Hoitaisitteko kehitysvammaisen lapsenne kotona vai laittaisitteko hänet hoitokotiin?

Tuo riippuu paljon lapsen vamman asteesta sekä omasta iästä. Pyrkisin varmaan hoitamaan kotona, jos se on mahdollista, mutta kun itse vanhenee ei enää pysty ja sitten hoitokoti olisi parempi vaihtoehto lapselle ja itselle.

Minä olen 70-vuotias ja minulla on 45-vuotias kehitysvammanen tytär. Hän on ollut koko elämänsä kotona eikä halua mihinkään hoitokotiin. Mies lähti kotoa ja otimme avioeron.

Riippuisi täysin siitä minkä verran pärjää yksinään, koska minun on käytävä töissä. 

Niin kuin joku aiemmin sanoi, riippuu siitä mitä apua tarvitsee ja mikä on oma elämäntilanne.

Niin pitkälle kotona kuin vain mahdollista, riippuen vamman asteesta jos ei lapsi ole aikuisena kykenevä lainkaan huolehtimaan itsestään on jossain vaiheessa ehkä pakko luopua ja luovuttaa lapsi laitokseen, koska itse vanhenee eikä enää jaksa eikä pysty. Mutta lähtökohtaisesti niin kauan kotona omien rakkaiden hoivassa kuin mahdollista. Jotkut vammaiset voivat elää hyvääkin elämää kun oikea lääkitys löytyy. Mutta sitten on taas niitä, jotka ovat niin vaarallisia, että jos nyt joku 2 metrinen 2 vuotiaan tasolle henkisesti jäänyt aikuinen alkaa riehua kotona niin ei siinä vanhemmilla välttämättä ole muita vaihtoehtoja kuin laittaa lapsi laitokseen, jossa ei pääse vahingoittamaan muita. Riippuisi siis täysin siitä kuinka vaikeasta vammasta on kyse, onko lapsi hengenvaarallinen vai onko lapsi sellainen joka tarvii apua, mutta ei ole itse hengenvaarassa tai aiheuta vakavaa vaaraa. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuisi täysin siitä minkä verran pärjää yksinään, koska minun on käytävä töissä. 

Perhettä, jossa on kehitysvammainen lapsi tuetaan monin tavoin. Koulussa on erityisluokkia ja koulun jälkeen iltapäivä kerhoja. Kotiinkin saa monenlaista apua.

Kuten jo mainittu niin riippuu vamman asteesta. Mutta muuten teini-ikä alkaa olemaan sellainen raja missä voi omat voimat viimein mennä. Lasta on vielä helppo ohjata, tarvittaessa fyysisesti, mutta aikuisen kokoinen on jo hankalampi homma. Siihen kun vielä lisää murrosiän hormonihuurut niin nuorta saa vahtia 24/7 ettei tee mitään tyhmää. Panettaa muttei ymmärretä toisten itsemääräämisoikeutta, kuukautiset on ihan hepreaa vaikka kuinka selittäisi, jne

Erityislapsemme siirtyi laitokseen. Käyn häntä jokapäivä katsomassa, mutta lähden pahoillamielin sieltä pois, kun huomaan, että lapsella on ikävä kotiin.

Lievän kehitysvamman omaavat pystyvät elämään melkein kuin tavikset. He tarvitsevat vain tukea ja ymmärrystä. Heidän kuuluu saada elää tavallisissa olosuhteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuisi täysin siitä minkä verran pärjää yksinään, koska minun on käytävä töissä. 

Perhettä, jossa on kehitysvammainen lapsi tuetaan monin tavoin. Koulussa on erityisluokkia ja koulun jälkeen iltapäivä kerhoja. Kotiinkin saa monenlaista apua.

Riippuu vamman asteesta. Jos lapsi tarvitsee 24/7/365 huomiota, niin onpahan aika vaikeaa.

Laitokseen. Mitähän naapuritkin ajattelevat.