Menee hermo yhteen kaksosten äitiin!

Ööö.. ei tuohon nyt mitään tarkkailuja tarvitse. Ihan riittää kun istun heidän sohvalla, tai oikeastaan pompin jatkuvasti lapseni perässä, ja samaan aikaan kaverini istuu sohvalla ja lapset köllii siinä leikkimatolla. Joten tähän mennessä minulla olisi siinä askelmittarissa taatusti isompi lukema ;) Mutta toki sitten kun nämä kaksoset lähtee liikkeelle, niin kaverinikin joutuu samaan tilanteeseen ja tuplana :)

Ja jos puhun ystäväni kanssa puhelimessa, niin hän ITSE KERTOO lasten olevan leikkimatolla ja esim. laittavansa ruokaa. Mina juoksen puhelun aikana samalla lapseni perassa.

Ja olen myos aikaisemmin kirjoittanut, etta kaksosten aidilla on taatusti paivisin enemman hommaa, kuin yhden lapsen aidilla.

Anteeksi, nappis sekosi kesken kirjoittelun :D

joka teillä kyläillessään vahtisi kuinka paljon aikaa käytätte lasten kanssa mihinkin toimintoon?

Ehdotan ap:lle, että ostat itsellesi ja kaksosten äidille askelmittarit (tiedät minkä verran askeleita tulee kummallekin päivittäin).

Lisäksi olisi tietysti loistavaa jos voisit jonkinlaisen kellokallen avulla vahtia kuinka paljon aikaa ystävälläsi menee pyykinpesuun, syöttämiseen, pullojen putsaamiseen, vaippojen vaihtoon. Voisit ehkä laatia aiheesta taulukon.

AP on ihan oikeassa kaivatessaan hyvää ystävää, joka kuuntelee hänen huoliaan. Minä vain epäilen, että ihminen joka näin kovasti vertailee ja kilpailee ei itsekään osaa olla hyvä ystävä.

En minäkään kyläillessäni kiinnitä huomiota siihen kuinka paljon tuttavani lastensa kanssa tekevät nyt mitä sitten tekevätkään. Autan jos pystyn ja vallankin estän omia lapsiani tekemästä ikävyyksiä. Ei tulisi mieleenikään mennä jonnekin ja katsoa, että tuossa se nyt tekee kotitöitä kun lapset köllivät matolla. Tai onpas nyt hyvät vauvat, kun eivät itse. Mahtaapa olla helppoa!

Minulle sanoi yksi vanha mummo, että rauhallisilla ja "helpoilla" äideillä on rauhalliset ja "helpot" lapset.

Ööö.. ei tuohon nyt mitään tarkkailuja tarvitse. Ihan riittää kun istun heidän sohvalla, tai oikeastaan pompin jatkuvasti lapseni perässä, ja samaan aikaan kaverini istuu sohvalla ja lapset köllii siinä leikkimatolla. Joten tähän mennessä minulla olisi siinä askelmittarissa taatusti isompi lukema ;) Mutta toki sitten kun nämä kaksoset lähtee liikkeelle, niin kaverinikin joutuu samaan tilanteeseen ja tuplana :) Ja jos puhun ystäväni kanssa puhelimessa, niin hän ITSE KERTOO lasten olevan leikkimatolla ja esim. laittavansa ruokaa. Mina juoksen puhelun aikana samalla lapseni perassa. Ja olen myos aikaisemmin kirjoittanut, etta kaksosten aidilla on taatusti paivisin enemman hommaa, kuin yhden lapsen aidilla. Anteeksi, nappis sekosi kesken kirjoittelun :D

