Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen vieläkin exään rakastunut
04.05.2010 |
Mä olen naimisissa ja yhden lapsen äiti. Ex-poikaystäväni 5 vuoden takaa on ruvennut taas tekemään itseään tykö... Kyseessä on mies, jota olen rakastanut ehkä eniten ikinä (miinus toki lapseni).
Vaihdoin hänet mieheeni lennosta, koska meillä oli silloin vaikeaa exän kanssa. Muutenkin seurustelu takkusi, en omasta mielestä saanut tarpeeksi avointa tunteenilmaisua.
Ex on sellainen vähän ylimielinen ja kyyninen, näyttää huonosti tunteitaan. Mutta kuitenkin herkkä. Fyysisempi tosi puoleensavetävä. Mieheni on maanläheisempi, tavallisempi mies. Meillä eksän kanssa oli keskenmeno ja emme osanneet sitä käsitellä. Puoli vuotta siitä ja vaihdoin miestä, kun mieheni itse aktiivisesti yritti. Takerruin siihen ja pakenin.
Mieheni taas oli korviaan myöten muhun rakastunut heti ja näytti sen, edelleen on. Ajattelin että on helpompaa olla niin rakastettu kuin hiukan tuskassa aina.
Ex suuttui tuosta silloin tolkuttomasti. Mä ajattelin että unohdan, ja olen onnellinen miehen kanssa. Menin naimisiin, sain lapsen.
Mutta en vaan oo unohtanut. Ja nyt olen taas koukussa, käydään kahvilla ja pelkkä hänen kätensä kosketus omaan käteeni saa mut ihan sairaaksi ikävästä.
Tiedän, ei oo järkeä... mutta vaikeaa antaa olla kun tunteet on niin voimakkaat.
Kommentit (420)
paukkaisi turpaan tuollaista ex:ää. Oma mieheni luultavasti tekisi hyvinkin selväksi asian, mitä käy, kun erehtyy toisen miehen reviirille. Käytän reviiriä, sillä mies omistaa kaiken reviirillään. Eikä sinne ole muilla miehillä asiaa.
En ymmärrä miksi tuollaista käytöstä haukutaan juntiksi? Nimittäin juntti mies löisi vaimoaan eikä tunkeilevaa exää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ehkä jotkin käänteet jääneet lukematta stoorissanne, mutta jossain vaiheessa olit antamassa miehellesi ja avioliitollesi uutta tilaisuutta. Pidä siitä kiinni, uskoisin että on järkevää. Kun ei miehesi kuitenkaan mikään ällötys ole.
Ex varmaan esittää muuttuneensa, mutta enpä usko. Elämässä täytyy niin hänen kuin sinunkin vaan hyväksyä, että kaikkea ei voi saada. Pidä siis ex exänä!
Mennä vaanimaan exän oman kodin luo ja vetää turpaan? Onpa järkevää touhua.
Ei se ex täällä parkkipaikalla mua oo kyttäämässä kaiket illat, että sitä voisi ampua. Meillä ei myöskään oo mitään aseita. Kun on käynyt täällä päiväsaikaan, mies on ollut töissä.
ap
tähän oon päätymässä. Ainakin reilusti yritän mennä eteenpäin.
ap
Mulla on ehkä jotkin käänteet jääneet lukematta stoorissanne, mutta jossain vaiheessa olit antamassa miehellesi ja avioliitollesi uutta tilaisuutta. Pidä siitä kiinni, uskoisin että on järkevää. Kun ei miehesi kuitenkaan mikään ällötys ole.
Ex varmaan esittää muuttuneensa, mutta enpä usko. Elämässä täytyy niin hänen kuin sinunkin vaan hyväksyä, että kaikkea ei voi saada. Pidä siis ex exänä!
Mutta tuo pariterapia voisi olla hyvä juttu teille molemmille. Yksityiset ovat näköjään kalliita, mutta jos varaatte ajan jo nyt heti, niin ehkä jossakin vaiheessa pääsette kunnalliseenkin. Ajanhan voitte sitten perua, jos aikaa kuluu ja saatte itse selvitettyä nämä vaikeat asiat. Tärkeää on nimenomaan puhua ja puhua, ettei toisen tarvitsisi arvailla, mitä toisen mielessä liikkuu, koska silloin parisuhteen ilmapiiri kääntyy negatiiviseksi ja miehesi voi esim. tulla vainoharhaisen mustasukkaiseksi kaikkien menojesi suhteen...
