Olen vieläkin exään rakastunut

enää käsitellä enempää netissä. Joku muukin voi teidät tunnistaa + ulkopuoliset osapuolet.

Elänmä ei loppupelissä ole kovinkaan merkityksellinen vaikka me tahtoisimme sen olevan. Ainoa merkitys on lapsillamme, jotka jatkavat huoraamista meidän kuoltuamme.

ihan oikeastikin ihan siksi, että jos ero tulee, tämän parisuhteen asiat tulisi sitten ainakin käsiteltyä. Lapsen takia se viha ja kauna pitäisi saada pois ja kuka tietää jos sitten huomaan että syyt exän haikailemiseen on jotkut ihan muut kuin nyt luulen.

Mutta semmoinen ei kiinnosta, missä pitää tehdä "oikein" koska Raamatussa lukee niin ja pitää vaan tukahduttaa oma itsensä ja uskoa mitä jeesus sanoo.

Tai mitä joskus luin että oletusarvo on että miehen seksuaalisus nyt vaan on voimakkaampaa kuin naisen ja naisen tehtävä on olla lähinnä hyvä äiti ja perheenemäntä ja antaa armosta avioseksiä.

ap

joka ei koskaan syntynyt. En silleen että voi kun mulla ei oo suuren rakkauteni exän lasta, vaan kun tämä lapseni on kasvanut, niin se toinen lapsi on ollut välillä paljonkin mielessä. Kun näen noin samanikäisiä jossain päiväkodin pihalla, katselen hyvin tarkkaan ja joskus kuvittelen että hänkin kirmailee siellä muiden noin 5-vuotiaiden seassa.

Lastani en kadu ja en sitä, että se on mieheni kanssa tehty. Mies on aivan hyvä isä ja tuskin hylkää lastaan. Lapsi on tuottanut mulle paljon iloa, en edes arvannut kuinka paljon, vaikka halusinkin äidiksi. Hän meille kummallekin hyvin rakas pikkuinen. Ei voi koskaan jäädä varjoon siksi että hänen isänsä on kuka on eikä tuo ex.

ap

se keskenmeno vaivaa sinua siksi, että se johti sinun ja exäsi eroon? Ei kuulosta siltä, että varsinaisesti surisit sitä keskeytynyttä raskautta. Ilmeisesti tuo nykyinen lapsesikin on väärän miehen kanssa tehty, kenties toivoisit, että hän olisi puoliksi eksäsi. Jos saat joskus lapsia eksän kanssa niin varmaan tuo väärän miehen kanssa saatu lapsi jää varjoon.

Hän tunsi vain sinut, ei eksääsi. Hän oli kappale valoa pimeydessä, jossa elit, kun ex-miehesi ei vastannut. Hän ei tuntenut valoa, hän oli vain jakamaton onni joka ei koskaan päässyt perille, edes itsestään. Hän on tyhjä kylpy.

Tänne tuli joku jeesus-hullu ja ainut muu sitoutumus minkä tiedä liittyy työhommiinsa...



ap

Ex on ap:n uusi satama ja ap;n lapsen esi-isä.



Todellinen isä toisaalla, hakee oikeuttaan. Hän hakee oikeuttaan kuten ex:än olisi pitänyt hakea oikeutta keskenmenosta. Tämä suru on interaktiivinen. Kukaan ei todellisesti sure menetettyä elämää, tai sitä kuka olisi todellisesti taaperona tallustellut. On vain pillunhimo. On taistelu naaraasta. Kiveä, multaa, tulehdusta.

Haavat ovat edelleen auki.



Vaaditaan verta, kuka saa luuskan. Kuka hänet saakaan ikuisesti, kuoret tuntemattoman äidistä. Tuntematon ei hyödy. Hänen hyöty oli äiti. Äiti. Ei isä. Ei koskaan isä. Isä oli kumipää.

jatkakaa.



Ap:n sopii miettiä.

ex oli kumipää, kuolleen lapsen isä oli kumipää.

Hän näytti kyntensä. Nyt ap:lla on rakkaudesta huolimatta kunnon isä lapsella ja hän on vaihtamassa sitä kumipäähän. Ei näin.

