduttaminen ja Matti Nykänen

- Työjuttuja puhun töissä, mutta en paljoakaan vapaa-aikana

- Lapsista ja perheestä en puhu pahemmin töissä, mutta näistä puhun äitikavereideni kanssa, sekä tietenkin mieheni kanssa

- Alueellisista asioista juttelen mielelläni naapureiden kanssa

- Koirista juttelen nähdessäni toisia koiria lenkillä koirani kanssa

- Hyvänpäivän tuttujen kanssa juttelen yleensä aiheeseen liittyvää missä nyt tavataankin



Ja tietenkin paljon kyselen muiden kuulumisia ja muunnan puheenaiheita myös sen mukaan.





Puhun niistä asioista jotka ovat elämääni. Lapset vievät suuren osan, joten ovat luonteva puheenaihe. Parisuhteesta ei ole tarve hirveästi selitellä, se toimii. Seiskan julkkisjuttuja en lue, sitä vastoin sanomalehden päivittäin kyllä ja joitakin kirjojakin silloin tällöin.

Jos ei oikeasti osaa keskustella kuin lapsista, niin sitten on elämänhallinta hukassa. Aina voi tosiaan puhua dieeteistä, matkustamisesta tai vaikkapa käsitöistä. Voi olla myös kiinnostunut säästä, ja se on aika yleispätevä aihe ainakin nyt (lumitilanne). Voi myös puhua lukemastaan kirjasta, mutta harvoin osuu niin hyvin, että myös keskustelukumppanit ovat sen lukeneet. Mutta ainahan voi suositella.



Toki mielestäni kotiäiti voi aivan hyvin puhua myös ruoanlaitosta tai vaikkapa kestovaipoista, ihan yhtä hyvä harrastus sekin on kuin vaikkapa teattereissa käynti tai lukeminen. Jokainen keskustelee siis aiheista, joista jotain tietää, ja ap:n vähättelevä sävy on oikeasti aika typerää. Jos harrastuksena on kestovaippojen teko, niin tottakai siitä puhuu mielellään, ja jos harrastaa musiikkia, niin siitä taas puhuu mielellään. Ei kai näitä kannata arvottaa epäsivistyneisiin ja sivistyneisiin keskutelunaiheisiin. Epäsivistynyttä on vain se, että ei kestä puhua muusta kuin itselleen tärkeistä asioista, ja yrittää sitten arvottaa ne aiheet epäsivistyneiksi aiheiksi.

olen keskustellut töissä kalastuksesta ja veneistä vaikka itse en ole kalastanut kuin mato-ongella joskus nuorena ja veneessäkin ollut vain muutamia kertoja. Monesti tule keskusteltua liikenteestä, säästä, ajankohtaisista asioista tai vaikka Johanna Tukiaisesta. Lapsesta tulee puhuttua joskus.

t. tavallinen av-mamma, jonka päässä pyörii vain kestovaipat.

sitä mieltä, että etenkin pienten lasten äideille on ihan luontevaa puhua enimmäkseen niistä lapsistaan. Eikä se mua haittaa, mä keskustelen lapsista mielelläni. Ja myös kestovaipoista :) Toki mukavaa, että voidaan sitten vastavuoroisesti keskustella vaikka minunkin asioistani. Oliko se nyt #29

mitä pahaa siinä on, jos kotiäiti puhuu päivätyöstään, eli lastenhoidosta? Muut "ammattikunnat" saavat puhua omasta työstään, miksei siis myös kotiäiti? Eri asia on tietenkin, jos puhutaan PELKÄSTÄÄN lapsista, mutta mitä "valitettavaa" siinä on, jos kaksi äitiä puhuu ehkä ainoasta heitä ydistävästä asiasta eli lapsista?

t. tavallinen av-mamma, jonka päässä pyörii vain kestovaipat.

sitä mieltä, että etenkin pienten lasten äideille on ihan luontevaa puhua enimmäkseen niistä lapsistaan. Eikä se mua haittaa, mä keskustelen lapsista mielelläni. Ja myös kestovaipoista :) Toki mukavaa, että voidaan sitten vastavuoroisesti keskustella vaikka minunkin asioistani. Oliko se nyt #29

mitä pahaa siinä on, jos kotiäiti puhuu päivätyöstään, eli lastenhoidosta? Muut "ammattikunnat" saavat puhua omasta työstään, miksei siis myös kotiäiti? Eri asia on tietenkin, jos puhutaan PELKÄSTÄÄN lapsista, mutta mitä "valitettavaa" siinä on, jos kaksi äitiä puhuu ehkä ainoasta heitä ydistävästä asiasta eli lapsista?

