Menee hermo yhteen kaksosten äitiin!

Mun ystävällä on ollut pesueensa kanssa paikoin todella, todella raskasta. Yhdet kaksoset mahtuu tuohon porukkaan. Meillä on oli pitkään yksi helppo lapsi. Sitten kun meille syntyi toinen, valvova mahakipuinen, kehtain aina valittaa ystävälleni ja hän ymmärsi. Hänellä oli eri asioissa raskaampaa, mutta esimerkiksi kaksostensa kanssa helpompaa, kun meillä yhden.

Ymmärsimme toistemme väsymyksen, sain parhaan tuen juuri tältä ystävältä.

Kyllä ap sinun ystäväsi pitäisi ehdottomasti ymmärtää väsymyksesi, ei se ole häneltä pois.

Itse ottaisin pienesti välimatkaa ystävään, kyllä te taas ymmärrätte toisianne ja lähennytte. Tää on vaan vaihe. Tsempit!

sympatiaa jos on tehnyt vuoden ikäerolla lapsen, tuli sitten kaksoset tai ei. ei ne yöt varmaan helppoa ole yhden yksi vuotiaankaan kanssa, tai pyykit ja ruokailu, ainakaan aina, niin miksi tehdä toinen niin paina kun yksikin on vielä "vauva"?

Joo, tietenkin asioihin asennoituminen vaikuttaa paljon, väsymyksen tunne on subjektiivista jne. Mutta mielestäni on järjelläkin ymmärrettävä, että kyllä kahdessa on enemmän työtä kuin yhdessä, vaikka olisi kuinka helpoa. Se, kuinka rankkana sen kokee, on yksilöllistä. Ja totta on, etä kun kaksi esikoistamme olivat pieniä, piti heotä ns leikittää enemmän ja puuttua heidän ristiriitatilanteisiina useammin. Kaksoset puolestaan leikkivät yhdessä jo paljon pienempinä kuin yksöset, joten ei todellakaan voi sanoa, että kaksosten kanssa olisi aina rankkaa!! Mutta toisaalta keksivät kyllä koiruuksiakin kahdestaan aika näppärästi ;) ;)

Tappelevat samoista leluista, ruoka-annoksista, ihan kaikesta... Tätä jatkuu kokemuksen mukaan aina murkkuikään. Nyt on vuorossa samat ihastuksen kohteet.

sympatiaa jos on tehnyt vuoden ikäerolla lapsen, tuli sitten kaksoset tai ei. ei ne yöt varmaan helppoa ole yhden yksi vuotiaankaan kanssa, tai pyykit ja ruokailu, ainakaan aina, niin miksi tehdä toinen niin paina kun yksikin on vielä "vauva"?

Nimimerkillä "Minipillerit pettivät kaksi kuukautta synnyttämisen jälkeen"

sympatiaa jos on tehnyt vuoden ikäerolla lapsen, tuli sitten kaksoset tai ei. ei ne yöt varmaan helppoa ole yhden yksi vuotiaankaan kanssa, tai pyykit ja ruokailu, ainakaan aina, niin miksi tehdä toinen niin paina kun yksikin on vielä "vauva"?

Maksaako se jotain? Taidat olla niitä tuhahtelijoita, itse oot ittes tohon jamaan saannut- mutisijoita jotka aina tietää kaikesta kaiken. Kyllä saa olla väsynyt ja vaikeeta vaikka olisi ihan itse halunnut tuohon tilanteeseen. Ja siitä saa myös täällä valittaa, sitä varten kai tää palsta on! Että saa purkaa mieltään. Kato peiliin ja mieti, mikä on tehnyt susta noin karmean tyypin.

Tiedän kyllä että kaksosten äidillä on päiväsaikaan enemmän hommaa, kuin yhden lapsen kanssa.

Mutta vertaan tässä siis vain minun ja kaverini tilannetta!

Muilla kaksosten äideillä voi olla tietysti erilainen tilanne, kuin kaverillani.

Kaverini on nukkunut lasten täytettyä 3kk täydet yöunet, kun minä taas olen heräillyt ensimmäiset 8kk 1-3 kertaa yössä.

