Mä en ymmärrä tota avioehtoa. En suostuisi menemään naimisiin,

perinnöstä kyse, niin jos sen haluaa että se jää vain suvun jäsenelle, kokonaisena, silloin avio-ehto takaa sen. Ja tuossa mainitsin väärin että "jos tulee ero tai kuolemme" Tarkoitin siis niin että erotilanteessa mies ei sitä paikkaa saa, vaan se on minun. Ja jos kuolen niin sen perii mun lapset. Ja edelleen,käytäntöä se ei muuta. Mies saa pitää sitä omanaan kuten minuakin kunnes kuolema meidät erottaa, tai elämä vie meidät erilleen! Ja silloin siinä tapauksessa se on minun tai meidän lapsien.

Ja me on pystytty ajattelemaan tässä vain meidän lapsia. Jotka ovat suoraan mun isäni perillisiä minun jälkeeni. :)

Ei siinä sen kummempaa ole. Koskaan kun ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan.

seurustelua ennen avioliittoa huimaan pitkä aika? En sano, että olisi liian lyhytkään, mutta ei se elämän mittainen vielä ole.. me oltiin yli 7v yhdessä avioliittoa. Ja 9,5v ennen ensimmäistä lasta.

voi päättyä myös kuolemaan. Tällöin suojaisin omaisuuteni (esim suvussamme perityvät kesäpaikat) kamalalta ja ahneelta anopilta. Anoppi on aivan erimaata kuin poikansa...

tilanne tunnu ollenkaan pahalta. Sehän on reilua, että kaikki pannaan erossa puoliksi. Vastaavasti musta olis aivan törkeää, jos mies suojaisi jotenkin oman perintönsä minulta. Sehän olisi valtava epäluottamuslause minua kohtaan, että sinä et näihin rahoihin käsiksi pääse. Siis MEIDÄN yhteisiä rahojahan ne ovat. Minun puoleltani tuleva perintö on myös meidän YHTEISTÄ omaisuutta.

En millään käsitä teidän ajatusmaailmaanne. Onneksi minä ja mies ajattelemme samoin. Emmekä aio erota.

Anteeksi vaan, mutta se jos mikä kuullostaa ahneelta. Että rakastaisit puolisoasi, mutta jos hän haluaa avioehdon, (tai esim. vanhempien painostuksesta joutuu sellaisen ottamaan peritylle omaisuudelle) niin sinäkö jättäisit rakkaasi avioehdon takia?

Avioehtohan ei avioliiton aikana näy mitenkään, vaan avioehdon kohteena olevaan omaisuuteen voi puolisollakin olla käyttöoikeus.

Minun äitini omaisuus esim. säilyi isäni konkurssin aikaan ainoastaan avioehdon nojalla, onneksi oli se avioehto.

Terv. itseään varattomamman miehen vaimo ilman avioehtoa (ei ole tullut hankituksi, eikä sitä varallisuutta itselläkään niin paljon ole, tai perintöjäkään tulossa)

kenen kanssa naimisiin menen. Ei ollut narsisti eikä muukaan valehtelija.



moni teistä kirjoittaa, että koskaan ei voi tietää...



mitä te oikein ajattelitte alttarilla, kun lupasitte rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissa? Ajattelitteko, että tahdon rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä ja jos elämä vie erilleen, niin sitten en rakasta. Olis musta ollut reilua sanoa se ääneen.

En minä häntä kiristä. Mutta onneksi hänellä on vanhemmat, jotka eivät vaadi avioehtoa. Hekin ymmärtävät, että raha on vain rahaa.

ap

Etä itsestäsi etkä toisesta. On nähty sekin että toinen voi seota täysin ja näännyttää puolison hitaasti hengiltä. Jos avioehtoa ei olisi ollut, puolison lapsille ei olisi jäänyt mitään.

Miksi sä vaan jankkaat ja jankkaat? Mä ymmärrän todella hyvin että kaikki perintö ei tarvitse olla yhteistä koska muutenkaan avioliitossa omaisuus ei muutu yhteiseksi vaikka moni niin luuleekin.

Mun exän vanhemmat eivät olisi halunneet että heidän mökkinsä mahdollisesti siirtyy joskus meidän sukuun avioliiton kautta joten siihen olisi tehty avioehto jos oltaisiin menty naimisiin eikä musta siinä ollut mitään ihmeellistä.

Ja sen verran että ihminen voi muuttua narsistiksi tai valehtelijaksi eli koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Mieli voi sairastua niin että tulee ero, halusi tai ei.

Mieheni vanhemmilla on ihan mukava omaisuus (kiinteistoje jne). Mieheni on ainoa lapsi ja perii kaiken.



