Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olenkohan pitänyt askari-ikäiseni ihan pumpulissa,
15.02.2010 |
tuli vaan tuosta toisesta ketjusta mieleen, ettei ole edes tullut mieleeni opetuttaa hänellä kotiosoitettaan. Missä menee lapsuuden vaalimisen ja pelottelun raja? Kuinka paljon olette puhuneet 6-vuotiaanne kanssa onnettomuuksista, vaaratilanteista yms?
Poikamme on herkkä, pelkäsi pitkään esim. kynttilän liekkiä. Senkään takia en ole liikoja selitellyt mitä kaikkea voi tapahtua. Poika pohtisi yökaudet kaikkia kauheuksia päässään.
Emme ole myöskään opettaneet soittamaan kännykällä. Se varmaan olisi fiksua hätätilanteiden varalta, vaikka kännykkää emme aio ostaa hänelle vielä pitkään aikaan (tutkimukset eivät suosita kännyköitä pikkulapsille säteilyn takia).
Kokemuksia?
Kommentit (68)
Minä olen lapsille vaan kertonut, että missä me asutaan ja minkänimisellä kadulla (muistaakseni joulukortteja kirjoitellessa, kyselivät samalla mummojenkin osoitteet). En tiedä, mitä eskari osoitteesta muistaa. Kai ainakin kotikuntansa toivottavasti, ja nimensä.
Viime kesänä Puuhamaassa nähtiin infopisteessä eksyksiin joutunut tyttö, jolta henkilökunta kyseli osoitetta ja vanhempien nimiä ym. että saataisiin soitettua vanhemmille. Eipä tyttö muistanut ja tarralapunkin oli onnistunut hävittämään paidastaan. Ei tuo mitenkään silti hätääntynyt ja varmaan vanhemmatkin ennen pitkää löytyivät, mutta tuollaisissa tilanteissa helpottaisi kyllä jos tietäisi sukunimensä ja osoitteensa. Eikä tämäkään mikään heitteillejättötapaus varmaankaan ollut, vahinkoja voi sattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AV-palstalla eskareillakin on etupylly.
Tämä ei ole kirjakieltä. Nopeassa ajatustenvaihdossa käytetään lyhenteitä, ja normaaliälyinen ihminen ymmärtänee asiayhteydestä, kummasta puhutaan, esikoulusta vai esikouluikäisestä.
PS: meilläpäin eskariopettajatkin puhuvat sujuvasti eskareista ja viskareista...
AV-palstalla eskareillakin on etupylly.
Tämä ei ole kirjakieltä. Nopeassa ajatustenvaihdossa käytetään lyhenteitä, ja normaaliälyinen ihminen ymmärtänee asiayhteydestä, kummasta puhutaan, esikoulusta vai esikouluikäisestä.
PS: meilläpäin eskariopettajatkin puhuvat sujuvasti eskareista ja viskareista.
ja tietää oman ja mummolan osoitteet... Ei nyt postinumeroita, mutta katuosoitteet ja numerot osaa kertoa, tyyliin Aataminkatu 2, ja paikkakunnatkin osaa sanoa. Lapset kyllä oppivat vaikka mitä, kunhan vaivautuu opettamaan!
Vähän outoa jos kuusivuotias ei tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kova koulutus edessä syksyllä kun koulu alkaa. Kaverit ei tunnu tykkäävän näistä pumpulissa pidetyistä haalaria käyttävistä arkajaisista. Sorry!
Eikö eskarilaiset saisi enää käyttää haalaria? Tai koululaiset?
olla yksin. Ja silloin hänen ei tarvitse tietää, mikä on kotiosoite tai miten aluehälyyn soitetaan! Ekalla ja tokallakin lapset ovat iltapäivät kerhossa, joten he eivät välttämättä joudu opettelemaan omatoimisiksi. Se kännykän käyttö ja kotiosoitteen opettelu ovat tarpeen sitten vasta, kun lapsi alkaa olla ja liikkua yksin. Ei siis vielä eskari-ikäinen.
Jos lapsi on äidin kanssa kahdestaan kotona ja äiti kaatuu ja lyö päänsä, menettää tajuntansa niin kyllä olisi hyvä osata kännykällä soittaa jo eskari-ikäisen. Ihan vaan esimerkkitilanne, mutta ihan mahdollinen, tai jokin vastaava, esim. mummo saa syädnkohtauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän eskarilainen osoitteensa ja puhelinnumeronsa ja osaa soittaa kännykällä.
