Mä en ymmärrä tota avioehtoa. En suostuisi menemään naimisiin,

niin ehkä sinua kiinnostaisi että JOS ukko on paska niin ei menisi erossa tilakin!



En tajua miksi avioehtoa pidetään jonain epäluulona morsianta/sulhoa kohtaan. Sillähän vaan ja ainoastaan pidetään huoli ettei se itselleen tärkeä mene jakoon jos toinen vaikka jättää, ei eron tartte tapahtua tämän avioehdon haluavan puolelta.



Minusta on todella viisasta kirjoittaa mikä on kenen jos on sitä mammonaa.

Ei rakkaus ole syy että jaan omistamani pois sukuun kuulumattomalle. Ajattele nyt itse: hieno sukutila ja sun unelmien mies päättää alkaa homoksi, muuttaa sukupuolensa tai pettää sua jonkun toisen lyylin kanssa. Annat sitten erossa kaiken suvun maat myyntiin? :D

vaimosta tulee sukuun kuuluva. Ei hän ole enää mikään sukuun kuulumaton.

ap

Ehkä jollekin voi olla vaikea tajuta, että joku voi arvostaa perhettään enemmän kuin uraa. Paljon enemmän.

No tästä asiasta lienee turha vängätä enempää. Olen eri aaltopituudella kuin useimmat teistä.

ap

Eihän tässä ollut siitä kyse ollenkaan. Itse kirjoitit, ettet ymmärrä avioehtoa ollenkaan. Miten se liittyy siihen, että arvostaa perhettään enemmän kuin uraa?

Koitapa miettiä hetki sitä, että ihmisiä on erilaisia. Heillä on myös eri tilanteita. Joissain tilanteissa avioehto voi olla paikallaan, eikä sitä lähtökohtaisesti pidä ottaa epäluottamuksen osoituksena.

Kuten tässä ketjussa moni on kirjoittanutkin, avioehdolla voidaan suojata suvussa kulkeva omaisuus tai ennen avioliittoa hankittu omaisuus.

Ja ihan oikeasti, et voi tietää tulevasta. Et voi kontrolloida tulevaisuutta. Et voi tietää lähteekö miehesi jonkun hempukan mukaan viidenkympin villityksen vallassa.

Mun mielestä on hienoa, että miehesi arvostaa perheen eteen tekemääsi työtä siinä määrin, ettei ole vaatinut avioehtoa.

Eli tiivistettynä: Sinulla vaikuttaa olevan mukava tilanne taloudellisesti, ole onnellinen siitä. Älä kuitenkaan tuomitse toisia ja toisten elämäntilanteita.

lähinnä vastauksena numerolle 55.



Mulle se avioehto on epäluottamuslause. En tietenkään voi kontrolloida tulevaisuutta. Enhän voi varmasti sanoa, elänkö enää huomenna. ja kuten sanoin, jokainen tyylillään. En päätä muiden tekemistä avioehdoista, mutta en kuitenkaan ymmärrä niitä huolimatta tässä ketjussa esitetyistä perusteluista.

Ap ei taida tietää sitä tosiseikkaa, että kaikki liitot päättyy joskus - joko eroon tai kuolemaan. Ja avioehdon voi tehdä myös vain toisen varalle näistä.

En ole lukenut tarkkaan kaikkia vastauksia, joten anteeksi jos toistan jo sanottua.

Uskon kaikkiin sopimuksiin, jotka vähentävät pitkittyneiden kiistojen, kiristämisen, karvaiden pettymysten, huijatuksi tulemisen tunteen mahdollisuutta. Olen siis avioehdon kannalla ja meillä on avioehto. Se oli meille selvä asia, vaikka aikamoisia köyhimyksiä naimisiin mennessämme olimmekin. Sopimuksen lähtökohta on tilanteen selkeyttäminen, ei se että joskus vastaisuudessa eroamme.

