Olen vieläkin exään rakastunut

Luepas sieltä kuvauksia narsistisesta persoonallisuudesta. Löytyykö sieltä ominaisuuksia, joita exässäsi on?

Minun exääni osuvat lähes kaikki ja siksi en kai ole voinut koskaan käsitellä sitä suhdetta loppuun, koska hänen kanssaan ei pysty keskustelemaan mistään, vaan hän ottaa aina sellaisen hyökkäys/puolustus -asenteen.



On siis sisältä tyhjä ihminen, jolla ei ole mitään muuta annettavaa kuin se komea ulkokuori.

ex:än kanssa kestävää laatua suhde, älä särje miehes sydäntä!

Ex ehkä haluaa kostaa kun jätit hänet.

epäilyttävän pyytettömältä...

ap

Eli jos toista rakastaa oikeasti, ihan oikeasti, niin haluaa toisella vain ja ainoastaan hyvää! Ja hyväähän on se, että toisen on hyvä olla! Hyvä olo ei tule koskaan vaatimalla tai pakottamalla - ei se mitään aitoa rakkautta ole, että haluaa jonkun naisen itselleen hinnalla millä hyvänsä! Aidoin rakkaus on sitä, että osoittaa rakastavansa naista ja odottaa ihan rauhassa mitä mieltä nainen siitä rakkaudesta on...

En ole koskaan tuntenut ketään sellaista, jonka romanttinen rakkaus olisi kuvaamasi kaltaista pyyteetöntä hyvän toivomista.

mikään este tai vihan kohde. Ei se ex mikään tunteeton ihminen ole, miksei oppisi tykkäämään mun lapsestani.

Vaikka en siis nyt olekaan menossa, niin en siksi että lapsi kärsisi isäpuolestaan.

ap

Hyvän päätöksen on kyllä tehnyt, että pysyy nykyisen aviomiehensä ja lapsensa isän rinnalla ja uskon, että ei tule sitä kyllä katumaan.

Miehelleen kyllä on kova paikka tämä, mutta toivottavasti ap. pysyy järjissään ja tajuaa, että ei se suhde exän kanssa muuttuisi parempaan suuntaan.

Ja ihmisen perusluonne ei muutu - en usko, että ex oppis tukemaan aidosti ap:ta ja se lapsi toisen kanssa olisi niin kova paikka sille exälle, ettei ikipäivänä hyväksyisi toisen miehen lasta ja lapsen elämä olisi ihan kamalaa vastedes!

Tänään ex lähetti 26 viestiä. En vastannut. Lopulta vastasin että älä vähään aikaa tekstaa.

En tiedä onko miehen kanssa mielenkiintoista jatkossa. Edi se mitään täysin surkeaa elämää oo ollut. Aika näyttää, mites tässö lopulta käy.

ap

Kyllä ihmiset voivat kasvaa vastuuseen ja tukemiseen.

Hyvä, että Ap tekee päätöksensä harkiten, oli se millainen tahansa. Kauhean hyvää kuvaa en saanut nykyisestä miehestä, enkä voi povata AP:lle kauhean...mielenkiintoista tulevaisuutta.

jotkuthan täällä leimaa mua täysin bimboksi,mutta sä varmaan tiedät, että ei tämäntapaiset tuulellakäyvät ole mitään tyhmiä kuitenkaan.

Olet oikeassa että ei se ole pelkästään siitä kiinni, kumman valitsen. Tämä on varmaan pitkä prosessi, jossa tapahtuu minussa muutakin kuin se, että olenko nyt sitten exän vai mieheni kanssa jatkossa.

ap

Tunnistan itsestäni ihmisenä (iästä, ulkoisesta olemuksesta, koulutuksesta, luonteesta - joskin oma 'luovuuteni' ja ammattini kohdistuukin enemmän filosofian ja matikan aloille, jne.) sekä omista elämänkokemuksistani todella paljon samaa kuin sulla ap. Luin lähes koko ketjun ja mieleeni nousi niin paljon ajatuksia, että helposti kirjoittaisin niistä vaikka kuinka pitkästi. Vaikea päättää, mitkä olisivat keskeisimmät kohdat, joihin tarttua.

...joten kommentoin vain todella yleisellä tasolla, että vertaistuki yhdistettynä hyvään itsetuntemukseen ja -luottamukseen, avoimeen mieleen ja asioiden läpikäyntiin ja kokemiseen pakenemisen sijaan kantaa pisimmälle, auttaa eniten ja on oikeastaan ainoa vaihtoehto, lopulta. Ja tähän on lisättävä vielä kyky antaa itselleen anteeksi, kävi sitten miten tahansa.