Miten sun exän olisi muuten pitänyt muuttua? Mikä hänessä oli huonoa. Se välinpitämättömyyskö pelkästään, vai jotain muutakin?
Itse kokeilin tosiaan exän kanssa uudestaan ja hän oli tosiaan muuttunut mies aina ensimmäiset pari viikkoa, kunnes sitten taas vanha oma itsensä eli sairaalloisen mustis, epäluuloinen, välinpitämätön muiden tarpeista tai toiveista jne. Oliko sun exässäsi tällaisiä piirteitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta unohdin ja koetan huomenna muistaa soittaa.
Ex oli jotenkin sellainen, että piti paljon asioita itsellään, ei päästänyt lähelleen kunnolla tai ainakaan niin että itse olisin kokenut että oon nyt niin lähellä kuin voi päästä.
Eli avoimuutta, tunteistaan puhumista, tukemista vaikeilla hetkillä (se keskenmeno)... Että ei olisi niin ilkeä suuttuessaan. Oli mustasukkainen myös.
ap
Mutta tuo pariterapia voisi olla hyvä juttu teille molemmille. Yksityiset ovat näköjään kalliita, mutta jos varaatte ajan jo nyt heti, niin ehkä jossakin vaiheessa pääsette kunnalliseenkin. Ajanhan voitte sitten perua, jos aikaa kuluu ja saatte itse selvitettyä nämä vaikeat asiat. Tärkeää on nimenomaan puhua ja puhua, ettei toisen tarvitsisi arvailla, mitä toisen mielessä liikkuu, koska silloin parisuhteen ilmapiiri kääntyy negatiiviseksi ja miehesi voi esim. tulla vainoharhaisen mustasukkaiseksi kaikkien menojesi suhteen...
Miten sun exän olisi muuten pitänyt muuttua? Mikä hänessä oli huonoa. Se välinpitämättömyyskö pelkästään, vai jotain muutakin?
Itse kokeilin tosiaan exän kanssa uudestaan ja hän oli tosiaan muuttunut mies aina ensimmäiset pari viikkoa, kunnes sitten taas vanha oma itsensä eli sairaalloisen mustis, epäluuloinen, välinpitämätön muiden tarpeista tai toiveista jne. Oliko sun exässäsi tällaisiä piirteitä?
Jos se eksä rakastaisi Sinua oikeasti ja kunnolla. Aikuisten oikeasti, niin se ymmärtäisi ja antaisi sinun mennä. Joskus se on aidointa rakkautta, kun päästää toisen menemään, ja osoittaa kunnioitusta toisen päätöstä kohtaan.
Nyt se uhkailee ja kiristää tapaamisiin.. anelee, haukkuu, sitten leppyy ym. paskaa. Mulla on vaan sellainen tunne, että se on näitä ihmisiä joidenka täytyy aina välillä testata omaa viehätysvoimaansa. Pistetään parasta jotta sinä lankeaisit ja sit hetken päästä sulla ja millään ei olekaan enää niin väliä. Business as usual.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Oletko oikeasti joku psykologi tai muuta vastaavaa?"
No sanotaan nyt sit vaikka että vähän sinne päin. :) Mitenkään ammatillisia nämä minun mielipiteeni ja ehdotukseni ei täällä kyllä tietenkään ole, ei se ole tällaisella palstalla mahdollista.
Tuo mitä kirjoitit seksuaalisuudestasi sai lähinnä ajattelemaan, että ei ole ihme, että seksuaalisus esittää vahvaa osaa tämänhetkisessä kriisissäsikin, koska se on sinulle niin keskeinen osa itseä ja muuten aikamoinen voimavara (ja identiteetinkin) lähde. Kaikenlaiset voimat voi olla yhdessä elämäntilanteessa rakentavia, toisessa tuhoavia.
"Ex tekstasi pyysi anteeksi että sanoi noin. Tämä on edistystä sikäli että ennen ei pahemmin anteeksi pyydellyt laukomisiaan."
Tuota noin. Pakko on sanoa ensinnäkin, että exäsi käytös nyt (parinmuodostus/kosiskeluvaiheessa) ei välttämättä kerro mitään siitä, millaista se on sitten vakiintuneessa parisuhteessa. Ei yllättäisi minua, mikäli niitä anteeksipyyntöjä kuuluisi myöhemmin yhä vähemmän; niinhän se taisi olla ennenkin?
Oma mielikuvani on suoraan sanottuna, että ex kohtelee sinua ja tilannettasi aika epäkunnioittavasti. Sinulta riittää ymmärrystä hänen intohimoiselle ja mustasukkaiselle reaktiolleen, saattaisiko se jopa imarrellakin? Hyvä merkki se ei kuitenkaan ole tulevaisuuden kannalta.
