Mä en ymmärrä tota avioehtoa. En suostuisi menemään naimisiin,

tarvitse vastata omalla omaisuudellaan.

lähde nuoremman matkaan. Halveksuu sellaista syvästi.

Sillä on sellaista luonteenlujuutta. Sen osoittaa myös se, että me harrastettiin seksiä vasta hääyönä.

Miehesi on sinua reilusti vanhempi, hänellä on kaksi aiempaa lasta.



Menete naimisiin, ostatte talon. Sinä parempituloisena maksat reilusti enemmän taloa. Saat itse perinnön, maksat velat pois.



Mies kuolee. Joudut ostamaan miehesi lapset ulos talosta, he ovat rintaperillisiä ja heillä on siihen oikeus.



Me rajasimme ulos miehen perinnön (kotitalo siskon kanssa) ja minun tulevat perintöni. Minusta on oikein, että mieheni aiemmat lapset perivät isänsä, mutta jos me minun tulevilla perintörahoillani ostamme esim. mökin, ei se heille enää kuulu. Nämä lapset ovat siis jo aikuisia, ja kyllä, meillä on 19 vuoden ikäero!

se on mahdollista.

että rajataan mut hänen perintöosuudestaan ulos. Miehen suku on varakasta ja heillä on nk vanhaa rahaa. Ei ne rahat kuulu millään muotoa mulle. Ihan mielelläni kirjoitin moisen lappusen =)

Eli minä olin tosi nuori kun menimme naimisiin. Olin alle 19v. Ja vaikka olimme olleet jo myös (yllätys-yllätys) yhtäpitkän ajan yhdessä mieheni kanssa, eli sen 4v, niin en silti halunnut ajatella että jos vaikka kuolisin ja mies perisi siitä kesäpaikasta osan, ja ottas uuden muijan ja sekin sit omistas avio-osuuden siitä. Että tässä päästään siihen että JOS haluaa että jokin omaisuus pysyy vain suvussa, niin millään muulla sitä ei voi taata kuin avio-ehdolla. Eikä se tarkoita ettei toiseen luota!

Niinkuin mekin, ajateltiin vain että JOS MINÄ kuolen, niin miten meidän lapset olisivat ainoat perilliset sille, ilman että se menee muille ikään kuin vahingossa. Ei me eroa edes pääasiassa mietitty. Mutta sattui vain niin monta nuoren ihmisen yllättävää kuolemaakin siinä samassa, että kyllä ne pisti ajatuksiin sen että aina voi sattua jotain mitä EI PITÄNYT sattua sille!

Ilman mitään ongelmia me tuohon avio-ehtoon päädyttiin.

Kylähän asioista kannattaa puhua! Ei se kaikille sovi, mutta se on hyvä sopimus jos molemmat ovat siitä kohteesta samaa mieltä. Eli siitä oamisuudesta että kelle se kuuluu. Meilläkin on paljon yhteistä omaisuutta. Ja niissä ei ole ehtoja. Ei sen ehdon tarvi koskea koko omaisuutta.

jos mies vaatisi avioehtoa. Siis sehän tarkoittaa jo heti suhteen alussa sitä, että on epäluottamus. kenties avioero tulossa. enkä ymmärrä, että avioliitossa on omat rahat, minun sohva, sinun pöytä jne.

Eikö kahden ihmisen LIITOSSA kaikki ole yhteistä. Ilot, surut, rahat, kaikki.

Meillä ei ole avioehtoa. En ole koskaan mitään omistanut, mieheni on varakas, mutta meillä on rakkautta. En ole miehen rahojen perään eikä hänkään valinnut minua rahojen vuoksi. Kaikki on yhteistä. Muuhun en suostuisi.

- ei se tarkotia epäluottamusta. TOisella voi esim olla tulossa enemmän perintöä tms, eikä haluta että suvun kartuttama omaisuus menee toiselle suvulle.