joka teillä kyläillessään vahtisi kuinka paljon aikaa käytätte lasten kanssa mihinkin toimintoon? Ehdotan ap:lle, että ostat itsellesi ja kaksosten äidille askelmittarit (tiedät minkä verran askeleita tulee kummallekin päivittäin). Lisäksi olisi tietysti loistavaa jos voisit jonkinlaisen kellokallen avulla vahtia kuinka paljon aikaa ystävälläsi menee pyykinpesuun, syöttämiseen, pullojen putsaamiseen, vaippojen vaihtoon. Voisit ehkä laatia aiheesta taulukon. AP on ihan oikeassa kaivatessaan hyvää ystävää, joka kuuntelee hänen huoliaan. Minä vain epäilen, että ihminen joka näin kovasti vertailee ja kilpailee ei itsekään osaa olla hyvä ystävä. En minäkään kyläillessäni kiinnitä huomiota siihen kuinka paljon tuttavani lastensa kanssa tekevät nyt mitä sitten tekevätkään. Autan jos pystyn ja vallankin estän omia lapsiani tekemästä ikävyyksiä. Ei tulisi mieleenikään mennä jonnekin ja katsoa, että tuossa se nyt tekee kotitöitä kun lapset köllivät matolla. Tai onpas nyt hyvät vauvat, kun eivät itse. Mahtaapa olla helppoa! Minulle sanoi yksi vanha mummo, että rauhallisilla ja "helpoilla" äideillä on rauhalliset ja "helpot" lapset.

tämän kaksosten äidin vauva-arjesta jokun puhelun aikana tapahtuneista asioista? Siis sinä tuomitset tämän äidin turhasta valittajaksi, jos hänen vauvansa yhden puhelunne/vierailusi ajan makaa leikkimatolla?

Nyt mä en oikein käsitä sua ollenkaan.

Ööö.. ei tuohon nyt mitään tarkkailuja tarvitse. Ihan riittää kun istun heidän sohvalla, tai oikeastaan pompin jatkuvasti lapseni perässä, ja samaan aikaan kaverini istuu sohvalla ja lapset köllii siinä leikkimatolla. Joten tähän mennessä minulla olisi siinä askelmittarissa taatusti isompi lukema ;) Mutta toki sitten kun nämä kaksoset lähtee liikkeelle, niin kaverinikin joutuu samaan tilanteeseen ja tuplana :) Ja jos puhun ystäväni kanssa puhelimessa, niin hän ITSE KERTOO lasten olevan leikkimatolla ja esim. laittavansa ruokaa. Mina juoksen puhelun aikana samalla lapseni perassa. Ja olen myos aikaisemmin kirjoittanut, etta kaksosten aidilla on taatusti paivisin enemman hommaa, kuin yhden lapsen aidilla. Anteeksi, nappis sekosi kesken kirjoittelun :D

joka teillä kyläillessään vahtisi kuinka paljon aikaa käytätte lasten kanssa mihinkin toimintoon? Ehdotan ap:lle, että ostat itsellesi ja kaksosten äidille askelmittarit (tiedät minkä verran askeleita tulee kummallekin päivittäin). Lisäksi olisi tietysti loistavaa jos voisit jonkinlaisen kellokallen avulla vahtia kuinka paljon aikaa ystävälläsi menee pyykinpesuun, syöttämiseen, pullojen putsaamiseen, vaippojen vaihtoon. Voisit ehkä laatia aiheesta taulukon. AP on ihan oikeassa kaivatessaan hyvää ystävää, joka kuuntelee hänen huoliaan. Minä vain epäilen, että ihminen joka näin kovasti vertailee ja kilpailee ei itsekään osaa olla hyvä ystävä. En minäkään kyläillessäni kiinnitä huomiota siihen kuinka paljon tuttavani lastensa kanssa tekevät nyt mitä sitten tekevätkään. Autan jos pystyn ja vallankin estän omia lapsiani tekemästä ikävyyksiä. Ei tulisi mieleenikään mennä jonnekin ja katsoa, että tuossa se nyt tekee kotitöitä kun lapset köllivät matolla. Tai onpas nyt hyvät vauvat, kun eivät itse. Mahtaapa olla helppoa! Minulle sanoi yksi vanha mummo, että rauhallisilla ja "helpoilla" äideillä on rauhalliset ja "helpot" lapset.

Minkälainen otos sinulla on? Onko tämä tapahtunut kerran, kaksi kertaa, kerran viikossa? Ja todistaako tämä sinusta vankkumattomasti, että kaksosten äiti ei ole oikeutettu murehtimaan työtaakkaansa? Entä pitäisikö mielestäsi ystäväsi juosta sinun lapsesi perässä, että voisit itse istua sohvalla? Oletko kaikesta tästä kovin vihainen ja masentunut? Tuntuuko, että vain sinä joudut tekeämään työtä ja kaikki muut pääsevät helpommalla?

Vielä kysyisin, että sinua ei taida harmittaa yksösten äitien valitukset vauva-ajan voimia verottavasta kokemuksesta. Ainoastaan tämä kaksosten äiti saa verenpaineesi nousemaan ja pulssin kiihtymään?