Minä juoksen lapsen perässä päivät pitkät ja keskeytän jatkuvasti ruoanlaitot, siivoukset, pyykinpesut jne. kun vahdin ettei lapsi kiipeä televisiotasolle tai keittiönpöydälle tms, :)

Kaverini laittaa lapset leikkimatolle ja he pysyvät siinä. Eivät siis osaa liikkua vielä ja ovat tyytyväisiä siinä pötkötellessään.

Kaverini saa tehdä kotihommia rauhassa, toistaiseksi ;)



Ja minä en tarkoittanut tällä kilpailua, kenellä on rankinta, vaan minua ärsyttää tämä kaverini, koska jos sanon hänelle väsymyksestäni, hän vastaa aina "Sinullahan on vain yksi lapsi, tietäisitpä mitä kaksosten kanssa on..."



Onneksi minulla on vain yksi, en tiedä miten pärjäisin jos minulla olisi kaksi tällaista ikiliikkujaa :D

Tiedän kyllä että kaksosten äidillä on päiväsaikaan enemmän hommaa, kuin yhden lapsen kanssa. Mutta vertaan tässä siis vain minun ja kaverini tilannetta! Muilla kaksosten äideillä voi olla tietysti erilainen tilanne, kuin kaverillani. Kaverini on nukkunut lasten täytettyä 3kk täydet yöunet, kun minä taas olen heräillyt ensimmäiset 8kk 1-3 kertaa yössä. Minä juoksen lapsen perässä päivät pitkät ja keskeytän jatkuvasti ruoanlaitot, siivoukset, pyykinpesut jne. kun vahdin ettei lapsi kiipeä televisiotasolle tai keittiönpöydälle tms, :) Kaverini laittaa lapset leikkimatolle ja he pysyvät siinä. Eivät siis osaa liikkua vielä ja ovat tyytyväisiä siinä pötkötellessään. Kaverini saa tehdä kotihommia rauhassa, toistaiseksi ;) Ja minä en tarkoittanut tällä kilpailua, kenellä on rankinta, vaan minua ärsyttää tämä kaverini, koska jos sanon hänelle väsymyksestäni, hän vastaa aina "Sinullahan on vain yksi lapsi, tietäisitpä mitä kaksosten kanssa on..." Onneksi minulla on vain yksi, en tiedä miten pärjäisin jos minulla olisi kaksi tällaista ikiliikkujaa :D

Kyllä sinulla on kovaa ja kaksosten äiti pääsee niin helpolla.

Oletko tullut ajatelleeksi, että kaksosten äidille on ehkä siitä syystä "annettu" kaksoset, että ei jaksa valittaa ja urputtaa ja vertailla niin kovasti kuin sinä. Sinullahan tässä näyttää olevan ongelma, kun olet kaverillesi katkera kun sai kaksoset ja pääsee helpommalla. Et tunne olevasi riittävän työllistetty yhden lapsesi kanssa ja asian raskautta pitää voivottaa.

Ehdit muuten kummasti olla tietokoneella noinkin ylityöllistetyksi äidiksi.

Lohdutuksen sanana voin sanoa, että sitten kun ne kaksoset lähtevät lähtevätkin kahteen eri suuntaan. Kyllä se sun kaverin elämäkin käy raskaammaksi, älä huoli.

Minusta ystävyyteen kuuluu se, että saa jakaa ilot, surut ja murheet ja vaikka sen väsymyksen ja toiselta saa tukea, kun sitä tarvitsee.

Enää en ole sitä tältä kaveriltani saanut ja SE HARMITTAA!

En ole katkera, että kaverini saa nukkua yönsä tai että hänen lapsensa ei vielä liiku, vaan minua tympäsee se, että kaverini vähättelee minun kokemuksia ja ohittaa kaikki sanomiseni lauseella "Mutta sinulla on vain yksi lapsi.."

Kuulostaako tuo sinusta mukavalta, ystävän toiminnalta?

Ja kyllä tämä kaverinikin valittaa ja urputtaa väsymystä, joten tiedä sitten miksi hänelle on ne kaksoset "annettu" ;)

Uskon että hänelläkin on rankkaa, mutta miksi minulla ei saisi olla?