Olen läpikäynyt mitä kummallisempia, hankalia ja suorastaan mahdottomalta tuntuvia elämäntilanteita ihmissuhderintamalla. Ja, olen yrittänyt olla toistamatta samoja 'virheitä' kahta kertaa ja ottaa opikseni.

...mutta, olen joutunut huomaamaan, että oikeita ratkaisuja ei olekaan, eikä ikinä opi tarpeeksi, vaikkei samoja 'virheitä' toistaisikaan. Kahta terapeuttia kokeilin eräässä akuutimmassa tilanteessa, kun tuntui, että ahdistus käy sietämättömäksi. Terapia ei kuitenkaan antanut mulle juuri mitään. Ei hetken, eikä pidemmän tähtäimen helpotusta. Tuntui, ettei kokeilemieni terapeuttien omat kokemus- ja arvomaailmat riittäneet antamaan mulle mitään, mitä en olisi jo itse ja vertaistuen kanssa pyörittänyt. Ehkä mulla on ollut liian tapahtumarikas ja värikäs elämä, etteivät ko. terapeutit pystyneet ottamaan mua omista lähtökohdistani. Toisaalta tuntui, että terapeuteilla tuntui olevan tarve jakaa 'rooleja' kertomusteni pohjalta tyyliin 'kuka esitti mitäkin osaa missäkin' valmiiksi kirjoitetussa näytelmässä nimeltä elämä. Ikääkuin voisi olettaa, että jos _yleensä_ ihmiset toimivat jollain tavalla jossain tilanteessa, että sen voisi jotenkin monistaa kaikille, ja jakaa neuvoja sen perusteella. Moinen ei heijastellut luotettavaa, omaa ajattelukykyä terapeutin taholta, ja kyllästyin etsimään itselleni sopivaa terapeuttia. En silti väitä, etteikö terapiasta voisi olla sinulle/muille apua. Ja terapeutitkin ovat yksilöitä.

Asiallisen vertaistuen koen tärkeämmäksi. Tosin siinäkin täytyy muistaa, että vaikka samankaltaisten ja samanlaisia kokemuksia omaavien ihmisten kanssa sosialisoi, niin silti esimerkin ottaminen muilta on todella huono ajatus, vaikka muut voisivat 'suositella' omien kokemustensa pohjalta mitä. Joten parasta mitä mä osaan suositella, on asioiden pyörittely eteenpäin omassa, ajattelukykyisessä päässä. Sitä tulet tekemään joka tapauksessa, vaikka miehesi sulta ratkaisua juuri nyt vaatisikin. Tai, vaikka itse kokisit nyt asian ratkenneen. Selvää on, ettei asia lopullisesti ratkea päässäsi nyt, vaikka kuinka tilanne tuntuisikin kotona paremmalta. Ja vaikka tilanne kulminoituukin hyvin selvästi nyt kahden miehen loukuksi, niin se on silti osa suurempaa kokonaisuutta, eikä ratkea pelkästään sillä, että valitsee jomman kumman tai ei kumpaakaan.

teit tuon toisen kanssa vielä lapsenkin). Ei siis se lapsi itsessään, vaan sinun tekosi oli sellainen, ettei mikään ikinä tule palautumaan ennalleen. Ei sitä heti huomaa, mutta luottamus ei ikinä olisi enää hyvää tasoa. Aina hiertäisi sinun tekosesi, etenkin kun arki alkaisi enemmän astua kehiin. Exäsi pyörittelisi lopun ikäänsä "miksi" "teetkö sen mahdollisesti uudestaan" jne. ajatuksia. Jo pelkkä tavallinen pettäminen, yhden illan juttu on paha, saati että todella lähtee toisen matkaan ja perustaa perheen tämän kanssa. Se on sellainen että ihan oikeasti siinä menee sillat poikki taaksepäin. Tunteita voi toki olla, mutta ei enää mahdollisuuksia.



Itselläni on valitettavasti kokemuksia. Kantapään kautta olen tämän oppinut. Itse tein saman kuin sinä ap ja kyllä se niin on että kaikki pohja ja perusta tuhoutui siinä (kun siis jätin exäni uuden miehen vuoksi ja seurustelin hänen kanssa vakavasti). Joskus tajuaa liian myöhään ketä oikeasti rakasti ja miten syvästi. Toisaalta asioilla on monia puolia. Opit kyllä näkemään valintasi hyvät puolet.