Pitaisiko minun jatkaa ystavani tukena, vaikka itse pahoitan mieleni joka kerta, kun olen ystavani kanssa tekemisissa?

Mina olen aika kyllastynyt siihen tuttuun lauseeseen; 'Tietaisitpa minkalaista kaksosten kanssa on...', jolla ystavani mitatoi ja vaheksyy minun tunteita.

Anteeksi, nappis edelleen sekaisin...

Ja jätät väsyneen, ehkä masentuneen, ystäväsi yksinään, ilman tukea?

Pitaisiko minun jatkaa ystavani tukena, vaikka itse pahoitan mieleni joka kerta, kun olen ystavani kanssa tekemisissa? Mina olen aika kyllastynyt siihen tuttuun lauseeseen; 'Tietaisitpa minkalaista kaksosten kanssa on...', jolla ystavani mitatoi ja vaheksyy minun tunteita. Anteeksi, nappis edelleen sekaisin...

Ja jätät väsyneen, ehkä masentuneen, ystäväsi yksinään, ilman tukea?

sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä, jonka kanssa pahoitat mielesi koko ajan. Etsi sellaista seuraa, jossa voit vapaasti valittaa vauva-aikasi kurjuutta ja sitä kuinka rankkaa sinulla on. Uskon että se on hyvä päätös teille molemmille, niin myös sille kaksosten äidille.

Olemme kylailleet toistemme luona noin kahdesti viikossa. Ja sen lisaksi kerran viikossa naemme perhekahvilassa. Soittelemme melkeinpa paivittain.

Ja me myos keskustelemme lapsista ja niiden hoidosta ja kaverini on itse kertonut etta lapset viihtyvat leikkimatolla tunnin tai ylikin ja han saa tehda kotihommia rauhassa.

Minua ei harmita tilanteessa se etta kaverini on kaksosten aiti, vaan se etta tama ystavani joka nyt sattuu olemaan kaksosten aiti, mitatoi minun vasymyksen ja kiireen aina silla samalla helvetin lauseella. Eiko se mene sinulle jakeluun? :D

Ööö.. ei tuohon nyt mitään tarkkailuja tarvitse. Ihan riittää kun istun heidän sohvalla, tai oikeastaan pompin jatkuvasti lapseni perässä, ja samaan aikaan kaverini istuu sohvalla ja lapset köllii siinä leikkimatolla. Joten tähän mennessä minulla olisi siinä askelmittarissa taatusti isompi lukema ;) Mutta toki sitten kun nämä kaksoset lähtee liikkeelle, niin kaverinikin joutuu samaan tilanteeseen ja tuplana :) Ja jos puhun ystäväni kanssa puhelimessa, niin hän ITSE KERTOO lasten olevan leikkimatolla ja esim. laittavansa ruokaa. Mina juoksen puhelun aikana samalla lapseni perassa. Ja olen myos aikaisemmin kirjoittanut, etta kaksosten aidilla on taatusti paivisin enemman hommaa, kuin yhden lapsen aidilla. Anteeksi, nappis sekosi kesken kirjoittelun :D

joka teillä kyläillessään vahtisi kuinka paljon aikaa käytätte lasten kanssa mihinkin toimintoon? Ehdotan ap:lle, että ostat itsellesi ja kaksosten äidille askelmittarit (tiedät minkä verran askeleita tulee kummallekin päivittäin). Lisäksi olisi tietysti loistavaa jos voisit jonkinlaisen kellokallen avulla vahtia kuinka paljon aikaa ystävälläsi menee pyykinpesuun, syöttämiseen, pullojen putsaamiseen, vaippojen vaihtoon. Voisit ehkä laatia aiheesta taulukon. AP on ihan oikeassa kaivatessaan hyvää ystävää, joka kuuntelee hänen huoliaan. Minä vain epäilen, että ihminen joka näin kovasti vertailee ja kilpailee ei itsekään osaa olla hyvä ystävä. En minäkään kyläillessäni kiinnitä huomiota siihen kuinka paljon tuttavani lastensa kanssa tekevät nyt mitä sitten tekevätkään. Autan jos pystyn ja vallankin estän omia lapsiani tekemästä ikävyyksiä. Ei tulisi mieleenikään mennä jonnekin ja katsoa, että tuossa se nyt tekee kotitöitä kun lapset köllivät matolla. Tai onpas nyt hyvät vauvat, kun eivät itse. Mahtaapa olla helppoa! Minulle sanoi yksi vanha mummo, että rauhallisilla ja "helpoilla" äideillä on rauhalliset ja "helpot" lapset.

