Lue keskustelun säännöt.
Lopettakaa kiloista murehtiminen!
09.03.2010 |
Itse olen pyöreä nainen, bmi jotakuinkin 27 eli olen taulukoiden mukaan lievästi ylipainoinen. Ja siis onhan mussa "mistä ottaa kiinni", lantionympärykseni on 108 cm (juuri tuli mitattua koska tilasin postimyynnistä uudet housut!)
Itsekin olen taistellut likimain puolet elämästäni kroppani kanssa. Laihtunut, ja lihonut aina ennemmin tai myöhemmin kilot takaisin. Vaikka kuinka olen tehnyt niitä elämäntaparemontteja enkä ihmedieetteihin ole sortunut sitten teini-iän. Karppausta tosin kokeilin vielä muutama vuosi sitten...
Nyt olen ajatellut muuttaa asennettani ja ajatusmaailmaani, tein uuden vuoden lupauksen, että tänä vuonna (enkä toivottavasti enää ikinä) aio laihduttaa. Enkä murehtia kiloistani ja selluliiteista.
Olen opetellut pukeutumaan vaatteisiin, jotka sopivat kropalleni ja joissa viihdyn, ja olen muutoinkin opetellut ehostamaan itseäni, meikillä ja hiusten laittamisella. Ja ihan hyvältä näyttää!
Lisäksi olen ilahtuneena seurannut muutamia "isojen tyttöjen" blogeja, kyllä niistä saa uskoa, että isokokoisempikin nainen voi olla kaunis!
Ehkä kaikkein suurin sysäys asennemuutokseeni on kuitenkin oma äitini. Niin kauan kuin vain muistan, hän on ollut ylipainoinen. Ei nyt mikään sairaalloisen lihava, mutta näkyvästi ylipainoinen kuitenkin. Ja myös niin kauan kuin muistan, äiti on yrittänyt laihduttaa ja tehdä niitä elämäntaparemontteja. Siinä pysyvästi onnistumatta.
Äitini on nykyään likellä kuuttakymmentä, ja yhä edelleen vaan yrittää laihduttaa, ja voivottelee aina kuinka on niin "ruma, koska on lihava". Tämä ei edes pidä paikkaansa, äidilläni on paljon hyviä puolia, ulkonäössään(kin) joita ei vaan kilojaan harmitellessa tule noteerannekseen, tai ei suostu uskomaan että voisi olla kaunis myös isokokoisena. Hän elää edelleen sitä "sitten kun"-elämää, eli sitten kun hän on joskus hoikka, hän ostelee kauniita vaatteita, panostaa laittautumiseen ja tekee kaikkea ihanaa mistä on haaveillut.
Mä pahoin pelkään, että sitä hetkeä hänelle ei tule ikinä, ja hän menettää elämänsä parhaimmat vuodet vaan sen vuoksi, että harmittelee kilojaan! Mitä elämän tuhlausta!
En minä ketään suosittele heittämään ihan ranttaliksi. Liikunta on mukavaa ja tekee hyvää, ja terveellinen ruokakin maistuu. Mutta mikäli paino ei vielä ole ihan niissä lukemissa, että terveys tästä mainittavasti reistaisi, niin LOPETTAKAA SE TURHA LAIHDUTUS, ja nauttikaa elämästä!
Kommentit (20)
vaan terveyden ja hyvinvoinnin. Painoaan kannattaa tarkkailla jo ennen kuin terveys reistailee mainittavasti, terveyden ei pitäisi antaa reistata ollenkaan ylipainon takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, kuten sanoin, jos ylipainoa on niin paljon että se haittaa jo vakavasti terveyttä, on ihan hyvä asia laihduttaa.. mikäli pystyy siihen, ilman jatkuvaa jojottelua, masentumisia ja itsensä ruoskimista. Siis pysyvästi.
Pidän sulle peukkuja, että onnistut tavoitteeseesi pääsemisessä ja myös pysyt siinä :)
Sellainen pikku pointti vielä, että paino, lihavuus tai laihuus, ei kerro välttämättä vielä mitään hyvästä kunnosta. Voi olla ylipainoinen, mutta silti hyväkuntoinen, ja voi olla normaali tai jopa laiha, mutta ihan surkeassa kunnossa.
ap
mikään terveysriski, ylipainoinenkin voi olla täysin terve. Itselläni BMI myös 27 ja terveys loistava. Verenpaineet, kolesterolit ja verensokerit ovat aina olleet loistavalla tasolla. Pieni ylipaino ei myöskään todennäköisesti aiheuta tuki- tai liikuntaelinongelmia.
vaan terveyden ja hyvinvoinnin. Painoaan kannattaa tarkkailla jo ennen kuin terveys reistailee mainittavasti, terveyden ei pitäisi antaa reistata ollenkaan ylipainon takia.
terveyden ei pitäisi antaa reistata ollenkaan ylipainon takia.
joo, eikä varsinkaan mielenterveyden kannata antaa reistata sen ylipainon takia :) Eli siis että käyttäisi puolet elämästään jojotteluun, kroppansa (läskiensä) vihaamiseen ja masentumiseen niiden vuoksi :)
ap
Ja korostan vielä, että liikunta on hieno ja hyvä asia, ihan ilman laihtumistavoitteitakin.
