Menee hermo yhteen kaksosten äitiin!

nyt te pelotitte ap,n pois!

että aika moni kuvittaa mielessään ap:n ja tämän ystävän omien kokemustensa kautta ja kokevat närää sen perusteella - suuntaan tai toiseen.



Minä olen lukenut ap:n kokemuksen niin, että kun hän on valittanut väsymystään, hän olisi toivonut, että ystävä olisi sanonut: "Kyllä tää meidän äitien osa on rankkaa. Muistatko, kun ennen rilluteltiin yöt ja nukuttiin puolille päivin? Ei ollut koko ajan joku vinkumassa ja tarvitsemassa. Mitähän me oikein ajateltiin, kun vauvakuume pehmensi aivot?"



Entä jos ap sanoisi ystävälleen olevansa surullinen siitä, että hänen mummonsa on kuollut ja ystävä herkkänä ihmisenä lohduttaisi: "Voi kuule, minulta on kuollut niin paljon enemmän sukulaisia kuin sinulta, ettet voi tietää surusta mitään"? Kuka kokisi ystävän olevan empaattinen ja jakavan toisen todellisuutta?

että eri ihmisillä on erilainen stressinsietokyky? Myös kyky rentoutua ja nukkua on erilainen. Toinen ihminen jaksaa vähemmällä unella, toinen on samassa tilanteessa ihan romuna. Nämä ovat biologisia tekijöitä, joita ei voi muuttaa toiseksi vain sisäistämällä oikealla tavalla sen, mistä äitiydestä todella on kyse.

Nämä persoonakohtaiset erot tulevat esiin sekä itselläni ja miehelläni sekä lapsillamme. On kohtuutonta sanoa enemmän unta tarvitsevalle, että sulla vain olisi oikea asenne, pärjäiset vähemmällä unella.

On äitejä, jotka suistuvat raiteiltaan kun täytyy yöllä herätä syöttämään vauvaa edes kerran (tuttavapiirissä oli tällainen äiti. Nukkui yöllä tulpat korvissa ja töissä käyvä mies sitten hoiti yösyötöt, että äiti sai nukkua...). On taas äitejä, jotka nousevat kolme kertaa yössä syöttämään yksösiä, kaksosia, kolmosia tai muuta sopivaa määrää lapsia. He ottavat sen asiaan kuuluvana, äitiyteen kuuluvan, työnä. Hoitavat homman mukisematta ja vielä jaksavat iloita lapsistaan. Omalle tielleni ei ole tullut kuin helppoja vauvoja ja lapsia. Jopa ne vauvat ja lapset, jotka kotioloissaan ovat ihan mahdottoman vaikeita ovat päättäneet heittäytyä vauvamaisen/lapsimaisen helpoiksi hoidossani.

kerro heti

Niiden sanoista huomaa, ettei ne tiedä mitä väsymys on. Tosi moni sanoo, että "olin minäkin joskus väsynyt..." Siis JOSKUS.



Minä tuolla jossain aiemmin puolustin sinua, että ymmärrän pointtisi. Eikä mulla ollut kyse siitä, että olisin ollut joskus väsynyt. Mä olin ihan elinkelvoton väsymyksestä monta vuotta! Ei mulle ollut paljon yöheräämisiä, jos joutui kolmekin kertaa heräämään. 15 heräämistä yössä oli meillä paljon, eivätkä sellaiset yöt olleet mitään poikkeuksia, vaan ihan meidän vauva-arkea.



Joten nuo joskus väsyneet on eläneet vielä ihan eri planeetalla kuin minä, ja tältä omalta pohjaltani ymmärrän tuon sun kannan, että kyllä yhdenkin äidillä voi olla ihan oikeasti syytä toivoa ymmärrystä väsymykseensä.

Äitiys muuttaa ihmistä ja aiempia ihmissuhteita. Joskus muutos on väliaikaista, joskus pysyvää. Harmittaako / surettaako sinua mahdollisesti se, ettei ystävyytenne ole enää samanlaista kuin ennen lapsia? Voi olla, että ystäväsi herää sinä et tiedä elämästä mitään -asennekuplastaan jossakin vaiheessa tai hänellä on ollut tällainen asenne piilevänä jo aiemmin, mutta se pulpahti vasta uudessa elämäntilanteessa esiin.