(Ai niin - niinhän teillä onkin. )

Avioliitossa muuten avioliittolain muakan molempien puolisoiden omaisuus on puolisoiden omaa - eli ei ole mitään "meidän pöytää " (ellei sitä sitten ole puoliksi maksettu). Vasta erossa /kuolemantapauksessa omaisuutta aletaan jakaa (tämä on minusta vähän hassua, siksi kannatan avioehtoa = siten kaikki pysyy "omana" vaikka erottaisiin ). Eihän sen arjessa tartte näkyä mitenkään mitä kukakin on hankkinut (ei ainakaan meillä näy, ja ehto on).

sehän on ihan realismia että puolet pareista eroaa. Jos mulla olis omaisuutta, vaatisin avioehdon. Enkä loukkaantuisi jos mies sitä vaatisi.

Et taida ap ymmärtää ettei kaikki ole ensimäisessä liitossaan.

- jos puolisolla on lapsia edellisestä liitosta, se mutkistaa pernitöasioita huomattavasti. (Eikä tartte ajatella että eroaa, vaan kaikkihan me joskus kuollaan, ja voi olla siinä vaiheessa jotain väliä mihin sukuun suvun, esim omien vanhempien työllä ja vaivalla hankkimaa pientäkin omaisuutta menee)

Ehto selvittää käytännön järjestelyjä kun elämä yllättää - oli se sitten eron, kuoleman, konkurssin tai jonkin muun asian kohdatessa jolloin olisi muutakin ajateltavaa kuin omaisuudenjako. Varautuminen on järkevää ja vastuullista paitsi itseään, myös puolisoaan ja lapsiaan kohtaan, siis rakkauden merkki! Ei ehto automaattisesti ole ahneen, rahakkaan osapuolen päähänpisto, jonka avulla hypätä tulevaisuudessa nuoremman matkaan.

Niin, eikä minullekaan raha ole maailman tärkein asia. Siitä voi kuitenkin muodostua sellainen jos hoitaa sitä huonosti.

En ymmärrä avioehtoa edes kakkosavioliitossa. En kyllä menisi naimisiinkaan jo perheellisen miehen kanssa. mutta jos nyt teoreettisesti olisi sellainen tilanne, niin en hyväksyisi avioehtoa.



Hyvänen aika, ne kaksi ihmistähän tekevät LIITON. Ei silloinkaan ajatella, että nää on mun keräämiä ja sulle ei kuulu mitään. Kun tehdään liitto, silloin pannaan hynttyyt yhteen ja ollaan siinä.mitä sitten, jos jonkun suvun omaisuus siirtyy puolison lapsille. Voi kauheaa. Itsehän sitä on mennyt LIITTOON miehen kanssa, jolla on lapsia. ne lapset tulevat tottakai liiton perillisiksi. Ei kannata mennä siihen liittoon, jos ei sen vertaa välitä lapsista.



Huomaatteko, että te itse olette rahanahneita. Laskette kaiken, ettette vaan jää tappiolle. miten kylmää.



Kun minä olen kuollut, niin sen jälkeen mua ei vois vähempää kiinnostaa, miten se omaisuus menee. Meneekö minun vanhempieni antama osuus jollekin miehen uudelle vaimolle. minä olen kuollut. Ja jos mieheni löytää uuden ihanan rakkauden, luuotan siihen, että hän varmasti tekee viisaan valinnan myös meidän lasten kannalta. Ja jos tällä uudella vaimolla olisi lapsia, niin eihän he ole yhtään sen vähempiarvoisia kuin meidän yhteiset lapsetkaan.



LIITTO ON LIITTO. Missä teidän luottamus on?

En ymmärrä avioehtoa edes kakkosavioliitossa. En kyllä menisi naimisiinkaan jo perheellisen miehen kanssa. mutta jos nyt teoreettisesti olisi sellainen tilanne, niin en hyväksyisi avioehtoa.



Hyvänen aika, ne kaksi ihmistähän tekevät LIITON. Ei silloinkaan ajatella, että nää on mun keräämiä ja sulle ei kuulu mitään. Kun tehdään liitto, silloin pannaan hynttyyt yhteen ja ollaan siinä.mitä sitten, jos jonkun suvun omaisuus siirtyy puolison lapsille. Voi kauheaa. Itsehän sitä on mennyt LIITTOON miehen kanssa, jolla on lapsia. ne lapset tulevat tottakai liiton perillisiksi. Ei kannata mennä siihen liittoon, jos ei sen vertaa välitä lapsista.



Huomaatteko, että te itse olette rahanahneita. Laskette kaiken, ettette vaan jää tappiolle. miten kylmää.