Ja että mikäli ylipainoa on tosiaan niin paljon, että se on jo merkittävä haitta terveydelle, kannattaa laihduttaa, MIKÄLI pystyy siihen pysyvästi. Jojolaihdutuksessa ei ole mitään järkeä, se on haitallisempaa kuin lievä ylipaino.
Valitettavan moni laihduttajista vaan tuppaa aina saamaan ne kilonsa takaisin, kirjoitukseni oli lähinnä näille tarkoitettu.
pieni ylipaino jos mukana tulisi yhtä isot tissit kuin lähes kaikilla teillä, arvon ylipainoiset kanssasisaret. Mutta meikällä kasvaa vaan maha ja takapuoli kuppikoon pysytellessä ikuisesti AA:ssa. Sopusuhdan takia pakko siis pitää navan alapuolikin suht normaalina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä varsinkaan isotissinen :D
Olen erittäin vahvasti malliltani päärynä.
Mutta kuten sanoin, olen opetellut pukeutumaan kropalleni sopiviin vaatteisiin. On ollut hurjaa, ja hurjan kivaa huomata, kuinka oikealla vaatetuksella ja pienillä nikseillä saa tällaisenkin päärynän näyttämään ihan sopusuhtaiselta :) (ilman laihduttamista!)
Tai ulkoilupäiviin. Ja tosiaan kun ainoat vaatteet mitkä näyttävät edes jollain tavalla hyvältä päälläni on verkkarit tai vastaavat lököasut. Ei sellaisten kanssa voi mihinkään lähteä.
En voi mennä rannalle, koska mistään ei enää löydy hyvännäköisiä uimapukuja naisille. Ja toisekseen näytän uimapuvussa aivan michelin ukolta.
En myöskään kestä enää kysymyksiä siitä että olenko taas raskaana valtavan pötsini takia.
En jaksa tehdä mitään koska hikoilen kuin sika pelkästään siitä että ajattelenkin kävelemistä.
Sosiaalinen elämäni on kärsinyt rajusti ylipainoni takia. En oikeasti jaksa tehdä mitään.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun painoindeksini on tällä hetkellä 28,8. En ole tyytyväinen kroppaani, mutta liikakiloista (10-13 kg) huolimatta kukaan ei pidä minua lihavana. Olen harrastanut ikäni aktiivista liikuntaa ja kehossani on Personal Trainerini mukaan hyvä lihaskunto. Eli kun saan ylimääräisen rasvan nyt liikunnan avulla sulatettua, palaa kroppani sopusuhtaisiin mittoihin. Moni muu olisi näillä kiloilla aikamoinen tynnyri. ;)
Olen juuri saanut laihdutettua 14 kiloa ja vielä normaalipainoon on matkaa toinen samanmoinen. Myös minulla on ikuisuuslaihduttaja äiti, enkä todellakaan halua seurata hänen jalanjälkiään ikuisena laihduttajana mutta en myöskään ikuisena ylipainoisena pullerona.
Painoin viimeksi niin paljon kuin nyt 9 vuotta sitten! Siis ihan totta. Yhdeksän kokonaista vuotta olen kantanut 14 kiloa ylipainoa mukanani. Ja nyt kun se lähti vihdoin pois huomaan kuinka oloni on todella paljon keveämpi ja jaksan touhuta lasteni kanssa ja jaksan kävellä, jopa juosta kunnolla! LAntion ympärykseni on pienentynyt 9 cm ja vyötärö jopa 15. Kuppikoko DD (jopa E) on nyt D. Ihanalle tuntuu kun tissit eivät ole enää niin pahasti "tiellä" ja koko ajan alta ja välistä hikiset.
En älyä miksi, en laihduttanut aiemmin, kun se ei kerta tämän vaikeampaa ole. Aion todellakin saada itseni normaalipainoiseksi ihan itseni ja terveyteni takia. En edes malta odottaa miten keveältä olo tuntuu, (kun siis saan nuo viimeiset 14 ylipainokiloa pois) kun nyt jo tuntuu kuin olisin ihan hirmuisen paljon hoikempi. Ens kesänä, no okei ehkä vasta loppukesästä, aion marssia rannalle bikineissä, ensi kertaa elämässäni :)
Entäs jos kuitenkin vielä kerran yrität ap ottaa itseäsi niskasta kiinni? Otat vaikka sadan päivän laihdutuskuurin. Jokaisena onnistuneena laihdutuspäivänä laitat raksin kalenteriin. Jos joku päivä epäonnistuu niin et saa rastia. Takaan sinulle, että kun olet laihduttanut 100 onnistunutta laihdutuspäivää, kroppasi on n. 10-20 kiloa kevyempi. Suosittelen tosiaan!
