Olenkohan pitänyt askari-ikäiseni ihan pumpulissa,

on puhuttu ihan siksi, että poika (5v) on itse tosi kiinnostunut asiasta ja ihailee palomiehiä ja asiasta on puhuttu myös päiväkodissa.

Samasta syystä jonkun verran on puhuttu myös kolareista jne. Mutta en minäkään varta vasten ole kaikkia kauheuksia esitellyt, mitä voisi tapahtua.

Se on puhuttu, että 112 soitetaan, jos on hätä, ja se on opetettu myös päiväkodissa, joten se voisi ehkä jopa tosi tilanteessa häneltä onnistua.

tuo nyt kovin järkevää vaalimista ole, mitä jos poika eksyy jossain tilanteessa jonnekin, eikä edes osaa sanoa missä asuu? Tai on kotona äidin kanssa ja äiti saa aivoverenvuodon, poika ei tiedä yhtään mitä tehdä, ei osaa soittaa edes isälle?

Kyllä ton ikäsen pitäis vähintään oma osotteensa tietää ja ainakin yks tärkee puh numero.



Jod poiks pelkää noinkin pieniä asioita kuin kynttilän liekki, niin katsoisin peiliin.

Kyllä ton ikäsen pitäis vähintään oma osotteensa tietää ja ainakin yks tärkee puh numero. Jod poiks pelkää noinkin pieniä asioita kuin kynttilän liekki, niin katsoisin peiliin.

mielestäni ole pelotelleet häntä asialla, eikä pikkuveljensä ole tuollaisista millänsäkään. Uskoisin, että on luonnekysymys. 6-vuotias on myös aina tosi tietoinen, jos vaikka hellalla kiehuu jokin, ja olemme kaikki olohuoneessa. Silloin hän tyypillisesti sanoo minulle tai isälleen, että eikö pitäisi mennä vahtimaan kattilaa.

Niin ja en tarkoittanut, että puhelimen käytön ja osoitteen opettaminen olisi pelottelua, tunnustanpahan vaan, että on jäänyt tekemättä. Näin saa hyvää perspektiiviä, kun kyselee muilta. Omille toimilleen tunnetusti sokeutuu.

Olisiko mulle muuta kotiläksyä? :)

ap

pelotteluun?

Meillä eskari-ikäinen tietää katuosoitteen, mutta ei kyllä numeroa.



Olen opettanut, että tulipalon sattuessa juostaan ulos, eikä saa mennä mihinkään tulta piiloon.

Ja että jos äidille sattuisi jotain pitää soittaa 112 ja kertoa nimensä ja mitä tapahtui.



Meilläkin herkkä poika, mutta minusta on parempi kertoa faktat (ilman mitään uhkakuvan luomisia) se antaa ennemminkin lapselle turvaa kun on selkeät ohjeet tilanteeseen

ei ole tullut mieleenkään, että jo pitäisi kun eipä juuri ilman meitä missään liiku. Kännyä ei osaa käyttää, ei ole sekään tullut mieleen että jo pitäis. Ihan tavallinen poika, reipas ja puhelias. Ehkä sitten johtuu siitä kun on etupäässä kotihoidossa. Kouluikäiselle nuo onkin jo hyviä taitoja, mutta ei kai tässä vielä hätä.

kuulostaa kyllä todella neuroottiselta ja ahdistuneelta, koko ajan on tietoinen kaikista kauheuksista mitä voi sattua. Onko teillä jotenkin pelkoa luova ilmapiiri? Teettekö ison numeron kaikista vastoinkäymisistä? Nuo pelot tod.näk. vain lisääntyy kun hän kasvaa ja kehittää itselleen lisää neurooseja.

Kova koulutus edessä syksyllä kun koulu alkaa. Kaverit ei tunnu tykkäävän näistä pumpulissa pidetyistä haalaria käyttävistä arkajaisista. Sorry!

olla yksin. Ja silloin hänen ei tarvitse tietää, mikä on kotiosoite tai miten aluehälyyn soitetaan!