Ja tiedoksi että meidän perheessä on myös isä, joka hoitaa lasta, vaikka olen minäkin tästä penkistä muutaman kerran pompannut kirjoittamisen lomassa :)

Tiedän kyllä että kaksosten äidillä on päiväsaikaan enemmän hommaa, kuin yhden lapsen kanssa. Mutta vertaan tässä siis vain minun ja kaverini tilannetta! Muilla kaksosten äideillä voi olla tietysti erilainen tilanne, kuin kaverillani. Kaverini on nukkunut lasten täytettyä 3kk täydet yöunet, kun minä taas olen heräillyt ensimmäiset 8kk 1-3 kertaa yössä. Minä juoksen lapsen perässä päivät pitkät ja keskeytän jatkuvasti ruoanlaitot, siivoukset, pyykinpesut jne. kun vahdin ettei lapsi kiipeä televisiotasolle tai keittiönpöydälle tms, :) Kaverini laittaa lapset leikkimatolle ja he pysyvät siinä. Eivät siis osaa liikkua vielä ja ovat tyytyväisiä siinä pötkötellessään. Kaverini saa tehdä kotihommia rauhassa, toistaiseksi ;) Ja minä en tarkoittanut tällä kilpailua, kenellä on rankinta, vaan minua ärsyttää tämä kaverini, koska jos sanon hänelle väsymyksestäni, hän vastaa aina "Sinullahan on vain yksi lapsi, tietäisitpä mitä kaksosten kanssa on..." Onneksi minulla on vain yksi, en tiedä miten pärjäisin jos minulla olisi kaksi tällaista ikiliikkujaa :D

Kyllä sinulla on kovaa ja kaksosten äiti pääsee niin helpolla.

Oletko tullut ajatelleeksi, että kaksosten äidille on ehkä siitä syystä "annettu" kaksoset, että ei jaksa valittaa ja urputtaa ja vertailla niin kovasti kuin sinä. Sinullahan tässä näyttää olevan ongelma, kun olet kaverillesi katkera kun sai kaksoset ja pääsee helpommalla. Et tunne olevasi riittävän työllistetty yhden lapsesi kanssa ja asian raskautta pitää voivottaa.

Ehdit muuten kummasti olla tietokoneella noinkin ylityöllistetyksi äidiksi.

Lohdutuksen sanana voin sanoa, että sitten kun ne kaksoset lähtevät lähtevätkin kahteen eri suuntaan. Kyllä se sun kaverin elämäkin käy raskaammaksi, älä huoli.

Minusta ystävyyteen kuuluu se, että saa jakaa ilot, surut ja murheet ja vaikka sen väsymyksen ja toiselta saa tukea, kun sitä tarvitsee. Enää en ole sitä tältä kaveriltani saanut ja SE HARMITTAA! En ole katkera, että kaverini saa nukkua yönsä tai että hänen lapsensa ei vielä liiku, vaan minua tympäsee se, että kaverini vähättelee minun kokemuksia ja ohittaa kaikki sanomiseni lauseella "Mutta sinulla on vain yksi lapsi.." Kuulostaako tuo sinusta mukavalta, ystävän toiminnalta? Ja kyllä tämä kaverinikin valittaa ja urputtaa väsymystä, joten tiedä sitten miksi hänelle on ne kaksoset "annettu" ;) Uskon että hänelläkin on rankkaa, mutta miksi minulla ei saisi olla? Ja tiedoksi että meidän perheessä on myös isä, joka hoitaa lasta, vaikka olen minäkin tästä penkistä muutaman kerran pompannut kirjoittamisen lomassa :)