Minkälainen otos sinulla on? Onko tämä tapahtunut kerran, kaksi kertaa, kerran viikossa? Ja todistaako tämä sinusta vankkumattomasti, että kaksosten äiti ei ole oikeutettu murehtimaan työtaakkaansa? Entä pitäisikö mielestäsi ystäväsi juosta sinun lapsesi perässä, että voisit itse istua sohvalla? Oletko kaikesta tästä kovin vihainen ja masentunut? Tuntuuko, että vain sinä joudut tekeämään työtä ja kaikki muut pääsevät helpommalla?

Vielä kysyisin, että sinua ei taida harmittaa yksösten äitien valitukset vauva-ajan voimia verottavasta kokemuksesta. Ainoastaan tämä kaksosten äiti saa verenpaineesi nousemaan ja pulssin kiihtymään?

Pitaisiko minun jatkaa ystavani tukena, vaikka itse pahoitan mieleni joka kerta, kun olen ystavani kanssa tekemisissa? Mina olen aika kyllastynyt siihen tuttuun lauseeseen; 'Tietaisitpa minkalaista kaksosten kanssa on...', jolla ystavani mitatoi ja vaheksyy minun tunteita. Anteeksi, nappis edelleen sekaisin...

Ja jätät väsyneen, ehkä masentuneen, ystäväsi yksinään, ilman tukea?

Tunnet siis olosi mitättämäksi tämän kaksosten äidin rinnalla. Huoh. Olisiko aika kasvaa aikuiseksi ja ymmärtää, että jos joku valittaa kiirettää, väsymystään tms. niin se ei tarkoita, että sinun tuntemuksesi omasta elämästäsi olisivat jotenkin vähempi arvoisia. Tässä nyt tarvittaisiin vahvaa itsetuntoa ja omanarvontuntoa.

Tulipa muuten mieleeni, etta silloin kun molempien lapset viela heraili yolla, niin mina kuuntelin ja tuin kaveriani, mutten kehdannut silloin valittaa omista herailyista, koska ymmarsin tilanteen etta minulla on vain yksi lapsi, joka herattelee. Olin kylla vasynyt, mutta pidin suuni kiinni.

Mutta kun hanen lapset rupesivat nukkumaan taysia oita ja mina jatkoin herailyja viela kuukausia, niin kaveriltani ei herunut ymmarrysta minun vasymykselle, vaan han kaytti aina sita samaa lausetta...

Pitaisiko minun jatkaa ystavani tukena, vaikka itse pahoitan mieleni joka kerta, kun olen ystavani kanssa tekemisissa? Mina olen aika kyllastynyt siihen tuttuun lauseeseen; 'Tietaisitpa minkalaista kaksosten kanssa on...', jolla ystavani mitatoi ja vaheksyy minun tunteita. Anteeksi, nappis edelleen sekaisin...

Ja jätät väsyneen, ehkä masentuneen, ystäväsi yksinään, ilman tukea?

Näyttäisi siltä, että teillä ei ole toisillenne mitään annettavaa. Olisitteko ystäviä edes ilman lapsia?

Minä aina ihmettelen, että miten aikuiset naiset taantuvat lapsen tasolle lapsia saatuaan. Ja muusta ei osata puhua kuin lastenhoidosta, lapsista, lapsiin liittyvästä.

Jouduin kyllä itsekin tekemään työtä, että löysin ystäviä joita kiinnosti maailman meno, politiikka. Siinä sitten lastenhoidon yhteydessä puhuttiin maailmaan paremmanksi.

Vaikuttaisi siltä, että ap:lle tekisi hyvää vähän irtautua näistä vauvakuvioista. Pahoitat mielesi kovin pienestä asiasta ja tunnet olosi mitättömäksi.

vaan tuttuja, jotka kilpailevat siitä kummalla on kurjempi elämä. Miksi sä et vaan voi antaa sen kaksosten äidin juttujen mennä ohi korvien ja jatka sinä sitä kurjaa vauva-arkeasi ja koe se niin kamalana ja rankkana kuin vain voit. Ja anna sen kaksosten äidinkin valittaa. Ajattele niin, että sinä sisimmässi TIEDÄT että sinulla on rankempaa ja that's it.