SEn kuuloista juttua noissa pitkissä vuodatuksissa että vois olla syytä, kuulostaa niiiiin paljon yhden sukulaismiehen taannoiselta heilalta joka oli uskomattoman itsekeskeinen, hitaanpuoleinen mielenterveyspotilas.
"minä olen niin herkkä taiteilijasielu metsänkeiju" hrrrr kylmät väreet tulee
Puuttuu vaan että exä on väkivaltainen ja keijukainen ruikuttaa jonkun kunnollisen miehen hätiin, ja lopulta silti lähtee exän matkaan uudelleen vieden siltä kunnolliselta mieheltä lapsetkin katselemaan väkivaltaa kun taiteilijoiden suuuri rakkaus roihuaa. Ja aina välillä lähdetään turvaan sen kunnollisen miehen kainaloon joka lammasmaisesti aina vaan uudelleen ottaa takiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähinnä sen pohjalta, että mä tunnen hänet kuitenkin. On tuon tyyppinen suuttuessaan, ei vaan mulle vaan muillekin.
Hän varmaan oli jo aika varma että tuun takaisin. Olinhan itsekin loppuviikosta ehkä enemmän sinne päin kallellaan. Viimeksi kun näin niin oli erittäin lähellä ettei rakasteltu. Sovittiin että viikonlopun jälkeen yhtedessä. Hänen kannaltaan varmaan kylmää vettä niskaan, että nyt se on taas miehensä kanssa siellä rakastelemassa ja aikoo jäädä. Mulla ei oo henk.koht. kokemusta, mutta eikö esim. toisena naisena koe tuommoista epärealistista vihaa siitä rakastetun aviosuhteesta? (Epärealistista siksi että jos se avioliitto ei oo täysin kuollut niin kyllähän siellä yleensä on ainakin yritelmiä avioseksiin päin.) Miksei sitten ex kokisi, jos ja kun on jo ajatellut että jätän mieheni.
Mutta eihän se mikään kiva piirre ihmisessä ole.
ap
ehkä oon tyyppiä "herkkä taiteilijasielu metsänkeiju" (kiitos, sehän oli kauniisti sanottu), mutta en hidas, enemmän hassua kyllä nopea käänteissä ja nokkela, vaikkakin välillä päättämätön. Mt-potilas en oo.
Oonko itsekeskeinen... en omasta mielestä mitenkään sairaalloisen, en narsistinen. Kaikkihan me itsemme ympärillä pyöritään ja toivon mukaan kaikki myös tykkäävät itsestään.
Eikä edelliseenkään suhteeseen kuulunut väkivaltaa. (ei oo ikinä ollut väkivaltaista miestä tai poikaystävää). Vaikka kyllä se meidän suhde roihusi välillä pikkuisen silleen, että ei se mikään hyvä kasvumpäristö olisi lapsille. Tosin meillä ei siinä suhteessa ollut kuin se miehen etä-lapsi ja hänkin harvoin.
ap
SEn kuuloista juttua noissa pitkissä vuodatuksissa että vois olla syytä, kuulostaa niiiiin paljon yhden sukulaismiehen taannoiselta heilalta joka oli uskomattoman itsekeskeinen, hitaanpuoleinen mielenterveyspotilas.
"minä olen niin herkkä taiteilijasielu metsänkeiju" hrrrr kylmät väreet tulee
Puuttuu vaan että exä on väkivaltainen ja keijukainen ruikuttaa jonkun kunnollisen miehen hätiin, ja lopulta silti lähtee exän matkaan uudelleen vieden siltä kunnolliselta mieheltä lapsetkin katselemaan väkivaltaa kun taiteilijoiden suuuri rakkaus roihuaa. Ja aina välillä lähdetään turvaan sen kunnollisen miehen kainaloon joka lammasmaisesti aina vaan uudelleen ottaa takiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli jos toista rakastaa oikeasti, ihan oikeasti, niin haluaa toisella vain ja ainoastaan hyvää! Ja hyväähän on se, että toisen on hyvä olla!
Hyvä olo ei tule koskaan vaatimalla tai pakottamalla - ei se mitään aitoa rakkautta ole, että haluaa jonkun naisen itselleen hinnalla millä hyvänsä!
Aidoin rakkaus on sitä, että osoittaa rakastavansa naista ja odottaa ihan rauhassa mitä mieltä nainen siitä rakkaudesta on...
