Mistä näkee, ettei sosiaalisesti vastaa akateemista koulutustasoaan?

tällaisista aloituksista. Vähän sama kuin että hermostuu 'listatkaa lähiönimiä' -jutuista. Taitaa osua liian lähelle?

enkä luokittele ihmisiä minkään mukaan, elä ja anna toisten elää on hyvä ohje, pidän mielessä myös että se mikä vahvalle ihmiselle on huvittavaa voi olla pelottavaa tai nöyryyttävää heikommalle. En arvostele lapsia, ja kiitän aina kun siihen on vähänkin aihetta. Huolehdin omista asioistani, yritän aina olla positiivinen, ja löytää kaikesta hyvää.

MIKSI te mietitte tällaista asiaa ylipäätään? Siis miksi on niin tärkeää se mihin luokkaan kuuluu? Ja miten voi oikeesti erotella AKaTEEMISEN ja TAVIKSEN?? Suuri osa akateemisistahan on ihan taviksia. Mun mielestäni koko asetelma on typerä. Ja pinnallinen.

Enemmänkin ratkaisee mielestäni ihmisen kyky rakastaa. Tunneäly. Kyky ottaa toisia huomioon, arvostaa itseään ja muita IHMISINÄ. Nämä taidot ei ole nykyään arvossaan, niiden taitaminen ei kysy mitään luokkaa vaan on elämänkatsomuskysymys. Ilmankos tää maailma menee niin hulluksi, kun ihmiset arvottaa toisiaan jonkun kastijärjestelmän mukaan. Kuvitellaat et ollaan niin hienoja ja ihmeelllisiä, todellisuudessa eletään varmaan suomen kansan alhaisimpia, typerimpiä aikoja.

Pakko saada edes jotenkin luokitella toiset ihmiset jollain tapaa huonommaksi kuin itse on. Pakko saada päteä jollain, olkoon se nyt sitten akateemisuudella.

Tämä minua ehkä eniten tökkii suomalaisuudessa, ja tämä on varmasti yksi syy yleiseen pahoinvointiin Suomessa ("alempiarvoiset" ja heidän lapsensa saavat sitten tuntea nahoissaan tämän, joka tulee ilmi kaikenlaisena kiusaamisesa). Kaikki asenteethan lähtee kotoa.

AV on alkanut järjestää meille kunnon luokkaeroja. Kohta varmaan kastimerkit ottaan.



Ja ihan tahalleen kirjotan virheillä tai ilman

tällaisista aloituksista. Vähän sama kuin että hermostuu 'listatkaa lähiönimiä' -jutuista. Taitaa osua liian lähelle?

ja duunaireiden mollausketjua toisilta akateemisilta?

kun ei tarvitse miettiä, onko tuo nyt sisältäkin akateeminen:)

Olo ja elo on niin helppoa duunarina ulkoisesti ja sisäisesti. Kunhan elää vain omaa elämää ja sillä selvä välittämättä muiden mielipiteistä.

muuta tekee ja en edes koskaan mieti vieraista ihmisistä, että mitä he ovat ammatiltaan tai mitä kouluja ovat käyneet.

Ehkä minä kuulun juuri sen vuoksi tuohon sosiaalisesti alempaan luokaan, kun en jaksa vatvoa muiden tekemisiä.

Joku tavis tai akateeminen voisi nyt analysoida mullekin, miksi viime aikoina on ollut täälläkin niin paljon aloituksia liittyen luokkajakoon? Ensin puitiin eri kastien tunnukset 70-luvulta, sit siirryttiin tälle vuosituhannelle, nyt tämä.

Mä ihmettelen MIKSI te mietitte tällaista asiaa ylipäätään? Siis miksi on niin tärkeää se mihin luokkaan kuuluu? Ja miten voi oikeesti erotella AKaTEEMISEN ja TAVIKSEN??

enkä luokittele ihmisiä minkään mukaan, elä ja anna toisten elää on hyvä ohje, pidän mielessä myös että se mikä vahvalle ihmiselle on huvittavaa voi olla pelottavaa tai nöyryyttävää heikommalle. En arvostele lapsia, ja kiitän aina kun siihen on vähänkin aihetta. Huolehdin omista asioistani, yritän aina olla positiivinen, ja löytää kaikesta hyvää.

taidon omaava akateemikko on ylintä kastia.