Nimim. päivä 57
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyn harrastamaan liikuntaa ihan normaalisti, (ja teen sitä monta kertaa viikossa) pystyn osallistumaan lasten liikuntapäiviin ja olen löytänyt itselleni kauniita sisä- ja ulkoiluvaatteita.
Hikoilu on hyvä asia.
Pääsääntöisesti yritän syödä säädyllisesti, mutta joskus pitää saadaa herkutella. Läskinkin.
Kitukuurille en voi ruveta, koska silloin ei jaksa tehdä töitä.
Mä olen sellainen kun mä olen, jos tekee pahaa katsoa, niin voi kääntää päänsä pois.
mutta sanoppas REHELLISESTI, oisko sinusta mukavampaa olla normaalipainoinen kuin läski, lyhyt tappi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei heille ole terveydellistä haittaa ylipainosta.
HOidan työkseni 80v/130kg ihmistä joka ihmettelee miten polvi voi olla niin huonossa kunnossa kun hän ennen pystyi niin hyvin kävelemään, niinpä, 50vuotta ylipainoa voipi olla syy. Ja ylipainon takia lääkärit ei tee polvelle mitään, sitten voikin ottaa suklaapatukan kun muutakaan iloa ei elämässä enää ole. Samanikäiset normaaliapainoiset on jumissa jäätiköllä Ruotsinlaivalla tanssimassa. 130kg kituu vanhaikodissa, kun ei koskaan ehdi vessaan ennen kun on housuissa kun 3metrin matkaan menee 5minuuttia.
Hmm tuo pisti miettimään. Olin juuri tulossa kirjoittamaan, ettei minulle ole mitään muuta motiivia kuin ulkonäkö. Veriarvot on hyvät, verenpaine jopa erinomainen, nukun hyvin, jaksan töissä hyvin, liikun paljon kävellen ja pyörällä ja painan nyt (tosin raskaana) 100 kg. Ihan kamala luku, mutta en ole oikeasti huomannut mitään muutosta 60 kiloiseen itseeni paitsi että olen suurempi ja painavampi. Näyttäisin kyllä paremmalta hoikkana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 50-vuotias, ja hoikan nuoruusajan jälkeen olen jo 20 vuotta jojoillut, ja elänyt "sitku"-elämää. Inhonnut itseäni yms. Nyt olen ajatellut yrittää elää hetkessä. On se vaan niin vaikeaa....
joskin meikäläinen 35-v on jo saanut kärsiä myös 30 ylipainokilon taakasta selkä- ja jalkavaivoina. Veri- ja kaikki muutkin arvot on tosi hyvät, mutta luut ja nivelet eivät vaan kestäneet. Siksipä aloitin elintaparemontin ja nyt on siis "enää" 14 kiloa jäljellä kun olen normaalipainoisena. Suosittelen todella kaikkia ylipainoisia ottamaan itseään niskasta kiinni ja lopettamaan selittelyn.
Ei tää laihduttaminen mitään vaikeeta ole, kun on tiedostanutm, että ylipainon syy löytyy omien korvien välistä (ts. suhde ruokaan ja usein myös liikuntaaan on vääristynyt)
Alle neljänkympin olevilla ylipaino ei haittaa juurikaan, ellei se sitten ole jo sairaalloisen puolella, jolloin se tuntuu nivelissä ja sokeriarvot on sekaisin ja pumppu kovilla. Mutta välttämättä ylipainon aiheuttamat sairaudet eivät vielä silloin näy. Kun neljäkymppiä ylittyy, alkaa ensimmäiset sairastaa: verenpainetta, kolesteroli koholla, astmaa, nivelvaivoja jne. Riski veritulppiin kasvaa. Toki näitä vaivoja on hoikillakin ihmisillä, mutta suurempi osuus sairastavista on ylipainoisia ja huonokuntoisia.
En tarkoita, että jokaisen täytyisi olla laiha tai edes hoikka. Normaalipaino riittää. Ainakin pitäisi pyrkiä siihen, että BMI olisi alle 30. Ihan jo oman terveytensäkin takia.
