Olen vieläkin exään rakastunut

ihan oikeastikin ihan siksi, että jos ero tulee, tämän parisuhteen asiat tulisi sitten ainakin käsiteltyä. Lapsen takia se viha ja kauna pitäisi saada pois ja kuka tietää jos sitten huomaan että syyt exän haikailemiseen on jotkut ihan muut kuin nyt luulen.



Mutta semmoinen ei kiinnosta, missä pitää tehdä "oikein" koska Raamatussa lukee niin ja pitää vaan tukahduttaa oma itsensä ja uskoa mitä jeesus sanoo.



Tai mitä joskus luin että oletusarvo on että miehen seksuaalisus nyt vaan on voimakkaampaa kuin naisen ja naisen tehtävä on olla lähinnä hyvä äiti ja perheenemäntä ja antaa armosta avioseksiä.



ap

siihen mikään pariterapia auttaa, että eksää tekee mieli panna enemmän kuin nyksää, johon suhtaudutaan kuin kaveriin. Ja tämäkin pitäisi siellä pariterapiassa kyetä sanomaan.

Joka tapauksessa haikailu loppuisi siihen. Jos olen miehestäni eronnut, en enää tähän takaisin ole tulossa. Eli ei tuu mitään ex - nyksä - ex - nyksä- kierrettä.

ap

sillä voi ennustaa tulevaisuutta, että eksäsi ei kolmen vuoden aikana kyllästynyt sinuun. Kolme vuotta on todella lyhyt aika, vastahan siinä paikkeilla alkaa ruusunpunaiset lasit pudota silmiltä. Mitäs sitten jos jätät nykyisen miehesi, menet eksän kanssa yhteen ja hän huomaa nyt muututtuaan, että et olekaan se mitä hän haluaa?

<a href="http://kaksplus.fi/keskustelu/t1720614" alt="http://kaksplus.fi/keskustelu/t1720614">http://kaksplus.fi/keskustelu/t1720614</a&gt;

muttajos siihen mennään, niin koetetaan pärjätä.

Ja en usko että ex mitenkään käy jotain rupsahtamisiani vahtimaan. Jos käy niin silloin kannattaa pysyä aina jossain 20-vuotiaassa. Seksikkyys on esim. ihan eri jutuista kiinni kuin siitä kuinka kiinteät tissit jollakin on.

ap

vielä on molemmilla lapsia, pitää järjestellä aina kauheasti asioita, tulee sata kertaa enemmän riitaa, eksäsi ei rakastakaan lastasi ja haluaisi tämän viettävän aikansa isänsä kanssa, olet kenties kropaltasi rupsahtaneempi ja muutenkin erilainen..

Koetan huomioida lasta erityisesti joka tapauksessa. Vaikken eroaisikaan, niin ei tästä varmaan vähällä selvitä.

Jos ero tulee, niin toista kertaa en tee virhettä, että lähden selvittämättä asioita kunnolla. Ainakin yritän parhaani että voitaisiin olla edes sellaisissa väleissä ettei lapsi kärsi.

ap

No okei sitten. Turha kai tässä on enään moralisoida, kun se juttu nyt selkeesti menee noin. Koitahan pitää pää pinnalla ja huomioi lasta aivan erityisesti tulevina aikoina. Ja koita jaksaa tukea miestäs eroprosessissa, vaikka oliskin rankkaa.

Toivottavasti kaikille käy lopulta hyvin.

Hyvää kesää sulle ap.

M31

ja aloitin tän päivää myöhemmin kuin lopetin tuon. Aloitin täällä kun en kehdannut sinne plussalle laittaa että kuitenkaan en lopettanut sitä. Plus täällä oli musta jotenkin paremmat vastaajat vaikka täälläkin oli tätä "olet paska ap"-kommenttia.



Olen tässä melko paljon selannut tän asian kanssa. Peruin lopun kaiken tuon laivareissun kokonaan. Ja puhuin siis miehen kaa jo tuolloin, mutta nyt uudestaan. Ja nyt puhuin enemmän omista tunteistani rehellisemmin miehelle ja että oon kumminkin jatkanut exän tapailua. Ja nyt mies hävisi.