Ehkä ei kannata odottaa empatiaa tältä ystävältä.

Ap jatkaa.. Olemme olleet ystavia teini-iasta lahtien. Ennen lapsia kylla tilitimme toisillemme ilot ja surut ja vasymykset (kylla, olimme vasyneita myos joskus ennen lapsia) :D

Näyttäisi siltä, että teillä ei ole toisillenne mitään annettavaa. Olisitteko ystäviä edes ilman lapsia?

Minun eräs ystävä sai kaksoset melkein samaan aikaan, kun minä sain oman vauvani.



Tämä kaksosten äiti valittaa koko ajan väsymystään ja samalla vähättelee minun väsymystä.



Hänen lapset heräsi ensimmäisten kahden kuukauden aikana 2 kertaa yössä syömään, 3kk ikään asti kerran ja sen jälkeen nukkuivat yöt läpeensä klo. 22-07.

Minun lapsi heräsi ensimmäiset 3kk 3-6 kertaa yössä ja sen jälkeen 8kk ikään asti 1-3 kertaa yössä.



Minun lapsi oppi aikaisin liikkumaan ja häntä on "joutunut" paimentamaan ja vahtimaan aivan koko ajan 7kk iästä lähtien. Kaverin kaksoset eivät liiku vieläkään ja kun heidät jättää leikkimatolle, niin he viihtyvät siinä jopa tunnin tai ylikin, kun äiti tekee omia hommiaan.



Kyllähän kaksosten äidillä on enemmän hommaa pukemisissa, vaipan vaihdoissa ja pyykkäämisessä, mutta jumaliste jos tämä äiti tulee vielä sanomaan minulle, minun pääsevän niiiiiin helpolla, niin minä varmaan räjähdän.



Kiitos ja anteeksi.

voivat olla toisille äideille. Missä solidaarisuus, yhteen hiileen puhaltaminen? Ei ihme, ettei lapsiperheiden asiat muutu tässä maassa, kun äidit nahistelevat keskenään sen sijaan, että tiivistäisivät rivinsä ja vaatisivat yhdessä muutoksia myös toisenlaisille perheille kuin mitä itsellä on.



Vielä huolestuttavampaa on, että nämä toisten kokemuksia mitätöivät äidit kasvattavat seuraavaa sukupolvea. Kuinka tällaisten äitien lapsista voisi tulla empaattisia toisia kohtaan?

ja meillä oli myös aikoinaan hns helpot vauvat, syntyivät lähes täysiaikaisena ja olivat teveitä. Söivät ehkä kerran yössä joo, mutta siihen yhteenkin syöttämiseen meni reilu kaksi tuntia aikaa siten, että ensin annoin rinnasta ja sitten mies antoi pullosta vielä tuon lisäksi (eli taisi mennä kolmatta tuntia yössä). Kun kaikkeen hommaan menee tuplasti aikaa, se käy aika työlääksi, vaikka ns peruskauraa olisikin. En muista olleeni koskaan niin väsynyt kuin kaksosten syntymän jälkeen, vaikka kaikki oli hyvin ja apua oli isovanhemmlta yms. Lisäksi oli pari muuta isompaa lasta hoidettavana.

Ymmärrän, että toisen marinan kuuntelu voi olla rankkaa, mutta kukaan ei voi ymmärtää kaksosvanhemmuutta-kuin toinen kaksosvanhempi. Näin se vain on.. Koettu on oman tuttavapiirin kautta, kun tutuilla oli kaksoset ja meillä ei vielä silloin ollut...

Toinen yrittää aina mitätöidä toisen kokemuksen





Kyllä mun elämä, kuule on rankempaa kuin, koska mulla on kaksoset, kolmoaset, yötyötä tekevä mies, kahdeksan lasta ja sulla vaan seitsämän, vaativa työ, ei työtä ollenkaan, lapsi sairastaa, kaikki lapset sairastaa ja koirakin oksentaa....



Aina löytyy syy väheksyä toisen väsymystä :-)



Miksi ihmeessä sekä kaksosten äidillä että yhden vauvan äidillä ei voi olla rankkaa????

yksösäitien "väsymys", kun vauva herää 2 kertaa yössä syömään.

Kaksoset heräsivät kumpikin sen 3 kertaa syömään ja yhden syöttämiseen meni 45 minuuttia aikaa ja kun sen kertoo 3 niin melkein 5 tuntia yössä syötin vauvaa.



