Mä en ymmärrä tota avioehtoa. En suostuisi menemään naimisiin,

"

On kyllä jännä miten eri tavalla ihmiset ajattelee. Minusta taas on suuri rakkauden osoitus mennä naimisiin avioehdon kera, koska silloin voi olla varma, että naimisiin on menty rakkauden eikä toisen rahojen takia."

Itse vaadin avioehdon eron varalta, koska menin naimisiin huomattavan varakkaan miehen kanssa, itse olin tavallinen keskituloinen. Eipähän tarvitse miehen ikinä epäillä, että havittelisin hänen rahojaan erotilanteessa.

...jos et halua avioehtoa eikä miehesikään. Mitä ihmettä sä vouhkaat muiden asioista? Jos joku haluaa avioehdon tehdä niin ei kait se sulle kuulu?



Meillä on avioehto. Ja halusimme tätä molemmat. Kumpikin tulee perimään sievoiset omaisuudet enkä itse ainakaan halua jakaa sukumme mökkiä miehen ja hänen mahd. tulevan vaimonsa kanssa. Se se onkin herkkua sitten sopia heidän kanssaan lomaviikoista :D



Ja ei, me emme ole eroamassa, mutta kun sä et voi koskaan olla varma toisesta.



Mutta ap:llähän mies olikin se rikas, niin ei ihme, että ei halua avioehtoa tehdä ;)

Ap on ahne ja rahanhimoinen, koska haluaa mahdollisuuden päästä käsiksi miehensä omaisuuteen!

Täysin samaa mieltä, ja niin myös Zoeyn kanssa. On meitä muitakin!





Minun mieheni ei ole varakas, mutta jos olisi, ja vaatisi avioehtoa ei mentäisi naimisiin. Mutta onneksi mieskin on sitä mieltä että sellainen on epäluottamuslause. Tuli ihan sattumalta esille joskus aikojen alussa kun katselimme jotain rv-ohjelmaa.

jos myös puoliso ei olisi avioehdon kannalla.

hän ei olisi itse vastuussa, vaan olisi sairas. Olen luvannut rakastaa myös vastoinkäymisissä ja onnettomuus olisi sellainen vastoinkäyminen.

Ei ihmiset tuosta noin pimahtele...

sen, että miehesi voi joutua vaikka onnettomuuteen josta tulee otsalohkon vamma joka muuttaa perrsoonallisuuden ihan täysin, mutta jota ei lääketieteellisesti voi todeta.. Tai muten vain pimahtaa ja uhkaa tappaa lapsesi sinun jälkeesi.... Siinä tapauksessa on ihan kiva kun on paperit kunnossa kun on PAKKO erota!!!!!!

muitakin samalla lailla ajattelevia kuin minä. olen ehkä hieman järkyttynyt muiden ajattelutavasta.

Korostan, että jokainen saa tehdä omat ratkaisunsa. En vouhkaa, vaan kerron vain, että en ymmärrä avioehtoa. Suomessa kaikkien pitäisi aina olla samaa mieltä, muuten leimataan ties miksi.



minä olen eri mieltä useimpien kanssa, thats it. Voidaanko silti olla ihmisiksi?

muitakin samalla lailla ajattelevia kuin minä. olen ehkä hieman järkyttynyt muiden ajattelutavasta.

Korostan, että jokainen saa tehdä omat ratkaisunsa. En vouhkaa, vaan kerron vain, että en ymmärrä avioehtoa. Suomessa kaikkien pitäisi aina olla samaa mieltä, muuten leimataan ties miksi.



minä olen eri mieltä useimpien kanssa, thats it. Voidaanko silti olla ihmisiksi?



Uskokaa myös, että miehenikään, joka on siis minua varakkaampi ei missän nimessä halunnut eikä vieläkään halua avioehtoa. hänenkin mielestään se on epäluottamuslause.

ap

että jos ei suostu menemään mun kanssa naimisiin vaikka vaatisinkin avioehtoa, kumpaa silloin rakastaa enempi minun omaisuuttani vaikko minua..