Tiedän kyllä että kaksosten äidillä on päiväsaikaan enemmän hommaa, kuin yhden lapsen kanssa. Mutta vertaan tässä siis vain minun ja kaverini tilannetta! Muilla kaksosten äideillä voi olla tietysti erilainen tilanne, kuin kaverillani. Kaverini on nukkunut lasten täytettyä 3kk täydet yöunet, kun minä taas olen heräillyt ensimmäiset 8kk 1-3 kertaa yössä. Minä juoksen lapsen perässä päivät pitkät ja keskeytän jatkuvasti ruoanlaitot, siivoukset, pyykinpesut jne. kun vahdin ettei lapsi kiipeä televisiotasolle tai keittiönpöydälle tms, :) Kaverini laittaa lapset leikkimatolle ja he pysyvät siinä. Eivät siis osaa liikkua vielä ja ovat tyytyväisiä siinä pötkötellessään. Kaverini saa tehdä kotihommia rauhassa, toistaiseksi ;) Ja minä en tarkoittanut tällä kilpailua, kenellä on rankinta, vaan minua ärsyttää tämä kaverini, koska jos sanon hänelle väsymyksestäni, hän vastaa aina "Sinullahan on vain yksi lapsi, tietäisitpä mitä kaksosten kanssa on..." Onneksi minulla on vain yksi, en tiedä miten pärjäisin jos minulla olisi kaksi tällaista ikiliikkujaa :D

Kyllä sinulla on kovaa ja kaksosten äiti pääsee niin helpolla. Oletko tullut ajatelleeksi, että kaksosten äidille on ehkä siitä syystä "annettu" kaksoset, että ei jaksa valittaa ja urputtaa ja vertailla niin kovasti kuin sinä. Sinullahan tässä näyttää olevan ongelma, kun olet kaverillesi katkera kun sai kaksoset ja pääsee helpommalla. Et tunne olevasi riittävän työllistetty yhden lapsesi kanssa ja asian raskautta pitää voivottaa. Ehdit muuten kummasti olla tietokoneella noinkin ylityöllistetyksi äidiksi. Lohdutuksen sanana voin sanoa, että sitten kun ne kaksoset lähtevät lähtevätkin kahteen eri suuntaan. Kyllä se sun kaverin elämäkin käy raskaammaksi, älä huoli.

Jotenkinhan sen kaverin täytyy päästä siinäkin asiassa helpommalla.

yhden vauvan kanssa oli rankempaa kuin kaksosten. Kun on yksi vauva ja varsinkin jos se on esikoinen, sitä on aivan pallo hukassa ja epävarma ja kiinnittää huomiota kaikkiin asioihin aivan liiankin kanssa. Kun vauvoja oli kaksi, ei ollut enää aikaa miettiä joka ikistä ininää ja itkua, pakko oli välillä jättää ne huomiotta. Ja kun oli kaksi vauvaa, oli myös kaksi hoitajaakin, mies hoiti toista ja minä toista, myös öisin. Yhden vauvan kanssa itse sain herätä yksin kaikki yöheräilyt. Tässä yksi näkökulma asiaan.

Toisen yksösen vauva-aika oli kaikkein rankin näistä kolmesta vauva-ajoista.



Ei kaksosuus itsessään takoita rankkaa vauva-aikaa.

Tutut saivat kaksoset ja sitten sain kuulla etten tiennut lapsen hoidosta mitään kun minulla oli vain yksi lapsi.

Mua ärsytti aivan suunnattomasti pienemmän lapsen ollessa pieni kun mies valitteli väsymystään, vaikka nyt ymmärrän että jokaisella on oikeus olla väsynyt eikä se ole mikään kilpailu. Mutta kun itse heräsin ekat 9kk joka V**N yö vähintään 3 kertaa ja jokainen herätys kesti toista tuntia niin että lapsi huus pää punasena (oli allergiaa ja korvatulehdusta yms.) niin olin itse niin väsynyt etten kyennyt ottamaan vastaan yhtään kenenkään muun vastoinkäymisiä. Niin ja siis päivällä vanhempi lapsi piti kiireisenä. Ja mies nukkui työhuoneessa että olis jaksanu lähteä töihin aamulla.

Olet juuri samanlainen kuin tämä ystäväni, vai entinen ystävä...

Saanko kysyä että mitä minä olen sanonut sellaista, mikä sai sinut noin ärsyyntymään?

