Mistä näkee, ettei sosiaalisesti vastaa akateemista koulutustasoaan?

[quote author="Vierailija" time="12.02.2010 klo 11:03"]

Listataanpa tähän merkkejä, joista näkee, että vaikka ihminen on hyvin koulutettu ja ehkä menestyvä työelämässä, on hän kuitenkin sisimmässään alempaa keskiluokkaa.

[/quote]

Jos on sujut luokkansa kanssa, tekee mitä tykkää, eikä osta tai tee jotain, koska niin muka kuuluu tehdä.

Kuka näitä aloituksia keksii? Akateemin kotiäiti, jonka duuni on siivousfirmassa vai...?

No minä. En tajua tätä akateemisuuden palvontaa täällö, koska olen kasvanut ympäristössä jossa akateemisuus on noloa ja hyödyttömänä pidettyä. Kulttuuriakin harrastan vähän vain vaivihkaa koska sama koskee sitä. Mulla nyt sattuu olemaan tällaisia outoja kiinnostuksen kohteita. En myöskään ihan sopeudu niiden joukkoon, joille akateemisuus ja korkeakulttuuri ovat itsestäänselvyyksiä. Enkä ole omalla sarallani ollut tämän vuoksi niin kunnianhimoinen kuin olisin voinut olla.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2010 klo 11:08"]

selvä merkki. Ja se, että jos jossain perheessä ei katsota telkkaria, mutta sen sijaan luetaan, pelataan lautapelejä ja muuta vastaavaa paljon, niin sitä pidetään jotenkin teeskentelynä ja tarkoituksellisena elämän hankaloittamisena. Ei voida tajuta, että jotkut ihan oikeasti voi olla sisäisestikin sivistyneitä. Eikä pelkästään naapureille näyttämisen takia.

Meillä pelataan paljon yhdessä, koska se on hauskaa ja koska se on lapsille kehittävämpää (niin sosiaalisesti kuin älyllisestikin), kuin tv:n katsominen.

Ok. Oma mies on tosi sivistynyt ja lukenut ja tietää helvetisti ja osaa helvetisti, ja väittää sivistyksensä ja muistinsa syyksi telkkaria.

(arvostettu yliopistotutkinto hänellä, ja hyvä yleissivistys, eivät duunarivanhempansa pelanneet hänen kanssaan, jos olivat lapsen kanssa, niin työn merkeissä, eli kattoremppaa ja metsänistutusta)

Itse katsoin lähinnä dallasin ja mun yleissivistys on huono. En siis muista asioita esim. historiasta enkä tajua politiikkaakaan hyvin.

Ei vastaa sosiaalisesti akateemista koulutustasoaan? Akateemisesta koulutuksesta huolimatta en jostain syystä saa lainkaan otetta tuohon otsikkoon ja sen välittämään ajatukseen. Onko olemassa edelleen joku kaava, jonka mukaan on toimittava, jos on tietyntasoinen koulutus. Mihin luokkaan kuuluvat amiksen käyneet ja alallaan erinomaisesti menestyneet? Entä mihin luokkaan amk:n käyneet, joilla on alempaa akateemista tutkintoa vastaava koulutus? Entä miten luokitellaan eri alojen koulutetut akateemiset? Aina silloin tällöin iltapäivälehdet pyytävät listaamaan arvostetut alat ja ammatit. Keulilla, mutta myös häntäpäässä, on akateemisen koulutuksen saaneita.

En tunnista itseäni noista ekasivu määritelmistä; enempää en jaksanut lukea. En pelaa lautapelejä, en käy konseteissa, teatterissa sentään joskus, teen käsilläni kaikenlaista, mikä ei liity millään tavalla ammattiini, luen intohimoisesti, katselen aika paljon telkkaria ja kuuntelen päivisin radiota (ihan Radio-Suomea ja paikallisradiota, hyi, hyi!) ja seuraan siten aikaani, harrastaisin liikuntaan enemmänkin, jos terveys sallisi, seuraan keskustelupalstoja ja heitän aina välillä oman kommenttini sekaan, juon kahvia (pikkusormi ei todellakaan sojota mihinkään suuntaan!) ... 

Eiköhän ihmisen käyttäytyminen ja toiminta kumpua ennemminkin taustasta kuin pelkästä koulutuksesta. Vanhemmiten olen alkanut ymmärtää isoisäni asennetta ja paheksuntaa, kun lähdin yliopistoon. Ylioppilastutkinto oli ihan ok, mutta sitten olisi pitänyt mieluiten pyrkiä esimerkiksi sairaanhoitajaksi (ei tullut pieneen mieleenikään!) tai vaikkapa pankkiin töihin. Yliopisto ei vanhan miehen mielestä ollut tarkoitettu tavallisten ihmisten lapsille. Sinnehän menivät vain pappien, lääkärien ja nimismiesten jälkeläiset, ei työläisten mukulat. Kyllä isoisä lopulta hyväksyi koulutukseni, kun hänelle selvisi, mille alalle aioin eikä näyttänyt siltä, että minusta tulisi typerä herrankekkula, vaan muistan taustani enkä häpeä sitä. 