AP puhuu liitosta. Sekin on sopimus, niinkuin avioehtokin. Ja liittoa säätelee monet muutkin, isot ja pienet sopimukset, lapsiin, velkoihin, arjen pyörittämiseen liittyvät. Kun elämässä on varmaa vain se, että se on epävarmaa ei ole epäluottamuslause suhdetta kohtaan jos tekee avioehdon. Se on mielestäni vain järkevää.

Mutta koska olimme molemmat rutiköyhiä naimisiin mennessämme, niin ei sitä tehty.



Koska nähdäkseni kaikki omaisuus mikä avioliiton aikana kertyy on meidän yhteisen panostuksemme tulos (olipa kumpi tahansa töissä tai kotona lasten kanssa).



Perintöasiat ovat sitten kinkkisempiä.. Toisaalta minulle ja miehelleni ei ole kummoisia perintöjä tulossa, joten en usko niidenkään aiheuttavan ongelmaa.

Olen itsekkin yrittäjän vaimo ja varmasti monet yrittäjien vaimot myös ymmärtävät (ainakin suurin osa)

Miten paljon vaimon täytyy panostaa perheeseen ja lapsiin. Meillä on 5 lasta ja itse olen ollut 10 vuotta kotona ja mies haluaa ja myös itsekkin haluan olla kotona. Näin pääsemme helpommalla.

Mies maksaa osan palkastaan minun nimissä joten eläkekin kertyy.

Näillänäkymin mulla olis mahdollisuus jäädä vielä kotirouvaksi nuorimman lähdettyä kouluun, mutta katsotaan mihin elämä menee.

verran, että mieheni on yrittäjä. Se vaatii multakin kuulkaa välillä hitosti olla yrittäjän puoliso. väitän, että mieheni ei olisi niin menestyvä ilman minua : ) Jokaisen menestyvän miehen takana on nainen, niin meidänkin tapauksessa. ap

toisiinsa kuulumattomia asioita niin railakkaasti. Avioehto on vain avioehto: ei siihen liity mitenkään rakkauden puute, liiton rakoileminen, epäluottamus tai erilliset rahat. Kyseessä on vain avioehto, jonka tekijöillä usein on hyvin rakkaudellinen liitto, jossa on luottamusta ja yhteiset rahat.



Näin meillä. Ja me ollaan yrittäjiä, mies tekee yrityksen työt, minä hoidan kodin. Mutta tulot jaetaan tasan kummallekin. Ja meillä on avioehto, joka koskee ennen avioliittoa hankittua maatilaa, ja joka tulee voimaan vain avioerossa, ei kuolemantapauksessa. Ja avioehto on myös tehty määräaikaiseksi. Avioehdon tarkoitus on ainoastaan turvata se, että maatila säilyy elinkelpoisena myös lapsillemme.



Jos aapee haluat ymmärtää tuota avioehtoa, niin lopeta liittämästä siihen turhaa tunnelatausta. Ja lopeta olettamasta, että avioehto koskee kaikkea elämän aikana hankittua omaisuutta tai kaikkia tilanteita ja loppuelämää.

..en ihan niin mielellään heidän ÄIDILLEEN! Oletko ap myös sitä mieltä, että sukusi rantamökki saisi kernaasti mennä miehesi ex-vaimon hallintaan (jos tilanne olisi sellainen)? Sillä niinhän käy, jos miehesi tai te molemmat kuolette ennen kuin miehen lapset ovat täysi-ikäisiä TAI jos te kaikki, myös ne miehen lapset, kuolevat eikä lapsilla ole perillisiä. Silloin lasten elossa oleva vanhempi perii kaiken.