Tai sitten toinen vaihtoehto on just toi, ettet enää pidä siihen kamalaan äiti-ihmiseen enää yhteyttä.

Ei, ei ja ei!!!

Tassa on kyse siita, etta joka kerta kun yritan sanoa siita vasymyksesta tai kiireesta, niin kaverini mitatoi sanomiseni ja jatkaa kuinka kiire hanella on niiden kaksosten kanssa ja kuinka helppoa minulla on yhden kanssa, eli kaantaa asian itseensa.

Mutta sinulle nayttaa olevan niin turha vaantaa tasta asiasta, kun ei riittaisi edes rautakanki, etta tajuaisit pointin :)

Taidat muuten olla kaksosten aiti ;)

Tunnet siis olosi mitättämäksi tämän kaksosten äidin rinnalla. Huoh. Olisiko aika kasvaa aikuiseksi ja ymmärtää, että jos joku valittaa kiirettää, väsymystään tms. niin se ei tarkoita, että sinun tuntemuksesi omasta elämästäsi olisivat jotenkin vähempi arvoisia. Tässä nyt tarvittaisiin vahvaa itsetuntoa ja omanarvontuntoa.

Mutta nyt jatkamaan tätä rankkaa elämää YHDEN lapsen äitinä.

Olemme olleet ystavia teini-iasta lahtien.

Ennen lapsia kylla tilitimme toisillemme ilot ja surut ja vasymykset (kylla, olimme vasyneita myos joskus ennen lapsia) :D

Näyttäisi siltä, että teillä ei ole toisillenne mitään annettavaa. Olisitteko ystäviä edes ilman lapsia?

Ei, ei ja ei!!! Tassa on kyse siita, etta joka kerta kun yritan sanoa siita vasymyksesta tai kiireesta, niin kaverini mitatoi sanomiseni ja jatkaa kuinka kiire hanella on niiden kaksosten kanssa ja kuinka helppoa minulla on yhden kanssa, eli kaantaa asian itseensa. Mutta sinulle nayttaa olevan niin turha vaantaa tasta asiasta, kun ei riittaisi edes rautakanki, etta tajuaisit pointin :) Taidat muuten olla kaksosten aiti ;)

Tunnet siis olosi mitättämäksi tämän kaksosten äidin rinnalla. Huoh. Olisiko aika kasvaa aikuiseksi ja ymmärtää, että jos joku valittaa kiirettää, väsymystään tms. niin se ei tarkoita, että sinun tuntemuksesi omasta elämästäsi olisivat jotenkin vähempi arvoisia. Tässä nyt tarvittaisiin vahvaa itsetuntoa ja omanarvontuntoa.

että voi kuule, tietäisitpä...

Suoraan sanottuna tämä teidän suhde vaikuttaa aika erikoiselta. Ette ole ehkä ihan "match made in heaven".

Että lopettaisi vertailun, teillä kummallakaan ei ole helppoa eikä se hyödytä mitään että hän lyttää sinun väsymystäsi.

että se ystäväsi on oikeasti varmasti niin väsynyt, että tarvitsisi nyt pientä huokailua tuekseen. Että voi voi kun sulla ihan oikeasti on nyt raskasta. Ei se varmaan pahaa tarkoita, on vaan oikeasti poikki.



Ei se tietenkään tarkoita ettet sä saisi olla just yhtä poikki, voisit vaikka sanoa sen ystävällesi. Sit voisitten pistää pystyyn jonkun marmattavien äitien kahvikerhon, niin saisitte molemmat rypeä hetken väsymyksessä. Ja syödä vaikka suklaata samalla. Tulisi varmaan kummallekin lopulta parempi mieli. Saisitte niinkuin pois sydämeltä sen väsymyksen, voisitten sitten jutella muistakin asioista.



Kyllä mäluulen että kahden kanssa on oikeasti tosi raskasta vaikka ne oliskin helppoja, mutta kyllä mäkin olen yhden kanssa väsynyt välillä ja aion ihan hyvällä mielellä valittaa siitä. :) Tee säkin vaan niin, ja jos se kaveri sanoo jotain alentavaa päälle ni sano et juu juu, mut kyl mäkin oon väsynyt. että otatko pullaa vielä.

miten sä voisit selviytyä sellaisen kamalan valittajan kanssa, kun sulla on miljoona kertaa rankempi elämä.