Ja ex on käynyt täälläkin, en kehdannut sitä kirjoittaa kun joku mies täällä oli että se on ertyisen raskauttavaa hänestä.



Sinänsä jos joku jaksaa lukea noin kummatkin niin ymmärtää että samasta miehestä siellä kirjoitetaan.



ap

tarkoittaa että meidän kotona.



ap

joka tapauksessa varmaan, kun joskus tulee kotiin. Ja siis huomenna tai viikonloppuna. Meen kohta nukkumaan.

Jos ei tuu koko yönä niin varmaan on sitten jossain naisissa.

ap

Oot kyllä sopan keittäny! Ei käy kateeksi.

Toivottavasti saat ees puhuttua miehesi kanssa, kunhan hänellä pää selviää.

Yritä pitää jalat maassa lapsesi takia.

Hyvää jatkoa sinulle, ap.

että eksäsi on kohta nyksäsi ja päinvastoin. Hyvää loppuelämää ap:lle.

mitä siellä oikein tapahtui? Käydäänkö koko suhde läpi jotenkin vai vain se akuuttitilanne?

ap

Helsingin kaupungin perhe/pariterapiaan. Ollaan aivan tavallinen perhe, ei mitään erityistä (lastensuojelu, päihteet tms.) kuvioissa. Kannattaa yrittää! Googlaile vaikka heti.

mistä sitä kannattaisi hakea? Kuinka nopeasti sinne pääsee? Mitään uskisten parisuhdeleiriä tuskin kestän 10 minuuttia kauempaa...

ap

Pariterapia nyksän kanssa harkintaan, jos yhtään olet kiinnostunut ns. ehjän perheen säilyttämisestä. Voi olla, että ero on teille paras vaihtoehto, mutta lapsen takia haluaisin ainakin itse vastaavassa tilanteessa käyttää myös pariterapiakortin.

Odota sitä exääsi vaikka 18 vuotta. Että saat lapsen jaloilleen. Sitten voit erota jos teidän palava rakkaus vielä toimii. Lapsi on tärkein

Siis miehes ja exä ovat kumpikin olleet itsekkäitä pokatessaan sua, mutta itses jääväät tästä kuviosta pois?

Ihan tosissasi?

Ja miten niin sä olet haaskannut aikaasi mieheesi? Eihän hän ole sua pettänyt, eikä jättämässä, vai kuinka?

Mä aiemmin kirjoitin niistä papin puheista ja ap siihen totesit, ettet ole mennyt kirkossa naimisiin. No oletko kuitenkin jonkun riitin mukaan luvannut sitoutua mieheesi ja perheeseesi?

Mitä lapseen tulee, niin tottahan sitä ihminen selviää vaikka mistä, mutta miksi haluisit pistää lapses tilanteeseen, josta toivottavasti joskus toipuu tottumuksen ja turtumisen kautta?

Voin ite avioerolapsena kertoa, että kyllä systeemi vaikuttaa lapsen eheyteen ja onnellisuuteen. viikon välein koitetaan näyttää reippaalta, ottaa reppu selkään ja sanoa hei hei äidille tai isälle. Ja sä siis voit säästää lapses kaikelta tältä, ihan vaan perus tunnesäätelyllä ja kärvistelyllä. Edelleen haluan teroittaa sitä, että perheen vuoksi oman onnen uhraamisen ei pitäis olla niin tavaton ja vieras ajatus sulle, eikä kellekkään.Mä en kelaa, että se ois mitenkään viiskyt-lukulaista. Kun on perhe, niin ei vaan voi tehdä mitä huvittaa ja siinä sivussa tulee uhrattua vaikka mitä hienoa.

Toi teidän yhtälö on sellainen, että tarjolla on tällä hetkellä vaan surua ja ikävää. Sä ap voit nyt valita, että kenen harteilla ne on.Kenen vastuu?