Ne ajat liittyvät jotenkin tunteisiin. Ap:n ex on kiteytynyt niihin tunteisiin. Hän on vain osa meemiä.



Ex ei todellisuudessa ole mitään. Vain kullattu lusikka ruskealla sisällöllä.

Mätä jätkä, yhtä mätä kuin kuka tahansa muu mies, nykyinen ei vain sorru niin syvälle, hänellä oli toistaiseksi moraali. En tiedä tämän jälkeen.



Saattaa olla pelattu peli. Ainakaan oma mieheni ei pelaisi enää. Game over. You lose ap.

Ihanaa tää lapsiperheen arki :). Jee, vajaat 4 h unta.



Menin siis eilen hiton myöhään nukkumaan, tuon vikan viestini. Mies tuli heti mukaan, juttelimme vielä sitten sängyssä.



Mies halusi pitää mua sylissä, silittää mua ja sitten suudellakin. En oo oikein voinut tässä olla näin lähellä häntä johonkin aikaan. Menin siihen kuitenkin. Tykkään paljon ihan hellyydestä, koskettamisesta ja silittämisestä ilman sen kummempaa painetta.



Oli kuitenkin jotenkin outo tunnelma. Jotenkin samaan aikaan surullinen ja kiihkeä, tuli jotenkin mieleen meidän alkuajat, kun saatettiin maata alasti sylikkäin tuntikausia ja mä olin vielä apeana exän takia. Siinä alkoi kuitenkin tulla vähemmän platonisia ajatuksia mieleen ja suutelu ei enää ollut mitään vailla tarkoitusta.



Halusin rakastella hänen kanssa ja rakastelimme. Enkä miettinyt exää vähänkään siinä, vaan ihan miestäni joka oli siinä.



Joten kyllä mä näemmä pystyn ihan hyvin tähän avioseksiinkin. Joka näemmä voi myös olla kiihkeää (tai ainakin kiihkeämpää kuin mitä noin ihan äkkiä mulle oloisi tullut mieleen tällaisten aikojen jälkeen). Mutta tässä täytyy sanoa se, että vaikka mä oon monen mielestä täällä ihan paska ihminen ja huono vaimo, niin mikään estoinen pihtari en oo koskaan ollut.



Enkä koskaan tajunnut miksi jotkut naiset valittavat että miehillä on niin kova seksivietti. Olen joskus nuorena ollut innokkaampi kuin silloinen poikaystävä. Muistan ekan poikaystävänikin ja jos joku oli se, joka yritti siirtää sitä suhdetta seksiin, niin se olin kyllä minä. Poika oli 16 ja mä 15. molemmat oltiin siis kokemattomia. Pystyin kuvittelemaan jo ennen eka kertaa, miten hyvältä se tuntuu ja halusin kovasti kokeilla. Oltiin noin 1,5 v yhdessä.



ap

on valinnut 2 alfaurosta, jotka haluavat omistaa naaraansa. Toinen taiteellinen renttumies ja toinen moderni kunnon mies hyvässä amatissa ja hoivaa jälkeläisiäänkin. Tästä ei hyvä seuraa, tappelu tulee jos AP ei päätä, kumpi häntä saa vetää tukasta luolaan.

Välillä toivon että ex ei ikipäivänä olisi sinne sairaalaan tullut ja antaisi mun olla rauhassa. Välillä muistan niin hyvin ne hemmetin paskat fiilikset ja sen loputtoman surun ja miten huonosti hän auttoi tai otti osaa. Hänen jotkut lauseet kun itkin.

Osa musta epäilee, että jahtaa mua vaan koska oon varattu eli haluaa vaan takaisin mut kun kokee että mies mut vei häneltä.

Välillä aattelen että miehen olisi pitänyt jättää mut rauhaan silloin 5 v sitten ja antaa mun olla exän kaa, tai ainakin käydä se tie loppuun.

Monta kertaa päivässä se vaaka kääntyy. En siis oo mitenkään päättänyt, vaikka täällä niin väitetäänkin.

Voihan olla että lopun kaiken heitän kummatkin miehet pois ja olen jonkun aikaa sitten sinkkuäiti vai mikä se trendisana on eronneelle äidille...