Tää on vielä aika julkinen foorumi tulla mollaamaan ystäväänsä. Mä arvostaisin enemmän ystävää, joka sanoisi asiat suoraan naamatusten eikä levittelisi muiden tietoon. Tänkin on nyt lukenut useampi sata ihmistä.



Minkähän ikäisiä tää parivaljakko on?

Tää on vielä aika julkinen foorumi tulla mollaamaan ystäväänsä. Mä arvostaisin enemmän ystävää, joka sanoisi asiat suoraan naamatusten eikä levittelisi muiden tietoon. Tänkin on nyt lukenut useampi sata ihmistä. Minkähän ikäisiä tää parivaljakko on?

molemmat.

Pitaisiko minun jatkaa ystavani tukena, vaikka itse pahoitan mieleni joka kerta, kun olen ystavani kanssa tekemisissa? Mina olen aika kyllastynyt siihen tuttuun lauseeseen; 'Tietaisitpa minkalaista kaksosten kanssa on...', jolla ystavani mitatoi ja vaheksyy minun tunteita. Anteeksi, nappis edelleen sekaisin...

Ja jätät väsyneen, ehkä masentuneen, ystäväsi yksinään, ilman tukea?

Näyttäisi siltä, että teillä ei ole toisillenne mitään annettavaa. Olisitteko ystäviä edes ilman lapsia? Minä aina ihmettelen, että miten aikuiset naiset taantuvat lapsen tasolle lapsia saatuaan. Ja muusta ei osata puhua kuin lastenhoidosta, lapsista, lapsiin liittyvästä. Jouduin kyllä itsekin tekemään työtä, että löysin ystäviä joita kiinnosti maailman meno, politiikka. Siinä sitten lastenhoidon yhteydessä puhuttiin maailmaan paremmanksi. Vaikuttaisi siltä, että ap:lle tekisi hyvää vähän irtautua näistä vauvakuvioista. Pahoitat mielesi kovin pienestä asiasta ja tunnet olosi mitättömäksi.

Sehän on ihan selvää, etää ystävykset jotka on NOIN PALJON tekemisissä toistensa kanssa JA molemmat saaneet lapsen/lapsia ihan samaan aikaan,

niin se niistä asioista vertailu ja jutteluhan on täysin normaalia. Nehän on ne asiat jotka pyörii mielessä tuoreella äidillä ja on kiva jutella toisen samanikäinsen lapsen äidin kanssa!!

Ei se ole mitään TAANTUMISTA!Mikäs bisnesnainen sinä sitten olet?

Ja tietääkö joku täältä että ap:n ystävä on yksinäinen ja masentunut?

Tää ketju menee nyt ihan överiksi.

Me ei nyt vaan tiedetä koko totuutta tästä kuviosta, ja näyttää siltä että kaveruksilla on liiankin läheiset suhteet,niin vertailua tapahtuu ihan automaattisesti ja huomaamattaankin.

VARSINKIN kun ne lapset on pieniä ja koko maailma pyörii sen ympärillä.

Relatkaa nyt vähän täällä.

Eiköhän ap sitten päätä ihan itse mitä tekee tän ystävän suhteen.

Ja AP.lle :

Tuo vertailu on ihan normaalia tuossa tilanteessa. Koittakaa kestää. Tai jos toinen teistä on LIIAN vertailunhaluinen tai kateellinen SIITÄ että toisella onkin

nyt helpompaa niin ei se ystävyys kovin pitkälle jatku. Ja ei siitäkään koko maailma kaadu!

Kun lapset on pieniä niin yleensä ne äitien jutut pysyy yleensä tuolla tasolla, että montako tuntia ja minuuttia se vauva nukkuu tai kellii matolla ja mitä itse ehtii tehdä sillä välin,ehtiikö itse vessaan asti.

Mutta voin sanoa,että kun ne lapset vähän kasvaa, niin kyllä äitienkin jutut saa vähän taas laajuutta! Jos tuo on hyvä ystävä niin kyllä se tuollaisen vartailukaudenkin kestää! No niin, nyt olen itsekin jo vastannut ihan ristiriitaisesti, joten hyvää yötä!