Jos vaikka eroamme mieheni vanhempien kuoleman jalkeen (mieheni siis perinyt kiinteistot), en todellakaan koe etta minulla on mitaan oikeutta niihin.



Avioliiton aikana yhdessa hankittu omaisuus on sitten taysin yhteista, riippumatta siita kuka on tienannut kuinka paljon ja maksanut mita...

No minulla on rajat noille vastoinkäymisille. Sinulla ilmeisesti ei ole.

avióehtoa ei ymmärrä. No ihan miten vaan, kukin tyylillään.

ap

mitä hän olisi tehnyt, jos hänen vanhempansa olisivat painostaneet tekemään avioehdon, jotta heiltä periytyvä omaisuus olisi "turvassa". Mies sanoi, ettei olisi suostunut tekemään avioehtoa. Vanhemmat olisivat saaneet itse laatia testamentin, jossa olisivat määränneet minut pois.

ap

on hankkia omaa omaisuutta omalla työllä:)

puolison oikeutta pois. Jos vaikka perii mökin ja myy sen ja käytätte sitten rahoja, niin eipä tuota voi testamentissa määrätä..

Ehkä ovatkin laatineet testamentin? Ja sinun vanhempasi eivät ehkä? Sitten kun olette perineet sinun vanhemmat ja mies lähtee 20 vuotta nuoremman matkaan, niin siinä vaiheessa saattaa olla, että alat ymmärtää avioehtoa. Ai niin, mutta miehesi on jo nyt niin rikas, että olet silti varmaan saamapuolella. Silloin ei olekaan toki sinulla mitään järkeä ymmärtää avioehtoa.

verran, että mieheni on yrittäjä. Se vaatii multakin kuulkaa välillä hitosti olla yrittäjän puoliso. väitän, että mieheni ei olisi niin menestyvä ilman minua : ) Jokaisen menestyvän miehen takana on nainen, niin meidänkin tapauksessa.

ap

Mieheni menetti avioerossa niin paljon, että kun me menimme yhteen, minulla oli huomattavasti enemmän omaisuutta kuin hänellä. Hänellä sen sijaan oli kaksi lasta toisen naisen kanssa. Lisäksi hän on yrittäjä, joka vastaa yrityksensä veloista koko omaisuudellaan. Olisin ollut päästäni vialla, jos en olisi halunnut avioehtoa.



Niinpä meillä onkin yksipuolinen avioehto: miehellä ei ole avio-oikeutta minun omaisuuteeni, mutta minulla on hänen omaisuuteensa. Emme kumpikaan usko, että hän tulisi koskaan omistamaan enemmän kuin minä, mutta jos niin kävisi, se olisi hänen mielestään ilmiselvästi minun ansiotani ja siksi olisin hänen kuoltuaan oikeutettu tasinkoon.

avióehtoa ei ymmärrä. No ihan miten vaan, kukin tyylillään.

ap

Mutta itse asiaan; meillä ei ole avioehtoa, mutta tarkoitus on tehdä. Rajaamme ehdolla ainoastaan perittävän omaisuuden, sillä vanhempieni omaisuus on kiinteää. Meillä päin on kuulunut kauhujuttuja siitä, miten on jouduttu myymään maita kun talon tyttären erotessa puoliso on vaatinut omia osuuksiaan jne. Samoin esimerkiksi, jos kuolen ja mieheni menee uudelleen naimisiin ja tekee lapsia, en halua että hänen kauttaan sukutilastamme ja maistamme siirtyisi täysin vieraille ihmisille osuuksia. Miehelläni ei ole mitään tällaista vastaan.

Samoin itse en loukkaannu todellakaan, jos mies haluaa rajata minut perintönsä ulkopuolelle. Kyseessä on ainakin minun kohdalla myös sisarusteni aseman turvaaminen esimerkiksi minun kuollessa, eli silloin minun osuuteni menee joko lapsilleni (jos niitä sitten on) tai sisaruksilleni.

Ap ymmärtää tämän ainoastaan itsensä kautta, eikä osaa asettua kenenkään muun asemaan.

lähde nuoremman matkaan. Halveksuu sellaista syvästi.

Sillä on sellaista luonteenlujuutta. Sen osoittaa myös se, että me harrastettiin seksiä vasta hääyönä.

Kiva jos tulee ero ja yrityksen talous menee kuralle sen takia että pitää antaa puolet exälle ja sen nyxälle. Siinä on oma elinkeino kyseessä.



Yrittäjän puolison taloudellinen tilanne voidaan turvata muilla järjestelyillä kuin avio-oikeudella.