Vaikka ovat erilaisia miehiä, niin se on samaa etä kumpikin on koettanut mua jollain tavalla alistaa tai pitää vähän lapsena, tai jotenkin ei niin aikuisena. Määrätä, dominoida. Omistaa. Voi olla että kumpikaan mies ei oo mulle hyväksi, vaan että nyt kasvan lopulta aikuiseksi ja sitten joskus tapaan miehen joka haluaa kohdella mua tasavertaisesti.

Toisella on vaan se "etu" että häneen tuun olemaan aina jossain määrin sidottu lapsen kautta.

ap

Hyvä juttu tuo @pietu.fi

Enkä oo ainoastaan basisti, vaan myös lähäri.

Kertonee kaiken oleelisen mun basson soitosta.

apääe edelleen toivon tolkkua ratkaisuihinsa. Jännä muuten tuo toinen ketju.Kirjoitat jännästi eri vinkkelistä,Siellä arvostelet exää, täällä miestäs. Teetkö vertailua?

M31

toimii sydämellään, mutta ajattelee myös perhettään. Muista ap että meillä on vain yksi elämä, älä tuhlaa sitä "vain ok" mieheen.



Tiedän kokemuksesta - olimme 15 vuotta yhdessä: lasten takia! Olisinkin uskaltanut silloin tehdä päätöksen, olin vähän samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Varmasti lapsetkin olisivat olleet onnellisempia kun näkivät, etten paljoa rakasta tai halaja miestäni. Mieheni vaikutti todella paljon sinun nykyiseltäni.



Sanon vain tämän: tee sydämesi mukaan, sanoo täällä kuka tahansa mitä tahansa!

ap menee panee sitä eksäänsä ja lapsi jää nyksälle. Saavat sitte ap ja eksä elellä rauhassa ja nyksä ehkä löytäis sellasen naisen joka häntä arvostaa. Ja rakastaa. Ja lapsella säilyy tuttu koti ja perhettä arvostava isä läsnä.

täällä tehdään pelkästään aloittajasta syyllinen! Entä jos nyxä on munaton vellihousu? Ei voi mitään.



Lapsi äidille ja yhteishuoltajuus.

sydän sanoo. Tiedät itse mikä on oikea ratkaisu, muut eivät siihen voi vaikuttaa. Pakolla ei voi rakastaa. Jokainen elämä on arvokas, samalla tavalla äidin kuin lapsen. En ihan ymmärrä näitä että pitäisi uhrata oma elämänsä lasten takia. Lapset täytyy tietenkin ottaa huomioon, mutta ydinperhe ei ole onnellisuuden tae. Se että vanhemmat ovat yhdessä ja rakastavat toisiaan on varmasti parasta mitä lapsi voi saada, se on selvää, mutta ydinperhe jossa vanhemmat kulissien takia ovat tuskin kenenkään hyvää kehitystä turvaa.Joskus on otettava riskejä, mutta virheistä pitäisi myös oppia. Toivottavasti päädyt ratkaisuun jonka seurauksena mahdollisimman monella olisi hyvä olla.

ostamaan ruokaa ja huomiseksi kakkua (ei osaa leipoa ja lapsi on liian pieni leipomaan). Mulle on kuulemma jo pari viikkoa sitten hommattu äitienpäivälahja.



Täällä on jotenkin kumma tunnelma. Aselepo? Mies käyttäytyy kuin enää ei olisi mitään vialla. Tuli aamulla mua pussailemaan niskaan kun laitoin pyykkejä koneeseen. Kuiskaili kaikkea nättiä ja vähän tuhmiakin mulle.



En tiedä oliko se nyt yhdestä rakastelusta kiinni hänen kannaltaan. Voiko mies olla niin yksinkertainen?



Meen kohta päiväunille lapsen kanssa. Väsyttää hitosti ja meidän pitäisi mennä sen jälkeen illalla kylään siskoni perheen luo grillailemaan ja saunomaan.



ap

menee nyt hyvin. Älä jännitä ja pingota tätä asiaa ja sulje se himputin tietokone nyt loppu viikoksi. Nauti saamastasi huomiosta ja vietä hauska ilta sisaresi luona ja mukava äitienpäivä rakkaimpiesi kanssa.