Kun minä olen kuollut, niin sen jälkeen mua ei vois vähempää kiinnostaa, miten se omaisuus menee. Meneekö minun vanhempieni antama osuus jollekin miehen uudelle vaimolle. minä olen kuollut. Ja jos mieheni löytää uuden ihanan rakkauden, luuotan siihen, että hän varmasti tekee viisaan valinnan myös meidän lasten kannalta. Ja jos tällä uudella vaimolla olisi lapsia, niin eihän he ole yhtään sen vähempiarvoisia kuin meidän yhteiset lapsetkaan.



LIITTO ON LIITTO. Missä teidän luottamus on?





Vielä teoreettista pohdintaa siitä, että jos mieheni häippsisi nuoremman kanssa...



Luultavasti mun ällöttäisi tilanne niin paljon, että musta tuntuisi, että mies ja hänen rahansa ja uusi naisensa ovat niin saastaisia, että en haluaisi mieheltä penniäkään. Jäisin lasten kanssa. Alkaisin tekemään rehellistä työtä ja elättäisin lapseni.

Ei onnelllisuus tule rahasta.



lähteköön mies rahoinensa ja uusine naisine. Ennen pitkää elämä tulisi hänelle opettamaan, mikä oikeasti on tärkeää.

ap

toivon todella, että et koskaan tipahda kovaa ja korkealta. Huomaatko, miten itsekäs olet? MINUA ei kiinnosta, MINÄ menen naimisiin jne. Itselläni on kyse juuri siitä avioehdossa, että turvaan KAIKEN VARALTA sisarusteni aseman.



Tämä on mielestäni sama asia kuin se että maksetaan vakuutuksia? Onhan teillä ne kunnossa;)

Tai jos ei ole, niin sääliksi käy...

ap on selvästi sellainen idealisti jeesustelija

vaikka olin "köyhempi" osapuoli. Eron tullessakaan ei yhtään kaduttanut, vaikka jäin aika tyhjän päälle, koska en ollut rahan takia naimisiin mennytkään enkä erotessanikaan sitä exältä halunnut.



Nykyisen mieheni kanssa meillä ei ole avioehtoa, koska oltiin naimisiin mennessämme ihan yhtä persaukisia, joten kaikki mitä hankitaan, hankitaan yhdessä.

mutta olet kai provo. Ei kukaan nainen ajattele enää, että maksaa elämänsä pillulla ja uhraa uransa hoitamalla miehen lapsia.

että olen tehnyt töitä. Mutta kun lapsemme syntyivät, olen hoitanut heitä kotona vuosia ja aion hoitaa vielä monta vuotta sen sijaan, että hankkisin omaisuutta ja kehittyisin urallani. Tämä on mieheni ja minun yhteinen arvovalinta. En ole siipeilijä, vaan meistä molemmista on hienoa, että mun on mahdollista olla lasten kanssa kotona.

Olis mielestäni aivan törkeää, että mies sulkisi mut pois rahoistaan, kun olen itse luopunut urastani lasten ja perheen tähden.

ap

Ehkä teidät vakuuttaisi, jos mun mies tulisi tänne kirjoittamaan omalta kantiltaan. Mutta hän ei suostu kirjoittamaan tälle palstalle : )



Älkää turhaa säälitelkö mua. Me ollaan oltu onnellisesti naimisissa jo 10 v. Meillä on samat arvot miehen kanssa.

tajuta, että joku voi arvostaa perhettään enemmän kuin uraa. Paljon enemmän.



No tästä asiasta lienee turha vängätä enempää. Olen eri aaltopituudella kuin useimmat teistä.

ap

Muistakaa sekin fakta, että jos avioehtoa ei ole tehty ja tulee tilanne, että omaisuutta aletaan jakamaan.. On ihan turha olla "jalo" ja miettiä, että en minä tuon miehen kartanoita ota itselleni kun en niitä "ansaitse" jne..

Perintö jaetaan lain kirjaimen mukaan ja maksat niistä kuitenkin kalliisti perintöveron -halusit tai et. Jos sulla ei omaa omaisuutta ole, niin aika hankalaan paikkaan itsesi saatoit siinä kohtaa.



Eli avioehto voi suojata sinua myös verohelvettiin joutumiselta.