Mutta kaksosten kanssa voi olla myös paljon helpompaa kuin yhden kanssa. Ei kannata vertailla. Kun ensimmäisenä lapsena on kaksoset sitä ajattelee, että rankempaa ei voi olla. Rankkuus on kuitenkin subjektiivinen kokemus, sallikaamme kaikkien olla väsyneitä.



Nyt kun kaksoset ovat jo isoja niin säälin kyllä yhden lapsen vanhempia, kaksosilla on aina seuraa toisistaan.

Kun lapsia tulee lisää, niin koko ajan tarvitse vertailla, kenellä on rankinta.

Tyypillinen yö vauva-aikana oli minulle 6 tuntia yhtäjaksoista unta ja sitten aamuyöstä imetystä tai pullomaitoa puoli tuntia ja lisää unta.



Ystäväni vauvalla oli koliikkia ja muita vaivoja ja kyllä hän oli väsyneempi kuin minä. Eikä kyllä tullut mieleenikään kiillottaa kruunuani!

Mulla oli saman aikaan neljä alle 4-vuotiasta. Kaikki neljä herättivät öisin. Helppoa olisi ollut jos olisi vaan ollut ne yhdet kaksoset.

mä valitan väsymystä ja yö herilyä yksinäni, olen raskaana. heillä 2 pientä lasta, toinen ihan vauva. ja toinen vajaa 2v.

lapsia/edes yhden lapsen lisää.

Helppoa kai minulla on ollut, kun vertaa kolmosten tai nelosten äiteihin... Mutta kyllähän se aika rankkaa kahden pienen vauvan kanssa oli. Vaippojen vaihtoa, pyykinpesemistä, syöttämistä liukuhihnalta. Ei jäänyt kauhean paljon aikaa leikitellä ja hyppyytellä yhtä vauvaa. Vieläkin harmittaa.



Onnea sinulle vain yhden vauvan äiti. Kiva, kun sulla on aikaa annettavaksi vain ja ainostaan tälle yhdelle vauvalle.

Kyllä se vähän niin on, että vaikka olisi helpot kaksoset, niin aikaa tuhraantuu varsinkin yöllä älyttömästi syöttöihin ja vaippojen vaihteluun tarvittaessa. On siis tuplasti rankempaa kuin yhden lapsen kanssa. Meillä seuraava lapsi oli vain vuoden, kun kaksoset syntyivät. Yksi isompikin lapsi oli. Koskaan yksösten kanssa ei ollut niin karmeaa valvoa yötä kuin kaksosten. Vaikkakin esikoinen huusi ensimmäiset 6 kk yötä päivää. Tämä siis niille tiedoksi, joilla ei ole kaksosia : ) Mutta ikinä ei saisi vähätellä toisen jaksamista. Kaikki on suhteellista. Varmaankaan et väsyneenä jaksa kuunnella toisen marmattamista. Yritä jättää omaan arvoon ja pidä vaikka vähän taukoa tuon ystävän kanssa, jos tuntuu liian paksulta ne jutut.

Mulla oli saman aikaan neljä alle 4-vuotiasta. Kaikki neljä herättivät öisin. Helppoa olisi ollut jos olisi vaan ollut ne yhdet kaksoset.

Mulla oli kolme alle 2 ja puolivuotiasta yhtä aikaa... Ei kirkastunut tämän äidin kruunu tai kloria...

Joo, tietenkin asioihin asennoituminen vaikuttaa paljon, väsymyksen tunne on subjektiivista jne.

Mutta mielestäni on järjelläkin ymmärrettävä, että kyllä kahdessa on enemmän työtä kuin yhdessä, vaikka olisi kuinka helpoa. Se, kuinka rankkana sen kokee, on yksilöllistä. Ja totta on, etä kun kaksi esikoistamme olivat pieniä, piti heotä ns leikittää enemmän ja puuttua heidän ristiriitatilanteisiina useammin. Kaksoset puolestaan leikkivät yhdessä jo paljon pienempinä kuin yksöset, joten ei todellakaan voi sanoa, että kaksosten kanssa olisi aina rankkaa!! Mutta toisaalta keksivät kyllä koiruuksiakin kahdestaan aika näppärästi ;) ;)