Kuitenkin aviohdolla suojataa ENNEN avioliittoa hankittua omaisuutta/perintöjä/sukutiloja ym suvussakin kulkeneita omaisuuksia, sehän ei millään tapaa koske avioliiton aikana hankittua omaisuutta..

etsin sellaista miestä, jolla olisi samanlainen arvomaailma kuin minulla. Onneksi löysin miehen, jolla raha arvona on roskaa. On paljon muita tärkeämpiä arvoja.

ap

sittenhän suostuisit ilomielin avioehtoon koska et ole miestä rahan takia ottanut.

etsin sellaista miestä, jolla olisi samanlainen arvomaailma kuin minulla. Onneksi löysin miehen, jolla raha arvona on roskaa. On paljon muita tärkeämpiä arvoja. ap

luulet olevasi turvassa siellä kotona kun ei ole avioehtoa, voi silti käydä köpelösti.



Kas kun se mies saattaa siirtää omaisuutensa piiloon tai hoidella asiat muuten kepulisti niin, että se kotona oleileva, taustaansa turvaamaton kotirouva tipahtaakin tyhjän päälle.



Miehen suku saattaa laittaa testamentiin ehdon, ettei puolisolla ole osuutta. Mies saattaa siirtää omaisuuttaan lasten nimiin. Jopa muihin maihin pankkitileille.



Siinäs tiskaat kotona ja odotat suurta rahavuorta. Voi käydä niin, että lopulta ei ole sitä omaisuutta, ei eläkettä, ei työpaikkaa, ei mitään.



Kyllä mää mieluummin tienaan itse oman omaisuuteni kuin sängyn kautta yritän luoda sitä.

arvomaailmaa... Viestiensä perusteella vaikutta ihmiseltä, jolla on sädekehä pään päällä ja on hyvä juttu, että miehen uudelle vaimolle menee 100 vuotta suvussa ollut tila jne.



Siis mietippäs ap tilannetta, jossa sinun vanhempasi, heidän vanhempansa ja taas edelleen heidän vanhempansa jne. ovat niskalimassa raataneet töitä jonkun suuremman maatilan eteen. Tienanneet leipänsä siellä rystyset verillä jne. He ovat tehneet kaikkensa, jotta suvun tila säilyy jne. niin sitten tulee ap joka hymyillen antaa tilan miehen uudelle vaimolle, koska liitossa nyt vaan kuuluu niin tehdä ihan vaikka erokin tulisi niin se on ok.. Ts. sanoen et arvostaisi yhtään sitä työtä, mitä sinua edeltävät sukupolvet ovat tehneet...



Itselläni on tilanne, että tulen perimään suurenkin perinnön, sekä kiinteää ja rahallista. Mieheni ei taas ole mitenkään varakas, eikä tule myöskään perimään tulevaisuudessa mitään. Seurustelimme 11-vuotta ennen kuin edes menimme naimisiin. Että ei tuo 4v. mitenkään erityisen pitkä aika ole.. Meillä avioehto on tehty vain minun tulevan perintöni varalle. En voisi ikinä tehdä omille vanhemmilleni sitä, että heidän kovalla uurastuksellaan saavutetut tilat ja kesämökit ym. jotka ovat heille todella rakkaita niin tuosta noin vaan mahdollisen eron sattuessa menisikin miehen tulevalle hempukalle. Mieheni kanssa yhdessä hankittu omaisuus on yhteistä, mutta mielestäni vanhempieni raskaalla työllä ja rakkaudella saavutettu omaisuus ei kuulu sentin vertaa miehen mahdolliselle uudelle tulevalle vaimolle.