Ja miksi niin moni tässäkin ketjussa kokee tarvetta puolustautua tyyliin "kyllä mä puhun muustakin" tai "lapsiaiheet ovat niiiiiin tylsiä, en ole yhtään kiinnostunut muiden lapsista"?

kun muut alkavat puhua kestovaipoista, kääntää keskustelu väkisin vaikka isovihaan, että vaikuttaa älykkäämmältä.



Mä olen edelleen sitä mieltä, että keskustelu vaatii tilannetajua ja mitä vieraammat ihmiset, sitä yleisemmistä asioista ne yhdistävät tekijät löytyy. Ei se tee kenestäkään kovin älykkään oloista, että alkaa vääntää sitä historiatuntemustaan, jos joukossa on perheellinen koiraihminen, perheellinen urheilusta kiinnostunut ja vaikka perheellinen kokkausta harrastava. Tai ehkä sillä nostaa itsensä muiden yläpuolelle ja saa tuntemuksellaan arvostusta, mutta ei ehkä kenenkään kiinnostusta

Mä olen edelleen sitä mieltä, että keskustelu vaatii tilannetajua ja mitä vieraammat ihmiset, sitä yleisemmistä asioista ne yhdistävät tekijät löytyy. Ei se tee kenestäkään kovin älykkään oloista, että alkaa vääntää sitä historiatuntemustaan, jos joukossa on perheellinen koiraihminen, perheellinen urheilusta kiinnostunut ja vaikka perheellinen kokkausta harrastava. Tai ehkä sillä nostaa itsensä muiden yläpuolelle ja saa tuntemuksellaan arvostusta, mutta ei ehkä kenenkään kiinnostusta

[/quote]

kun muut alkavat puhua kestovaipoista, kääntää keskustelu väkisin vaikka isovihaan, että vaikuttaa älykkäämmältä.

Mä olen edelleen sitä mieltä, että keskustelu vaatii tilannetajua ja mitä vieraammat ihmiset, sitä yleisemmistä asioista ne yhdistävät tekijät löytyy. Ei se tee kenestäkään kovin älykkään oloista, että alkaa vääntää sitä historiatuntemustaan, jos joukossa on perheellinen koiraihminen, perheellinen urheilusta kiinnostunut ja vaikka perheellinen kokkausta harrastava. Tai ehkä sillä nostaa itsensä muiden yläpuolelle ja saa tuntemuksellaan arvostusta, mutta ei ehkä kenenkään kiinnostusta

pointti ei ollut se, että pitäis alkaa päteä sivistyksellään seurassa kuin seurassa...

tän keskustelun pointti oli se, että jokaisen pitää pystyä välittömästi ja joka tilanteessa aloittamaan keskustelu jostain muusta kuin arkisista tai ainakaan lapsiin liittyvistä asioista, koska ne ärsyttää monia.

tän keskustelun pointti oli se, että jokaisen pitää pystyä välittömästi ja joka tilanteessa aloittamaan keskustelu jostain muusta kuin arkisista tai ainakaan lapsiin liittyvistä asioista, koska ne ärsyttää monia.

kysyi, osaatteko keskustella muusta kuin lapsista ja perheestä. Sitten joku kysyi, miten historiasta voi keskustella, ja minä muiden muassa vastasin. Näin siinä kävi.

Mun mielestä mikään keskustelunaihe ei sinänsä ole toista huonompi, plussaa on tietty, että kaikki keskustelijat tykkäävät aiheesta keskustella.