Ap, sinä teit jo valintasi. Se on tehty ja nyt sinun on elettävä sitä elämää, jonka valitsit. Et pääse enää mitenkään uudestaan samanlaiseen valintatilanteeseen kuin joskus. Ei teidän jutusta enää mitään tulisi, ei 99% varmuudella. Hetken sitä kestäisi, rakkautta ja himoa ja ikävän purkua, sitten astuisi arki kuvioihin ja huomaisitte että perusta on tuhoutunut ja se ei voi enää toimia.



Kaikella ystävyydellä...

Ymmärrän kyllä, itselle kävi niin, että en itse lopulta halunnut olla kummankaan kanssa, vaan päätin selvittää mikä minussa itsessäni on vialla..

antaa miehelleni ja meidän perheelle mahdollisuuden. Reilun mahdollisuuden.

Mutta jos siitä huolimatta tunteet eivät kuole tai laimene pitkänkään ajan kuluessa ja tuntuu, että tuon kanssa mun pitäisi olla, niin en usko että tämä viimeinen näytös on.

Paitsi tietenkin jos ex laittaa pelin poikki.

Ei ne tunteet parissa päivässä kuole.

ap

Ymmärrän kyllä, itselle kävi niin, että en itse lopulta halunnut olla kummankaan kanssa, vaan päätin selvittää mikä minussa itsessäni on vialla..

Jotain syvää, henkistä, ylitse tämän maailman. Oikeasti sitä ei voi saada kenenkään yksittäisen ihmisen kautta, vaikka pilkahduksia siitä voi nähdä monessakin ihmisessä, tilanteesta riippuen.

Eli ex haluaa ap. sinut vaan itselleen ollakseen se voittaja. Tuo 26 tekstaria jo kertoo, että hän on ihan hermona. Ei kukaan tervejärkinen pommita tekstaei tolleen. Normaali määrä olis korkeintaan 3. Ekassa toivotaan, tokassa petytään ja kolmannessa toivotetaan onnea tms.



Henkistä kasvua toivon sinulle hyvässä suhteessasi, löydä itsesi äläkä kuvittele minkään intohimon täyttävän sun tarpeitasi, koska ne tarpeet ovat vain eläimellisiä ja täyttävät vain ne eläimelliset tarpeet - ihmiselle on paljon muitakin tarpeita, joita tuollaiset exät eivät valitettavasti pysty täyttämään.

Ihan hyvässä hengessä koitan kirjoittaa, koska tosiaan koettu on!

Olen päättänyt antaa miehelleni ja meidän perheelle mahdollisuuden. Reilun mahdollisuuden. Mutta jos siitä huolimatta tunteet eivät kuole tai laimene pitkänkään ajan kuluessa ja tuntuu, että tuon kanssa mun pitäisi olla, niin en usko että tämä viimeinen näytös on. Paitsi tietenkin jos ex laittaa pelin poikki. Ei ne tunteet parissa päivässä kuole. ap

Jaa, minusta kun näissä parisuhde asioissa ei jaeta mitään ensimmäisen ja toisen perintöprinssin sijoja. Sulla on se yks, joka ON. Toki ihastumisia saattaa tulla vielä matkan varrella, mutta eivät ne yleensä ole vaivan arvoisia. En ymmärrä tälläista varasija ajattelua. Silloin horjutat itse perhettänne, eikä se ole vakaalla pohjalla.

Tuo eksä ei todellakaan kuulosta vaivan arvoiselta. Mappi ÖÖhön saman tien.

Kaikki ne puolet jotka suhteenne aikana ärsytti (ts. ne puolet joita ex nyt pitää piilossa, mutta usko pois ne tulee sieltä voimalla esiin heti kun olet jättänyt nyxäsi).



Toiselle paperille listaat nykyisesi plussapuolia!



Toimii!

kuitenkin ihan asiallisesti, ja sanoo ymmärtävänsä miksi pakenin.