Kysyykö joku tällaista ihan tosissaan, tai vielä: kiinnittääkö joku tällaisiin ihan tosissaan huomiota?

te sitten kieltää lapsianne katsomasta tv:tä ja pelaamasta pleikkaria, kun he kasvavat ja ovat teini- iässä? Koska eihän samassa perheessä voi olla sivistyneitä akateemisia vanhempia ja juntteja tulevia duunarilapsia.

Ja sen vuoksi ON mielenkiintoista keskustella siitä. Kiitos ap:lle!



Mutta itse en siis ajattele yhteiskuntaluokkia niinkään kulutuksen kautta, vaikkakin Bourdieulaisittain ihmiset usein käyttävät kulutustapaeroja ilmentääkseen yhteiskuntaluokkaansa.



Eli suomeksi: ihmiset samaistuvat tiettyyn sosiaaliseen ryhmään ja "haluavat olla kuten he". Myös kulutustavoiltaan.



Olennaisesti ne luokat kuitenkin muotoutuvat hiukan enemmän marxilaisittain sen mukaan, miten ihminen on sidoksissa työnantaja-työntekijä - asetelmaan, millaisia kykyjä toimia yhteiskunnassa hänellä on (nousta tai laskea sosioekonomisessa statuksessa oman valintansa mukaan tai vaikkapa vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun).



Eli se luokka on ensisijainen, kulutuksen kautta muotoutunut sosiaalinen oleminen vasta toissijainen.



Eikä aidosti vapaaseen, luovaan luokkaan kuuluva oikeasti kauheasti mieti, mahtaako naapuri nyt pitää häntä sivistymättömänä, jos hän katsoo olympialaisista televisiosta...



-9 jne.-

Olennaisesti ne luokat kuitenkin muotoutuvat hiukan enemmän marxilaisittain sen mukaan, miten ihminen on sidoksissa työnantaja-työntekijä - asetelmaan, millaisia kykyjä toimia yhteiskunnassa hänellä on (nousta tai laskea sosioekonomisessa statuksessa oman valintansa mukaan tai vaikkapa vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun).

Yleensähän ajatellaan, että tavallisissa ns. kellokorttiduuneissa ollaan "työväenluokkaa", jossa työntekijä on sidoksissa työnantajaan eikä pysty juurikaan vaikuttamaan työtään koskeviin päätöksiin. Mutta asia ei taida olla nykyisessä työelämässä enää suinkaan näin. Jokainen meistä on lukenut ylempien toimihenkilöiden yms. "vastuullista ja vaikeaa" työtä tekevien (tai näiden puolisoiden, jos vauvapalstasta puhutaan ;)) jatkuvaa ruikutusta 12 tunnin pituisista työpäivistä, ilmaisista ylitöistä omalla ajalla yms. Taitaakin olla niin, että nykyinen valkokaulusväestö on sitä oikeaa työn orjakansaa, joka on täysin työnantajansa pompoteltavissa elintasonsa menettämisen pelossa.

Olennaisesti ne luokat kuitenkin muotoutuvat hiukan enemmän marxilaisittain sen mukaan, miten ihminen on sidoksissa työnantaja-työntekijä - asetelmaan, millaisia kykyjä toimia yhteiskunnassa hänellä on (nousta tai laskea sosioekonomisessa statuksessa oman valintansa mukaan tai vaikkapa vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun).