Unohdat nyt kokonaan miettiä exää ja tätä koukuttavaa keskustelupalstaa!!

mua ei kukaan raahaa tukasta luolaan ja kumpikaan mies ei oo mikään luolamies :).

ap

on valinnut 2 alfaurosta, jotka haluavat omistaa naaraansa. Toinen taiteellinen renttumies ja toinen moderni kunnon mies hyvässä amatissa ja hoivaa jälkeläisiäänkin. Tästä ei hyvä seuraa, tappelu tulee jos AP ei päätä, kumpi häntä saa vetää tukasta luolaan.

Välillä toivon että ex ei ikipäivänä olisi sinne sairaalaan tullut ja antaisi mun olla rauhassa. Välillä muistan niin hyvin ne hemmetin paskat fiilikset ja sen loputtoman surun ja miten huonosti hän auttoi tai otti osaa. Hänen jotkut lauseet kun itkin.

Osa musta epäilee, että jahtaa mua vaan koska oon varattu eli haluaa vaan takaisin mut kun kokee että mies mut vei häneltä.

Välillä aattelen että miehen olisi pitänyt jättää mut rauhaan silloin 5 v sitten ja antaa mun olla exän kaa, tai ainakin käydä se tie loppuun.

Monta kertaa päivässä se vaaka kääntyy. En siis oo mitenkään päättänyt, vaikka täällä niin väitetäänkin.

Voihan olla että lopun kaiken heitän kummatkin miehet pois ja olen jonkun aikaa sitten sinkkuäiti vai mikä se trendisana on eronneelle äidille...

Vaikka ovat erilaisia miehiä, niin se on samaa etä kumpikin on koettanut mua jollain tavalla alistaa tai pitää vähän lapsena, tai jotenkin ei niin aikuisena. Määrätä, dominoida. Omistaa. Voi olla että kumpikaan mies ei oo mulle hyväksi, vaan että nyt kasvan lopulta aikuiseksi ja sitten joskus tapaan miehen joka haluaa kohdella mua tasavertaisesti.

Toisella on vaan se "etu" että häneen tuun olemaan aina jossain määrin sidottu lapsen kautta.

ap

Hyvä juttu tuo @pietu.fi

Enkä oo ainoastaan basisti, vaan myös lähäri.

Kertonee kaiken oleelisen mun basson soitosta.

apääe edelleen toivon tolkkua ratkaisuihinsa. Jännä muuten tuo toinen ketju.Kirjoitat jännästi eri vinkkelistä,Siellä arvostelet exää, täällä miestäs. Teetkö vertailua?

M31

nukkumatti kutsuu ja sen jälkeen heti kylään...

Mutta sen verran mietin että voiko olla että menee hyvin, jos nyt on ollut tuota riitaa ja jännitettä tästä mun haikailusta jonkun aikaa ja voiko mies tosiaan ajatella, että yksi läheinen ja hyvä rakastelukerta ja vaimo on ruodussa taas :).

Hyvää äitienpäivää muille äideille ja isit: muistakaa olla kilttejä äideille!

ap

menee nyt hyvin. Älä jännitä ja pingota tätä asiaa ja sulje se himputin tietokone nyt loppu viikoksi. Nauti saamastasi huomiosta ja vietä hauska ilta sisaresi luona ja mukava äitienpäivä rakkaimpiesi kanssa.

Unohdat nyt kokonaan miettiä exää ja tätä koukuttavaa keskustelupalstaa!!

Ilmoitin jättäväni tämän ketjun joskus viime viikolla (vähän turhautuneenakin), mutta nyt tuli luettua kaikki sen jälkeiset viestit läpi ja minusta, ap, olet edennyt aika hienosti tässä jutussa. Pari ajatusta:



Muutamista nykyistä ja menneitä seksisuhteitasi pohtivista viesteistä on syntynyt mulle sellainen vaikutelma, että tietynlainen aktiivinen, oikeastaan uhmakaskin seksuaalisuus on sinulle ollut positiivinen itsetunnon lähde jo nuoruudesta lähtien. Onkohan se seksuaalisesti väritön raskaus- ja vauva-ajan äitiys ollut sinulle sillä lailla vaikea kestää? Niin kuin oma itse - se mikä sinussa on vahvaa ja mistä tunnet ylpeyttä - olisi ollut vähän hukassa?