Jo n. 3-vuotiaasta olen opettanut miten pitää toimia jos vaikka kotona syttyy tulipalo, joku vieras pyytää mukaan jne. Poika ei ole mitenkää mielestäni traumatisoitunut ja jos oikeasti jotain tapahtuu, todellakin haluan, että hänellä on edes jonkinlainen mielikuva siitä kuinka toimia.
varmasti ihan pian oppii soittamaan mummulleen kun joka päivä soitetaan ja tykkää puhelimessa puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varmasti ihan pian oppii soittamaan mummulleen kun joka päivä soitetaan ja tykkää puhelimessa puhua.
en tiedä miksi.
Mutta tässä siis:
Eli minusta tuntuu aivan mahdottomalta että 6v ei osaa kännykällä soittaa kun meidä 2v:kin varmasti ihan pian oppii soittamaan mummulleen kun joka päivä soitetaan ja tykkää puhelimessa puhua.
olla yksin. Ja silloin hänen ei tarvitse tietää, mikä on kotiosoite tai miten aluehälyyn soitetaan! Ekalla ja tokallakin lapset ovat iltapäivät kerhossa, joten he eivät välttämättä joudu opettelemaan omatoimisiksi. Se kännykän käyttö ja kotiosoitteen opettelu ovat tarpeen sitten vasta, kun lapsi alkaa olla ja liikkua yksin. Ei siis vielä eskari-ikäinen.
Jos lapsi on äidin kanssa kahdestaan kotona ja äiti kaatuu ja lyö päänsä, menettää tajuntansa niin kyllä olisi hyvä osata kännykällä soittaa jo eskari-ikäisen. Ihan vaan esimerkkitilanne, mutta ihan mahdollinen, tai jokin vastaava, esim. mummo saa syädnkohtauksen.
No, olen ollut itsekin aluehälyssä duunissa ja voin kertoa, että sellaista sekavasti mussuttelevaa pikkulasta lähinnä kehotetaan sulkemaan äidin kännykkä ja menemään hakemaan joku aikuinen vahdikseen.
Et arvaakaan, miten paljon sinne tulee sellaisia häirintäsoittoja pikkumussukoilta, jotka on "kotona opetettu", miten hätätilassa soitetaan hätänumeroon!
Oikeassa hätätilanteessa paljon olennaisempi taito on osata mennä naapuriin soittamaan ovikelloa. AIKUISTEN tehtävä on toimia tuollaisissa tilanteissa, pieni lapsi menee ihan toimintakyvyttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olla yksin. Ja silloin hänen ei tarvitse tietää, mikä on kotiosoite tai miten aluehälyyn soitetaan!
Ekalla ja tokallakin lapset ovat iltapäivät kerhossa, joten he eivät välttämättä joudu opettelemaan omatoimisiksi.
Se kännykän käyttö ja kotiosoitteen opettelu ovat tarpeen sitten vasta, kun lapsi alkaa olla ja liikkua yksin.
Ei siis vielä eskari-ikäinen.
ollut yksinolemisesta kyse?
Minusta on hyvä että osaa kotiosoitteen + tietää' vanhemppien kännyjen pikavalinnat + hätänumeron. Ehkä osaa sitten soittaa apua jos äitee vaikka kotona liukastuu + menee ns taju kankaalle. (1-v pikkuveljen ei tartte osata :)
meinaan, ovat töissä vaikka? Ja mites se 1-v pikkuveli pärjää himpessä ihan yksin?
Kai siellä hälyssä voi vähän koittaa sitten selvittää että josko on oikee tilanne?
(Meillä tosin ensisijainen neuvo mahd. hätätilanteessa on ottaa pikavalinnalla isän numero).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvittele tilanne. Hälyyn tulee puhelinsoitto, josta ei kuulu mitään tai lähinnä pienen lapsen hengitystä. Kun yrität kysyä, kuka soittaa, lapsi alkaa jutella jotain epäselvää. Kun kysyt, mistä soitat, lapsi sanoo, että kotoa. Niin siis mistä osoitteesta. "täältä kotoa".
-"Onko jotain hätänä?"
- "juu kun isä on töissä ja mä soitin kun ei ole isää kotona."
- "onko siellä kotona ketään aikuista?" "Äiti on".
- "Pyydätkö äitiä puhelimeen?" "Ei se nyt pääse."
- "Onko äiti kunnossa?" " juu...öö...kun se ei pääse."