Koita nyt toimia oikein ja kiität meitä sitten parin vuoden päästä.

M31

mikä tilanne? Puhuuko siellä kukaan ja jos, niin kuka ja mitä?



En oo tosiaan tullut avanneeksi omia taustojani. Eli siis. Oon ollut ap sun kanssa hyvin samankaltaisessa tilanteessa. Oma suhde ihan ok, mutta vähän lässähtänyt siinä arkikuvioissa.

Törmäilin aina silloin tällöin exään keikoilla (oon basisti,heh)ja kun aikamme juteltiin suotuisissa olosuhteissa (arjen täydellinen vastakohta), niin sit olin mäkin ymmälläni, että olin joskus päästänyt tän ihmisen elämästäni. Halusin pitää koko ajan yhteyttä ja perustelin asian itselleni sillä, että oli paljon selvittämättömiä asioita.Se levottomuus oli sietemätöntä, kun tuntui, että jotain suurta odottaa aivan lähellä. Me jossain vaiheesa tunnustettiin tunteemme toisillemme, mutta mitään ei tehty. onneksi.



Muhun iski omatunto ja rupesin miettiin niitä oman lapsuuden kuvioita. Ja sit mä tein juuri niinkuin kehotin suakin tekeen. Otin exästä selvästi etäisyyttä(voidakseni oikeasti selvittää tunteitani) ja sit kärvistelin pitkään ja huolella.



Kerroin kaiken suoraan vaimolle. Asioista tapeltiin aikansa ja tässä edelleen ollaan.



Olen täysin rehellisesti todella onnellinen, että asiat käänty näin päin ja pystyin kriittisellä hetkellä ajatteleen tunteen sijasta järjellä.



Mä en myöskään missään vaiheessa tuntenut mtään negatiivista vaimoani kohtaan. Se toinen ja kaikki, mitä mulle edusti, oli vaan käsittämättömän houkuttelevaa silloin.



Mä ihan oikeesti uskon, että oot vielä joskus kiitollinen, jos nyt alat käyttään aivoja etkä sydäntä.



Tuttavapiirissä on tullut vuoden sisään 2 avioeroa ja ne lapset ei missään nimessä ole tuhoon tuomittuja, mutta ne on tosi pihalla ja onnettomia.

M31

Ap on hirveä noita-akka. Vihaan ap:ta!!!

ja taisi mennä tuo lätkämatsi häneltä ohi täysin. Hän vetoaa että antaisin kuitenkin mahdollisuuden. meille. Haukkuu exää. Esim. miksi niin komealls miehellä (onhan hän exän nähnyt useinkin, kun oli vielä mun kanssa) ei oo tuohon ikään mennessä vaimoa ja perhettä.

Vai muusikko, heh. Anteeksi jos sanon suoraan mutta mulla on tuttavapiirin naisilla muusikkomiehiä ja aika kova tuo pettämis-tendenssi siellä.

Usko tai älä, mutta viime vuonna mun vanhoists opiskelu- ym. ystävä-tuttavapiiristä erosi 12 paria... Kaikilla tämmöisiä päiväkoti-ikäisiä lapsia. Laittaa se miettimään.

ap

mikä tilanne? Puhuuko siellä kukaan ja jos, niin kuka ja mitä?

En oo tosiaan tullut avanneeksi omia taustojani. Eli siis. Oon ollut ap sun kanssa hyvin samankaltaisessa tilanteessa. Oma suhde ihan ok, mutta vähän lässähtänyt siinä arkikuvioissa.

Törmäilin aina silloin tällöin exään keikoilla (oon basisti,heh)ja kun aikamme juteltiin suotuisissa olosuhteissa (arjen täydellinen vastakohta), niin sit olin mäkin ymmälläni, että olin joskus päästänyt tän ihmisen elämästäni. Halusin pitää koko ajan yhteyttä ja perustelin asian itselleni sillä, että oli paljon selvittämättömiä asioita.Se levottomuus oli sietemätöntä, kun tuntui, että jotain suurta odottaa aivan lähellä. Me jossain vaiheesa tunnustettiin tunteemme toisillemme, mutta mitään ei tehty. onneksi.