Ihmettelit jossakin viestissäsi, että parisuhteesi on alkanut nyt myrskyn silmässä uudestaan kukoistaa. Ei se ole ihme, ja tuota intohimoista puolta pariterapiassa (asiansa osaavan terapeutin kanssa) juuri voisi elvyttää. Kriisi useinkin lähentää parisuhdetta; rehellisyys voi loukata mutta myös tuoda sitä kiihkoa, uteliaisuutta, jännitystä, iloa ja innostusta pinnalle. Toisaalta terapiassa kannattaa harjoitella myös taitoa suoriutua niistä suhteen vaiheista, joissa painopiste siirtyy (välillä) enemmän kumppanuuteen (mikä on sinua ilmeisesti harmittanut oman puolisosi kanssa). Hyvä terapeutti ei keskity etsimään syyllisiä, vaan ratkaisuja.



Pelkäsit jossain vaiheessa, että terapiassa loukkaisit rehellisyydellä miestäsi entistä enemmän, mutta näyttää siltä, että olet tainnut aliarvioida hänet ja sen, mistä hän suoriutuu! Olit jossain vaiheessa turhautunut, kysyit: "voiko mies tosiaan ajatella, että yksi läheinen ja hyvä rakastelukerta ja vaimo on ruodussa taas?" Arvaanko oikein, että et tuolloin kokenut itseäsi kuulluksi, ymmärretyksi, vakavasti otetuksi? Myöhemmässä viestissä kävi kuitenkin ilmi, että mies itse sopivalla hetkellä ottikin kriisin uudestaan puheeksi ja näyttää ottavan tilanteen hyvin vakavasti. Olisiko mahdollista, että et ehkä tunnekaan miestäsi ihan niin hyvin, kuin kuvittelet? Se on oikeastaan tosi positiivinen asia tajuta. Oma suhde on helpompi nähdä kiehtovana ja kiinnostavana, kun oivaltaa, ettei se puoliso olekaan läpikotaisin tuttu ja ennalta-arvattava.



"Mulle tuli mieleen että jospa oikeasti en ole sitä exää vailla vaan sitä hullaantumisen/rakastumisen tunnetta?" Hyvä huomio. Mitenkäs olisi myös sellainen vaihtoehto, että myös tunne siitä että joku haluaa, himoitsee, rakastaa ja ihailee sinua on sinulle ja minäkuvallesi tärkeä?



Mitä tulee epävakaaseen persoonallisuushäiriöön, rajatilaan ja muihin diagnooseihin: voit toki käydä juttelemassa sellaisista vaihtoehdoista läkärille (saattaisi muutenkin olla paikallaan, sillä joskus tunne-elämän ongelmiin on vaikuttamassa yllättäviäkin fysiologisia tekijöitä - itselläsi näemmä ainakin tuo riittävän unen puute!), mutta älä nyt heti purematta niele. Kaikilla ihmisillä on narsistisia ja muita häiriöpiirteitä - ne kerta kaikkiaan kuuluvat osana ja ominaisuuksina myös terveeseen psyykeen. Sinä olet nyt tunne-elämän kriisissä, ja kriisissä ihmisen epävakaat ja epäterveet puolet pullahtavat esiin. Oman kertomasi mukaan ei vaikuta siltä, että tällaiset persoonallisuutesi puolet hallitsisivat elämääsi tavallisessa arjessa? Mutta kuten sanottu, lääkärillä saattaa silti kannattaa käydä!

Voisin ryöstää Texasin pankin. En silti tee sitä koska minulla on vain yksi elämä ja ryöstö voi mennä pieleen.

toimii sydämellään, mutta ajattelee myös perhettään. Muista ap että meillä on vain yksi elämä, älä tuhlaa sitä "vain ok" mieheen.

Tiedän kokemuksesta - olimme 15 vuotta yhdessä: lasten takia! Olisinkin uskaltanut silloin tehdä päätöksen, olin vähän samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Varmasti lapsetkin olisivat olleet onnellisempia kun näkivät, etten paljoa rakasta tai halaja miestäni. Mieheni vaikutti todella paljon sinun nykyiseltäni.

Sanon vain tämän: tee sydämesi mukaan, sanoo täällä kuka tahansa mitä tahansa!