Entäs jos kuitenkin vielä kerran yrität ap ottaa itseäsi niskasta kiinni? Otat vaikka sadan päivän laihdutuskuurin. Jokaisena onnistuneena laihdutuspäivänä laitat raksin kalenteriin. Jos joku päivä epäonnistuu niin et saa rastia. Takaan sinulle, että kun olet laihduttanut 100 onnistunutta laihdutuspäivää, kroppasi on n. 10-20 kiloa kevyempi. Suosittelen tosiaan!
Nimim. päivä 57
Olen siis kyllä onnistunut laihduttamaan kaikki ylikiloni, ja saamaan itseni ihannepainoiseksi, muistaakseni 4 kertaa viimeisen 15 vuoden aikana. Ja laihdutuspäiviä on tullut erikseen ja yhteensäkin siis yli 100, paljonkin :)
Pisimpään sain ylipainon pidettyä poissa 2 vuotta. Lyhimpänä kertana sain kaikki kilot alle puolessa vuodessa takaisin.
Pointtini näytti hukkuvan monilta, kertaan sen nyt siis vielä: Viestini oli tarkoitettu lähinnä niille ikuisille jojolaihduttajille. Enkä puhunut mistään hirvittävistä ylipainon määristä.
Puhuin lievästä ylipainosta, josta vielä ei ole juurikaan terveydelle haittaa. Olen aivan varma (ja onhan tästä tutkimustuloksiakin) että enemmän se kiloista stressaaminen, kroppansa vihaaminen ja tätä kautta masentuminen vaikuttaa terveyteen haitallisesti kuin lievä ylipaino, jos mieli on kuitenkin hyvä ja oppii hyväksymään itsensä ja kilonsa, pitää itsestään ja ulkomuodostaan, ja harrastaa liikuntaa sekä syö terveellisesti (vaikkakin ehkä paljon..)
ap
Tottakai kannattaa laihduttaa, jos laihduttaa vaikka 20 kiloa ja ne pysyy poissa ja sitten tuntee voivansa paremmin kuin lihavampana. Mutta ikuinen laihdutushan on ihan hirveää ja oikeasti myös haitallista!
Kuvittele ap, minun mitat on 170/69 ja taas tuskailen että haluan pari kiloa pois, kun ennen joulua vyötärö näytti paremmalta kun painoin pari kiloa vähemmän! Siis aivan naurettavaa, tajuan sen itsekin. Ja melkein kaikki tuntemani hoikat ja normaalipainoiset haluaisivat "vielä pari kiloa" pois. Ihan hirveää ja typerää oikeasti. Miten oppisikin pois tästä turhasta muutaman sadan gramman miettimisestä!
Täytyy myöntää itsekin, että oli tosi vaikeaa kääntää ajatusmaailmansa siitä "pakko laihtua"-fiiliksestä siihen, että "mä olen ihan ok juuri nyt". Ympäristökin (media, osa kanssaihmisistä) kun kuitenkin jatkuvalla syötöllä tuputtaa sitä ns. ainoaa oikeaa kauneusihannetta.
Mutta kyllä sitä oppii, täytyy vaan antaa muutokselle aikaa :) Kyllä mullekin edelleen tulee toisinaan heikkoja hetkiä, jolloin vanha ajatusmalli ja "masennus" meinaa puskea päälle ja mietin että voi kun vähän laihtuisin, mutta sitten vaan mielessäni ravistelen päätäni ja sanon itselleni että olen tarpeeksi hyvä ja ihan tarpeeksi kaunis juuri tällaisena, enkä halua itseäni enää koskaan piiskata enkä masentaa sillä "ikuisella laihdutuksella".
Ja kyllä se heikko hetki siitä aina ohi menee, nykyään jo nopeammin, ja niitä tuleekin koko ajan harvemmin :)
ap
Ylipainoni estää minua osallistumasta moniin asioihin. Se haittaa myös sosiaalista elämää, koska en löydä hyvännäköisiä vaatteita päälleni. Suurin osa "isoille tytöille" tehdyistä vaatteista näyttää lähinnä maastoutumiskankailta tai muutenvain rumilta.
Ylipaino myös korreloituu monen vakavan sairauden kanssa, enkä todellakaan halua sairastua vakavasti oman laiskuuteni takia.
Haluan voida hyvin.
En halua näyttää lyllertävältä valaalta kun menen kaupungille. En halua hikoilla sen takia että vain kävelen, vaan koska kuntoilen. Mikään ei ole parempi tunne kuin kovan treenin jälkeinen olo, silloin kun tietää antaneensa kaikkensa.
En kiellä etteikö ylipainoisetkin voi näyttää kauniilta, mutta itse en läskinä näytä hyvältä. Enkä myöskään tunne oloani hyväksi.
Ulkoinen hyvinvointi (hyvä kunto, normaali paino) on selvässä yhteydessä sisäiseen hyvään oloon.
En siis todellakaan lopeta hyvälle alulle saatua laihduttamista.