Ekalla ja tokallakin lapset ovat iltapäivät kerhossa, joten he eivät välttämättä joudu opettelemaan omatoimisiksi.



Se kännykän käyttö ja kotiosoitteen opettelu ovat tarpeen sitten vasta, kun lapsi alkaa olla ja liikkua yksin.



Ei siis vielä eskari-ikäinen.

mutta minusta muuta tärkeää ei ole kuin se, että muistaa hätätilanteessa oman nimensä sekä äidin ja isän nimen ja oman kotikaupungin. Niiden perusteella jokainen aikuinen osaa auttaa lasta.

Eikö edes omalla pihalla? Ehkäpä opettelu olisi tarpeen, pian alkaa koulu. Enkä siis tarkoita että pitäisi juoksennella omalla pihallakaan miten sattuu, ikkunasta voi aina katsella..=)



Iltapäivisin monella onnistuukin hoito, kun on ipkerho, mutta entä aamulla?



Niin ja eihän siitä osoitteen tietämisestä mitään haittaa ole! Jos vaikka sattuu lapsi joskus karkaamaan (koskaan ei voi tietää), niin eihän se haittaa jos osaa sanoa, missä asuu!

mutta mitä jos kotona oleva vanhempi saa sairaskohtauksen ja lapsi ei tiedä kuinka toimia tilanteessa. jos ei osaa edes puhelinta käyttää, niin aika vaikea on apua saada...

Nimenomaan varmaan sen takia että saa soitella sitten omalla puhelimellaan missä ollaan. En ole ikinä käskenyt jäädä vaan on halunnut. osaa kyllä osoitteen ja nyt oli 11.2.päivänä eskarissa selitetty hätätilanteita ja numeroita jne.

myös tulta (takassa esi). En vaan todellakaan tiedä, mitä peiliin katsominen siinä asiassa auttaisi. Hän on neljästä lapsesta toiseksi nuorin. Isommat on 11 ja 8, nuorin on 3. Eikä kukaan noista muista ole vastaavalla tavalla herkkä ja pelokas, vaikka kasvuympäristö on niin sama kuin nyt voi vaan olla. Ihmiset, myös lapset ovat vaan erilaisia.

Eikö edes omalla pihalla? Ehkäpä opettelu olisi tarpeen, pian alkaa koulu. Enkä siis tarkoita että pitäisi juoksennella omalla pihallakaan miten sattuu, ikkunasta voi aina katsella..=) Iltapäivisin monella onnistuukin hoito, kun on ipkerho, mutta entä aamulla? Niin ja eihän siitä osoitteen tietämisestä mitään haittaa ole! Jos vaikka sattuu lapsi joskus karkaamaan (koskaan ei voi tietää), niin eihän se haittaa jos osaa sanoa, missä asuu!

EIKÄ varsinkaan yksin ulkona, jos karkailee noin vain.

Meillä eskari-ikäinen saa olla yksin ulkona, mutta silloinhan minä olen kuitenkin kotona ja hän voi niin ollen aina halutessaan tulla hakemaan minulta apua.

Eli oikeastaan ei silloinkaan ole yksin.

PS: mitä tulee onnettomuustilanteisiin, niin hohhoijjakkaa. En ala koulia vielä 5-6 -vuotiasta sellaisten varalta, semminkin kun eivät sellaiset opit tuppaa isompienkaan päässä pysymään, jos OIKEA hätätilanne tulee. Sellaisen sattuessa poliisi tarkistaa lapsen nimen perusteella sen kotiosoitteen muutamassa sekunnissa.

eikä osaa soittaa puhelimella. Ei ole tullut mieleen että tarvitsisi näitä taitoja/tietoja joten ei ole tullut opetetuksi.