Muhun iski omatunto ja rupesin miettiin niitä oman lapsuuden kuvioita. Ja sit mä tein juuri niinkuin kehotin suakin tekeen. Otin exästä selvästi etäisyyttä(voidakseni oikeasti selvittää tunteitani) ja sit kärvistelin pitkään ja huolella.

Kerroin kaiken suoraan vaimolle. Asioista tapeltiin aikansa ja tässä edelleen ollaan.

Olen täysin rehellisesti todella onnellinen, että asiat käänty näin päin ja pystyin kriittisellä hetkellä ajatteleen tunteen sijasta järjellä.

Mä en myöskään missään vaiheessa tuntenut mtään negatiivista vaimoani kohtaan. Se toinen ja kaikki, mitä mulle edusti, oli vaan käsittämättömän houkuttelevaa silloin.

Mä ihan oikeesti uskon, että oot vielä joskus kiitollinen, jos nyt alat käyttään aivoja etkä sydäntä.

Tuttavapiirissä on tullut vuoden sisään 2 avioeroa ja ne lapset ei missään nimessä ole tuhoon tuomittuja, mutta ne on tosi pihalla ja onnettomia.

M31

ja valokuvaaja sekä lapsen isä olivatkin menneen talven lumia. Muusikkokin unohti järjen äänen ja...



Jatkuu seuraavassa numerossa.

ihan niin helposti rakastu kuitenkaan ja muutenkin mun on vaikeaa rakastua ilman että fyysisesti näen ihmisen.

Jos nettideittailisin, olisin niitä, jotka heittäisi vaan pari perusviestiä + heti live-treffeille ja jatkaisi juttua vasta kun näkisi, että livenä olisi kemiaa.

ap

ja valokuvaaja sekä lapsen isä olivatkin menneen talven lumia. Muusikkokin unohti järjen äänen ja...

Jatkuu seuraavassa numerossa.

ja valokuvaaja sekä lapsen isä olivatkin menneen talven lumia. Muusikkokin unohti järjen äänen ja...

Jatkuu seuraavassa numerossa.

tää on sentään basisti, eksä pelkkä statisti. Ap kirjoittelee mies31:lle pari kuukautta kokemuksiaan ryhmäterapiasta, kunnes he huomaavat käyttävänsä samanlaisia hymiöitä ja siteeraavansa usein uusinta Soundia. Match made in Hell ja lapsi kastetaan nimellä @pietu.fi

olennaista on synkkaako parilla terapeutin kanssa. Me kävimme kahdella eri terapeutilla, joista jälkimmäinen oli loistava - teki oivaltavia kysymyksiä, pääsi pian akuutista tilanteesta asian ytimeen. Se pelkän akuutin tilanteen käsittely ei riitä alkuunkaan. Kävimme vuoden ajan kerran viikossa yksityisellä pariterapiassa. Oli kallista, mutta kannatti ehdottomasti.

per kerta? Vai maksetaanko se kuukausittain? Korvaako joku taho siitä mitään?

Mulla hirvittää siinä se, että ei oo mitään järkeä mennä terapiaan, jos ei ole täysin rehellinen. Ja jos olen täysin rehellinen puheissani siellä, loukkaan miestä vielä tätäkin enemmän. Jos siis sanon esim. että en oo tuntenut koskaan vastaavaa intohimoa mieheeni kuin exään.

ap

olennaista on synkkaako parilla terapeutin kanssa. Me kävimme kahdella eri terapeutilla, joista jälkimmäinen oli loistava - teki oivaltavia kysymyksiä, pääsi pian akuutista tilanteesta asian ytimeen. Se pelkän akuutin tilanteen käsittely ei riitä alkuunkaan. Kävimme vuoden ajan kerran viikossa yksityisellä pariterapiassa. Oli kallista, mutta kannatti ehdottomasti.