Eli jos toista rakastaa oikeasti, ihan oikeasti, niin haluaa toisella vain ja ainoastaan hyvää! Ja hyväähän on se, että toisen on hyvä olla! Hyvä olo ei tule koskaan vaatimalla tai pakottamalla - ei se mitään aitoa rakkautta ole, että haluaa jonkun naisen itselleen hinnalla millä hyvänsä! Aidoin rakkaus on sitä, että osoittaa rakastavansa naista ja odottaa ihan rauhassa mitä mieltä nainen siitä rakkaudesta on...
En ole koskaan tuntenut ketään sellaista, jonka romanttinen rakkaus olisi kuvaamasi kaltaista pyyteetöntä hyvän toivomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvän päätöksen on kyllä tehnyt, että pysyy nykyisen aviomiehensä ja lapsensa isän rinnalla ja uskon, että ei tule sitä kyllä katumaan.
Miehelleen kyllä on kova paikka tämä, mutta toivottavasti ap. pysyy järjissään ja tajuaa, että ei se suhde exän kanssa muuttuisi parempaan suuntaan.
Ja ihmisen perusluonne ei muutu - en usko, että ex oppis tukemaan aidosti ap:ta ja se lapsi toisen kanssa olisi niin kova paikka sille exälle, ettei ikipäivänä hyväksyisi toisen miehen lasta ja lapsen elämä olisi ihan kamalaa vastedes!
Eli jos toista rakastaa oikeasti, ihan oikeasti, niin haluaa toisella vain ja ainoastaan hyvää! Ja hyväähän on se, että toisen on hyvä olla! Hyvä olo ei tule koskaan vaatimalla tai pakottamalla - ei se mitään aitoa rakkautta ole, että haluaa jonkun naisen itselleen hinnalla millä hyvänsä! Aidoin rakkaus on sitä, että osoittaa rakastavansa naista ja odottaa ihan rauhassa mitä mieltä nainen siitä rakkaudesta on...
En ole koskaan tuntenut ketään sellaista, jonka romanttinen rakkaus olisi kuvaamasi kaltaista pyyteetöntä hyvän toivomista.
Hyvän päätöksen on kyllä tehnyt, että pysyy nykyisen aviomiehensä ja lapsensa isän rinnalla ja uskon, että ei tule sitä kyllä katumaan.
Miehelleen kyllä on kova paikka tämä, mutta toivottavasti ap. pysyy järjissään ja tajuaa, että ei se suhde exän kanssa muuttuisi parempaan suuntaan.
Ja ihmisen perusluonne ei muutu - en usko, että ex oppis tukemaan aidosti ap:ta ja se lapsi toisen kanssa olisi niin kova paikka sille exälle, ettei ikipäivänä hyväksyisi toisen miehen lasta ja lapsen elämä olisi ihan kamalaa vastedes!
Kyllä ihmiset voivat kasvaa vastuuseen ja tukemiseen.
Hyvä, että Ap tekee päätöksensä harkiten, oli se millainen tahansa. Kauhean hyvää kuvaa en saanut nykyisestä miehestä, enkä voi povata AP:lle kauhean...mielenkiintoista tulevaisuutta.
Olen siis ollut ihan samanlaisessa tilanteessa siten, että otin uuden miehen, tosin meillä oli jo 3 lasta yhdessä ja 15 vuotta takana, mutta suhteeni exään ja lasteni isään perustui pelkästään ulkokuoreen ja ulkoisiin asioihin, vaikka itse janosin kaikkea muuta(kin)!
Voisin kirjoittaa sinulle romaanin pituisen tekstin, mutta jääkööt nyt tässä ekassa viestissäni sellaiseen toteamukseen, että ymmärrän sinua tosi hyvin ja haluat varmaan tehdä oikein, mutta et oikein tiedä, mitä se oikein tekeminen nyt sitten olisi?
Osuuko?
Tosi hienoja vastauksia ja neuvoja olet saanut ja olen saanut itsekin... Tosin olen päässyt jo akuuttivaiheen ohitse ja valinnut sen "nykyisen ja huolehtivan miehen...", mutta silti ex käy mielessäni varmaan harva se päivä ja samoista syistä kuin sullakin...
Alue: Aihe vapaa
paukkaisi turpaan tuollaista ex:ää. Oma mieheni luultavasti tekisi hyvinkin selväksi asian, mitä käy, kun erehtyy toisen miehen reviirille. Käytän reviiriä, sillä mies omistaa kaiken reviirillään. Eikä sinne ole muilla miehillä asiaa.