- "Onko joku hätänä?" "Ei mulla oo hätä, ei ole pissahätä."
Että tähän tapaan. Ja siis niitä häirintäsoittoja tulee oikeasti ihan hirveesti. Monta päivässä, osa tietysti aikuisten "taskuhälyjä", mutta yllättävän paljon tulee lasten soittoja, ovat joko tahallaan halunneet kokeilla, mitä sieltä vastataan tai sitten vahingossa näpelöivät 112.
Joten opettakaa lasta hakemaan naapurista apua. Jos asutte maaseudulla eristyksissä, niin se on toki hiukan eri juttu. Mutta kaupungin kerrostalossa rapusta löytyy takuulla JOKU aikuinen kotoa.
Onneksi tuo, että äiti kaatuisi keskellä päivää ja menisi tajuttomaksi on melkeinpä lottovoiton todennäköisyyden omaava mahdollisuus.
Et voi olla koko aikaa lapsesi kanssa. Lapsi voi karata ja eksyä. Meinaatko, että lapsesti istuu aina vaan kotona? Ei käy pihalla, kavereilla, on aina näköetäisyydellä jne?
Jep jep, aika raaka totuus sulla on kohta edessä. Tai sitten sulla on TOSI nössö lapsi, tuleva peräkammarin poika.
Kyllä lapsen on silloin hyvä osata soittaa hätänumeroon ja ilmoittaa osoitteensa.
eivät saa ovia auki. Että, jos hätä tulisi, niin kyllä olisi kännykällä käyttöä, silä aikuisia ei saisi haettua avuksi.
Et voi olla koko aikaa lapsesi kanssa. Lapsi voi karata ja eksyä. Meinaatko, että lapsesti istuu aina vaan kotona? Ei käy pihalla, kavereilla, on aina näköetäisyydellä jne? Jep jep, aika raaka totuus sulla on kohta edessä. Tai sitten sulla on TOSI nössö lapsi, tuleva peräkammarin poika.
Totta kai voin. Ja lapseni ovat molemmat niin järkeviä, että ulkoillessaan (juu, eskari-ikäisenä ovat alkaneet ulkoilla yksin tai kaverin kanssa kerrostalomme pihalla) eivät karkaile yhtään minnekään.
Nyt ovat jo molemmat koulussa ja ovat hyvinkin omatoimisia.
En vain näe mitään syytä alle kouluikäistä "karaista" tai väkisin opettaa "itsenäiseksi".
Luuletko SINÄ sen sijaan, että kun mukulasi raijaa joka paikkaan kännykkää ja hortoilee yksin naapurustossa jo pienestä pitäen, hän olisi jotenkin "toimintataitoisempi" ja rohkeampi?
;-D
Tosiasia on, että nuo ns. taidot katoavat hyvin nopeasti jos lapsi joutuu ongelmatilanteeseen. Ja aikuisista haetaan joka tapauksessa heti turvaa - jos omaa ei näy, niin sitten ventovieraasta aikuisesta.
Yrität vain ulkoistaa kasvatus- ja hoitovastuusi ja SE on aika ikävä juttu.
PS: enkä tällä sano, etteikö muut saa varmuuden varoiksi opettaa esikoululaisilleen vaikka sotunumerotkin, se ei ole minun asiani. Mutta sitä en ymmärrä, miksi lapsen pitäisi ehdottomasti osata tuollaisia asioita jo esikoululaisena ja että se olisi jotenkin lapsen "kypsyyden" merkki - SE on naurettavaa.
-13-
Kyllä lapsen on silloin hyvä osata soittaa hätänumeroon ja ilmoittaa osoitteensa.
Minä uskon tuohon aluehälytyskeskuksen työntekijään, lapsi ei oikeasti osaa toimia tuollaisissa tilanteissa.
PS: asumme kerrostalossa ja lapsemme pääsivät rappuun soittamaan naapurin ovikelloa. Sellaisesta olimme jutelleen lasten kanssa kyllä.
-13-
Alue: Aihe vapaa
poikasi on varmasti herkkä pieni ihminen, eikä siinä sen kummempaa.
Meillä lapselle, 5 v., on opetettu vanhempien numerot, jos eksyy meistä esim. kauppakeskuksessa. Kotiosoitteen on oppinut itsekseen, ilman mitään opettelua. Kännyä ei olla opetettu käyttämään eikä ole tullut mieleen 112 opettaminenkaan.