[quote author="Vierailija" time="12.02.2010 klo 11:07"]

selvä merkki. Ja se, että jos jossain perheessä ei katsota telkkaria, mutta sen sijaan luetaan, pelataan lautapelejä ja muuta vastaavaa paljon, niin sitä pidetään jotenkin teeskentelynä ja tarkoituksellisena elämän hankaloittamisena. Ei voida tajuta, että jotkut ihan oikeasti voi olla sisäisestikin sivistyneitä. Eikä pelkästään naapureille näyttämisen takia.

[/quote]

Höpö höpö, miksi lukeminen on muka eri asia kuin TV katsominen ? Tällainen on yleensä vanhempien ihmisten "uskomus".  Tv katsominen on huonosta kun ei itsekään ole pienenä katsonut (kun TV,stä ei tullut silloin mitään!!!)

Ei kirjojen lukeminen todellakaan ole mikään sivistyksen merkki.  Joku vain kuvittelee niin kun itse lukee

Mä varmaan olen otdikossa mainittu tapaud, koska en tohtorituntkinnosta huolimstta edes ymmärrä kysymystä. Enkä sen puoleen kyllä vastauksiakaan (kulttuurinen ja sosiaalinen on ainakin aika jännästä ymmärrettyjä)

Lisäksi mua ihmetyttää, että joku on viitsinyt nostaa näin ikivanhan ketjun. Miksiköhän?

Olen akateemisesta perheestä ja itse kohta valmis otm. En harrasta teatteria, oopperaa tai mitään muutakaan "sivistynyttä". Ei ole ikinä ole kiinnostanut, eikä tule kyllä kiinnostamaankaan. Menen paljon mielummin katsomaan romurallia tai jääkiekkoa. Perjantai iltana menen myös mielummin rehellisesti vetämään perseet, kuin lipittämään viiniä johonkin hienostoravintolaan. Voin aivan hyvin istua kallion kuppilassa jauhamassa elämänmenosta paikallisten hampuusien kanssa. vvimeeksi joskus parikymppisenä olin oopperassa ja oli kyllä puuduttava kokemus.

Olen kuitenkin ihan sivistynyt, pukeudun tyylikkäästi ja omaan hyvät käytöstavat. En ole kuitenkaan materialisti eivätkä statusesineet merkitse minulle mitään. Joskus itselleni tulee myötähäpeä, mikäli jonkun on tarve tuoda esille tiettyä vaatemerkkiä, kelloa, autoa tms.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 11:27"]

Olen akateemisesta perheestä ja itse kohta valmis otm.

Olen kuitenkin ihan sivistynyt, pukeudun tyylikkäästi ja omaan hyvät käytöstavat. En ole kuitenkaan materialisti eivätkä statusesineet merkitse minulle mitään. Joskus itselleni tulee myötähäpeä, mikäli jonkun on tarve tuoda esille tiettyä vaatemerkkiä, kelloa, autoa tms.

[/quote]

No, tuossahan se juuri tulee! Jos on "oikeasti" akateemista luokkaa (myös muuten kuin koulutuksensa perusteella), niin status-symbolit yms. materialla pröystäily EI todellakaan kuulu intresseihin. Varmin merkki alaluokkaperäisestä nousukkaasta on juuri tuo merkkivaatteiden esittely ja materian palvonta. Aidosti sivistynyt ja akateemisen taustan omaava ihminen on useimmiten enemmänkin semmoinen "köyhäilijä" tai "ekoilija" ja pukeutuu, sekä pukee lapsensa, pikemminkin nuhjuisesti kuin tip-top. Kaikki tuntemani perheet, joissa vaatteet, autot yms. ovat aina viimeisen päälle tyylikkäitä, ovat alaluokkataustaisia.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2010 klo 11:17"]

sivistynyt. Kukin voi olla, mitä haluaa. Mutta kiinnostavaa vaan se, että joistakin näkyy, että pinnan alla ei olekaan niin sivistynyt kuin koulutuksen ja työn perusteella haluaa ehkä näyttää.