Minusta ystävyyteen kuuluu se, että saa jakaa ilot, surut ja murheet ja vaikka sen väsymyksen ja toiselta saa tukea, kun sitä tarvitsee. Enää en ole sitä tältä kaveriltani saanut ja SE HARMITTAA! En ole katkera, että kaverini saa nukkua yönsä tai että hänen lapsensa ei vielä liiku, vaan minua tympäsee se, että kaverini vähättelee minun kokemuksia ja ohittaa kaikki sanomiseni lauseella "Mutta sinulla on vain yksi lapsi.." Kuulostaako tuo sinusta mukavalta, ystävän toiminnalta? Ja kyllä tämä kaverinikin valittaa ja urputtaa väsymystä, joten tiedä sitten miksi hänelle on ne kaksoset "annettu" ;) Uskon että hänelläkin on rankkaa, mutta miksi minulla ei saisi olla? Ja tiedoksi että meidän perheessä on myös isä, joka hoitaa lasta, vaikka olen minäkin tästä penkistä muutaman kerran pompannut kirjoittamisen lomassa :)

Tiedän kyllä että kaksosten äidillä on päiväsaikaan enemmän hommaa, kuin yhden lapsen kanssa. Mutta vertaan tässä siis vain minun ja kaverini tilannetta! Muilla kaksosten äideillä voi olla tietysti erilainen tilanne, kuin kaverillani. Kaverini on nukkunut lasten täytettyä 3kk täydet yöunet, kun minä taas olen heräillyt ensimmäiset 8kk 1-3 kertaa yössä. Minä juoksen lapsen perässä päivät pitkät ja keskeytän jatkuvasti ruoanlaitot, siivoukset, pyykinpesut jne. kun vahdin ettei lapsi kiipeä televisiotasolle tai keittiönpöydälle tms, :) Kaverini laittaa lapset leikkimatolle ja he pysyvät siinä. Eivät siis osaa liikkua vielä ja ovat tyytyväisiä siinä pötkötellessään. Kaverini saa tehdä kotihommia rauhassa, toistaiseksi ;) Ja minä en tarkoittanut tällä kilpailua, kenellä on rankinta, vaan minua ärsyttää tämä kaverini, koska jos sanon hänelle väsymyksestäni, hän vastaa aina "Sinullahan on vain yksi lapsi, tietäisitpä mitä kaksosten kanssa on..." Onneksi minulla on vain yksi, en tiedä miten pärjäisin jos minulla olisi kaksi tällaista ikiliikkujaa :D

Kyllä sinulla on kovaa ja kaksosten äiti pääsee niin helpolla. Oletko tullut ajatelleeksi, että kaksosten äidille on ehkä siitä syystä "annettu" kaksoset, että ei jaksa valittaa ja urputtaa ja vertailla niin kovasti kuin sinä. Sinullahan tässä näyttää olevan ongelma, kun olet kaverillesi katkera kun sai kaksoset ja pääsee helpommalla. Et tunne olevasi riittävän työllistetty yhden lapsesi kanssa ja asian raskautta pitää voivottaa. Ehdit muuten kummasti olla tietokoneella noinkin ylityöllistetyksi äidiksi. Lohdutuksen sanana voin sanoa, että sitten kun ne kaksoset lähtevät lähtevätkin kahteen eri suuntaan. Kyllä se sun kaverin elämäkin käy raskaammaksi, älä huoli.

Jotenkinhan sen kaverin täytyy päästä siinäkin asiassa helpommalla.

yhden tavallisen lapsen kanssa. Ja minä olen viisi vuotta ihmetellyt, että vaikka olisi mikä vammainen, niin miten ihmeessä se voisi enää olla tämän rankempaa, kun missään välissä ei voi hengittää syvään, kun koko ajan on hässäkkää päällä.



No nyt sitten selvisi, että meidän lapsella on aistihäiriö, ja se on siis ollut syynä tähän haastavuuteen näinä ensimmäisinä vuosina. Mutta enpä osannut pitää omaa lasta minään muuna kuin tavallisena, kun ei esikoisen ollessa kyseessä ollut paremmastakaan kokemusta.