En usko että miettii teenkö sen uudestaan. Enkä tekisikään, koska jos menisin takaisin ja saiitä ei tulisi mitään, niin en mä edestakaisin alkaisi pyörimään.

ap

teit tuon toisen kanssa vielä lapsenkin). Ei siis se lapsi itsessään, vaan sinun tekosi oli sellainen, ettei mikään ikinä tule palautumaan ennalleen. Ei sitä heti huomaa, mutta luottamus ei ikinä olisi enää hyvää tasoa. Aina hiertäisi sinun tekosesi, etenkin kun arki alkaisi enemmän astua kehiin. Exäsi pyörittelisi lopun ikäänsä "miksi" "teetkö sen mahdollisesti uudestaan" jne. ajatuksia. Jo pelkkä tavallinen pettäminen, yhden illan juttu on paha, saati että todella lähtee toisen matkaan ja perustaa perheen tämän kanssa. Se on sellainen että ihan oikeasti siinä menee sillat poikki taaksepäin. Tunteita voi toki olla, mutta ei enää mahdollisuuksia.

Itselläni on valitettavasti kokemuksia. Kantapään kautta olen tämän oppinut. Itse tein saman kuin sinä ap ja kyllä se niin on että kaikki pohja ja perusta tuhoutui siinä (kun siis jätin exäni uuden miehen vuoksi ja seurustelin hänen kanssa vakavasti). Joskus tajuaa liian myöhään ketä oikeasti rakasti ja miten syvästi. Toisaalta asioilla on monia puolia. Opit kyllä näkemään valintasi hyvät puolet.

Ap, sinä teit jo valintasi. Se on tehty ja nyt sinun on elettävä sitä elämää, jonka valitsit. Et pääse enää mitenkään uudestaan samanlaiseen valintatilanteeseen kuin joskus. Ei teidän jutusta enää mitään tulisi, ei 99% varmuudella. Hetken sitä kestäisi, rakkautta ja himoa ja ikävän purkua, sitten astuisi arki kuvioihin ja huomaisitte että perusta on tuhoutunut ja se ei voi enää toimia.

Kaikella ystävyydellä...

kertoo että hän ei aio luovuttaa. On varmaan hermona, kun olen kieltäytynyt tapaamasta.



Ja mä uskon että ihmiset ovat eläimiä.



ap

Exät sanoo ymmärtävänsä yhtä sun toista halutessaan kumppaninsa takaisin, mutta se ymmärrys loppuu heti, kun olet taas ansassa!

ja exäsi taidatte olla niitä eläimiä, harmi, että nyksäsi ei ole ja ehkä siksi haluat eläimesi takaisin!

ota siihen mitään kontaktia kuukauteen niin eiköhän se löydä toisen mirkun. Kokeile vaikka.

Jollekin voi joku olla se suurin rakkaus, joku saattaa olla naimisissa vaikkei oo koskaan ollut rakastunut kenenkään.

Ideaalimaailmassa me oltaisiin exän kanssa selvitetty sotkut aikoinaan, ja jatkettu yhdessä vahvempina. Niin ei käynyt monestakin syystä. Mutta ei se poista sitä, että se on se ideaali.

Miehelleni ideaali voi olla joku ihan muu kuin minä, joku jota ei ole tavannut, joku jolle ei oo antanut mahdollisuutta. Tai minä, joka kokisin muistinmenetyksen.

ap

Olen päättänyt antaa miehelleni ja meidän perheelle mahdollisuuden. Reilun mahdollisuuden. Mutta jos siitä huolimatta tunteet eivät kuole tai laimene pitkänkään ajan kuluessa ja tuntuu, että tuon kanssa mun pitäisi olla, niin en usko että tämä viimeinen näytös on. Paitsi tietenkin jos ex laittaa pelin poikki. Ei ne tunteet parissa päivässä kuole. ap

Jaa, minusta kun näissä parisuhde asioissa ei jaeta mitään ensimmäisen ja toisen perintöprinssin sijoja. Sulla on se yks, joka ON. Toki ihastumisia saattaa tulla vielä matkan varrella, mutta eivät ne yleensä ole vaivan arvoisia. En ymmärrä tälläista varasija ajattelua. Silloin horjutat itse perhettänne, eikä se ole vakaalla pohjalla.

Tuo eksä ei todellakaan kuulosta vaivan arvoiselta. Mappi ÖÖhön saman tien.

nyt en oikein jaksa. Lapsi on vielä kipeänä ja olen itsekin melko poikki. Meen kohta varmaan nukkumaan.

ap

Exät sanoo ymmärtävänsä yhtä sun toista halutessaan kumppaninsa takaisin, mutta se ymmärrys loppuu heti, kun olet taas ansassa!