Mieheni lasten äiti ei mielestäni kuulu lainkaan minun perheeseeni.

mulle tuota tilannetta ei tule, kun on vain yksi mies eikä mitään ex-miestä. Mutta en loppujen lopuksi tekisi edes tuossa tapauksessa avioehtoa. se äiti olisi niiden miesten lasten äiti ja jos minä mieheni kanssa kuolisin, olisi hyvä, että lasten äidilla olisi omaisuutta, että pystyisi hyvin huolehtimaan jälkeläisistään.

joku mietti aikaisemmin myös niitä kauheita tulevia perintöveroja. etten pystyisi niitä, kun perisin miehen puolelta jonkun kartanon. Siinä tapauksessa tietysti myisin kartanon ja maksaisin verot. Se siitä. Olisin onnellinen myös ilman kartanoa.

ap

..en ihan niin mielellään heidän ÄIDILLEEN! Oletko ap myös sitä mieltä, että sukusi rantamökki saisi kernaasti mennä miehesi ex-vaimon hallintaan (jos tilanne olisi sellainen)? Sillä niinhän käy, jos miehesi tai te molemmat kuolette ennen kuin miehen lapset ovat täysi-ikäisiä TAI jos te kaikki, myös ne miehen lapset, kuolevat eikä lapsilla ole perillisiä. Silloin lasten elossa oleva vanhempi perii kaiken. Mieheni lasten äiti ei mielestäni kuulu lainkaan minun perheeseeni.

Hei ap,



Halusin vain sanoa, että on ihanaa että on vielä naisia jotka ajattelevat kuten sinä. Olen kaikesta samoilla linjoilla kanssasi, ja halusin vastata jottei vaikuta siltä että kaikki ovat vain eri mieltä. Todennäköisesti ne jotka ovat samaa mieltä, eivät uskalla sanoa sitä (leimattiinhan sinutkin jo provoksi). Itse ajattelisin tämän johtuvan tästä sairaalloiseksi menneestä kahden työssäkäyvän feministimaailmasta jossa naisen töitä ei enää arvosteta.



Itse aion olla pitkälti kotihengettärenä avioliitossa (solmitaan pian). Miehellä on jonkin verran omaisuutta, mutta on minullakin (vähemmän kyllä). Olen kouluttautunut ja työssäkäyvä, mutta en välttämättä töissä enää kovin pitkään.



Jos tekisimme avioehdon, sehän tarkoittaisi että minun pitäisi koko ajan olla vahvistamassa selustaani mahdollisesti tulevan eron kannalta. Se tarkoittaisi että vaatisin itselleni palkkaa kotihommista, eläkevakuutuksia (yhteisten, paljon toimivampien eläkesuunnitelmiemme sijaan), pitäisin ongelmana sitä että yhteinen kotimme ostetaan miehen rahoilla (koska voin joutua sieltä pois) ym. Yleisesti ottaen; pyrkisin miinoittamaan yhteistä taivaltamme sillä, että vetäisin kotiinpäin, kun ilman avioehtoa olemme aito pari, jolla on yhteiset tavoitteet. Jos rahat ovat erillisiä, niin silloin molempien edutkin ovat erillisiä.



Kiteytettynä: jos meillä olisi avioehto, pelkästään sen olemassaolo jo miinoittaisi parisuhdetta ja estäisi aidon yhteisyyden syntymistä.



Toki sanotte, että olen vain ahne jos yritän puolustaa selustaani noin. Mielestäni en. Mielestäni se on realismia, rationaalista ja ihmisluonnolle ominaista. Te jotka ette sitä myönnä, katsokaa peiliin, olette ihan samanlaisia.



Minunkin mieheni on yrittäjä, ja siinä mielessä toki hänen riskistään tulee myös minun riskini. Jos miehen yritys kaatuu, menee siinä koko omaisuus. Olen itse tukemassa hänen valintojaan, ja olen valmis elämään köyhyydessä jos hänen yrityksensä epäonnistuminen siihen johtaa. Eikö se tarkoita, että myös päinvastainen tilanne saa tulla minun hyväkseni?



Minusta on turha tehdä avioliittolupausta, jos haluaa tehdä siihen varaumia. "Rakastan sinua kunnes kuolema erottaa, paitsi jos petät, muutut juopoksi tai arki ei olekaan ruusuilla tanssimista. Jos en rakastakaan sinua kuolemaan asti, haluan varmistaa selustani."