Ja ap:llahan on ihan huipputilanne kun voi elää miehen rahoilla kotirouvana. Enkä yhtään vähättele työtäsi, jota sinäkin pidät tärkeänä. Niin mieti myös siten, että mahdollisesti vanhempasi tai miehesi vanhemmat ovat yhtälailla pitäneet tärkeänä heidän omaa työtään ja haluavat myös, että tilat ja mökit ym. pysyvät suvussa.



Eli kysynkin nyt oletko siis valmis LIITON takia uhraamaan koko sukusi työn, jota sukusi on yhtälailla liittojensa aikana vaalinut? Eli olisit valmis luopumaan koko sukusi työstä ihan vaan SINUN liittosi takia? Minusta se jos mikä on itsekästä!

Eikö kahden ihmisen LIITOSSA kaikki ole yhteistä. Ilot, surut, rahat, kaikki.

Meillä ei ole avioehtoa. En ole koskaan mitään omistanut, mieheni on varakas, mutta meillä on rakkautta. En ole miehen rahojen perään eikä hänkään valinnut minua rahojen vuoksi. Kaikki on yhteistä. Muuhun en suostuisi.

Siinä avioliitossa kaikki on yhteistä, sitä ei avioehto muuta miksikään. Mutta eron sattuessa, kumpikin saa oman osuutensa.

Meillä on avioehto, koska menimme naimisiin rakkaudesta, emme rahasta.

että sen tilan tms. ei tarvitse edes rahallisesti olla mikään suuri, siihen voi liittyä myös valtavasti tunnearvoa. Ja sitä miehesi tulevaa vaimoa ei välttämättä kiinnosta tuon taivaallista, mitä tunteita tai kuinka paljon työtä siihen tilaan liittyy...

rupeaa vaikkapa yrittäjäksi. Näin pankki ei pääse käsiksi taloon, autoon jne jos ovat vaikkapa vaimon nimissä ja mies on yrittäjä.

"

Itse vaadin avioehdon eron varalta, koska menin naimisiin huomattavan varakkaan miehen kanssa, itse olin tavallinen keskituloinen. Eipähän tarvitse miehen ikinä epäillä, että havittelisin hänen rahojaan erotilanteessa.

Näin toimin minäkin. Naimisiin ei mennä, ennen kuin paperit on kunnossa.

En minä häntä kiristä. Mutta onneksi hänellä on vanhemmat, jotka eivät vaadi avioehtoa. Hekin ymmärtävät, että raha on vain rahaa. ap

sinulle tuollainen kynnyskysymys? Ja jos ei missään tapauksessa erota, niin avioehtohan on tarpeeton, joten silloin sen on voinut ihan hyvin tehdäkin. Itse aion suojat lapsilleni jätettävän perinnön heidän mahdollisilta tulevilta kumppaneiltaan.

liitot päättyvät. Joko kuolemaan tai eroon. Miksi ei voisi varautua?



Tosin meillä ei ole avioehtoa, molemmilla oli yhtä paljon varallisuutta ennen liittoa ja aika lailla samanlaiset perinnöt tulossa.

Siis miehen ja sen suvun raha on vain rahaa. Sitä voi jakaa minulle ihan hyvin ja vapaasti ja voin elää heidän rahoillaan.

Raha on vain rahaa ja siksi mun vanhemmat on rajanneet omaisuutensa niin, että vain minä perin heidät, eikä puolisoni.

Eli miehen raha on vain rahaa ja kuuluu minulle. Näin yksinkertaista se on.

En minä häntä kiristä. Mutta onneksi hänellä on vanhemmat, jotka eivät vaadi avioehtoa. Hekin ymmärtävät, että raha on vain rahaa. ap

sinulle tuollainen kynnyskysymys? Ja jos ei missään tapauksessa erota, niin avioehtohan on tarpeeton, joten silloin sen on voinut ihan hyvin tehdäkin. Itse aion suojat lapsilleni jätettävän perinnön heidän mahdollisilta tulevilta kumppaneiltaan.