Ei ole koskaan yksin kotona eikä edes kahdestaan vanhemman kanssa (iso perhe). Koti- tai naapurin pihallakaan ei tarvi puhelinta eikä varmaankaan eksy :)

Eikö edes omalla pihalla? Ehkäpä opettelu olisi tarpeen, pian alkaa koulu. Enkä siis tarkoita että pitäisi juoksennella omalla pihallakaan miten sattuu, ikkunasta voi aina katsella..=) Iltapäivisin monella onnistuukin hoito, kun on ipkerho, mutta entä aamulla? Niin ja eihän siitä osoitteen tietämisestä mitään haittaa ole! Jos vaikka sattuu lapsi joskus karkaamaan (koskaan ei voi tietää), niin eihän se haittaa jos osaa sanoa, missä asuu!

No ei siitä haittaa ole, jos osaa osoitteen, muttei mitään hyötyäkään, välttämättä.

Minusta kuulostaa aika kauhealta, että lapsi olisi tuolla lailla tuuliajolla eskari-ikäisenä. Hirveän pienen lapsen annetaan hortoilla kadulla ja luotetaan siihen, että osaahan se osoitteensa.

Mitä sitten vaikka osaakin? Tuskin osaa kotiin silti kävellä, jos oikeasti eksyy. Silloin tarvitaan jo poliisia hätiin ja poliisi selvittää sen kotipaikan varmaan muutenkin.

PS: ainakaan meillä ei lapset lähde yksin kouluun. Eikä ainakaan eskariin. Eskari-ikäisistähän tässä puhuttiin ja syksyyn on vielä aikaa.

että eskari-ikäisen pitäisi ruveta harjoittelemaan kotona yksin olemista. Meillä eskari on joskus halunnut jäädä (lähi-)kauppareissun ajaksi kotiin ja pärjää hienosti myös koiran pissatuksen (max. 15 min) ajan yksinään. Hän osaa myös soittaa kännykällä (on omakin kännykkä, kuten lähes kaikilla kaveripiirissään) ja tietää nimensä, vanhempiensa nimet ja kotiosoitteensa. Eri asia sitten on, osaisiko/uskaltaisiko hätätilanteessa kertoa niitä kenellekään...

että eskari-ikäisen pitäisi ruveta harjoittelemaan kotona yksin olemista. Meillä eskari on joskus halunnut jäädä (lähi-)kauppareissun ajaksi kotiin ja pärjää hienosti myös koiran pissatuksen (max. 15 min) ajan yksinään. Hän osaa myös soittaa kännykällä (on omakin kännykkä, kuten lähes kaikilla kaveripiirissään) ja tietää nimensä, vanhempiensa nimet ja kotiosoitteensa. Eri asia sitten on, osaisiko/uskaltaisiko hätätilanteessa kertoa niitä kenellekään...

Kun meillä taas täällä stadissa sanottiin, että KOULUUN mennessä on niiden oppilaiden hyvä opetella osoitteensa, jotka kulkevat yksin. SIIS vasta kouluun mennessä ja VAIN niiden, jotka kulkevat yksin.

Ja heillekin pitää se osoite kirjoittaa varmuuden vuoksi reppuun jonnekin, koska hätätilanteessa kuulemma unohtavat sen kuitenkin.

PS: meillä on lankapuhelinkin, mutta kaikilla tietysti sellaista ei ole. Lapsemme ovat nyt jo kaikki koulussa (3. ja 1. luokalla), alaluokilla alle puolella oli lapsilla kännykkä. Ei siis edes koulussa kaikilla.

mun mielestä lapselle kuuluu opettaa puhelimen käyttöä, kun se alkaa häntä itseään kiinnostaa. samalla tavalla puhutaan muista asioista silloin kun ne lasta kiinnostavat. meillä on juuri 6 vuotta täyttänyt poika joka osaa varmaan jotenkin kertoa missä asuu. soittaa ei osaa. onnettomuuksista ja vaaroista ollaan keskusteltu aika paljon viime aikoina kun tuntuu tällä hetkellä poikaa kiinnostavan.