Onko teillä käynyt pienessä mielessännekään, että avioliiton valinnat ovat omissa käsissänne? Jos kohtelette miestänne hyvin (joo, naisiahan te kaikki ootte, ei tänne miehet kirjottele) niin ei se mies teitä jätä, eikä muutu huonoksi mieheksikään. Jos miestä kohtelee hyvin, niin kyllä sen saman kohtelun saa myös takaisin. Ja jos tämän kiistätte, niin sitten luulen, että ette tiedä mitä se hyvä kohtelu tarkoittaa.



Mainittakoon vielä, että on eri juttu jos mies on jo alunperin väkivaltainen, juoppo, epäluotettava tms. Mutta kyllä se olisi hyvä selvittää jo ennen avioliittoa.



Ap, vaikutat hyvältä tyypiltä... olisi kiva vaihtaa ajatuksia enemmänkin. On niin mukavaa kun kerrankin joku uskaltaa sanoa mitä ajattelee.

sen, että miehesi voi joutua vaikka onnettomuuteen josta tulee otsalohkon vamma joka muuttaa perrsoonallisuuden ihan täysin, mutta jota ei lääketieteellisesti voi todeta.. Tai muten vain pimahtaa ja uhkaa tappaa lapsesi sinun jälkeesi....



Siinä tapauksessa on ihan kiva kun on paperit kunnossa kun on PAKKO erota!!!!!!

Meillä on avioehto ja siinä määrätään lähinnä miten varallisuutemme kanssa käy kun toinen kuolee. Ollaan uusioperhe ja sen takia on tärkeää, kuka perii keneltä. Ei avioehto ole vain erotilannetta varten.

muuttuisi liiton myötä toisenkin omaisuudeksi? Siinä on minusta rakkauden osoitusta, jos ei ole vaatimassa omakseen sitä, mikä ei itselle kuulu. Koska ennen liittoa hankkittu omaisuus ei kuulu kuin hankkijalleen, saati toisen perinnöt..

he tekevät testamentin, jossa heidän perinnöksi jättämänsä omaisuus menee vain tyttärelle ja tämän jälkeläisille, ei naimakaupan kautta sukuun tulleille.

..vai pitäisikö sanoa, että sokea.



"Avioliiton valinnat ovat omissa käsissänne". Juu ihan varmaan ovat. Eikä mitään odottamatonta voi tapahtua...



Jos elämä jotakin on minulle 50 vuodessa opettanut, niin sen, että elämä on todella arvaamatonta. Sattuu asioita, joita ei mitenkään olisi voinut ennustaa. Ihmiset voivat tehdä isojakin suunnanmuutoksia ja nopeastikin.



Nuorten on sitä usein vaikea ymmärtää, kun he ovat vielä rakentamassa sitä ensimmäistä elämäänsä. Sitä, jonka moni heistä hylkää keski-iän kynnyksellä.

Olisikohan sinunkin pitänyt vähän opiskella että et olisi köyhä ja tyhmä?

eli testamentissa voi hyvinkin määrätä, ettei perillisen puolisolla ole avio-oikeutta perittyyn omaisuuteen, sen tuottoon eikä perinnöllä hankittuu omaisuuteen.



Eri asia on jos se perijä haluaa antaa osan puolisolleen, sitä ei kukaan pysty estämään, sama koskee avioehtoakin.

Ei niitä naisten töitä ole KOSKAAN arvostettu, feministit nimenomaan ovat vaatineet enemmän arvostusta naisten jutuille noin yleensäkin.



Joka tapauksessa ymmärrän ap:n pointin siinä mielessä, että toisen ollessa kotona ja panostaessa sillä tavalla yhteiseen perheeseen, on hänellä oltava yhtäläinen oikeus kerääntyneeseen omaisuuteen avioliiton aikana. Kumpikin on tehnyt töitä perheen hyväksi omalla tavallaan.



Tietenkin perintömaat ja -mökit on suojattava avioehdolla, se on selvää.