[/quote]

Jostain syystä (en meikkaa enkä värjää pitkää tukkaani) minua pidetään aina automaattisesti alemman luokan edustajana ja välillä tunnen myötähäpeää kun esim. Myyjä haluaa hieroa kauppoja kanssani tyyliin "Tässä olisi rouvalle komea palttoo". Olen alle 50v ja minulle voi puhua kuin normaalille ihmiselle!

84 joka kirjoitti nousukasmaisista isästä ja appiukosta,mulla ihan samanlaiset!Isäni tittelinkipeys sairasta.anoppi samanlainen paitsi ei ole pöhnässä.hän tuhahtelee putoukselle ja naistenlehdille ja kuikuilee kristalliastioidensa takaa vihaisena klassisen soidessa.olen niin allerginen noille vanhoille pöyhistelijöille!

Mulla on hyvä ammatti ja akateeminen koulutus. Vanhemmillani sen sijaan ei ole mitään koulutusta, ihan perusduunareita, isä lisäksi alkoholisti.

Miten taustani näkyy minussa?

No ensinnäkin, en osaa käyttäytyä mitenkään "elegantisti" missään tilaisuuksissa. Ihan hirveää kun pitäisi tietää missä järjestyksessä jossain viiden ruokalajin illallisella käytetään haarukoita yms. Olen jätkämäinen kovaääninen rökeltäjä, nojaan pöytään kyynärpäillä, juon liian nopeasti lasit tyhjäksi ja en osaa käyttää haarukkaa hienosti "nurin päin". Lisäksi huumorintajuni on todella mautonta ja käyttäydyn (useimmiten vahingossa) todella tahdittomasti. En osaa vastaanottaa kohteliaisuuksia, vaan nauran sanojalle päin naamaa.

En osaa meikata ja pukeutua tyylikkäästi, tukkani on aina ihan hirveä vaikka tekisin sille mitä. Hikoilen paljon ja naamani on rasvainen ja punainen. Jos kengissä on vähänkin korkoa, kävelen polvet koukussa. Lisäksi rintani ovat isot, mikä tekee minusta vähemmän vakavasti otettavan.

Vihaan kaikkea tylsyyttä, kuten balettia, oopperaa, venäläisiä klassikoita ja kolme väriä -leffoja. Tykkään Walking Deadista, True Bloodista, Breaking Badistä jne. ja luen Kaari Utriota. Kiroilen.

Lapseni kulkevat likaisissa ja rikkinäisissä Ciraf-vaatteissa tukka takussa ja meillä syödään makaronia ja jauhelihaa vähintään joka toinen päivä.

Että silleen!

101, olet suunnilleen kuin minä! Jos jätetään tuo kovaäänisyys pois.

Ei osaa käyttää veistä ja haarukkaa oikein, vaan kuvittelee, että hyvät pöytätavat ovat sitä, että kaikki (paitsi keitot tietenkin) syödään veistä ja haarukkaa käyttäen.

On sitä mieltä, että lapsi saa nimen kasteessa, tai että "ainakin meidän lapset sai, kerta me niin päätettiin".

Luulee, että "etunimi" tarkoittaa vain etunimistä ensimmäistä.

ja kaikki tekniset vimpaimet pitää olla, kun ne vaan on niin siistejä.

selvä merkki. Ja se, että jos jossain perheessä ei katsota telkkaria, mutta sen sijaan luetaan, pelataan lautapelejä ja muuta vastaavaa paljon, niin sitä pidetään jotenkin teeskentelynä ja tarkoituksellisena elämän hankaloittamisena. Ei voida tajuta, että jotkut ihan oikeasti voi olla sisäisestikin sivistyneitä. Eikä pelkästään naapureille näyttämisen takia.

alemman sosiaaliluokan mukaisesti, vaikka olen akateeminen ja keskikorkeaa keskiluokkaa.

selvä merkki. Ja se, että jos jossain perheessä ei katsota telkkaria, mutta sen sijaan luetaan, pelataan lautapelejä ja muuta vastaavaa paljon, niin sitä pidetään jotenkin teeskentelynä ja tarkoituksellisena elämän hankaloittamisena. Ei voida tajuta, että jotkut ihan oikeasti voi olla sisäisestikin sivistyneitä. Eikä pelkästään naapureille näyttämisen takia.

Meillä pelataan paljon yhdessä, koska se on hauskaa ja koska se on lapsille kehittävämpää (niin sosiaalisesti kuin älyllisestikin), kuin tv:n katsominen.

Enää ei riitä siis edes se, että on akateeminen kun pitäis olla vielä sisäisesti sivistynytkin.. Vaikeaksi menee.

kertovat aidosta sivityksestä: lukeminen, teatteri, konsertit, taide, musiikki (myös klassinen).



Junttiperheet käy vaan jossain Monster Jameissa.