Joten kyllä väkisin tulee takautuvasti mieleen moni keskustelu, missä minua on haukuttu valittajaksi, kun en kestä tavallista vauva-arkea. Nyt kun totuus on paljastanut, ettei se meidän arkemme ollut kovin lähellä tavallista, niin totean vain, että jyvät ovat erottuneet akanoista. Eipä minun arvostelijoillani ole enää mitään asiaa ystävikseni. Mitä ihmettä minä sellaisilla ystävillä tekisinkään, joilla ei riitä ymmärrystä siloin, kun on vaikeaa.

Mulla on 1,5v kaksoset ja vauva-ajasta en edes muista paljoa. Nyt kiipeillään kirjahyllyyn yms. Silti olen välillä miettinyt että yhden "vaikean" vauvan kanssa olisi voinut olla rankempaa.



Jokainen ihminen jaksaa eri tavalla. Joku jaksaa kolmosten kanssa ja jonkun jaksaminen on kortilla yhden kanssa. Siksi en vähättele muiden väsymystä, se kai ap:n pointti tässä oli?

Haluaisin tietää miten AP reagoit, kun ystäväsi kertoo sinulle kuinka raskasta on vauvoja hoitaa. Suututko? Oletko nyreissäsi? Aloitatko heti vertailun mielessäsi? Vai kuunteletko, tuetko ystävääsi?



Minullakin on muutama tuttava joille jos erehtyy sanomaan, että on ollut raskas päivä, niin he ovat tehneet vähintään matkan helvettiin ja takaisin. Jos sanon, että rahat ovat vähissä, niin he ovat tehneet triplavararikon juuri kaksi tuntia sitten. Tai jos sanon, että mieheni on sika, niin heidän miehensä on vähintään sikojen kuningas.... Tuntuu, että kaikki elämässä on kilpailua, joko hyvässä tai pahassa.



Oletkohan sinä ap näitä tyyppejä?

Itse olin tosi väsynyt kolmen alle neljävuotiaan infektiokierteisen tunnin välein yöllä heräilevän lapsen kanssa ja minun olisi pitänyt ymmärtää, että minulla on helppoa, kun pienet lapset. "Pienet lapset, pienet murheet ja isot lapset, isot murheet." Varmaan pitää paikkansa, mutta ei todellakaan auttanut siinä tilanteessa, useasti toistettuna, kun itse yritti jotenkin pitää paletin kasassa.



Tarkoitan tällä vaan sitä, ettei kannattaisi mollata toisten tuntemuksia ja todeta, että meillä taas... vaan yrittää tukea ja saada tukea tasapuolisesti.

Tässä on kyse juurikin päinvastaisesta, eli jos minä yritän kertoa väsymyksestä tai kiireestä, niin ystäväni vastaa joka kerta(!) sillä tutulla lauseella "Sinulla on vain yksi lapsi, arvaapa mitä kahden kanssa on.."

Mutta kyllä, olen nykyään näreissäni, ja aloitan mielessäni vertailun, koska minua suoraan sanottuna vituttaa että kaverini vuodattaa minulle väsymystään, mutta minä en saa tehdä niin.

Aluksi jaksoin kuunnella ja tukea, mutten enää. Minusta ystävyyden pitäisi olla vastavuoroista, mutta tämä asia on tehnyt nyt liian ison kuilun meidän välille. Olenhan vain yhden lapsen äiti... huoh.

Haluaisin tietää miten AP reagoit, kun ystäväsi kertoo sinulle kuinka raskasta on vauvoja hoitaa. Suututko? Oletko nyreissäsi? Aloitatko heti vertailun mielessäsi? Vai kuunteletko, tuetko ystävääsi?

Minullakin on muutama tuttava joille jos erehtyy sanomaan, että on ollut raskas päivä, niin he ovat tehneet vähintään matkan helvettiin ja takaisin. Jos sanon, että rahat ovat vähissä, niin he ovat tehneet triplavararikon juuri kaksi tuntia sitten. Tai jos sanon, että mieheni on sika, niin heidän miehensä on vähintään sikojen kuningas.... Tuntuu, että kaikki elämässä on kilpailua, joko hyvässä tai pahassa.

Oletkohan sinä ap näitä tyyppejä?

Miettikää haitilaisäitejä. Niillä vaikeaa on.