Yleensähän ajatellaan, että tavallisissa ns. kellokorttiduuneissa ollaan "työväenluokkaa", jossa työntekijä on sidoksissa työnantajaan eikä pysty juurikaan vaikuttamaan työtään koskeviin päätöksiin. Mutta asia ei taida olla nykyisessä työelämässä enää suinkaan näin. Jokainen meistä on lukenut ylempien toimihenkilöiden yms. "vastuullista ja vaikeaa" työtä tekevien (tai näiden puolisoiden, jos vauvapalstasta puhutaan ;)) jatkuvaa ruikutusta 12 tunnin pituisista työpäivistä, ilmaisista ylitöistä omalla ajalla yms. Taitaakin olla niin, että nykyinen valkokaulusväestö on sitä oikeaa työn orjakansaa, joka on täysin työnantajansa pompoteltavissa elintasonsa menettämisen pelossa.

työstänäs , vaikka siihen kuuluukin käytettävissäolo 24h ja mukavana lisäbonuksena hyv palkka ja muita etuja? Vaan ihan orjatyövoimana ollaan. Hah

Tuossa on se HS:n kolumni.

http://www.hs.fi/juttusarja/silfverberg/artikkeli/Luokkaretki/113525280…

Suomessa olisi ja että ihmisten elintavoista, mieltymyksistä ja muusta ei voisi tehdä mitään yleisempiä päätelmiä. Että kukin vaan tykkää mistä nyt sattuu tykkäämään eikä olisi mitään suurempia yhteiskuntarakenteita, jotka vaikuttaa tai jotka näkyy ihmisten arjessa.



Tietenkään jostain yksittäisestä asiasta ei välttämättä voi mitään päätellä, mutta jos kymmenien ihmisten laatimalla listalla alkaa jotkut tietyt asiat toistua, niin kyllä niitä voi silloin ainakin viitteellisesti pitää jonkun ilmön merkkinä. Niinkuin vaikka TV:n katsominen tuntitolkulla joka päivä (lapsilla sekä aamu- että iltaohjelmat).

"alaluokkaisuudestaan" sen verran paljon, että ap:n pointti meni ohi. Mun mielestä ap halusi, että listataan merkkejä siitä, mistä huomaa, että akateemisesti koulutettu ja hyvässä duunissa oleva ei aidosti, sisimmältään kuulukaan sivistyneeseen luokkaan.



Ja tuo ajatus käänteisenähän on, että tällöin myös ns. duunari voikin olla aidosti sivistynyt. Ap:han nimenomaan haki tietynlaisia epäjatkuvuuskohtia kaavamaisesti määritellyissä yhteiskuntaluokissa.



Mutta sitähän ei täällä tajuttu, vaan heti alkoivat älähtää ne, joihin kalahti.

Suomessa olisi ja että ihmisten elintavoista, mieltymyksistä ja muusta ei voisi tehdä mitään yleisempiä päätelmiä. Että kukin vaan tykkää mistä nyt sattuu tykkäämään eikä olisi mitään suurempia yhteiskuntarakenteita, jotka vaikuttaa tai jotka näkyy ihmisten arjessa. Tietenkään jostain yksittäisestä asiasta ei välttämättä voi mitään päätellä, mutta jos kymmenien ihmisten laatimalla listalla alkaa jotkut tietyt asiat toistua, niin kyllä niitä voi silloin ainakin viitteellisesti pitää jonkun ilmön merkkinä. Niinkuin vaikka TV:n katsominen tuntitolkulla joka päivä (lapsilla sekä aamu- että iltaohjelmat).

Kukaan ns. yläluokkainen ei voisi vähempää välittää luokan merkistöistä. Jos on sekä henkistä että taloudellista pääomaa, voi aivan hyvin halutessaan katsoa telkkaria ja syödä pitsaa (tosin harva kunnollisella ruualla lapsena ruokittu pitää jostain kotipitsasta) tai käydä vaikka Thaimaassa lomalla. Sosiaaliset pyrkyrit näitä asioita miettivät.

pöydällä on kynttilöitä ja punaviinilasit ja ympärillä istuu muutama sosiaalipolitiikkaa ja sosiologiaa opiskeleva/opiskellut intellektuelli, jotka käyvät älyllistä keskustelua.



Aihehan on aivan joutavanpäiväinen.