Olenkohan pitänyt askari-ikäiseni ihan pumpulissa,
tuli vaan tuosta toisesta ketjusta mieleen, ettei ole edes tullut mieleeni opetuttaa hänellä kotiosoitettaan. Missä menee lapsuuden vaalimisen ja pelottelun raja? Kuinka paljon olette puhuneet 6-vuotiaanne kanssa onnettomuuksista, vaaratilanteista yms?
Poikamme on herkkä, pelkäsi pitkään esim. kynttilän liekkiä. Senkään takia en ole liikoja selitellyt mitä kaikkea voi tapahtua. Poika pohtisi yökaudet kaikkia kauheuksia päässään.
Emme ole myöskään opettaneet soittamaan kännykällä. Se varmaan olisi fiksua hätätilanteiden varalta, vaikka kännykkää emme aio ostaa hänelle vielä pitkään aikaan (tutkimukset eivät suosita kännyköitä pikkulapsille säteilyn takia).
Kokemuksia?
Kommentit (68)
että osa lapsista saattaa pelätä yllättäviäkin asioita ihan ilman vanhempien pelottelua??
Ihme vastauksia on ap saanut.
Lapsi saattaa nähdä vaikka lapsena jonkun piirretyn, joka aikuisten mielestä on täysin viaton ja harmiton ja säikähtää pikkujuttua siitä. Esim. meillä muutoin hyvinkin reipas lapsi (jonka tv:n katselua on tarkkaan aina vahdittu, ei todellakaan saa katsella ikäisiltään kiellettyjä rainoja) pelkää kaikkia sähköleluja, joissa on ääni. On vaan joskus nähnyt piirretyn, jossa lelut heräsivät henkiin ja alkoivat vainota lasta! Vasta nyt, 10-vuotiaana, sietää puhuvia leluja...
Meillä on kyllä ns. kotikännykkä keittiössä, johon olen hankkinut simmin. siihen voin itse soittaa lapsille kotiin, ja he voivat soittaa minulla painamalla 2 + luuri. Musta on vähän säälittävää, jos 6-v ei tiedä omaa sukunimeään, ei vanhempien nimiä, eikä hajua missä maassa tai kaupungissa asuu.
,(tutkimukset eivät suosita kännyköitä pikkulapsille säteilyn takia). Kokemuksia?
Missä ap sanoi muka, ettei ole kertonut lapselle omaa sukunimeään tai vanhempiensa nimiä tai isänmaataan tai kotikaupunkiaan???
Tässä puhuttiin tarkan kotiosoitteen opettelusta, pahvi!
osaa kuitenkin osoitteensa sekä isän, äidin , veljen ja mummon numerot. Harjoitellaan soittamista ja muutenkin miten toimitaan jos sitten isompana joutuu ongelmiin. Ei meilläkään omaa kännykkää ole. Saattaahan lapsi vaikka tungoksessa tai kaupassa eksyä hetkeksi niin ei tarvi heti panikoida kun tietää miten toimitaan.
Ei meilläkään ole opetettu soittamaan kännykällä. Hätänumeron tietää, se on opetettu "ihan neutraalisti" mitään kauhukuvia maalailematta. Lapsi liikkuu kerrostalon pihapiirissä jonkun verran yksinään. Olen sanonut, että kellekään vieraalle ei saa puhua, tätä sen kummemmmin selittelemättä.
jotka eivät ole vielä koulussa eivätkä kulje yksin?
En vaan kertakaikkiaan tajua miksi ei opettaisi.
Voihan käydä niin että lapsi eksyy vanhemmista vaikka kaupassa käydessä tai jos naapuriin kaverille mennessä kääntyykin vahingossa väärään pihaan ja hätääntyy kun on vieraan näköistä ja vieras aikuinen voi helposti auttaa lasta jos tämä tietää edes jotain perustietoja itsestään ja asuinpaikastaan ja vanhemmistaan.
Kun meillä taas täällä stadissa sanottiin, että KOULUUN mennessä on niiden oppilaiden hyvä opetella osoitteensa, jotka kulkevat yksin. SIIS vasta kouluun mennessä ja VAIN niiden, jotka kulkevat yksin. Ja heillekin pitää se osoite kirjoittaa varmuuden vuoksi reppuun jonnekin, koska hätätilanteessa kuulemma unohtavat sen kuitenkin. PS: meillä on lankapuhelinkin, mutta kaikilla tietysti sellaista ei ole. Lapsemme ovat nyt jo kaikki koulussa (3. ja 1. luokalla), alaluokilla alle puolella oli lapsilla kännykkä. Ei siis edes koulussa kaikilla.
siitä olisi haittaa. Vaan että se ei ole tärkeää osattavaa. Että sen ehtii hyvin myöhemminkin.
Ja silloin siitä on minusta haittaakin, jos se opetetaan lapselle uhkakuvien kautta. Se ei tietenkään ole tarpeen, mutta jotkut lähtevät siitä, että asia opetetaan juuri siinä aika pelottavassa muodossa, että "sinä voit eksyä ja sen takia sinun on hyvä osata kotiosoitteesi".
että joskus on esim. isovanhempien kanssa kaksin. Vaikka isovanhemmat ovat vasta kuusikymppisiä ja hyväkuntoisia, jotain yllättävää voi joskus sattua, sattuu kaikenlaista nuoremmillekin. Juuri oli lehdessä juttu äidistä, jolle tuli yllättäen aivoverenvuoto ja meni tajuttomaksi kaatuen vauvansa päälle.
Se kännykän käyttö ja kotiosoitteen opettelu ovat tarpeen sitten vasta, kun lapsi alkaa olla ja liikkua yksin.
Ei siis vielä eskari-ikäinen.
Meillä on kyllä ns. kotikännykkä keittiössä, johon olen hankkinut simmin. siihen voin itse soittaa lapsille kotiin, ja he voivat soittaa minulla painamalla 2 + luuri.
Musta on vähän säälittävää, jos 6-v ei tiedä omaa sukunimeään, ei vanhempien nimiä, eikä hajua missä maassa tai kaupungissa asuu.